En jaksa enää kiinnostua muiden asioista. Mutta surettaa, kun menetän siksi kaikki läheiseni
Olen uupunut, ollut jo pitkään rankka elämäntilanne. Jotenkin mun koppa on täynnä ja vuotaa koko ajan yli, ihan oman elämän ikävien tai väsyttävien asioiden takia. Välitän paljon läheisistäni ja ystävistäni ja he ovat minulle todella tärkeitä, mutta en vain enää jaksa kiinnostua heidän asioista enkä jaksa raahautua hankaliin aikoihin hankalissa paikoissa oleviin tapaamisiin. Toivon koko ajan ettei kukaan vain vaikkapa keksisi juhlia synttäreitä, koska en jaksa mennä paikalle enkä jaksa jutustella kenenkään kanssa. En jaksa kuunnella vuodatusta kuulumisista edes puhelimessa.
Ihan oikeutetusti läheiseni ovat minulle loukkaantuneet. Suren joka päivä sitä, että uupumukseni takia menetän läheiseni. En silti pysty tämän enempään, eikä kukaan heistä ymmärrä tilannetta. Kun kerron että en vain jaksa saapua paikalle tapaamiseen, niin vastaus on loukkaantunut kommentti siitä, että eihän kukaan noin pitkään noin väsynyt voi olla.
Vertaistukea olisi hieno täältä löytää.
Kommentit (23)
Ei tarvi jaksaakkaan. Jos haluat yksin olla niin ole huoletta! Nykymaailma on niin sekaisin, että siksi monet haluaakin viettää aikansa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi jaksaakkaan. Jos haluat yksin olla niin ole huoletta! Nykymaailma on niin sekaisin, että siksi monet haluaakin viettää aikansa yksin.
En minä varsinaisesti halua olla yksin, ja ikävöin läheisiäni. En jaksa tavata heitä, olen liian uupunut. Kaikki energiani menee siihen, että saan itseni ja perheeni (lapset ja puoliso) asiat hoidettua. Hoidettavaa ei tosin ole valtavasti, mutta sekin on minulle liikaa näköjään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi jaksaakkaan. Jos haluat yksin olla niin ole huoletta! Nykymaailma on niin sekaisin, että siksi monet haluaakin viettää aikansa yksin.
En minä varsinaisesti halua olla yksin, ja ikävöin läheisiäni. En jaksa tavata heitä, olen liian uupunut. Kaikki energiani menee siihen, että saan itseni ja perheeni (lapset ja puoliso) asiat hoidettua. Hoidettavaa ei tosin ole valtavasti, mutta sekin on minulle liikaa näköjään. Ap
Kyllä se siitä. Itse olen täysin yksin :)! Välillä tekisi pesää kyllä mieli, mutta kyllä se aika kuluu miten vain.
Sama täällä. Koitan kuitenkin jotenkin pitää yhteyttä wats apilla. Kysyn kuulumisia jne.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä paitsi itsellä on tasainen olo mutta täysin katkaissut yhteydet normaali yhteiskuntaan ja ihmisiin. Huolehdin edelleen itsestä ja muuten pää kunnossa muttei kiinnosta enää yhtään pitää yhteyttä.
Koronan myötä moni huomannut kuinka hyvää elämä voi olla.
Sellaista ei osannut kaivata josta ei ollut kokemusta, kun aikaisemmin aina ihmisiä kimpussa.
Ymmärrän täysin. Itselläni vastaava tilanne. Ei vaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Koitan kuitenkin jotenkin pitää yhteyttä wats apilla. Kysyn kuulumisia jne.
Kyllä minäkin laittelen viestejä, että mitä kuuluu. Mutta olen alkanut suunnilleen pelätä viestin laittamista, koska viestittely päättyy usein siihen, että minulta kysytään koska tavataan tai tulenko käymään synttärikahvilla. Ja jos vastaan näihin rehellisesti jotain siitä että en vain pysty nyt raahautumaan mihinkään, niin minulle loukkaannutaan. Ja ymmärrän sen kyllä, oikeutetusti loukkaantuvat. Ap
Ihana että löytyy joku muukin samanlainen.
Olisiko sinulla varaa helpottaa omaa elämää, joka sitten vapauttaisi jaksamista muuhun? Siivooja? Valmisruokaa välillä?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinulla varaa helpottaa omaa elämää, joka sitten vapauttaisi jaksamista muuhun? Siivooja? Valmisruokaa välillä?
Eipä ole varaa, olen työtön. Mutta ei siinä siivoamisessa tai ruoanlaitossa niin kova homma ole, saan ne kyllä silleen autopilotilla hoidettua, kun ei ne vaadi miettimistä yhtään. Ja puoliso tietty hoitaa niistä osan. Ap
Ei muita kiinnosta sinun ongelmat.
En ole poistunut kodin ja tonttini ulkopuolelle enää 2017 jälkeen.
Sinua eivät kiinnosta heidän asiansa eivätkä sinun asiasi kiinnosta ketään.
Kätevintä on elää kaikessa rauhassa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Koitan kuitenkin jotenkin pitää yhteyttä wats apilla. Kysyn kuulumisia jne.
Kyllä minäkin laittelen viestejä, että mitä kuuluu. Mutta olen alkanut suunnilleen pelätä viestin laittamista, koska viestittely päättyy usein siihen, että minulta kysytään koska tavataan tai tulenko käymään synttärikahvilla. Ja jos vastaan näihin rehellisesti jotain siitä että en vain pysty nyt raahautumaan mihinkään, niin minulle loukkaannutaan. Ja ymmärrän sen kyllä, oikeutetusti loukkaantuvat. Ap
Mulla on ihan sama juttu! Kohta ei kiinnosta enää kysellä kuulumisia kun se menee siihen että milloin nähdään ja minä en jaksa 😫
Sama täällä. Uneton vauvavuosi tuhosi minut. Nyt lapsi nukkuu yönsä, mutta minä en ole toipunut vuoden valvomisesta. Enkä jaksa ketään. En jaksa jutella kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
En ole poistunut kodin ja tonttini ulkopuolelle enää 2017 jälkeen.
Kai olet kaupassa käynyt?
Sama täällä. Jaksan jotenkin hoitaa kaikki pakolliset asiat ja ylimääräiseen ei ole energiaa.
Melko samaa täälläkin. Työt hoidan, käyn omissa harrastuksissani yksin ja vietä yksin aikaa kotonani.
Toimit oikein. Liikaa menoja jos yrität miellyttää kaikkia. Ehkä he ovat liian vaativia tai sitten on liikaa porukkaa tuossa. Ja muiden asioiden kuuntelu kai rasittaakin. Jos omat asiat ensin ja pari muuta läheistä kun on voimaa.
Sama täällä paitsi itsellä on tasainen olo mutta täysin katkaissut yhteydet normaali yhteiskuntaan ja ihmisiin. Huolehdin edelleen itsestä ja muuten pää kunnossa muttei kiinnosta enää yhtään pitää yhteyttä.