Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Deittailumaailma on muuttunut yhä rumemmaksi (HS)
24.05.2022 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008808208.html
Valitettavasti maksumuurin takana. Artikkeli kertoo 47-vuotiaasta lääkäristä, joka esiintyy jutussa nimellä Sanna. Hän on ahkera Tinderin käyttäjä ja on tavannut treffipalvelujen kautta noin 160 miestä. Tinder Goldin lisäksi kokeillut mm. Happy Pancakea.
Ensimmäinen pettymys tulee usein tavatessa livenä:
"Viestittelyn perusteella mukavalta vaikuttanut henkilökin saattaa osoittautua ensitreffeillä todelliseksi törpöksi."
Toinen on ghostatuksi tuleminen. Sanna itse ei haluaisi alentua ghostaamaan, mutta hänellä on kännykässään sovellus, jolla hänelle "tulee puhelu" aina tunnin kuluttua tapaamisen alkamisesta. Silloin saan joka tapauksessa tavallaan jonkinnäköisen tauon siihen hommaan. Ja jos haluan, niin voin puhelun jälkeen sanoa, että nyt minun on pakko lähteä. Ja joskus hänkin ghostaa.
Ghostaamisen syy on usein se, että ihminen on ihan erilainen kuin profiilissa.
"Kuvat voivat olla niin vanhoja, että niiden ottamisen jälkeen seuralaiselle on esimerkiksi kertynyt kymmeniä kiloja lisää painoa. Se ei sinällään Sannaa häiritse, mutta häntä ihmetyttää, eikö epärehellisyyden väistämätön paljastuminen hetkauta kyseisiä ihmisiä." Osa valehtelee ikänsä. Sannakin on käynyt treffeillä miehen kanssa, joka esitti olevansa 50 mutta olikin 70. Toisaalta nuoret miehet valehtelevat ikänsä vanhemmiksi päästäkseen harrastamaan seksiä itseään vanhemman naisen kanssa.
Lisäksi Tinderissä tulee vastaan tuttuja varattuja miehiä.
Artikkelin lopussa kerrotaan, kuinka Sannalla oli äskettäin tunne, että nyt näyttää lupaavalta, ja Sanna kävi jo miehen kanssa useammilla treffeillä. Sitten kävi ilmi ettei mies ollutkaan muuttanut erilleen vaimostaan.
Kommentit (1481)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.
Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.
"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä
Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.
Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.
Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.
Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.
Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.
Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.
Tuo "kokonaisuus ratkaisee" tarkoittaa juuri sitä, että miehessä ne universaalit ominaisuudet on oltava kohdallaan, jotta komeutta on edes olemassa. Nainen ei huomaa sitä hiusrajaa, koska se on itsestään selvästi komealla miehellä ja nainen ajattelee kokonaisuutena asiaa. Itsevarmuus ei heijastele ulkonäköön, vaan ulkonäkö heijastelee itsevarmuuteen. Jos olet ruma 150-kiloinen kalju mies, niin on aivan sama, miten paljon siinä on itsevarmuutta mukana. Tuossa tilanteessa itsevarmuus muuttuu ällöttäväksi itserakkaudeksi ja tällä palstalla jopa narsismiksi. Komealle miehelle se annetaan anteeksi.
Ohiksena kommentoin, että itse tykkään kaljuista miehistä, terveen itsevarmoista sellaisista. Mahakkuuskaan ei haittaa, joskaan suuri ylipaino ei houkuttele ja tälle asialle on paljonkin tehtävissä. Heijastelee elintapoja, joten senkin takia turn off. Mutta tuosta kaljuudesta vielä, että sellainen kalju mies ei kyllä iske lainkaan, jonka olemuksesta huokuu kilometrien päähän se asian häpeäminen.
Jep, nimenomaan itsevarmuus omista "heikkouksista" voi olla se tekijä, mikä saa naisen ihastumaan. Mulle kaljuus tai lyhyys ei ole ongelma, mutta mies joka joka käänteessä surkuttelee hiuksiaan tai pituuttaan on täysi turn off. Sellainen itsensä vähättely ja "sä kuitenkin vaihdat mut koska oon ____ jos saat tilaisuuden" monologi on aivan hirveää kuultavaa ja todennäköisesti mä sitten vaihdan sen miehen, kun en tuota jaksa kuunnella. Vastaavasti mies, joka on sinut kroppansa kanssa oli se millainen hyvänsä ja osaa heittää siitä vaikka tarpeen tullen vitsiä jolle itsekin nauraa, on aivan ihana ja siinä vaiheessa ne puuttuvat hiukset tai sentit ei merkkaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näin on, miksi etsit ihmissuhteita? Eikö panorobotti täyttäisi valtavan korkeat ulkonäkövaatimuksesi? Se ei ole kiinnostunut hiusrajastasi tai leuastasi, eikä luonteestasi, joka on suurin esteesi jopa yhdenillan juttujen tiellä?
Tähän kiinnostaisi saada vastaus edelleen.
Tässä vastaus: voisi olla hyväkin vaihtoehto, jos hinnat tulisivat alaspäin. Koen, että nuo seksirobotit ovat vielä tulevaisuutta, mutta aivan varmasti merkittävä osa sitä.
Minun veikkaukseni: ei korvaisi kaunista naista, koska hiusrajamiehen pohjimmainen tarve on muiden miesten ihailun kohteeksi pääseminen. Kaunis nainen on siihen vain väline.
Niinpä. Epäilen myös saisiko muilta miehiltä sitä kaivattua validaatiota ja tunnetta omasta kyvykkyydestään, jos kotona odottaisi vain seksinukke tai kaksi. Varmaan se parisuhteen, tai irtopanojen, kaipuu nostaisi kuitenkin päätään jossain vaiheessa koska se oikeiden naisten saaminen on miesten kesken käypää valuuttaa. Nukkeleikkejä harrastava todennäköisesti jää ilman ymmärrystä muiden, kuin toisten seksinukkeharrastajien keskuudessa.
Miehet eivät keskustele keskenään seksinukeista. Eikä seksistä ylipäätään keskustella kovin avoimesti miesporukoissa.
No sen ymmärrän, mutta entä parisuhteista tai sellaiseen pyrkimisestä? Ja vaikka seksistä puhutaan vähemmän, niin kyllä siitäkin keskustellaan. Toisten kaveriporukoissa enemmän kuin toisten, ihmiset kun on tässäkin suhteessa erilaisia.
Jos porukassa on naisia mukana, niin saatetaan puhua. Mutta en usko, että "miesten illoissa" puhutaan parisuhteeseen pyrkimisestä, rakkaudesta saatika haukuta omaa kumppania. En ole ainakaan koskaan kuullut kenenkään miehen haukkuvan omaa puolisoaan miesporukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.
Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.
"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä
Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.
Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.
Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.
Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.
Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.
Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.
Tuo "kokonaisuus ratkaisee" tarkoittaa juuri sitä, että miehessä ne universaalit ominaisuudet on oltava kohdallaan, jotta komeutta on edes olemassa. Nainen ei huomaa sitä hiusrajaa, koska se on itsestään selvästi komealla miehellä ja nainen ajattelee kokonaisuutena asiaa. Itsevarmuus ei heijastele ulkonäköön, vaan ulkonäkö heijastelee itsevarmuuteen. Jos olet ruma 150-kiloinen kalju mies, niin on aivan sama, miten paljon siinä on itsevarmuutta mukana. Tuossa tilanteessa itsevarmuus muuttuu ällöttäväksi itserakkaudeksi ja tällä palstalla jopa narsismiksi. Komealle miehelle se annetaan anteeksi.
Ohiksena kommentoin, että itse tykkään kaljuista miehistä, terveen itsevarmoista sellaisista. Mahakkuuskaan ei haittaa, joskaan suuri ylipaino ei houkuttele ja tälle asialle on paljonkin tehtävissä. Heijastelee elintapoja, joten senkin takia turn off. Mutta tuosta kaljuudesta vielä, että sellainen kalju mies ei kyllä iske lainkaan, jonka olemuksesta huokuu kilometrien päähän se asian häpeäminen.
Jep, nimenomaan itsevarmuus omista "heikkouksista" voi olla se tekijä, mikä saa naisen ihastumaan. Mulle kaljuus tai lyhyys ei ole ongelma, mutta mies joka joka käänteessä surkuttelee hiuksiaan tai pituuttaan on täysi turn off. Sellainen itsensä vähättely ja "sä kuitenkin vaihdat mut koska oon ____ jos saat tilaisuuden" monologi on aivan hirveää kuultavaa ja todennäköisesti mä sitten vaihdan sen miehen, kun en tuota jaksa kuunnella. Vastaavasti mies, joka on sinut kroppansa kanssa oli se millainen hyvänsä ja osaa heittää siitä vaikka tarpeen tullen vitsiä jolle itsekin nauraa, on aivan ihana ja siinä vaiheessa ne puuttuvat hiukset tai sentit ei merkkaa mitään.
Ei voi mitään, kun se surkuttelu tuntuu niin hyvältä ja erityisesti se tunne, mikä tulee siitä, kun nainen löytää jonkun paremman miehen. Kun itsetunto on tarpeeksi matalalla, niin sen aiheuttama tuska alkaa tuottaa yllättävän suurta nautintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.
Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.
"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä
Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.
Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.
Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.
Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.
Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.
Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.
Tuo "kokonaisuus ratkaisee" tarkoittaa juuri sitä, että miehessä ne universaalit ominaisuudet on oltava kohdallaan, jotta komeutta on edes olemassa. Nainen ei huomaa sitä hiusrajaa, koska se on itsestään selvästi komealla miehellä ja nainen ajattelee kokonaisuutena asiaa. Itsevarmuus ei heijastele ulkonäköön, vaan ulkonäkö heijastelee itsevarmuuteen. Jos olet ruma 150-kiloinen kalju mies, niin on aivan sama, miten paljon siinä on itsevarmuutta mukana. Tuossa tilanteessa itsevarmuus muuttuu ällöttäväksi itserakkaudeksi ja tällä palstalla jopa narsismiksi. Komealle miehelle se annetaan anteeksi.
Ohiksena kommentoin, että itse tykkään kaljuista miehistä, terveen itsevarmoista sellaisista. Mahakkuuskaan ei haittaa, joskaan suuri ylipaino ei houkuttele ja tälle asialle on paljonkin tehtävissä. Heijastelee elintapoja, joten senkin takia turn off. Mutta tuosta kaljuudesta vielä, että sellainen kalju mies ei kyllä iske lainkaan, jonka olemuksesta huokuu kilometrien päähän se asian häpeäminen.
Jep, nimenomaan itsevarmuus omista "heikkouksista" voi olla se tekijä, mikä saa naisen ihastumaan. Mulle kaljuus tai lyhyys ei ole ongelma, mutta mies joka joka käänteessä surkuttelee hiuksiaan tai pituuttaan on täysi turn off. Sellainen itsensä vähättely ja "sä kuitenkin vaihdat mut koska oon ____ jos saat tilaisuuden" monologi on aivan hirveää kuultavaa ja todennäköisesti mä sitten vaihdan sen miehen, kun en tuota jaksa kuunnella. Vastaavasti mies, joka on sinut kroppansa kanssa oli se millainen hyvänsä ja osaa heittää siitä vaikka tarpeen tullen vitsiä jolle itsekin nauraa, on aivan ihana ja siinä vaiheessa ne puuttuvat hiukset tai sentit ei merkkaa mitään.
Ja tässäkin puhut nyt siitä, miten sitoutuneessa parisuhteessa ollaan jo siinä vaiheessa, kun näistä asioista surkutellaan. Mutta kun mies lähestyy sinua kaljun päälaen kanssa, niin tilanne on ihan eri. Ja Tinderissä kalju +30-vuotias mies on, kuin myisi aitoja CD-levyjä Mustamäen torilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.
Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.
"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä
Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.
Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.
Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.
Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.
Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.
Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.
Tuo "kokonaisuus ratkaisee" tarkoittaa juuri sitä, että miehessä ne universaalit ominaisuudet on oltava kohdallaan, jotta komeutta on edes olemassa. Nainen ei huomaa sitä hiusrajaa, koska se on itsestään selvästi komealla miehellä ja nainen ajattelee kokonaisuutena asiaa. Itsevarmuus ei heijastele ulkonäköön, vaan ulkonäkö heijastelee itsevarmuuteen. Jos olet ruma 150-kiloinen kalju mies, niin on aivan sama, miten paljon siinä on itsevarmuutta mukana. Tuossa tilanteessa itsevarmuus muuttuu ällöttäväksi itserakkaudeksi ja tällä palstalla jopa narsismiksi. Komealle miehelle se annetaan anteeksi.
Ohiksena kommentoin, että itse tykkään kaljuista miehistä, terveen itsevarmoista sellaisista. Mahakkuuskaan ei haittaa, joskaan suuri ylipaino ei houkuttele ja tälle asialle on paljonkin tehtävissä. Heijastelee elintapoja, joten senkin takia turn off. Mutta tuosta kaljuudesta vielä, että sellainen kalju mies ei kyllä iske lainkaan, jonka olemuksesta huokuu kilometrien päähän se asian häpeäminen.
Jep, nimenomaan itsevarmuus omista "heikkouksista" voi olla se tekijä, mikä saa naisen ihastumaan. Mulle kaljuus tai lyhyys ei ole ongelma, mutta mies joka joka käänteessä surkuttelee hiuksiaan tai pituuttaan on täysi turn off. Sellainen itsensä vähättely ja "sä kuitenkin vaihdat mut koska oon ____ jos saat tilaisuuden" monologi on aivan hirveää kuultavaa ja todennäköisesti mä sitten vaihdan sen miehen, kun en tuota jaksa kuunnella. Vastaavasti mies, joka on sinut kroppansa kanssa oli se millainen hyvänsä ja osaa heittää siitä vaikka tarpeen tullen vitsiä jolle itsekin nauraa, on aivan ihana ja siinä vaiheessa ne puuttuvat hiukset tai sentit ei merkkaa mitään.
Ei voi mitään, kun se surkuttelu tuntuu niin hyvältä ja erityisesti se tunne, mikä tulee siitä, kun nainen löytää jonkun paremman miehen. Kun itsetunto on tarpeeksi matalalla, niin sen aiheuttama tuska alkaa tuottaa yllättävän suurta nautintoa.
Näin se varmaan on, mutta sitten saa rypeä siinä itsesäälin tuottamassa nautinnossaan ihan yksin ilman naista, koska se nautinto on huumetta jonka vaikutus häviäisi, jos ihminen hyväksyisi itsensä ja suostuisi ottamaan vastaan hyväksyntää parisuhteessa. Tällaisille ihmisille suosittelisin suhteen etsimistä vasta terapian jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.
Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.
"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä
Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.
Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.
Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.
Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.
Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.
Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.
Tuo "kokonaisuus ratkaisee" tarkoittaa juuri sitä, että miehessä ne universaalit ominaisuudet on oltava kohdallaan, jotta komeutta on edes olemassa. Nainen ei huomaa sitä hiusrajaa, koska se on itsestään selvästi komealla miehellä ja nainen ajattelee kokonaisuutena asiaa. Itsevarmuus ei heijastele ulkonäköön, vaan ulkonäkö heijastelee itsevarmuuteen. Jos olet ruma 150-kiloinen kalju mies, niin on aivan sama, miten paljon siinä on itsevarmuutta mukana. Tuossa tilanteessa itsevarmuus muuttuu ällöttäväksi itserakkaudeksi ja tällä palstalla jopa narsismiksi. Komealle miehelle se annetaan anteeksi.
Ohiksena kommentoin, että itse tykkään kaljuista miehistä, terveen itsevarmoista sellaisista. Mahakkuuskaan ei haittaa, joskaan suuri ylipaino ei houkuttele ja tälle asialle on paljonkin tehtävissä. Heijastelee elintapoja, joten senkin takia turn off. Mutta tuosta kaljuudesta vielä, että sellainen kalju mies ei kyllä iske lainkaan, jonka olemuksesta huokuu kilometrien päähän se asian häpeäminen.
Jep, nimenomaan itsevarmuus omista "heikkouksista" voi olla se tekijä, mikä saa naisen ihastumaan. Mulle kaljuus tai lyhyys ei ole ongelma, mutta mies joka joka käänteessä surkuttelee hiuksiaan tai pituuttaan on täysi turn off. Sellainen itsensä vähättely ja "sä kuitenkin vaihdat mut koska oon ____ jos saat tilaisuuden" monologi on aivan hirveää kuultavaa ja todennäköisesti mä sitten vaihdan sen miehen, kun en tuota jaksa kuunnella. Vastaavasti mies, joka on sinut kroppansa kanssa oli se millainen hyvänsä ja osaa heittää siitä vaikka tarpeen tullen vitsiä jolle itsekin nauraa, on aivan ihana ja siinä vaiheessa ne puuttuvat hiukset tai sentit ei merkkaa mitään.
Ei voi mitään, kun se surkuttelu tuntuu niin hyvältä ja erityisesti se tunne, mikä tulee siitä, kun nainen löytää jonkun paremman miehen. Kun itsetunto on tarpeeksi matalalla, niin sen aiheuttama tuska alkaa tuottaa yllättävän suurta nautintoa.
Näin se varmaan on, mutta sitten saa rypeä siinä itsesäälin tuottamassa nautinnossaan ihan yksin ilman naista, koska se nautinto on huumetta jonka vaikutus häviäisi, jos ihminen hyväksyisi itsensä ja suostuisi ottamaan vastaan hyväksyntää parisuhteessa. Tällaisille ihmisille suosittelisin suhteen etsimistä vasta terapian jälkeen.
Olet ihan oikeassa. Tuon vuoksi en parisuhdetta etsikään, koska siitä ei tule mitään. Eikä torjuntoja pysty ottamaan vastaan Tinderissä, eikä missään muuallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.
Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.
"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä
Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.
Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.
Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.
Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.
Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.
Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.
Tuo "kokonaisuus ratkaisee" tarkoittaa juuri sitä, että miehessä ne universaalit ominaisuudet on oltava kohdallaan, jotta komeutta on edes olemassa. Nainen ei huomaa sitä hiusrajaa, koska se on itsestään selvästi komealla miehellä ja nainen ajattelee kokonaisuutena asiaa. Itsevarmuus ei heijastele ulkonäköön, vaan ulkonäkö heijastelee itsevarmuuteen. Jos olet ruma 150-kiloinen kalju mies, niin on aivan sama, miten paljon siinä on itsevarmuutta mukana. Tuossa tilanteessa itsevarmuus muuttuu ällöttäväksi itserakkaudeksi ja tällä palstalla jopa narsismiksi. Komealle miehelle se annetaan anteeksi.
Ohiksena kommentoin, että itse tykkään kaljuista miehistä, terveen itsevarmoista sellaisista. Mahakkuuskaan ei haittaa, joskaan suuri ylipaino ei houkuttele ja tälle asialle on paljonkin tehtävissä. Heijastelee elintapoja, joten senkin takia turn off. Mutta tuosta kaljuudesta vielä, että sellainen kalju mies ei kyllä iske lainkaan, jonka olemuksesta huokuu kilometrien päähän se asian häpeäminen.
Jep, nimenomaan itsevarmuus omista "heikkouksista" voi olla se tekijä, mikä saa naisen ihastumaan. Mulle kaljuus tai lyhyys ei ole ongelma, mutta mies joka joka käänteessä surkuttelee hiuksiaan tai pituuttaan on täysi turn off. Sellainen itsensä vähättely ja "sä kuitenkin vaihdat mut koska oon ____ jos saat tilaisuuden" monologi on aivan hirveää kuultavaa ja todennäköisesti mä sitten vaihdan sen miehen, kun en tuota jaksa kuunnella. Vastaavasti mies, joka on sinut kroppansa kanssa oli se millainen hyvänsä ja osaa heittää siitä vaikka tarpeen tullen vitsiä jolle itsekin nauraa, on aivan ihana ja siinä vaiheessa ne puuttuvat hiukset tai sentit ei merkkaa mitään.
Ja tässäkin puhut nyt siitä, miten sitoutuneessa parisuhteessa ollaan jo siinä vaiheessa, kun näistä asioista surkutellaan. Mutta kun mies lähestyy sinua kaljun päälaen kanssa, niin tilanne on ihan eri. Ja Tinderissä kalju +30-vuotias mies on, kuin myisi aitoja CD-levyjä Mustamäen torilla.
Jos kalju mies lähestyy naista ja tulee torjutuksi, syy ei automaattisesti ole kaljuus. Mistä niin päättelet? Sanooko ne naiset että sori ei kaljuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.
Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.
"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä
Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.
Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.
Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.
Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.
Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.
Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.
Tuo "kokonaisuus ratkaisee" tarkoittaa juuri sitä, että miehessä ne universaalit ominaisuudet on oltava kohdallaan, jotta komeutta on edes olemassa. Nainen ei huomaa sitä hiusrajaa, koska se on itsestään selvästi komealla miehellä ja nainen ajattelee kokonaisuutena asiaa. Itsevarmuus ei heijastele ulkonäköön, vaan ulkonäkö heijastelee itsevarmuuteen. Jos olet ruma 150-kiloinen kalju mies, niin on aivan sama, miten paljon siinä on itsevarmuutta mukana. Tuossa tilanteessa itsevarmuus muuttuu ällöttäväksi itserakkaudeksi ja tällä palstalla jopa narsismiksi. Komealle miehelle se annetaan anteeksi.
Ohiksena kommentoin, että itse tykkään kaljuista miehistä, terveen itsevarmoista sellaisista. Mahakkuuskaan ei haittaa, joskaan suuri ylipaino ei houkuttele ja tälle asialle on paljonkin tehtävissä. Heijastelee elintapoja, joten senkin takia turn off. Mutta tuosta kaljuudesta vielä, että sellainen kalju mies ei kyllä iske lainkaan, jonka olemuksesta huokuu kilometrien päähän se asian häpeäminen.
Jep, nimenomaan itsevarmuus omista "heikkouksista" voi olla se tekijä, mikä saa naisen ihastumaan. Mulle kaljuus tai lyhyys ei ole ongelma, mutta mies joka joka käänteessä surkuttelee hiuksiaan tai pituuttaan on täysi turn off. Sellainen itsensä vähättely ja "sä kuitenkin vaihdat mut koska oon ____ jos saat tilaisuuden" monologi on aivan hirveää kuultavaa ja todennäköisesti mä sitten vaihdan sen miehen, kun en tuota jaksa kuunnella. Vastaavasti mies, joka on sinut kroppansa kanssa oli se millainen hyvänsä ja osaa heittää siitä vaikka tarpeen tullen vitsiä jolle itsekin nauraa, on aivan ihana ja siinä vaiheessa ne puuttuvat hiukset tai sentit ei merkkaa mitään.
Ja tässäkin puhut nyt siitä, miten sitoutuneessa parisuhteessa ollaan jo siinä vaiheessa, kun näistä asioista surkutellaan. Mutta kun mies lähestyy sinua kaljun päälaen kanssa, niin tilanne on ihan eri. Ja Tinderissä kalju +30-vuotias mies on, kuin myisi aitoja CD-levyjä Mustamäen torilla.
Jos kalju mies lähestyy naista ja tulee torjutuksi, syy ei automaattisesti ole kaljuus. Mistä niin päättelet? Sanooko ne naiset että sori ei kaljuja?
En tiedä, en ole koskaan lähestynyt naisia live-elämässä, joten paha sanoa. Tinderissä sen näkee naisten profiiliteksteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.
Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.
"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä
Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.
Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.
Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.
Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.
Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.
Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.
Tuo "kokonaisuus ratkaisee" tarkoittaa juuri sitä, että miehessä ne universaalit ominaisuudet on oltava kohdallaan, jotta komeutta on edes olemassa. Nainen ei huomaa sitä hiusrajaa, koska se on itsestään selvästi komealla miehellä ja nainen ajattelee kokonaisuutena asiaa. Itsevarmuus ei heijastele ulkonäköön, vaan ulkonäkö heijastelee itsevarmuuteen. Jos olet ruma 150-kiloinen kalju mies, niin on aivan sama, miten paljon siinä on itsevarmuutta mukana. Tuossa tilanteessa itsevarmuus muuttuu ällöttäväksi itserakkaudeksi ja tällä palstalla jopa narsismiksi. Komealle miehelle se annetaan anteeksi.
Ohiksena kommentoin, että itse tykkään kaljuista miehistä, terveen itsevarmoista sellaisista. Mahakkuuskaan ei haittaa, joskaan suuri ylipaino ei houkuttele ja tälle asialle on paljonkin tehtävissä. Heijastelee elintapoja, joten senkin takia turn off. Mutta tuosta kaljuudesta vielä, että sellainen kalju mies ei kyllä iske lainkaan, jonka olemuksesta huokuu kilometrien päähän se asian häpeäminen.
Jep, nimenomaan itsevarmuus omista "heikkouksista" voi olla se tekijä, mikä saa naisen ihastumaan. Mulle kaljuus tai lyhyys ei ole ongelma, mutta mies joka joka käänteessä surkuttelee hiuksiaan tai pituuttaan on täysi turn off. Sellainen itsensä vähättely ja "sä kuitenkin vaihdat mut koska oon ____ jos saat tilaisuuden" monologi on aivan hirveää kuultavaa ja todennäköisesti mä sitten vaihdan sen miehen, kun en tuota jaksa kuunnella. Vastaavasti mies, joka on sinut kroppansa kanssa oli se millainen hyvänsä ja osaa heittää siitä vaikka tarpeen tullen vitsiä jolle itsekin nauraa, on aivan ihana ja siinä vaiheessa ne puuttuvat hiukset tai sentit ei merkkaa mitään.
Ja tässäkin puhut nyt siitä, miten sitoutuneessa parisuhteessa ollaan jo siinä vaiheessa, kun näistä asioista surkutellaan. Mutta kun mies lähestyy sinua kaljun päälaen kanssa, niin tilanne on ihan eri. Ja Tinderissä kalju +30-vuotias mies on, kuin myisi aitoja CD-levyjä Mustamäen torilla.
Mä en puhunut sitoutuneesta parisuhteesta mitään, tosin ehkä sen kuvan saa tuosta "vaihdat mut" osiosta. Parisuhteeseen päästyä tuo tosin olisi vielä hirveämpää, siinä kuitenkin oletetaan jo jotain sitoutumista ja ymmärrystä siihen, mihin on lähtenyt. Olen tapaillut sekä kaljua että lyhyttä (alle 170cm) miestä, vaikka kaljuus tai lyhyys itsessään ei ole asioita joita mieheltä haen. Kummallakaan näistä miehistä ei ollut ongelmaa omien ominaisuuksiensa vuoksi ja minäkin kiinnitin niihin sen takia lopulta tosi vähän huomiota, tärkeämpää oli että meillä oli kemiaa ja tultiin hyvin juttuun. Tapailut kesti aikansa ja loppui, mutta ei sen vuoksi että olisin yhtäkkiä tajunnut ettei tukka kasva tai mies yletä sen korkeammille hyllyille kuin minäkään, en myöskään vaihtanut parempaan vaan jäin sinkuksi. Jos jompikumpi olisi surkutellut hiustenlähtöään tai pituuttaan jossain vaiheessa enemmän, niin myös minä olisin varmaan ajatellut että ne on jotenkin huonoja ominaisuuksia kyseisessä ihmisessä ja sellainen surkuttelu olisi näyttänyt nämä ominaisuudet negatiivisessa sävyssä. Kummatkin löysin myös deittisovelluksesta, tosin en tinderistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.
Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.
"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä
Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.
Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.
Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.
Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.
Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.
Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.
Tuo "kokonaisuus ratkaisee" tarkoittaa juuri sitä, että miehessä ne universaalit ominaisuudet on oltava kohdallaan, jotta komeutta on edes olemassa. Nainen ei huomaa sitä hiusrajaa, koska se on itsestään selvästi komealla miehellä ja nainen ajattelee kokonaisuutena asiaa. Itsevarmuus ei heijastele ulkonäköön, vaan ulkonäkö heijastelee itsevarmuuteen. Jos olet ruma 150-kiloinen kalju mies, niin on aivan sama, miten paljon siinä on itsevarmuutta mukana. Tuossa tilanteessa itsevarmuus muuttuu ällöttäväksi itserakkaudeksi ja tällä palstalla jopa narsismiksi. Komealle miehelle se annetaan anteeksi.
Ohiksena kommentoin, että itse tykkään kaljuista miehistä, terveen itsevarmoista sellaisista. Mahakkuuskaan ei haittaa, joskaan suuri ylipaino ei houkuttele ja tälle asialle on paljonkin tehtävissä. Heijastelee elintapoja, joten senkin takia turn off. Mutta tuosta kaljuudesta vielä, että sellainen kalju mies ei kyllä iske lainkaan, jonka olemuksesta huokuu kilometrien päähän se asian häpeäminen.
Jep, nimenomaan itsevarmuus omista "heikkouksista" voi olla se tekijä, mikä saa naisen ihastumaan. Mulle kaljuus tai lyhyys ei ole ongelma, mutta mies joka joka käänteessä surkuttelee hiuksiaan tai pituuttaan on täysi turn off. Sellainen itsensä vähättely ja "sä kuitenkin vaihdat mut koska oon ____ jos saat tilaisuuden" monologi on aivan hirveää kuultavaa ja todennäköisesti mä sitten vaihdan sen miehen, kun en tuota jaksa kuunnella. Vastaavasti mies, joka on sinut kroppansa kanssa oli se millainen hyvänsä ja osaa heittää siitä vaikka tarpeen tullen vitsiä jolle itsekin nauraa, on aivan ihana ja siinä vaiheessa ne puuttuvat hiukset tai sentit ei merkkaa mitään.
Ja tässäkin puhut nyt siitä, miten sitoutuneessa parisuhteessa ollaan jo siinä vaiheessa, kun näistä asioista surkutellaan. Mutta kun mies lähestyy sinua kaljun päälaen kanssa, niin tilanne on ihan eri. Ja Tinderissä kalju +30-vuotias mies on, kuin myisi aitoja CD-levyjä Mustamäen torilla.
Mä en puhunut sitoutuneesta parisuhteesta mitään, tosin ehkä sen kuvan saa tuosta "vaihdat mut" osiosta. Parisuhteeseen päästyä tuo tosin olisi vielä hirveämpää, siinä kuitenkin oletetaan jo jotain sitoutumista ja ymmärrystä siihen, mihin on lähtenyt. Olen tapaillut sekä kaljua että lyhyttä (alle 170cm) miestä, vaikka kaljuus tai lyhyys itsessään ei ole asioita joita mieheltä haen. Kummallakaan näistä miehistä ei ollut ongelmaa omien ominaisuuksiensa vuoksi ja minäkin kiinnitin niihin sen takia lopulta tosi vähän huomiota, tärkeämpää oli että meillä oli kemiaa ja tultiin hyvin juttuun. Tapailut kesti aikansa ja loppui, mutta ei sen vuoksi että olisin yhtäkkiä tajunnut ettei tukka kasva tai mies yletä sen korkeammille hyllyille kuin minäkään, en myöskään vaihtanut parempaan vaan jäin sinkuksi. Jos jompikumpi olisi surkutellut hiustenlähtöään tai pituuttaan jossain vaiheessa enemmän, niin myös minä olisin varmaan ajatellut että ne on jotenkin huonoja ominaisuuksia kyseisessä ihmisessä ja sellainen surkuttelu olisi näyttänyt nämä ominaisuudet negatiivisessa sävyssä. Kummatkin löysin myös deittisovelluksesta, tosin en tinderistä.
Minä olen ollut elämäni aikana rakastunut kolmeen kaljuun tai vahvasti kaljuuntuneeseen mieheen. Kerroin heistä jo aiemmin ketjussa, tosin unohdin kolmannen. Ensimmäisen tapasin alle kolmekymppisenä, hän oli silloin varmaan 26-27 vuotias. Ohuet, hennot hiukset, päälaelta jo kaljuuntuneet. Pituutta arviolta 170 cm. Ja jessus, miten kuuma mies! Ne silmät olivat aivan uskomattomat. Jätti minut kun ei ollut valmis vielä sitoutumaan.
Seuraava oli vähän päälle kolmekymppinen, kuten minäkin (minä olin 35, hän vuoden tai kaksi nuorempi). VIelä vähemmän hiuksia, pituutta hänelläkin arviolta tuo 170 cm. Eikä taatusti ollut eläessään käynyt kuntosalilla, ei ollut muutenkaan liikunnasta kiinnostunut. Ja niin kuuma! Älykäs, hauska, itsevarma, pohdiskeleva, seksikäs. Hänet tapasin jonkin deittipalstan kautta, toisin kuin muut. Suhde loppui siihen, että hän palasi yhteen eksänsä kanssa.
Kolmas, jota en eilen muistanut, täytti viisikymmentä samana vuonna kun tapasimme. Ehkä häntä ei sen takia lasketa. Mutta jälleen tuota samaa miestyyppiä, joka minua viehättää, 170 cm, max 175 cm (en ole ennen tänne palstalle tuloani koskaan tajunnut edes kysyä miehiltä heidän pituuttaan), lähes kalju, ei todellakaan liikunnallinen, mutta älykäs, hauska, sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut ja itsevarma. Suhde loppui koska hän ilmeisesti palasi yhteen pitkäaikaisen on/off-naisensa kanssa, ainakin heidät oli nähty yhdessä pian eromme jälkeen.
En minäkään ole tietoisesti etsinyt tuon mittaisia ja/tai kaljuuntuvia miehiä, mutta mitä ilmeisimmin se on se miestyyppi, joka minuun vetoaa. Nykyinen puoliso on vähän pitempi, 178 cm, on käynyt kuntosalilla kerran elämässään ja teki sen siksi, että minä houkuttelin mukaan kokeilemaan, josko hänkin innostuisi siellä käymisestä. Hiukset ovat ohentuneet sekä päälaelta että ohimoilta ja vatsa on pyöreä. Mutta ne silmät, ne silmät... Ja älykkyys, huumorintaju, itsevarmuus, sosiaalisuus, ystävällisyys, avuliaisuus, huomaavaisuus - täydellinen paketti.
Ja ennen kuin joku kysyy, niin itse kävin tuolloin 25-35 vuotiaana salilla, uimassa ja tein pitkiä lenkkejä. Olen 160 cm pitkä ja painoni vaihteli niinä vuosina 48-54 kg:n välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näin on, miksi etsit ihmissuhteita? Eikö panorobotti täyttäisi valtavan korkeat ulkonäkövaatimuksesi? Se ei ole kiinnostunut hiusrajastasi tai leuastasi, eikä luonteestasi, joka on suurin esteesi jopa yhdenillan juttujen tiellä?
Tähän kiinnostaisi saada vastaus edelleen.
Tässä vastaus: voisi olla hyväkin vaihtoehto, jos hinnat tulisivat alaspäin. Koen, että nuo seksirobotit ovat vielä tulevaisuutta, mutta aivan varmasti merkittävä osa sitä.
Minun veikkaukseni: ei korvaisi kaunista naista, koska hiusrajamiehen pohjimmainen tarve on muiden miesten ihailun kohteeksi pääseminen. Kaunis nainen on siihen vain väline.
Luuletko, että minulla on joku kaunis nainen? Tai että oikeasti sellaista tavoittelisin? Kyllä minulla on realiteetit itselläni, kun pää on ajeltu kaljuksi, eikä lihasta ole.
Kukaan ei taida luulla, että sinulla olisi minkäänlaista naista.
Jos miesten ihailu on sinulle se juttu, voisitko harkita vuokraavasi escort-palvelua? Siis näyttävä nainen näyttäytymään kanssasi?
Ymmärrät varmaan, että kukaan nainen ei innostu siitä, että sinulle hän olisi vain kaunista seksirobottia korvaava halvempi reikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.
Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.
"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä
Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.
Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.
Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.
Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.
Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.
Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.
Tuo "kokonaisuus ratkaisee" tarkoittaa juuri sitä, että miehessä ne universaalit ominaisuudet on oltava kohdallaan, jotta komeutta on edes olemassa. Nainen ei huomaa sitä hiusrajaa, koska se on itsestään selvästi komealla miehellä ja nainen ajattelee kokonaisuutena asiaa. Itsevarmuus ei heijastele ulkonäköön, vaan ulkonäkö heijastelee itsevarmuuteen. Jos olet ruma 150-kiloinen kalju mies, niin on aivan sama, miten paljon siinä on itsevarmuutta mukana. Tuossa tilanteessa itsevarmuus muuttuu ällöttäväksi itserakkaudeksi ja tällä palstalla jopa narsismiksi. Komealle miehelle se annetaan anteeksi.
Ohiksena kommentoin, että itse tykkään kaljuista miehistä, terveen itsevarmoista sellaisista. Mahakkuuskaan ei haittaa, joskaan suuri ylipaino ei houkuttele ja tälle asialle on paljonkin tehtävissä. Heijastelee elintapoja, joten senkin takia turn off. Mutta tuosta kaljuudesta vielä, että sellainen kalju mies ei kyllä iske lainkaan, jonka olemuksesta huokuu kilometrien päähän se asian häpeäminen.
Jep, nimenomaan itsevarmuus omista "heikkouksista" voi olla se tekijä, mikä saa naisen ihastumaan. Mulle kaljuus tai lyhyys ei ole ongelma, mutta mies joka joka käänteessä surkuttelee hiuksiaan tai pituuttaan on täysi turn off. Sellainen itsensä vähättely ja "sä kuitenkin vaihdat mut koska oon ____ jos saat tilaisuuden" monologi on aivan hirveää kuultavaa ja todennäköisesti mä sitten vaihdan sen miehen, kun en tuota jaksa kuunnella. Vastaavasti mies, joka on sinut kroppansa kanssa oli se millainen hyvänsä ja osaa heittää siitä vaikka tarpeen tullen vitsiä jolle itsekin nauraa, on aivan ihana ja siinä vaiheessa ne puuttuvat hiukset tai sentit ei merkkaa mitään.
Ja tässäkin puhut nyt siitä, miten sitoutuneessa parisuhteessa ollaan jo siinä vaiheessa, kun näistä asioista surkutellaan. Mutta kun mies lähestyy sinua kaljun päälaen kanssa, niin tilanne on ihan eri. Ja Tinderissä kalju +30-vuotias mies on, kuin myisi aitoja CD-levyjä Mustamäen torilla.
Jos kalju mies lähestyy naista ja tulee torjutuksi, syy ei automaattisesti ole kaljuus. Mistä niin päättelet? Sanooko ne naiset että sori ei kaljuja?
En tiedä, en ole koskaan lähestynyt naisia live-elämässä, joten paha sanoa. Tinderissä sen näkee naisten profiiliteksteistä.
et siis ole koskaan oikeasti lähestynyt naisia ja vain kuvittelet, että et saa naista, koska sulla ei ole hiuksia.. just joo. vaikutat aika nuorelta. kuuntelisit nyt, kun kokeneemmat puhuvat sulle järkeä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan lähestynyt naisia live-elämässä, joten paha sanoa. Tinderissä sen näkee naisten profiiliteksteistä.
Oletko tosissasi?
Eli tässä on 50 sivun verran jankattu ja nyt paljastuu ettet sinä ole edes kunnolla yrittänyt saada naista!?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole sitten yksin.
Mutta muuttamalla asennettasi voisit löytää kivan naisen ja elää onnellisena hänen kanssaan.
Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Kun näin on, miksi etsit ihmissuhteita? Eikö panorobotti täyttäisi valtavan korkeat ulkonäkövaatimuksesi? Se ei ole kiinnostunut hiusrajastasi tai leuastasi, eikä luonteestasi, joka on suurin esteesi jopa yhdenillan juttujen tiellä?
Tähän kiinnostaisi saada vastaus edelleen.
Tässä vastaus: voisi olla hyväkin vaihtoehto, jos hinnat tulisivat alaspäin. Koen, että nuo seksirobotit ovat vielä tulevaisuutta, mutta aivan varmasti merkittävä osa sitä.
Mitäs niiden hinnat nyt ovat? Mietin vain, että eikö se ole loppuelämän sijoitus, jolloin olisi kannattavampaa ostaa se mieluummin mahdollisimman aikaisin, niin aika seksinuken kanssa on mahdollisimman pitkä, jolloin hinta on päivää/viikkoa/kuukautta/vuotta kohden pienempi kuin jos ostaa nuken vasta myöhemmin? Mahdollisesti saa rahoilleen jopa enemmän vastinetta jos ostaa vähän kalliimmalla nyt kuni esim. 20 vuoden kuluttua halvemmalla. Ja kannattaahan se sijoitus siinäkin mielessä, että jos sitten loppuu valitus ja itku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä "täydellinen hiusraja" on uusi juttu mulle. Millainen se siis on?
Nykyään hiukset voi istuttaakin päähän, jos vähän rahaa on. Miksi siis kitiset tästä? Et yhtään tiedä, paljon vaivaa naiset näkee hiustensa eteen.
PS: Henkkoht tykkään kaljuista. Sä et voi aina miellyttää KAIKKIA naisia.
Täydellinen hiusraja on sellainen, ettei ohimoiltakaan ole lähtenyt yhtään hiusta. Norwoodin asteikolla numero 2 on maksimi, mikä voi olla vielä viehättävää. Lähes kaikilla komeilla mallimiehillä ja naisten ihannoimilla julkkiksilla ei ole hiustenlähtö edennyt yhtään.
Hiustensiirto turkissa maksaa minimissään 1,5 euroa per siirrännäinen. Yleensä siirrännäisiä tarvitaan 3500-4000 eli tuo kerrotaan sitten 1,5:llä. Eli näetkö naisena hiustesi eteen tuon verran vaivaa?
Sulla ei ole mitään hajua siitä mitä vaivaa naiset näkee hiusten eteen.
Mä käyn 2 kk välein kampaajalla värjäyttämässä ja leikkaamassa hiukseni, se maksaa jo helposti tonnin VUODESSA. Ja teen tätä joka vuosi.
Eikä kaikilla naisillakaan ole hienoja hiuksia. On erilaisia hiuslisäkkeitä ja peruukkeja. Siksi naisten hiukset näyttää tuuheilta. Ja se lisäkkeiden laittaminen maksaa helposti jo tonnin kerta. Lisäksi seuraavan vuoden aikana parin kuukauden välein niiden huolto monta sataa euroa kerta. ELi vuodessa tuohon voi mennä parikin tuhatta euroa. Tuo siis tavisnaisilla. Julkkisten lisäkkeet on paljon kalliimpia ja tyylikkäämpiä.
Naiset voi käyttää muutenkin tuhansia euroja lisää erilaisiin kauneushoitoihiin ja tuotteisiin, kun taas miehelle tuntuu riittävän se hammastahna, partakone ja saippua.
Ja mikset itse käytä lisäkettä? Miesten tupeet on kätevämpiä kuin naisten tupoittain kiinnitettävät muutenkin. Turhaa ininää The Hiusrajasta.
Nimenomaan tämä. Naiset yleensä huoltaa itseään ja ulkonäköään ihan rutiinisti, jopa ne tavikset. Kampaamokäynnit maksaa monta kertaa enemmän, kuin miesten parturissa istuminen. Laadukkaat hiustenhoitotuotteet maksaa monta kertaa enemmän kuin lähikaupan halvin shamppoo ja hoitoaine. Rasvat, kasvojenhoitotuotteet ym. on melko hintava setti kokonaisuudessaan. Silti moni ihan taviskin näitä ostaa, jos vaan on yhtään rahaa ja mielenkiintoa oman ulkonäkönsä suhteen. Ja vaikka nainen näkee tämän vaivan, hän voi siitä huolimatta näyttää ihan "tavalliselta", koska me emme ole tottuneet siihen, että enemmistö naisista olisi epäsiistejä tai laittautumattomia. Jos miehet näkisi oikeasti edes puolet siitä vaivasta ulkonäkönsä ja hygieniansa eteen, niin ehkä tämä valitus täälläkin vähenisi. Ja jos tilanne on se, että pelkkä hammastahna, deodorantti ja saippua riittää eikä tilannetta halua muuttaa, niin valintahan tuokin on.
Niinpä. Mainitsematta on vielä mm vahaukset ja muut karvojenpoistot, rusketus, kynnet, ripset ja kulmakarvat. Niin ja ne meikit. Tavisnaiset tekee paljon. Miehet ei noteeraa, koska ovat tottuneet naisten näyttävän tältä. Muistavat toki mainita välillä miten naisilta menee niin paljon rahaa ja aikaa hömpötyksiin..
En ymmärrä miksi naiset yleensäkään tekee kaikkia noita asioita? Näkevät kaiken tuon vaivan, ja maksavat kaikki nuo kustannukset?
Mikseivät naiset vaan lopeta noiden asioiden tekemistä?
Eivät kaikki teekään kaikkea tuota ketjussa mainittua. Veikkaanpa, että aika yleistä on säärikarvojen ja kainalokarvojen poisto kotikonstein ja joku kevyt perusmeikki ilman kalliita kosmetiikkahankintoja. Kaikki eivät todellakaan "laita" sen kummemmin ripsiään tai kulmiaan, ja aika monelle kynsienhoitokin tarkoittaa jotain markettikynsilakan laittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 160 tapaamisen jälkeen ole miestä löytynyt, niin ollaanpa nyt ihan rehellisiä: ei sitä tule koskaan löytymään. Ehkä Sannan olisi parempi keskittyä jatkossa johonkin muuhun harrastukseen, vaikka puutarhanhoitoon tai maalaamiseen.
Aika moni nainen tekeekin niin. Tosin joitain miehiä sekin sitten harmittaa, kun isompi osa naisista ei edes etsi tai halua miestä enää. Sitten aletaan peräänkuuluttaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset tarvitsivat parisuhdetta selviytyäkseen elämästä.
Niin, osa naisista ei enää edes halua miestä. Se on totta.
Ja osa naisista sanoo että ei halua miestä, vaikka todellisuus on se että heillä ei ole edellytyksiä hankkia miestä vaikka sellaisen oikeasti haluaisivat. Tuo "en olisi halunnutkaan" on yksi psykologinen selviytymiskeino, kun oma kilpailukyky ei riitä.
Eikös jokaisen naisen pitänyt halutessaan saada mies? Näinhän täällä on vuosia opetettu; nainen saa aina halutessaan miehen.
Ei todellakaan. Pelkästään omassa lähipiirissäni on kaksi päälle kolmekymppistä naista jotka kärsivät siitä että halusivat miehen ja perheen, mutta ovat jääneet yksin.
"halutessaan" tarkoittaa sitä, että pitää edes tehdä alotteita tai jotain muuta kuin odottaa kotona prinssiä
Ei sealoitteiden tekeminenkään mitään auta, jos miehet eivät vain ole kiinnostuneita. Minä en nuorena saanut koskaan ketään ihastukseni kohdetta. Näistä vain yksi oli sellainen ns. suosittu nuorukainen, kaikki muut olivat ihan tavallisia luokkakavereita tms. Yksi oli ystäväni pikkuveli, yksi oli sellainen, jonka kanssa olimme opiskeluaikana hyviä kavereita. Esim. hänen kohdallaan ajattelin, että varmasti tunteet olisivat kerrankin molemminpuolisia, kun meillä oli niin hyviä, syvällisiä keskusteluja, ja itse koin että olimme niin samalla aaltopituudella. Mutta eipä ollut.
Aloin saada miehiä vasta sitten, kun paransin todella paljon omaa ulkonäköäni. Hoikkana ja pitkähiuksisena en saanut, vaan piti aloittaa meikkaaminen, pukeutua naisellisemmin ja värjätä hiuksia. Huvittaa välillä lukea palstalta, miten "kaikki naiset" ovat nuorina suosittuja - niin, varmaan minäkin olisin ollut, jos olisin käyttänyt löysien farkkujen sijaan tiukkoja farkkuja ja minihameita, pitänyt pitkän vaalean palmikon sijaan hiuksia auki, meikannut ja käyttänyt löysien ruutupaitojen sijaan tiukkoja t-paitoja.
Ja näin se menee myös miehellä. Ulkonäön ultimaattinen parantaminen on se avain onneen naisten kanssa. Kuten täällä on todettu moneen kertaan.
Tätä olen nimenomaan itse yrittänyt monessa ketjussa sanoa. Että jos tuntuu että oma ulkonäkö ei vedä naisia puoleensa, kannattaa tehdä asialle jotain. Olen myös kirjoittanut siitä, että valtaosa miehistä on aika tylsännäköisiä ja kovin harva yrittää panostaa millään lailla ulkonäköönsä. Sitten tylsännäköisten miesten klooniarmeija valittaa, kun eivät Tinderissä kiinnitä naisten huomiota - tajuamatta ollenkaan, että kun selaa kymmeniä ellei satoja samannäköisiä miehiä, ei heistä todellakaan yksikään erotu millään lailla, joten vaikea heistä kehenkään on kiinnittä huomiota.
Sinä oletkin ainoa, joka puhuu totta. Mutta täällä ketjukaupalla naiset väittävät, miten he eivät edes huomaa miehen hiusrajaa ja lihasmassaa, vaan ovat paljon moraalisempia, ja katsovat jopa Tinderissä pelkkää itsevarmuutta. Mikä luonnollisesti on naistyypin potaskaa.
Aika harva näissä ketjuissa on väittänyt, ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sen kannalta, onko joku hyvännäköinen ja puoleensavetävä, jollain hiusrajalla tms ei ole niin suurta merkitystä, koska kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Itsevarmuus kyllä siinä mielessä myös, että se heijastelee ulkonäköön.
Tuo "kokonaisuus ratkaisee" tarkoittaa juuri sitä, että miehessä ne universaalit ominaisuudet on oltava kohdallaan, jotta komeutta on edes olemassa. Nainen ei huomaa sitä hiusrajaa, koska se on itsestään selvästi komealla miehellä ja nainen ajattelee kokonaisuutena asiaa. Itsevarmuus ei heijastele ulkonäköön, vaan ulkonäkö heijastelee itsevarmuuteen. Jos olet ruma 150-kiloinen kalju mies, niin on aivan sama, miten paljon siinä on itsevarmuutta mukana. Tuossa tilanteessa itsevarmuus muuttuu ällöttäväksi itserakkaudeksi ja tällä palstalla jopa narsismiksi. Komealle miehelle se annetaan anteeksi.
Ohiksena kommentoin, että itse tykkään kaljuista miehistä, terveen itsevarmoista sellaisista. Mahakkuuskaan ei haittaa, joskaan suuri ylipaino ei houkuttele ja tälle asialle on paljonkin tehtävissä. Heijastelee elintapoja, joten senkin takia turn off. Mutta tuosta kaljuudesta vielä, että sellainen kalju mies ei kyllä iske lainkaan, jonka olemuksesta huokuu kilometrien päähän se asian häpeäminen.
Jep, nimenomaan itsevarmuus omista "heikkouksista" voi olla se tekijä, mikä saa naisen ihastumaan. Mulle kaljuus tai lyhyys ei ole ongelma, mutta mies joka joka käänteessä surkuttelee hiuksiaan tai pituuttaan on täysi turn off. Sellainen itsensä vähättely ja "sä kuitenkin vaihdat mut koska oon ____ jos saat tilaisuuden" monologi on aivan hirveää kuultavaa ja todennäköisesti mä sitten vaihdan sen miehen, kun en tuota jaksa kuunnella. Vastaavasti mies, joka on sinut kroppansa kanssa oli se millainen hyvänsä ja osaa heittää siitä vaikka tarpeen tullen vitsiä jolle itsekin nauraa, on aivan ihana ja siinä vaiheessa ne puuttuvat hiukset tai sentit ei merkkaa mitään.
Ei voi mitään, kun se surkuttelu tuntuu niin hyvältä ja erityisesti se tunne, mikä tulee siitä, kun nainen löytää jonkun paremman miehen. Kun itsetunto on tarpeeksi matalalla, niin sen aiheuttama tuska alkaa tuottaa yllättävän suurta nautintoa.
Ok.
Tiedäthän, että on ihmisiä, sukupuoleen katsomatta, joille yksi seksuaalisen nautinnon muoto on tulla vähätellyksi?
En tiedä, oletko sama, joka aiemmassa ketjussa kertoi katselevansa seksikumppania puettuna kuin alasti.
Kaikki tämä on aivan ok! On vain hyvä tiedostaa olevansa marginaalissa, kun tutustuu omiin haluihinsa. Suomestakin löytyy erilaisiin kinky-juttuihin paneutuneiden yhteisöjä, myös verkosta.
Oli nyt juttusi mikä vain, seksirobotit, seksuaalinen alistuminen tai asufetissi, kannatta huomata, ettei mikään näistä ole valtavirtaa. Näihin liittyvät kokemukset tai katsantotavat eivät myöskään edusta enemmistön kantaa.
Tunnen muutamia miehiä, jotka ovat jo vuosia etsineet netistä kumppania siinä onnistumatta. Olen ajatellut, ja sanonutkin heille, että he olisivat ehkä jo aikoja sitten löytäneet naisen itselleen, jos olisivat etsineet jostakin muualta. Ajatus ei vain tunnu menevän heille perille, kai se on sitten helpompaa etsiä netistä. Siinä on vain se, että vaikka ihminen olisi mukavakin, niin ei välttämättä osaa tehdä esim. sellaista ilmoitusta, joka olisi naisten mielestä houkutteleva, tai ei osaa kirjoitella sillä tavalla että naiset kiinnostuisivat... Etenkin kun siellä on tarjolla paljon muita miehiä. Eivätkä kaikki naiset sitä paitsi ole siellä nettipalstoilla.
En tarkoita, ettei netistä saisi etsiä, mutta ei ehkä kannata jättää sitä kumppanin löytymistä pelkän netin varaan. Kannattaa laskea verkkoja muillekin vesille, ja ehkäpä jostain tärppää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder kuulostaa aika hankalalta paikalta. Kannattaako sitä edes yrittää? Olen nainen enkä mitenkään nätti edes.
No riippuu, mitä haluat sieltä. Voittajia siellä ovat seksiä hakevat naiset. Tarjonta on rajatonta. Onnea matkaan!
ja luokatonta.
Seksiä saa ilman tinderiäkin. Jopa kivan miehen kanssa.
Tässä nykynaisen maailma pähkinänkuoressa, olipa oma taso mitä tahansa. Ei siis ihme, että on varaa olla nirso.
Naisten syy, että miehet ovat helppoja?
Ei, mutta on naisten syy etteivät he opi eroa seksisuhteen ja parisuhteen välillä.
Miehet ovat kyllä yrittäneet selittää. Seksisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin nainen, etenkin jos tämä on mieliksi komistukselle. Mies saa helppoa seksiä, samalla kun yrittää parisuhteeseen oman tasoistaan kauista naista.
Naisilla se menee toisin päin. Moni nainen joka olisi antanut aviomiehelleen vain parisuhteen, olisi antautunut seksisuhteeseen vain aviomiestään komeamman ja viihdyttävämmän miehen kanssa.
Naiset eivät sisäistä kuviota, ja saatuaan huomiota komistuksilta, nostavat rimaa eivätkä hyväksy miehiä jotka olisivat saatavilla parisuhteeseen.
Ei. Kenekään otsassa ei lue onko hän hyvää parisuhdemateriaalia vai ei. Naiset ovat usein yrittäneet ilmaista minkä laatuisen suhteen haluavat ja täälläkin on ollut keskustelua siitä, mistä tunnistaa miehen joka puheistaan huolimatta haluaa vaan seksiä. Mies voi sanoa etsivänsä parisuhdetta, vaikka haluaa vaan seksisuhteen. Mies voi käyttäytyä alkuun kuin etsisi parisuhdetta ja olla sitten kuitenkin vaan sika. Ennen kuin se ero tulee näitä miehiä on melkoisen vaikea erottaa niistä, jotka rehellisesti haluavat parisuhteen, koska myös ne vähän tavanomaisemman oloiset miehet voivat yllättäen muuttaa mielensä ja yhtäkkiä suhde ei olekaan enää mahdollinen. Epärehellisyys ja paremman kaipuu puolin ja toisin tekee parinhausta nykyään niin hel*tin hankalaa, että ihme jos vakka kantensa löytää jonkun deittiapin kautta.
Ja me olemme kertoneet sen teille.
Sen tunnistaa siitä että mies on lähtökohtaisesti komeampi ja kiinnostavampi kuin ne miehet jotka ovat todistetusti halunneet kanssasi parisuhteen.
Okei, asian tekee monimutkaisemmaksi se, että naisen ulkonäkö heikkenee iän myötä. Enemmistöllä huippu on siinä 19-21v, joten kolmekymppisenä saattaa joutua laskemaan ulkonäkörimaa. Tätä naiset eivät osaa arvioida, koska naiset itse näkevät kolmekymppisen naisen kauneimpana.Te ette osaa arvioida tasoja, siinä perusongelma.
Minulle tasoja on edelleen kaksi: kiinnostaa tai ei kiinnosta. En ole koskaan vertaillut miesystävieni ulkonäköä. Tämä ulkonäköjankutus on kaiken kaikkiaan ihan käsittämätöntä. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä, se ratkaisee, herääkö kiinnostus. Kyse on kuitenkin aivan eri asiasta kuin jostain klassisesta komeudesta tai numeroasteikosta.
Niinpä jos jäisin sinkuksi, toimisin ihan kuten ennenkin: jos ja kun joku mies herättäisi kiinnostukseni (ja minä hänen), katsoisin, mihin se johtaa. Miettimättä ollenkaan, onko hän komeampi vai rumempi kuin aikaisemmat kumppanini tai että olemmeko ulkonäöllisesti samalla tasolla.
Ulkonäköjankkaus on käsittämätöntä, mutta ulkonäkö on se, mikä herättää kiinnostuksen? Onko siis 1+1, mikä pariutumisessa on se kaikkein tärkein juttu?
Ulkonäkö ei ole yhtä kuin laatikkoleuka ja täydellinen hiusraja. Esimerkiksi itseeni on aina vedonnut eniten alle 180 cm hieman tanakat ehdottomasti ei-bodatut miehet. Kaksi elämäni suurista rakkauksista olivat jo pitkälle kaljuuntuneita, toinen heistä oli seurustelumme aikaan 26-28 vuotias, toinen vähän yli kolmekymppinen. Se, mihin heidän ulkonäössään ihastuin oli molempien kohdalla silmät. Ja silmät nykyisessä puolisossanikin ensimmäisenä herättivät huomioni.
Minkä vuoksi sitten mitään tällaisia miespoikkeuksia ei nähdä mallikatalogeissa, naisille suunnattujen hömppädraamojen pääosissa tai ylipäätään naisten keskusteluissa kuumista miehistä? Miksi ne ovat aina se yksi ja sama miestyyppi, jolla juurikin on tämä täydellinen hiusraja ja vahvat leukaperät. Miksi se poikkeuksetta menee näin, jos asiassa ei ole mitään perää? Eivät miehet ole tyhmiä, etteivät he huomaisi oikeasti sitä, miten kaikilla komeiksi luokitelluilla miehillä on poikkeuksetta hiukset päässä. Näin on Channing Tatumin, Ryan Goslingin, Damiano Davidin, Jason Momoan, Johnny Deppin, Brad Pittin ym ym. tapauksessa. Järjestään kaikilla.
Entäs vaikkapa Jason Statham, Dwayne Johnson ja Vin Diesel?
Aina nämä kolme samaa action-figuuria. Satutko huomaamaan, mikä näitä kolmea miestä yhdistää? Oliko se se rasvattomuus ja lihasmassan ultimaattinen määrä (kaljulla lihasta on oltava enemmän).
Mutta onko sillä mitään väliä, minkä näköisiä tällaiset miehet edes ovat? Eihän noiden "ihannemiesten" olemassaolo kuitenkaan mitenkään näytä vaikuttavan vaikka suomalaisten naisten miesvalintoihin. Suurimmalla osalla on ihan tavallisennäköiset miehet. Joten näyttäisi siis siltä, että tavallisennäköiset miehet kyllä päätyvät suhteisiin. Jopa kaljut, vaikka tässä ketjussa on annettu ymmärtää, että yhdenkin hiukset tippuminen on käytännössä sosiaalinen kuolema.
Kyse on valinnanvapaudesta. Komealla miehellä on mahdollisuus valita kumppani (kuten suurimmalla osalla naisista) ja "tavallinen" mies on yleensä yksin tai valitsee yhden naisen, jota ei välttämättä edes halua, koska ainoastaan yksi voi ihastua tällaiseen mieheen. Kyse on valinnanvapaudesta, ei yhdestä parisuhteesta, joka voi hyvin jopa päättyä joskus.
Millainen valinnanmahdollisuus on mielestäsi suurimmalla osalla naisista?
Jos tavallisen miehen mahdollisuudet ovat noin heikot, niin eikö kannattaisi edes pyrkiä olemaan tavallisten miesten joukossa sitä parhaimmistoa? Ei ehkä saa jotain unelmanaisen näköistä, mutta voi silti saada hyvännäköisen tavisnaisen. Eikö se olisi jo parempi kuin se, että joutuu tyytymään yhteen ainoaan vaihtoehtoon, jota ei edes haluaisi? Oman ulkonäön parantaminen auttaa tässäkin kummasti.
Hyvännäköinenkin voi silti kokea, ettei saa haluamaansa. Jos sattuu rakastumaan henkilöön, jolta ei saa vastakaikua, ei yhtään lämmitä ajatus, että 20 muuta olisi kyllä tarjolla - kun ne eivät ole se, kenet olisi halunnut.
Ja jos käsityksesi on, että valtaosa naisista voi valikoida millaisen miehen ikinä haluavat, niin silloinhan sen täyty tarkoittaa, että he oikeastaan haluavat aika tavallisia miehiä. Koska valtaosa naisista on parisuhteessa ihan tavallisten miesten kanssa. Ja tästä taas tullaan siihen, että jos kerran tavallisia miehiä päätyy suhteisiin noin paljon, niin miten voi olla mahdollista, että he kaikki joutuvat tyytymään? Onko siis niin, että naiset kyllä haluavat tavallisia miehiä, mutta tavalliset miehet itse haluaisivat paljon kauniimpia naisia eivätkä tavalliset naiset ole muuta kuin pelkkää tyytymistä?
Kuka muka haluaa tyytyä tavisnaiseen jos on mahdollisuus saada laatunainen?
Kysyn tämän ihan vakavasti, koska näin naisena en ole yhtään varma mitä tuo "laatu" naisessa edes tarkoittaa. Ihmisillä on preferenssejä, sen ymmärrän, joku tykkää laihasta ja joku vähän pulleammasta, joku pitkistä ja joku lyhyistä hiuksista, mutta mikä tekee naisesta laadukkaan? Rahalla saa hiuslisäkkeitä ja tekokynsiä, nättejä vaatteita ym., mutta jos pelkkä ulkonäkö lasketaan niin silloin moni tavis muuttuisi ammattilaisten käsissä laatunaiseksi jahka lyö rahaa pöytään. Joten miehet, kertokaa mikä on se laatunaisen mitta joka erottaa hänet niin selvästi taviksesta?
Riippuu, tarkoitatko laatunaista ulkonäön puolesta vai naista, joka kelpaisi aina parisuhteeseen saakka? Ulkonäön puolesta nainen pääsee melko pitkälle hoikkuudella ja pitkillä hiuksilla. Ns. "vaimomatsku" on paljon monimutkaisempi asia, johon jokaisella miehillä on sitten omat kriteeristönsä.
Ahaa. Ja pitääkö tämän ulkonäöllisen laadun sisältyä miehillä "vaimomatskuun" automaattisesti? Vai onko niin, että kyseessä on vähän samanlainen mutkikas asia, kuin mitä naisten pariutuminen miesten kanssa on ja jokaisella on lopulta omat kriteeristönsä.
Miehellä on yleensä kolme ajatusta: 1) Naisen ulkoiset ominaisuudet (hoikkuus erittäin tärkeä asia) ja luonne (mahdotonta sanoa, mikä on kellekin miehelle kriteeristö) ovat niin sopivia, että jopa parisuhdetta voi miettiä. Yleensä ulkonäkö on suuremmassa roolissa tässäkin. Ns. vaimomatsku 2) Nainen on juuri niin sopivan ruma/ihan ok, että hänen kanssaan voi harrastaa säännöllistä seksiä rakastumatta tai harrastaa seksiä kerran, jos sellainen ihmeellinen tilaisuus sattuisi 3) Nainen on liian kaunis/liian ruma, eli seksi ei tule kysymykseen
Jännä. Vaimomatsku tarkoittaa siis naista, joka on sekä hoikka että luonteeltaan sopiva/miellyttävä. Eli parisuhteeseen kelpaavat naiset ovat hoikkia. Miksi sitten iso osa parisuhteessa olevista naisista ei ole hoikkia, iso osa on jopa lihavia?
Ei sillä, että tämä häiritsisi. Olen itse ollut aina hoikka, tosin en halua olla suhteessa ihmisen kanssa, joka käyttää sanaa vaimomatsku, enkä oikeastaan halua, että minusta puhutaan kyseisellä termillä. Kuulostaa jotenkin junttimaiselta.
Ei välttämättä, mutta hoikkuus tekee suhteen löytämisen naiselle huomattavasti helpommaksi. Ja nyt tällä kertaa puhun ihan parisuhteesta, koska lihavat naiset saavat seksiä ihan samalla tavalla, kuin hoikatkin. Vähän, kuten se hiusraja ja lihakset pienellä rasvaprosentilla tekevät miehelle helpommaksi niin seksin, kuin parisuhteenkin löytämisen.
Niin, uskon kyllä että hoikka nainen löytää pääsääntöisesti helpommin suhteen kuin lihava, koska valtaosan mielestä hoikkuus ja normaalipainoisuus ovat miellyttävämpi ominaisuus kuin lihavuus. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Mutta käytännössähän sitten iso osa miehistä aloittaa suhteen sellaisen kanssa, joka ei ole ns. vaimomatskua, koska aika monen kumppani kuitenkaan ei ole hoikka. Joten mitä merkitystä on käsitteellä vaimomatsku, jos se on vain teoriaa eikä toteudu käytännössä?
Syy on aika sama, kuin se, miksi nainen saattaa pariutua miehen kanssa, joka ei vastaa hänen ihanteitaan: perhe ja lapset. Todennäköisesti halu olla jonkun kanssa, eikä yksin. Kyllä miehilläkin on järki päässä, että jos ei halua itse laihduttaa ja treenata, niin kumppani on löydyttävä lihavasta naisesta. Tai sitten on yksin. Ulkonäkö ulkonäöstä. Tai raha ulkonäöstä, kun puhutaan naisen suhteesta mieheen.
Pakko kommentoida tuota ihan loppua... Kyllä naisellekin miehen ulkonäkö merkitsee. Minusta on erittäin valitettavaa, että uskottelette itsellenne ja muille miehille, että miehen kohdalla ulkonäkö ei merkitsisi. Kyllä se merkitsee. Ulkonäkö ulkonäöstä pätee myös naisen suhteessa mieheen.
Naisia on todella erilaisia. Joillekin naisille miehen ulkonäkö on todella tärkeä, toisille se ei merkitse mitään. Useimmat naiset ovat varmaan jossain näiden ääripäiden välissä.
Alue: Aihe vapaa
No sen ymmärrän, mutta entä parisuhteista tai sellaiseen pyrkimisestä? Ja vaikka seksistä puhutaan vähemmän, niin kyllä siitäkin keskustellaan. Toisten kaveriporukoissa enemmän kuin toisten, ihmiset kun on tässäkin suhteessa erilaisia.