Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pois muuttanut nuori (20v) ei pidä mitään yhteyttä
25.05.2022 |
Tai pitää, silloin kun tarvitsee jotain apua. Hänen luonaan ei saa käydä ja silloin jos sovitusti mennään niin jo hetken päästä poika alkaa vihjailla, että voisimme lähteä, että hänellä on muutakin tekemistä. Joskus käy kutsuttuna syömässä, mutta silloinkaan ei puhu oikein mitään, korkeintaan urahtelee lyhyitä vastauksia. Ei välttämättä tervhdi sisaruksiaan, saattaa vaan katsoa, eikä sano mitään tai käydä tässä kotona vaan vessassa ja lähteä sanomatta mitään.
Isänsä luona ei ole käynyt senkään vertaa. Ei mene, vaikka isä on kutsunut myös syömään tms. Ei välttämättä vastaa viesteihin tai jos vastaa, niin siinä saattaa mennä tunteja tai seuraavaan päivään.
Kuitenkin joskus kun olen käynyt nuoren luona jotain apua antamassa, hän puhuu kaverilleen aivan normaalisti ja on vanha, oma itsensä.
Ymmärtäisin, jos olisi vaikka minulle jostain vihainen, mutta kun tämä yhteydenpidottomuus koskee myös sisaruksia ja isää.
Luonnollisesti tästä on ollut vaikea puhua, koska nuori sanoo, ettei jaksa kuunnella minun jauhamista tai lukea viestejä. Hän haluaa vaan olla rauhassa, eikä ole kiinnostunut mitä meille kuuluu. Äitienpäivänä kävi syömässä, mutta ei onnitellut tai tuonut lahjaa.
En ole tunkemassa väkisin pojan elämään, mutta olisi mukava pitää normaalisti yhteyttä tai jutella arkisia asioita, mitä poika on puuhannut.
Hän käy kesätöissä ja tosiaan muille kuin perheellemme on ihan normaali. Juuri ennen kotoa pois muuttaessa selvisi, että poika oli käyttänyt kannabista, mistä meille tuli riita. En ole kuitenkaan udellut asiasta enää, koska en sille voi mitään, jos päättää käyttää.
Kommentit (31)
Poika itsenäistyy. Anna tilaa ja aloite pojalle.
Sano vaikka, että on tervetullut käymään kunhan etukäteen ilmoittaa. Älä tunge hänen luokse kylään, jos ei kutsu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika ei koe seuraasi kiinnostavana. Tuskin sinäkään viihdyt kaikkien ihmisten seurassa?
Miten minulla nyt tuli kamala ajatus mieleen (pessimisti kun olen ja näen "haamuja" kaikkialla) että jos poikasi on sortunut käyttämään kannabiksen lisäksi vahvempia huumeita, ja hän nyt jotenkin häpeää tilannettaan. Toivottavasti huoleni on aiheeton, ja että kysymyksessä on vain eräänlainen kotoa irtautumisen vaihe,joka ilmenee noin.
Kyllä hän pikkuhiljaa alkaa ottaa enemmän yhteyttä. Nyt on se vaihe, kun ollaan itsenäisiä. Hetki menee ja sitten suhteet vanhempiin voi taas normalisoida. Tärkeintä on, että teette seöväksi, että aina voi ottaa yhteyttä, kun tarve on. Itse olen jättänyt miten menee kyselyt vähemmälle. Haluaisin toki kysyä joka päivä, mutta pari kertaa viikossa on nyt tapana kysäistä. Ja en edes kysy, vaan lähetän kuvan vaikka koirastamme tms,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luen vain otsikon. Katso peiliin.
Voin katsoa, mutta myös kolmen sisaruksen pitää katsoa, samoin isän ja isovanhempien? Kuten kerroin, poika ei pidä yhteyttä k-e-h-e-n-k-ä-ä-n sukulaiseensa isän tai minun puolelta. Mitähän vaikkapa 10-vuotias on voinut hänelle tehdä niin, että hänen täytyy katsoa peiliin? Minuun pitää meistä eniten yhteyttä, muihin ei juuri ollenkaan.
Veljeni oli samanlainen. Tilanne muuttui vasta kun pariutui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veli oli samanlainen. Kummallisinta oli, kun lapsuuskodissa käydessään tuijotti meitä nuorempia sisaruksiaan monttu auki. Ihan kuin oltaisiin taivaalta siihen tipahdettu. Mitään ei meille sanonut, äitille ja isällekin vaan murahteli.
On nyt kuitenkin ihan normaalisti käyttäytyvä 3-kymppinen.
Eipä sitä aina väkisin jaksa sosialisoida. Varsinkin jos vain vähän aikaa asunut omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan irtiottoa minäkin. Meillä poika teki alkuun vähän samaa, mutta nyt ollaan taas lähennytty.
Anna hänen itsenäistyä.Täysi ikäinen on jo 18 vuotiaana vastaaman itsestään!Mieti mimonen itse olit 20 vuotiaana? Isin ja äipänkö helmoissa,kutomassa sukkaa?Kun muut nuoret olivat jo itsenäistyneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein samaa, alkuun oli paljon sosiaalista menoa ja uusia ympyröitä että ei tullut pidettyä kotiin yhteyttä. Kyllä se iän myötä taas lisääntyy, anna pojalle tilaa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän pikkuhiljaa alkaa ottaa enemmän yhteyttä. Nyt on se vaihe, kun ollaan itsenäisiä. Hetki menee ja sitten suhteet vanhempiin voi taas normalisoida. Tärkeintä on, että teette seöväksi, että aina voi ottaa yhteyttä, kun tarve on. Itse olen jättänyt miten menee kyselyt vähemmälle. Haluaisin toki kysyä joka päivä, mutta pari kertaa viikossa on nyt tapana kysäistä. Ja en edes kysy, vaan lähetän kuvan vaikka koirastamme tms,
Kuinka pitkä on hetki? Olen 32v ja viimeksi olin yhteyksissä vanhempiini jouluna. En ymmärrä miksi ihmiset ajattelevat tuo olevan jokin ohi menevä vaihe. Ennemmin yhteyksissä oleminen oli ohi menevä vaihe, koska pakon sanelemana asuttiin samassa taloudessa. Kuinka paljon olette yhteyksissä exään eron jälkeen (oletuksena ettei ole yhteisiä lapsia)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna nuoren tutustua uuteen elämäänsä. Luulen, että kyllä se siitä, kun aikaa kuluu ja jos ei, niin kunnioita poikasi päätöstä. Hän ei kuitenkaan ole velvollinen pitämään yhteyttä.
Ihan normaalia. Jos vanhemmat on olleet tympeitä/huonoja tai heidän kanssaan on ihan eri aallonpituudella, haluaa todellakin ISON hajuraon heihin kotoa muuttamisen jälkeen. Itse en pitänyt vanhempiini mitään yhteyttä pois muutettuani. Nykyään kolmekymppisenä soitan heille ehkä kerran parissa kolmessa kuukaudessa ja vastaan kyllä heidän puheluihin. Nähdään kun keretään. Miehelläni on ihan ok vanhemmat, mutta ovat uskovaisia ja hyvin paasaavia, joten hän ei mielellään pidä heihin mitään yhteyttä. Vinkki sulle: soita pojallesi max kerran kuussa ja pyydä häntä vierailulle parin kuukauden välein. Älä tunge hänen asuntoonsa. Anna hänelle rauha!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän pikkuhiljaa alkaa ottaa enemmän yhteyttä. Nyt on se vaihe, kun ollaan itsenäisiä. Hetki menee ja sitten suhteet vanhempiin voi taas normalisoida. Tärkeintä on, että teette seöväksi, että aina voi ottaa yhteyttä, kun tarve on. Itse olen jättänyt miten menee kyselyt vähemmälle. Haluaisin toki kysyä joka päivä, mutta pari kertaa viikossa on nyt tapana kysäistä. Ja en edes kysy, vaan lähetän kuvan vaikka koirastamme tms,
Pari kertaa viikossa kuulostaa omaan korvaani ahdistavalta. Olisiko kerran parissa viikossa parempi?
Samanlaista on meilläkin. Poika tosin pari vuotta vanhempi, selvästi on nyt aikuistunut ja kypsynyt, joten juttuakin tulee enemmän. Odota rauhassa pari kolme vuotta, älä ahdistele ja kysele. Hän kuitenkin täysi-ikäisenä päättää itse asioistaan.
Kyllä minuakin tilanne on kiusannut, koska mielelläni kuulisin, miten pojalla menee. Mutta ei auta, ei se väkisin onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä vastaa viesteihin tai jos vastaa, niin siinä saattaa mennä tunteja tai seuraavaan päivään.
Minäkään en kyllä aina jaksa / muista / ehdi vastata sukulaisten ei-kiireellisiin viesteihin vaikka olisinkin ne huomannut tai lukenut.
Mun vanhin poika on 35 eikä halua pitää meihin mitäänn yhteyttä. On ollut nyt noin kymmenen vuotta tuollainen. Minulle sentään vastaa lyhyesti viesteihin, mutta isälleen ei. Jos edes tietäisin, mistä karttaminen johtuu, mutta en tiedä, kun ei mulle puhuta. Muut lapset ovat muhun tiiviisti yhteydessä, käyvät tervehtimässä ja viestittelevät, joten en kai ihan epäonnistunut ole. Kenenkään elämään en ole väkisin tunkemassa. Olen sanonut, että autan, jos apua tarvitaan ja pyydetään ja jos osaan kyseisessä asiassa auttaa.
Alue: Aihe vapaa
Tollasta se joskus on. Antaisin pojan olla ja laittaisin viestin esim kerran kk. Liika tunkeminen saattaa ärsyttää. Ikää kun tulee lisää niin varmaan taas lähentyy.