Epäonnistuin täysin työhaastattelussa
Jännitin niin paljon, että luulin pyörtyväni ja kuolevani. Päässä löi tyhjää, enkä osannut vastata yhteenkään kysymykseen. Olin miettinyt vastauksia valmiiksi, mutta paniikiltani en muistanut edes omaa nimeäni. En saanut sanottua mitään. Olen itkenyt koko päivän. Hävettää ihan hirveästi.
Haastattelijat eivät reagoineet mitenkään. He taisivat luulla, että haen työkkärin pakottamana. Oikeasti olisin halunnut työn. Aivan järkyttävä luuseriolo. Sinne meni sekin työmahdollisuus. Minut on tuomittu olemaan ikuisesti työtön.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
En kyllä näitä hermoilijoita palkkaa, monesti syövät jotain salpaajia tms, psykopaatteja ovat usein. HR-pomona näkee kaikenlaista.
Psykopaatit eivät nimenomaan hermoile, vaan ovat erittäin itsevarmoja usein ylimielisyyteen saakka. Moni osaa myös olla todella hurmaava ja supliikki. Kun ei omatunto päätä pakota niin voi satuilla ihan mitä tahtoo. Siihen yhdistettynä vielä älykkyys niin manipulaatiokyvyt on taattu.
Ei ketään ole tuomittu olemaan ikuisesti työtön kuten kirjoitit ja et todellakaan ole ensimmäinen jännittäjä/ahdistuja työhaastattelussa joten et ole epäonnistunut ja haastattelijat tajuaa kyllä tilanteen koska ovat monesti kokeneet saman.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse usein haastattelijana. Jos joku jännittää ja menee mönkään, niin lähinnä ajattelen, "inhimillistä, että jännittää, herkkä ja mukava ihminen".
Ja hallitus ajattelee: "mikä luuseri, pitää pienentää tukia, kun ei taaskaan saanut töitä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli viimeinen kerta, kun haen töitä. On niin nöyryytetty olo, etten kehtaa edes elää. Kukaan ei halua työpaikalleen tällaista surkimusta.
Olen jo 40-vuotias, joten luulen, että kohdallani on myöhäistä odottaa, että aika tekisi tehtävänsä.
Ja tosiaan mitä useammin käy haastatteluissa, sitä enemmän jännitys helpottaa
Ihan yhtä hyvin voi olla, ettei enää koskaan pääse edes haastatteluun.
Se oli näköjään päätetty heti, kun noin aikaisin tuli tieto.