Lue keskustelun säännöt.
Epäonnistuin täysin työhaastattelussa
24.05.2022 |
Jännitin niin paljon, että luulin pyörtyväni ja kuolevani. Päässä löi tyhjää, enkä osannut vastata yhteenkään kysymykseen. Olin miettinyt vastauksia valmiiksi, mutta paniikiltani en muistanut edes omaa nimeäni. En saanut sanottua mitään. Olen itkenyt koko päivän. Hävettää ihan hirveästi.
Haastattelijat eivät reagoineet mitenkään. He taisivat luulla, että haen työkkärin pakottamana. Oikeasti olisin halunnut työn. Aivan järkyttävä luuseriolo. Sinne meni sekin työmahdollisuus. Minut on tuomittu olemaan ikuisesti työtön.
Kommentit (45)
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, älä ole ankara itsellesi, et sinä oikeasti ansaitse tuota. Mitä tiukemmin piiskaat itseäsi, sitä enemmän luot itsellesi onnistumisen pakkoa. Kun on pakko, niin mikään ei suju helposti etkä voi olla oma itsesi. On tärkeää puhua itselleen kauniisti myös silloin kun kaikki ei mene putkeen ja olen varma, että myös haastattelijat aistivat tilanteen ja olivat pahoillaan puolestasi.
On hyvin vaikea olla ainakaan ylpeä itsestään. Toivoisin vain, että olisin normaali ihminen, joka kelpaa työelämään. Ei vaikuttanut ollenkaan siltä, että haastattelijat olisivat olleet pahoillaan. Tuli tunne, että heitä ärsytti ajan tuhlaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, älä ole ankara itsellesi, et sinä oikeasti ansaitse tuota. Mitä tiukemmin piiskaat itseäsi, sitä enemmän luot itsellesi onnistumisen pakkoa. Kun on pakko, niin mikään ei suju helposti etkä voi olla oma itsesi. On tärkeää puhua itselleen kauniisti myös silloin kun kaikki ei mene putkeen ja olen varma, että myös haastattelijat aistivat tilanteen ja olivat pahoillaan puolestasi.
On hyvin vaikea olla ainakaan ylpeä itsestään. Toivoisin vain, että olisin normaali ihminen, joka kelpaa työelämään. Ei vaikuttanut ollenkaan siltä, että haastattelijat olisivat olleet pahoillaan. Tuli tunne, että heitä ärsytti ajan tuhlaaminen.
GET OVER IT! Oli ja meni. Nyt sitten uutta kohti. Tuollainen vatvominen ei mitään auta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli viimeinen kerta, kun haen töitä. On niin nöyryytetty olo, etten kehtaa edes elää. Kukaan ei halua työpaikalleen tällaista surkimusta.
Olen jo 40-vuotias, joten luulen, että kohdallani on myöhäistä odottaa, että aika tekisi tehtävänsä.
Mä niin tiedän tuon olon! Itse menin näiden itsetunnottomuusongelmieni vuoksi niin lukkoon, että peruin hakemisen jo ennen kuin haastattelu olisi ollut. En vain kestänyt, näin jo etukäteen mielessäni haastattelijoiden ärtyneet ja hämmästyneet ilmeet siitä hyvästä, että miten tuollainen kehtaa edes hakea tänne. Sain paniikkikohtauksen ja tosiaan luovutin jo ennen kuin yritin.
Älä luovuta, en minäkään aio, vaikka menin jopa näin pohjalle pelkoni kanssa. Voit ehkä harkita lääkärillä käyntiä. Jos saisit vaikka Valiumia tai jotain, jota voisit ottaa näihin erikoistilanteisiin? Ja tosiaan mitä useammin käy haastatteluissa, sitä enemmän jännitys helpottaa. Mutta tunnen tuskasi, ei tosiaan tunnu hyvältä epäonnistua.
40-vuotias EI muuten ole liian vanha vielä, joten älä ainakaan noin ajattele!
Minä kerron heti miten oikea todellisuus on kolmannessa ulottuvuudessa ja miten kutsun yksisarvista iltaisin. Sitten kysyn haastattelijalta, miten suhtaudut kastematojen oikeuksiin kivuttomiin koukkuihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokenut haastattelija pystyy kyllä näkemään hermostuksen läpi. Mielestäni se nimenomaan kertoo siitä, että oikeasti haluaisit työn jos haastattelulla kerran on sinulle niin paljon merkitystä. Tsemppiä, kyllä vielä tärppää vaikka tämä ei olisikaan ollut se kerta.
Jännitin itsekin haastattelua mutta yllätyksekseni osasin vastata kaikkeen. Olin tilanteesta jotenkin henkisesti ulkona ja toimin autopilotilla.
Sen sijaan asiakkaiden kanssa tulee noloja tilanteita ja puhun välillä mitä sattuu, erityisesti silloin kun asiakas puhuukin kieltä jota minä en. Pakko sille on vain nauraa ja unohtaa jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hävettää sekin, että pilasin maineeni tuossa työpaikassa. He tuskin pyytävät haastatteluun toiste.
En tiedä lohduttaako tämä sinua, mutta sinun ja työhakemuksesi on oltava niin hyvä, että pääset haastatteluun. Kaikkia ei edes kutsuta haastatteluun.
Itse kärsin tästä aikoinani, että hakemukseni oli hyvä, mutta haastattelussa sitten meni jotain pieleen. Edes silloin, kun tunsin, että haastattelu meni täydellisesti, en tullut valituksi.
Myöhemmin tajusin, että kilpailu oli sen verran kovaa, että aina löytyi joku parempi kuin mitä minä olin.
Työhaastattelu on yksi vaikeimmista asioista maailmassa. Siihen ei voi hirveän hyvin valmistautua etukäteen, koska ei koskaan tiedä kohtaako hakijan ja työnantajat kemiat. Ehkä helpointa on olla oma itsensä, kuitenkin kohteliaalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä näitä hermoilijoita palkkaa, monesti syövät jotain salpaajia tms, psykopaatteja ovat usein. HR-pomona näkee kaikenlaista.
Ymmärrät kai, hr-pomo, että se hermoilija saattaa olla haastateltavista ainoa, joka ei ole ottanut salpaajaa.
Ps. Psykopaatit lähes ainoana ihmisryhmänä eivät hermoile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä näitä hermoilijoita palkkaa, monesti syövät jotain salpaajia tms, psykopaatteja ovat usein. HR-pomona näkee kaikenlaista.
Ymmärrät kai, hr-pomo, että se hermoilija saattaa olla haastateltavista ainoa, joka ei ole ottanut salpaajaa.
Ps. Psykopaatit lähes ainoana ihmisryhmänä eivät hermoile.
Sivusta, että hän ei onneksi edes väittänyt olevansa mitenkään hyvä hr-pomo. Ap:nkin siis kannattaa jättää nuo kommentit omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä näitä hermoilijoita palkkaa, monesti syövät jotain salpaajia tms, psykopaatteja ovat usein. HR-pomona näkee kaikenlaista.
Psykopaatit ei hermoile. Amatööri.
Juuri näin!
Haastattelijat luonnollisesti ovat itsekin olleet haastateltavana, joten jännittäminen on heille tuttua.
Epäonnistumiset kannattaa ottaa treeninä ja ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä. Kun treenaa riittävästi, kyllä se joskus siitä lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vielä heitä kirvestä kaivoon. Minä en juuri saanut nykyisen työni haastattelussa sanoja suustani ja ne harvat vastaukset änkytin naama punaisena. Lähdin sieltä itkuisena kun olin varma, etten saa työtä. Mietin edelleen, miten surkeita ne kymmenen muuta hakijaa olivat.
En kyllä yhtään ihmettele, jos he pitävät minua psykopaattina. Vaikutin varmasti todella kamalalta ihmiseltä.
Mulla kävi samoin viimeisimmässä työhaastattelussa. Osasin kyllä oman nimeni sanoa ja paljon muutakin, mutta kolmeen kysymykseen en osannut vastata yhtään mitään. Toki hermostuksissani selitin jotain turhaa silti mutta tuskin sieltä mitään järkevää tuli.
Mutta sanoin haastattelijoille, että minua jännittää. Taisin saada heidän sympatiansa koska sain paikan.
Olkaa vaan omia itsejänne haastatteluissa! Jännitys kertoo että haluat todella sen paikan ja on siten hyvä juttu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, älä ole ankara itsellesi, et sinä oikeasti ansaitse tuota. Mitä tiukemmin piiskaat itseäsi, sitä enemmän luot itsellesi onnistumisen pakkoa. Kun on pakko, niin mikään ei suju helposti etkä voi olla oma itsesi. On tärkeää puhua itselleen kauniisti myös silloin kun kaikki ei mene putkeen ja olen varma, että myös haastattelijat aistivat tilanteen ja olivat pahoillaan puolestasi.
On hyvin vaikea olla ainakaan ylpeä itsestään. Toivoisin vain, että olisin normaali ihminen, joka kelpaa työelämään. Ei vaikuttanut ollenkaan siltä, että haastattelijat olisivat olleet pahoillaan. Tuli tunne, että heitä ärsytti ajan tuhlaaminen.
Epäonnistumisen hetkellä ei tarvitse olla ylpeä, mutta pitää asettaa asioita mittasuhteisiin. Se oli paras mihin tänään pystyit, mutta ei määritä parastasi enää huomenna eikä varsinkaan sitä minkälainen olet ihmisenä tai työntekijänä. Voit miettiä ennakolta seuraavaa kertaa varten sitä minkälainen haluaisit hyvän haastattelun olevan ja myös sitä, että mitä teet, kun jokin menee pieleen? Virheettömyyden vaatiminen on virhe, sellaista suoritusta ei tule, mutta voit miettiä selviytymiskeinoja jolla virheistä selvitään. Hyvä keino on, kuten aiemmin jo ehdotettiin, sanoa haastattelun aluksi, että "minua jännittää, mutta teen parhaani." Olet tuolla kommentilla saanut jo haastattelijaa puolellesi. Jos kätesi tärisevät, ota kynä käteesi, se on vanha hyvä esiintyjän kikka.
Ennen seuraavaa haastattelua katso itseäsi peiliin ja hymyile ja sano: minä olen hyvä ja minua kannattaa kuunnella, en lannistu vaikka kaikki ei mene täydellisesti. Jos et pysty tähän ilman pääsi sisältä kuuluvia vastalauseita, tarvitset rutkasti lisää harjoitusta ja toistoa.
Tunnen tällä hetkellä niin suurta häpeää ja itseinhoa, etten usko voivani mennä enää koskaan työhaastatteluun. Tämä ei ollut ensimmäinen haastatteluni. En ole saanut koskaan eläessäni töitä haastattelun kautta ja se kertoo kaiken oleellisen minusta ihmisenä ja työntekijänä.
Tuli heti aamulla klo 8.00 viesti, etteivät he halua minua töihin.
Voi myös olla että haastattelijat eivät reagoineet siksi, että et oikeasti mokannut ollenkaan niin pahasti kuin miltä tuntuu. Monesti itsestäkin tuntunut vaikka esiintyessä että ääni vapisee tai ties mitä, mutta ulkopuoliset silti kehuneet. Hengittele rauhassa pari päivää ja eikun uutta hakua menemään jos nyt ei tärpännyt.