Lue keskustelun säännöt.
Pois muuttanut nuori (20v) ei pidä mitään yhteyttä
25.05.2022 |
Tai pitää, silloin kun tarvitsee jotain apua. Hänen luonaan ei saa käydä ja silloin jos sovitusti mennään niin jo hetken päästä poika alkaa vihjailla, että voisimme lähteä, että hänellä on muutakin tekemistä. Joskus käy kutsuttuna syömässä, mutta silloinkaan ei puhu oikein mitään, korkeintaan urahtelee lyhyitä vastauksia. Ei välttämättä tervhdi sisaruksiaan, saattaa vaan katsoa, eikä sano mitään tai käydä tässä kotona vaan vessassa ja lähteä sanomatta mitään.
Isänsä luona ei ole käynyt senkään vertaa. Ei mene, vaikka isä on kutsunut myös syömään tms. Ei välttämättä vastaa viesteihin tai jos vastaa, niin siinä saattaa mennä tunteja tai seuraavaan päivään.
Kuitenkin joskus kun olen käynyt nuoren luona jotain apua antamassa, hän puhuu kaverilleen aivan normaalisti ja on vanha, oma itsensä.
Ymmärtäisin, jos olisi vaikka minulle jostain vihainen, mutta kun tämä yhteydenpidottomuus koskee myös sisaruksia ja isää.
Luonnollisesti tästä on ollut vaikea puhua, koska nuori sanoo, ettei jaksa kuunnella minun jauhamista tai lukea viestejä. Hän haluaa vaan olla rauhassa, eikä ole kiinnostunut mitä meille kuuluu. Äitienpäivänä kävi syömässä, mutta ei onnitellut tai tuonut lahjaa.
En ole tunkemassa väkisin pojan elämään, mutta olisi mukava pitää normaalisti yhteyttä tai jutella arkisia asioita, mitä poika on puuhannut.
Hän käy kesätöissä ja tosiaan muille kuin perheellemme on ihan normaali. Juuri ennen kotoa pois muuttaessa selvisi, että poika oli käyttänyt kannabista, mistä meille tuli riita. En ole kuitenkaan udellut asiasta enää, koska en sille voi mitään, jos päättää käyttää.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Jos vanhemmat on olleet tympeitä/huonoja tai heidän kanssaan on ihan eri aallonpituudella, haluaa todellakin ISON hajuraon heihin kotoa muuttamisen jälkeen. Itse en pitänyt vanhempiini mitään yhteyttä pois muutettuani. Nykyään kolmekymppisenä soitan heille ehkä kerran parissa kolmessa kuukaudessa ja vastaan kyllä heidän puheluihin. Nähdään kun keretään. Miehelläni on ihan ok vanhemmat, mutta ovat uskovaisia ja hyvin paasaavia, joten hän ei mielellään pidä heihin mitään yhteyttä. Vinkki sulle: soita pojallesi max kerran kuussa ja pyydä häntä vierailulle parin kuukauden välein. Älä tunge hänen asuntoonsa. Anna hänelle rauha!
Edelleenkin, en väitä etten voisi olla tympeä, surkea tai mitä vaan kasvattaja. Samoin isänsä voi olla. Sen sijaan isovanhemmat ovat aivan ihania ja takuuvarmasti eivät ole koskaan tehneet mitään, mikä olisi voinut loukata poikaa. Myöskään kaikki sisarukset eivät ole mitenkään ole siinä onnistuneet.
Vielä jouluna poika osti sisaruksilleen suht kalliit lahjat, joita nämä olivat toivoneet, samoin minä ja isänsä saimme lahjat, jotka poika oli vähistä rahoistaan ostanut. Hän kävi isällään vielä vuosi sitten säännöllisesti joka toinen viikonloppu. On todella vaikea uskoa, että täysi-ikäinen viettäisi aikaa isänsä kanssa, jos vihaisi tätä syystä tai toisesta. Mutta kun muutti kolmisen kuukautta sitten, niin kaikki muuttui kuin taikaiskusta. Kai meistä koko isosta porukasta tuli sitten kerralla tympeitä ja surkeita ja kaikkea ja poika vaan tajusi sen yhtä-äkkiä 20-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ihanaa päästä vihdoin pois lapsuuden kodista. Kuljin oman vuokraluukkuni huoneita ja ihmettelin ihmettelemästä päästyäni, miten voi olla mahdollista hengittää näin vapaasti. Vaikka se kämppä oli varmasti nykykriteereillä jokin homemörskä. Mutta äiti ei udellut, vahtinut, kontrolloinut, vaatinut, arvostellut... Oli ainoastaan vapaus ja huumaannun tunteesta vieläkin kun palaan siihen, vaikka muutosta on 15 vuotta. Välit äitiin hiipuivat hiljalleen ja katkesivat lopulta kokonaan. En alistu enää koskaan kenellekään. Elän vihdoin itseni näköistä elämää, eikä kukaan voi sille mitään, ei edes äiti.
Ai kauhea, tulee mieleen kun itse muutin kotoa toiselle paikkakunnalle asumaan 17-vuotiaana ja äiti tykitti JATKUVASTI puheluita ja viestejä, ja jos en parin tunnin sisään vastannut niin jumalauta fb seinälle kirjoitteli "Onko kaikki ok? Mikset vastaa puhelimeen?"
No juuri tuon takia ei jaksanut enää jokaiseen asiaan vastata, oli äärettömän ahdistavaa ja välillä myös jopa hieman noloa lähteä kaveriporukasta sivummalle ja sanoa sori, äiti soittaa kolmatta kertaa tällä viikolla, pakko vastata ettei se ala panikoimaan. Lopulta suurimman osan ajasta tuskailin että kohta taas soi ja en jaksaisi vastata tai puhua puhelimessa.
Anna hänelle tilaa olla ja hengittää!
Pitää varmaan nyt harventaa yhteydenottoa, nyt olen laittanut viestejä n.4 krt/viikossa. Ehkä se tosiaan ahdistaa häntä, vaikka se ei ole tarkoituksena. Ajattelen, että jos en yritä pitää yhteyttä, niin kokeeko poika, etten ajattele häntä ja että olisin unohtanut hänet.
Vierailija kirjoitti:
Pitää varmaan nyt harventaa yhteydenottoa, nyt olen laittanut viestejä n.4 krt/viikossa. Ehkä se tosiaan ahdistaa häntä, vaikka se ei ole tarkoituksena. Ajattelen, että jos en yritä pitää yhteyttä, niin kokeeko poika, etten ajattele häntä ja että olisin unohtanut hänet.
Hyvä idea, en usko että poika ajattelee että hän ei olisi sinulle enää tärkeä tai olisi unohdettu! Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta on 3 lasta lähtenyt maailmalle parikymppisenä. K
Jokainen ensin ottanut sen irtiottonsa. Se täytyy vaan kestää jos nuoremla kuitenkin opiskelut/työ.
Kiittämättömyys on maailman palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille kaikille vastauksista. Tuli jotenkin luottavaisempi mieli, että ehkä joskus taas voimme jutella normaalisti kuten ennen. Olen ottanut tämän todella raskaasti ja miettinyt pääni puhki, mitä olemme tehneet väärin. Olen sitä myös kysynyt suoraan ja saanut vastauksen, ettemme mitään eikä hän ole vihainen. Hän vaan haluaa olla rauhassa, eikä ole kiinnostunut meidän kuulumisistamme. Tuntuu, että ympärillä kaikilla on normaalit välit nuortensa kanssa ja kenelläkään muulla ei ole ollut tällaista. Oli todella huojentavaa lukea, että samankaltaista on voinut olla ilman, että olisi tullut lopullista välirikkoa.
Minunkin äidilleni tuli yllätyksenä, etten aio koko elämääni esittää uskovaista ja kulkea kaikkien sukulaisten kissanristiäisissä kaikkea vapaa-aikaani. Todellakin pleikkamaratooni menee serkun lapsen ristiäisten edelle, varsinkin kun niitä serkkuja on sen 15 ja jokaisella vähintään 2 lasta. Juhlikoot mammat ja mummot keskenään, jos kiinnostaa.
Ja en kadu, ja ei harmita ettei minun juhliin tulla. Juhlin omat juhlani omien ystävieni seurassa (ihminen voi tuntea muitakin ihmisiä kuin perheensä ja sukunsa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin äidilleni tuli yllätyksenä, etten aio koko elämääni esittää uskovaista ja kulkea kaikkien sukulaisten kissanristiäisissä kaikkea vapaa-aikaani. Todellakin pleikkamaratooni menee serkun lapsen ristiäisten edelle, varsinkin kun niitä serkkuja on sen 15 ja jokaisella vähintään 2 lasta. Juhlikoot mammat ja mummot keskenään, jos kiinnostaa.
Ja en kadu, ja ei harmita ettei minun juhliin tulla. Juhlin omat juhlani omien ystävieni seurassa (ihminen voi tuntea muitakin ihmisiä kuin perheensä ja sukunsa).
Ok, no me emme ole uskovaisia.
Itse olin juuri tuollainen nuori aikuinen ja voin sanoa, että mitä enemmän yrität niin sitä enemmän vetääntyy. Yhteydenotot ja pyynnöt voivat vaikuttaa hallintayrityksiltä ja juuri sitä hän nyt yrittää, itsenäisyyttä. Ilmoittaisin vain että sinulle saa aina soittaa/laittaa viestiä ja tulla kylään, muuten jättäisin pitkäksikin aikaa rauhaan. Anna hänen kaivata teitä ja keskity muuhun perheeseen ja omaan elämääsi, sitten jossain vaiheessa ottaa kyllä yhteyttä.