Onko täällä ketään joka ollut yli 10 vuotta yhdessä ja suhde edelleen toimiva ja sitä ehdottomasti haluaa jatkaa yhä?
Mietin vaan, kun meillä sellaista rämpimistä ollut melkeinpä aina ja mies kuittaa asian sillä, että sellaisia ne pitkät suhteet ovat. Mutta jotenkin en usko? Jotenkin sitä on itse vaan turtunut tähän tilanteeseen. Alussa itkin yksinäisyyttä ja läheisyyden puutetta, mies jotenkin tunnekylmä, eikä ymmärrä mistä edes puhun. Vinoilee vaan, että mistä ihmeen läheisyydestä selitän. Hänelle riittäisi että on seksiä ja sillä selvä. No, jostain syystä haluni kuitenkin lähestulkoon täysin kuolleet viimeisen viiden vuoden aikana... Tämä tietenkin aiheuttaa lisää ongelmia. Mies ärsyttää minua monella tavalla, kun ei muutenkaan ole mikään kovin vastuuntuntoinen esimerkiksi.
Kommentit (78)
Meillä on läheisyyttä ollut aina päivittäin: haleja, pusuja, selän rapsuttelua, hartioiden hierontaa, telkkarin katsomista sylikkäin jne. Läheisyys luo läheisyyttä, kuin itsestään.
-se neljäkymmentä vuotta miehensä kanssa ollut-
Vierailija kirjoitti:
Meillä on läheisyyttä ollut aina päivittäin: haleja, pusuja, selän rapsuttelua, hartioiden hierontaa, telkkarin katsomista sylikkäin jne. Läheisyys luo läheisyyttä, kuin itsestään.
-se neljäkymmentä vuotta miehensä kanssa ollut-
Oi ihanaa. Minkälainen miehesi on muuten luonteeltaan?
Pian 10 vuotta yhdessä. Välillä on vaikeampaa ollut, mutta olemme tehneet myös kovasti töitä sen eteen, että suhde toimii. Olemme kehittäneet mm. Keskusteluyhteyttä ja huomioimme joka päivä pienesti esim. Halit, pusut, hieronta jne. Se lähtee siitä, että on halu olla yhdessä.
Meillä myös läheisyyttä päivittäin ja mies enemmän pitää siitä huolen, että sitä on. Olemme olleet 14 vuotta yhdessä, enkä vaihtaisi pois.
On. En ole ikinä halunnut erota, vaikka kriisejäkin on ollut. Meidän suhde vaan paranee vanhetessaan. Sinäkin voit vielä saada suhteen, jossa läheisyys on jokapäiväinen juttu ja itse parisuhde tuki ja turva. Suosittelen eroamaan.
12-vuotta yhdessä ja haluan olla yhdessä ja niin mieskin. Ollaan kyllä ns. hyviä ystäviä ja harvoin riidellään. Ei tämä mitään räiskyvää erottista unelmaa ole mutta kumpikin on tyytyväisiä tilanteeseen. Arki rullaa ja silloin tällöin lempikin leiskuu. Ei valittamista
25 vuotta yhdessä ja edelleen kuin vastarakastuneet!
Vierailija kirjoitti:
...Alussa itkin yksinäisyyttä ja läheisyyden puutetta, mies jotenkin tunnekylmä, eikä ymmärrä mistä edes puhun....
Herää jälleen kysymys, että minkä ihmeen takia olet kuitenkin halunnut jatkaa tuossa suhteessa, jos jo alussa olet itkenyt yksinäisyyttä????
Hep! Olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta. Kaikki erittäin ok. Emme me missään paratiisissa elä mutta yhä rakastamme ja haluamme olla yhdessä. 2 aikuista lasta joilla myös hyvä elämä kaikin puolin.
Täällä !
Suhde on myös tahdon asia , molemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on läheisyyttä ollut aina päivittäin: haleja, pusuja, selän rapsuttelua, hartioiden hierontaa, telkkarin katsomista sylikkäin jne. Läheisyys luo läheisyyttä, kuin itsestään.
-se neljäkymmentä vuotta miehensä kanssa ollut-
Oi ihanaa. Minkälainen miehesi on muuten luonteeltaan?
Mieheni on hyvin rauhallinen, luotettava peruskallio.
Hän ei hötkyile, ei poukkoile sinne tänne. Välillä päätösten teko kestää mielestäni turhan kauan, mutta olen vuosikymmenten kuluessa tottunut, että hän haluaa punnita asioita eri puolilta eikä suin päin rynnätä toimintaan.
Hän on kyllä hyvin tekeväinen ja osaa hoitaa niin auton kuin omakotitalonkin korjaukset itse.
-se neljäkymmentä vuotta miehensä kanssa ollut-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Alussa itkin yksinäisyyttä ja läheisyyden puutetta, mies jotenkin tunnekylmä, eikä ymmärrä mistä edes puhun....
Herää jälleen kysymys, että minkä ihmeen takia olet kuitenkin halunnut jatkaa tuossa suhteessa, jos jo alussa olet itkenyt yksinäisyyttä????
Hyvä kysymys. Kai alunperin toivoin että mies muuttuisi. Hän sai minut myös ajattelemaan että vaadin liikaa, kuuta taivaalta, ja että ei minun ole edes mahdollista saada sellaista suhdetta jossa olisi lämpöä ja läheisyyttä, jos sellaisia on edes olemassa. Hän puhui siihen tyyliin että naiset ja miehet ovat vaan erilaisia, ja samat ristiriidat on kaikissa suhteissa, ja jotenkin uskoin häntä, koska kuitenkin hyvääkin oli suhteessa Olen osittain turtunut tilanteeseen, mutta aika ajoin se vaivaa minua suuresti ja suren tätä asiaa tosi paljon. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa vuodesta 1984
Tämä ei kerro itse suhteesta yhtään mitään.
No onhan täällä vaikka kuinka monta :) mekin ollaan oltu yhdessä 15 vuotta. Ollaan kolmekymppisiä. Minulta on ainakin vaatinut tietoista keskittymistä miehen hyviin puoliin, kehumisen ja toisen kohtaamiseen. Olen huomannut, että oma suhtautuminen mieheeni vaikuttaa myös hänen suhtautumiseensa minuun. Usein jos annan aikaani ja suhtaudun ylipäätään mieheeni positiivisesti, saan sitä myös takaisin. Ristiriita tilanteissa olen kiinnostunut toisen näkökulmasta ja tutkin sitä miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on läheisyyttä ollut aina päivittäin: haleja, pusuja, selän rapsuttelua, hartioiden hierontaa, telkkarin katsomista sylikkäin jne. Läheisyys luo läheisyyttä, kuin itsestään.
-se neljäkymmentä vuotta miehensä kanssa ollut-
Oi ihanaa. Minkälainen miehesi on muuten luonteeltaan?
Mieheni on hyvin rauhallinen, luotettava peruskallio.
Hän ei hötkyile, ei poukkoile sinne tänne. Välillä päätösten teko kestää mielestäni turhan kauan, mutta olen vuosikymmenten kuluessa tottunut, että hän haluaa punnita asioita eri puolilta eikä suin päin rynnätä toimintaan.
Hän on kyllä hyvin tekeväinen ja osaa hoitaa niin auton kuin omakotitalonkin korjaukset itse.
-se neljäkymmentä vuotta miehensä kanssa ollut-
Mua kans kiinnostaa tietää minkälaisia nämä miehet on kenen kans suhde toimii hyvin esim juurikin luonteeltaan. Kiitos tästä ja hyvää jatkoa teille!
Just pyörähti viideskymmenesviides vuosi käyntiin. Mukava elämä on ollut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Alussa itkin yksinäisyyttä ja läheisyyden puutetta, mies jotenkin tunnekylmä, eikä ymmärrä mistä edes puhun....
Herää jälleen kysymys, että minkä ihmeen takia olet kuitenkin halunnut jatkaa tuossa suhteessa, jos jo alussa olet itkenyt yksinäisyyttä????
Hyvä kysymys. Kai alunperin toivoin että mies muuttuisi. Hän sai minut myös ajattelemaan että vaadin liikaa, kuuta taivaalta, ja että ei minun ole edes mahdollista saada sellaista suhdetta jossa olisi lämpöä ja läheisyyttä, jos sellaisia on edes olemassa. Hän puhui siihen tyyliin että naiset ja miehet ovat vaan erilaisia, ja samat ristiriidat on kaikissa suhteissa, ja jotenkin uskoin häntä, koska kuitenkin hyvääkin oli suhteessa Olen osittain turtunut tilanteeseen, mutta aika ajoin se vaivaa minua suuresti ja suren tätä asiaa tosi paljon. T. Ap
Tämä kuulostaa niin surulliselta. Muistathan, että vain itseään voi muuttaa, ei toista. Suhteita, joissa on lämpöä ja läheisyyttä päivittäin, on myös olemassa. Ei se ole kuun vaatimista taivaalta vaan ihan normaalia parisuhteen hoitoa.
Yli viisitoistavuotta naimisissa ja yhdessä 18 vuotta. Viisi lasta. Ollaan onnellisia ja ei pahemmin edes riidellä, johtuuko lie siitä että itse sitä nähnyt ihan tarpeeksi lapsena... Molemminpuolinen kunnioitus kantaa. Ei ole ollut aina helppoa kyllä, mutta selvitty yhdessä.
Olen ollut mieheni kanssa neljäkymmentä vuotta.
Aina ei ole ollut helppoa, mutta aina on ollut tahtoa olla yhdessä ja tahtoa päästä vaikeiden aikojen yli.