Lue keskustelun säännöt.
Katkera miehelle, voiko siitä päästä yli?
23.05.2022 |
Olemme olleet 15v yhdessä ja lapsia on. Tuntuu siltä, että olen vain jatkuvasti vihainen miehelleni. Olen tosi pettynyt siihen minkälaista lapsiperhe-elämä hänen kanssaan on ollut. Olen katkera. Mies ymmärtää jollain tasolla minua ja yrittää muuttua, mutta askeleet ovat aivan miniaskelia, enkä enää jaksa olla kärsivällinen. Olen odottanut muutosta jo niin pitkään. Kohta lapsetkin ovat jo isompia, ne mitkä olisivat voineet olla parhaita vuosia, ovat menneet kun on opettanut aikuisille miehelle itsestäänselvyyksiä, joita ei siltikään ole (halunnut) oppia.
Onko mitään järkeä yrittää jatkaa liittoa?
Kommentit (46)
21/46
|
23.05.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ihmettelen sitä miksi mies silti haluaa jatkaa, vaikka itse olen ottanut eron puheeksi. Kun ei halua läheisyyttä, ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä. Siltä minusta ainakin tuntuu. Ei hän ole oikeastaan koskaan kysellyt minulta, että mistä pidän, minkälaiset asiat tekevät minut onnellisiksi. Ei hän edes halua olla niin läheinen minun kanssani. En usko että hän kykenee läheisyyteen. Suhde on hänen mielestään hyvä, kun juttujen aiheet pysyvät tarpeeksi arkipäiväisinä, kun en valita ja seksiä on.
Läheisyyden ja huomaavaisuuden puute ovat asioita joista olen tosi katkera. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet miehen kodin- ja lastenhoitaja joka maksaa myös suurimman osan menoista ja, jolta vielä saa seksiä. Ei mies näistä eduista halua luopua. Sinun motiiviasi en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä miksi mies silti haluaa jatkaa, vaikka itse olen ottanut eron puheeksi. Kun ei halua läheisyyttä, ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä. Siltä minusta ainakin tuntuu. Ei hän ole oikeastaan koskaan kysellyt minulta, että mistä pidän, minkälaiset asiat tekevät minut onnellisiksi. Ei hän edes halua olla niin läheinen minun kanssani. En usko että hän kykenee läheisyyteen. Suhde on hänen mielestään hyvä, kun juttujen aiheet pysyvät tarpeeksi arkipäiväisinä, kun en valita ja seksiä on.
Läheisyyden ja huomaavaisuuden puute ovat asioita joista olen tosi katkera. Ap
Vastaus on selvä. Saa jotain tuosta suhteesta. Ei varmaan pysty läheisyyteen, mutta tarvitsee jonkinlaisen hallinnantunteen. Kuulostaa, että lapsuudessaan ei ole saanut näyttää tunteitaan tai tulla kuulluksi, ja siksi pelkää sitä. Voit ehdottaa jotain keskusteluapua, mutta pitkä ja kivinen tie.
Ja myös sä teet omat valintasi, jos uskallat. Koska myös sä saat jotain tuosta suhteesta. Jonkinlaist replayta siitä, että sua on kohdeltu huonosti ja et pystynyt lapsena käsittelemään asiaa tai ollut mahdollisuutta muuttaa sitä.
Mulla on samanlainen mies. Erosin kun lapsi oli 1 v. Edelleen samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Meillä on vain yksi elämä, miksi vietät sen kouluttamalla halutonta koiraa?
Ai että kuinka hienosti sanottu.
t. kahden lapsen eronnut sinkkuäiti
P.S. Ei kukaan päädy eroon, ellei oikeasti halua eroon siitä suhteesta. Eli ero on helpotus ja siitä suunta on ylöspäin. Itse nautin lapsiarjesta nyt, kun ei ole valittavaa miestä tarpeineen. Mun kohdalla päätöstä helpotti omat hyvät tulot, eli elintasoni ei laskenut erossa täydestä avioehdosta huolimatta. Päin vastoin nousi, kun sain vihdoin omaakin aikaa lasten ollessa isällään (suhteen aikana mun menoista tuli aina hirveä riitä, vaikka mulla niitä oli todella harvoin, ja huomattavasti harvemmin kuin miehellä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pahoja viat ovat?
Anna esimerkkejä.
Vähän hankala neuvoa tai kertoa mielipidettä, kun ei tiedä kuinka vakavista asioista on kyse.
No mies ei esim kykene läheisyyteen muuten kuin seksissä. Lisäksi ei ole perusluonteeltaan lainkaan huomaavainen, vaan oikeastaan hyvin itsekäs ja se heijastuu vähän kaikkeen arjessa. Koti ja lapset on aina olleet enemmän minun vastuulla. Myös talousasiat. Mies esim jätti minut tosi yksin lasten ollessa pieniä, ja tätä minun on hyvin vaikea antaa anteeksi, etenkin kun minulla ei ollut tukiverkkoja oikeastaan ollenkaan. Mies myös sellainen jyrkkä ja kova arvostelemaan. En esim voi kotona rauhassa kuunnella sellaista musiikkia josta pidän. Aiemmin hän saattoi suoraan vaan arvostella, nykyään yrittää olla hiljaa, mutta silti se on sellaista vaivaannuttavaa. En siis jollain tavalla varmaan voi olla oma itseni. Ylipäänsä oleminen on tosi erilaista kuin aiemmissa suhteissani, jotka toisaalta eivät kestäneet vuotta paria pidempään. Jotenkin tuntui siltä että nämä aiemmat miehet olivat enemmän läsnä. Ap
Voi ei!!! Mulla vähän samantapainen tilanne. Vaikea rikkoa perhettä, ja miestäkin kohtaan on tunteita, vaikka oon jäänyt ihan liian yksin pienten lasten ja kodin kanssa, ja pettämistäkin on ollut. Jossain määrin en ymmärrä enää itseäni, kun roikun vielä tässä suhteessa. Toisaalta yksin jääminen pelottaa liikaa, henkisistä, ei taloudellisista syistä. Ajattelen vain sitä, miten pääni pysyy parhaiten kasassa, lasten takia. On nimittäin raskasta, kun illalla tai viikonloppuina ei ole toista aikuista seurana, edes laiskaa sellaista. Mun ratkaisu on yrittää mahdollisuuksien mukaan rakentaa elämää muidenkin asioiden ja ihmisten varaan. Helppoa se ei ole ajanpuutteen ja pienten lasten takia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä miksi mies silti haluaa jatkaa, vaikka itse olen ottanut eron puheeksi. Kun ei halua läheisyyttä, ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä. Siltä minusta ainakin tuntuu. Ei hän ole oikeastaan koskaan kysellyt minulta, että mistä pidän, minkälaiset asiat tekevät minut onnellisiksi. Ei hän edes halua olla niin läheinen minun kanssani. En usko että hän kykenee läheisyyteen. Suhde on hänen mielestään hyvä, kun juttujen aiheet pysyvät tarpeeksi arkipäiväisinä, kun en valita ja seksiä on.
Läheisyyden ja huomaavaisuuden puute ovat asioita joista olen tosi katkera. Ap
MIKSI te olette yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pahoja viat ovat?
Anna esimerkkejä.
Vähän hankala neuvoa tai kertoa mielipidettä, kun ei tiedä kuinka vakavista asioista on kyse.
No mies ei esim kykene läheisyyteen muuten kuin seksissä. Lisäksi ei ole perusluonteeltaan lainkaan huomaavainen, vaan oikeastaan hyvin itsekäs ja se heijastuu vähän kaikkeen arjessa. Koti ja lapset on aina olleet enemmän minun vastuulla. Myös talousasiat. Mies esim jätti minut tosi yksin lasten ollessa pieniä, ja tätä minun on hyvin vaikea antaa anteeksi, etenkin kun minulla ei ollut tukiverkkoja oikeastaan ollenkaan. Mies myös sellainen jyrkkä ja kova arvostelemaan. En esim voi kotona rauhassa kuunnella sellaista musiikkia josta pidän. Aiemmin hän saattoi suoraan vaan arvostella, nykyään yrittää olla hiljaa, mutta silti se on sellaista vaivaannuttavaa. En siis jollain tavalla varmaan voi olla oma itseni. Ylipäänsä oleminen on tosi erilaista kuin aiemmissa suhteissani, jotka toisaalta eivät kestäneet vuotta paria pidempään. Jotenkin tuntui siltä että nämä aiemmat miehet olivat enemmän läsnä. Ap
Voi ei!!! Mulla vähän samantapainen tilanne. Vaikea rikkoa perhettä, ja miestäkin kohtaan on tunteita, vaikka oon jäänyt ihan liian yksin pienten lasten ja kodin kanssa, ja pettämistäkin on ollut. Jossain määrin en ymmärrä enää itseäni, kun roikun vielä tässä suhteessa. Toisaalta yksin jääminen pelottaa liikaa, henkisistä, ei taloudellisista syistä. Ajattelen vain sitä, miten pääni pysyy parhaiten kasassa, lasten takia. On nimittäin raskasta, kun illalla tai viikonloppuina ei ole toista aikuista seurana, edes laiskaa sellaista. Mun ratkaisu on yrittää mahdollisuuksien mukaan rakentaa elämää muidenkin asioiden ja ihmisten varaan. Helppoa se ei ole ajanpuutteen ja pienten lasten takia.
Kuulostaa ikävä kyllä kovin samalta 🙁 Samaa just mietin kans itse: miten oma pääni pysyy parhaiten kasassa? Toisaalta mikä lapsille paras/vähiten huonoin vaihtoehto. Minulla pelkona myös se, että mies heittäytyy tosi hankalaksi jos päätän erota. Olen tosiaan muutaman kerran tämän eron ottanut esille ja olisin ollut valmis itse eroamaan, jos mies olisi ollut samaa mieltä. Joka kerta mies on ylipuhunut minut jäämään ja luvannut muuttua. Hän on ollut ehdoton sen suhteen, että ei erota. Tosi hankala yksin alkaa eroa miettiä kun toinen ei ole valmis keskustelemaan asiasta, eikä tee mitään sen eteen, päinvastoin pistää kaikin mahdollisin keinoin hanttiin. Olen varmaan heikko, kun en vaan jaksa. Vaikka nyt kyllä alkaa tuntua siltä että ei ole muuta vaihtoehtoa. Lapsetkin ovat jo vähän isompia, joten siksi ero voisi pikkuhiljaa kyllä olla paras/vähiten huonoin vaihtoehto. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä miksi mies silti haluaa jatkaa, vaikka itse olen ottanut eron puheeksi. Kun ei halua läheisyyttä, ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä. Siltä minusta ainakin tuntuu. Ei hän ole oikeastaan koskaan kysellyt minulta, että mistä pidän, minkälaiset asiat tekevät minut onnellisiksi. Ei hän edes halua olla niin läheinen minun kanssani. En usko että hän kykenee läheisyyteen. Suhde on hänen mielestään hyvä, kun juttujen aiheet pysyvät tarpeeksi arkipäiväisinä, kun en valita ja seksiä on.
Läheisyyden ja huomaavaisuuden puute ovat asioita joista olen tosi katkera. ApVastaus on selvä. Saa jotain tuosta suhteesta. Ei varmaan pysty läheisyyteen, mutta tarvitsee jonkinlaisen hallinnantunteen. Kuulostaa, että lapsuudessaan ei ole saanut näyttää tunteitaan tai tulla kuulluksi, ja siksi pelkää sitä. Voit ehdottaa jotain keskusteluapua, mutta pitkä ja kivinen tie.
Ja myös sä teet omat valintasi, jos uskallat. Koska myös sä saat jotain tuosta suhteesta. Jonkinlaist replayta siitä, että sua on kohdeltu huonosti ja et pystynyt lapsena käsittelemään asiaa tai ollut mahdollisuutta muuttaa sitä.
Mulla on samanlainen mies. Erosin kun lapsi oli 1 v. Edelleen samanlainen.
Voitko kertoa tarkemmin? Miksi haluan repleytä siitä että minua on kohdeltu huonosti? En poissulje tätä, vaikka en täysin ymmärrä sitä. Itse olen päinvastoin ajatellut antaneeni kaiken aina anteeksi ja nähnyt mieheni usein ruusunpunaisten lasien läpi, yhä vaan jaksanut uskoa niihin muutospuheisiin.. Vasta viime aikoina olen herännyt siihen, että ehkä en ole kuitenkaan pystynyt antamaan asioita miehelle anteeksi, vaan ne ovat siellä yhä vaan ja vaikuttavat kokoajan suhteeseemme, eikä sen takia mitään edistymistäkään tapahdu. Toisaalta tämä läheisyysasia on myös siellä taustalla kokoajan, vaikka mies mukamas sitäkin yrittänyt kovasti parantaa, mutta samassa pisteessä yhä ollaan vaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset pysyy tällaisissa suhteissa
Ihan sama tarina täällä, mutta toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä miksi mies silti haluaa jatkaa, vaikka itse olen ottanut eron puheeksi. Kun ei halua läheisyyttä, ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä. Siltä minusta ainakin tuntuu. Ei hän ole oikeastaan koskaan kysellyt minulta, että mistä pidän, minkälaiset asiat tekevät minut onnellisiksi. Ei hän edes halua olla niin läheinen minun kanssani. En usko että hän kykenee läheisyyteen. Suhde on hänen mielestään hyvä, kun juttujen aiheet pysyvät tarpeeksi arkipäiväisinä, kun en valita ja seksiä on.
Läheisyyden ja huomaavaisuuden puute ovat asioita joista olen tosi katkera. ApMIKSI te olette yhdessä?
Mitä sä et tässä ymmärrä, oletko sä tyhmä, häh? Johan se kertoi syyn sille miksi se on vielä sen miehen kanssa: se on KATKERA!
Se on katkera, pettynyt, kaunainen yms siitä että sen mies on huono. Joten tietysti sen täytyy pysyä yhdessä sen miehen kanssa, jotta se voi kostaa sille miehelle päivittäin kaunaansa, voi päivittäin kostaa kaikenlaisella piikittelyllä, passiivisaggressiivisuudella, oikuttelulla, mykkäkouluilla, asioiden hankalaksi tekemisellä, mustamaalaamisella, miehen asioiden sabotoimisella, ilkeilyllä, opettamalla lapsetkin kotona kiusaamaan isäänsä, tuhlaamalla miehen rahoja, pilaamalla miehen raha-asiat, pilaamalla miehen terveyden, häiritä miehen yöunia, kuluttaa miehen aivan hermoraunioksi,...
Katkeruus on pariskunnan voimakkain yhdessä pitävä voima! Koska katkeruus vaatii kostoa. Jatkuvaa kostoa, päivittäistä, ympärivuorokautista, vuosikausien mittaista loputtomiin jatkuvaa kostamista kostamista kostamista... ja tuollainen toisen ihmisen kokoaikainen piinaaminen vaatii sitä että on sen kanssa yhdessä. Pitää olla yhdessä jotta voi koko ajan kiusata toista.
Eihän ne voi erota. Koska jos eroaa niin mies häippäisee jonnekin kauas, pahimmillaan katkaisee välit ihan kokonaan - ja mitenkäs sille miehelle sitten voi enää kostaa?
Niin. Mitä sä et tässä itsestäänselvässä asiassa ymmärtänyt? Pitääkö vääntää vielä lisää rautalangasta vai tuliko selväksi?
En halua erota, hänen suku tuo varallisuutta ja turvaa.
Joutuisin itse tekemään paljon töitä että saisin pidettyä saman helpon elintason.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua erota, hänen suku tuo varallisuutta ja turvaa.
Joutuisin itse tekemään paljon töitä että saisin pidettyä saman helpon elintason.
ap
Tämä ei ole oikea Ap.. Miehen perheeltä ei olla koskaan oikeastaan saatu edes mitään. Vaikka totta, ovat kyllä varakkaita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Meillä on vain yksi elämä, miksi vietät sen kouluttamalla halutonta koiraa?
Joo näinpä. Kai olen miettinyt, että lasten takia yritän ja välillä tilanne on näyttänyt paremmalta ja onhan mies toki vähän parempaan suuntaan muuttunutkin, mutta ei tarpeeksi, eikä tarpeeksi nopeasti. Jatkuvasti joudun pettymään, kuten olen aina joutunut hänen kanssaan. Mies vaan valittaa seksin puutteesta ja epäilee että minulla on toinen mies. Hyvä se on jonkun mielikuvitusmiehen syyksi vaan laittaa kaikki.
ApTehkää esim. 3kk koeaika. Mies yrittää ihan tosissaan olla vastuullinen perheisä 200%. Ja sinä olet sek sua llisesti aktiivinen, halukas, ym.. joka toinen päivä.
Koeajan jälkeen voitte päättää kannattaako jatkaa yhdessä vai erikseen.
Mies kyllä jaksaa tsempata hetken esim
riidan jälkeen. Mutta heti kun en jatkuvasti anele/pyydä/vaadi tekemään vaikka kotitöitä, niin ne helposti jää vaan tekemättä. Ja vaikka miljoona kertaa olen sanonut että en nauti siivoamisesta, etenkään yksin, niin jos en sano mitään, niin hänelle on ihan ok että imuroin 2kk putkeen ja muutenkin hoidan siivouksen 90%, vaikka siis käyn tietty töissä siinä missä mieskin. Sama koskee kaupassa käyntiä, lasten asioiden hoitamista, melkeinpä mitä vaan. Ne asiat on aina uusia, kun ne otetaan uudestaan puheeksi. Kun hän luuli, että haluan yksin rauhassa imuroida kun en pyytänyt ja maanitellut häntä tekemään sitä. Vaikka aiemmin olisin sanonut että suorastaan vihaan imurointia! Tämä siis vaan yksi esimerkki. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä miksi mies silti haluaa jatkaa, vaikka itse olen ottanut eron puheeksi. Kun ei halua läheisyyttä, ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä. Siltä minusta ainakin tuntuu. Ei hän ole oikeastaan koskaan kysellyt minulta, että mistä pidän, minkälaiset asiat tekevät minut onnellisiksi. Ei hän edes halua olla niin läheinen minun kanssani. En usko että hän kykenee läheisyyteen. Suhde on hänen mielestään hyvä, kun juttujen aiheet pysyvät tarpeeksi arkipäiväisinä, kun en valita ja seksiä on.
Läheisyyden ja huomaavaisuuden puute ovat asioita joista olen tosi katkera. ApMIKSI te olette yhdessä?
Mitä sä et tässä ymmärrä, oletko sä tyhmä, häh? Johan se kertoi syyn sille miksi se on vielä sen miehen kanssa: se on KATKERA!
Se on katkera, pettynyt, kaunainen yms siitä että sen mies on huono. Joten tietysti sen täytyy pysyä yhdessä sen miehen kanssa, jotta se voi kostaa sille miehelle päivittäin kaunaansa, voi päivittäin kostaa kaikenlaisella piikittelyllä, passiivisaggressiivisuudella, oikuttelulla, mykkäkouluilla, asioiden hankalaksi tekemisellä, mustamaalaamisella, miehen asioiden sabotoimisella, ilkeilyllä, opettamalla lapsetkin kotona kiusaamaan isäänsä, tuhlaamalla miehen rahoja, pilaamalla miehen raha-asiat, pilaamalla miehen terveyden, häiritä miehen yöunia, kuluttaa miehen aivan hermoraunioksi,...
Katkeruus on pariskunnan voimakkain yhdessä pitävä voima! Koska katkeruus vaatii kostoa. Jatkuvaa kostoa, päivittäistä, ympärivuorokautista, vuosikausien mittaista loputtomiin jatkuvaa kostamista kostamista kostamista... ja tuollainen toisen ihmisen kokoaikainen piinaaminen vaatii sitä että on sen kanssa yhdessä. Pitää olla yhdessä jotta voi koko ajan kiusata toista.
Eihän ne voi erota. Koska jos eroaa niin mies häippäisee jonnekin kauas, pahimmillaan katkaisee välit ihan kokonaan - ja mitenkäs sille miehelle sitten voi enää kostaa?
Niin. Mitä sä et tässä itsestäänselvässä asiassa ymmärtänyt? Pitääkö vääntää vielä lisää rautalangasta vai tuliko selväksi?
Mitä ihmettä ovat nämä myyttiset "miehen rahat" jotka ovat palstalla jatkuvasti puheenaiheena? Palstan perusteella voisi luulla että Suomi on puolillaan miehiä jotka kykenevät yksin elättämään puolison ja lapset. Todellisuudessa lapsiperheen pyörittäminen on niin kallista että moni on vaikeuksissa vaikka perheessä on kaksi työssäkäyvää aikuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä miksi mies silti haluaa jatkaa, vaikka itse olen ottanut eron puheeksi. Kun ei halua läheisyyttä, ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä. Siltä minusta ainakin tuntuu. Ei hän ole oikeastaan koskaan kysellyt minulta, että mistä pidän, minkälaiset asiat tekevät minut onnellisiksi. Ei hän edes halua olla niin läheinen minun kanssani. En usko että hän kykenee läheisyyteen. Suhde on hänen mielestään hyvä, kun juttujen aiheet pysyvät tarpeeksi arkipäiväisinä, kun en valita ja seksiä on.
Läheisyyden ja huomaavaisuuden puute ovat asioita joista olen tosi katkera. ApMIKSI te olette yhdessä?
Mitä sä et tässä ymmärrä, oletko sä tyhmä, häh? Johan se kertoi syyn sille miksi se on vielä sen miehen kanssa: se on KATKERA!
Se on katkera, pettynyt, kaunainen yms siitä että sen mies on huono. Joten tietysti sen täytyy pysyä yhdessä sen miehen kanssa, jotta se voi kostaa sille miehelle päivittäin kaunaansa, voi päivittäin kostaa kaikenlaisella piikittelyllä, passiivisaggressiivisuudella, oikuttelulla, mykkäkouluilla, asioiden hankalaksi tekemisellä, mustamaalaamisella, miehen asioiden sabotoimisella, ilkeilyllä, opettamalla lapsetkin kotona kiusaamaan isäänsä, tuhlaamalla miehen rahoja, pilaamalla miehen raha-asiat, pilaamalla miehen terveyden, häiritä miehen yöunia, kuluttaa miehen aivan hermoraunioksi,...
Katkeruus on pariskunnan voimakkain yhdessä pitävä voima! Koska katkeruus vaatii kostoa. Jatkuvaa kostoa, päivittäistä, ympärivuorokautista, vuosikausien mittaista loputtomiin jatkuvaa kostamista kostamista kostamista... ja tuollainen toisen ihmisen kokoaikainen piinaaminen vaatii sitä että on sen kanssa yhdessä. Pitää olla yhdessä jotta voi koko ajan kiusata toista.
Eihän ne voi erota. Koska jos eroaa niin mies häippäisee jonnekin kauas, pahimmillaan katkaisee välit ihan kokonaan - ja mitenkäs sille miehelle sitten voi enää kostaa?
Niin. Mitä sä et tässä itsestäänselvässä asiassa ymmärtänyt? Pitääkö vääntää vielä lisää rautalangasta vai tuliko selväksi?
Mitä ihmettä ovat nämä myyttiset "miehen rahat" jotka ovat palstalla jatkuvasti puheenaiheena? Palstan perusteella voisi luulla että Suomi on puolillaan miehiä jotka kykenevät yksin elättämään puolison ja lapset. Todellisuudessa lapsiperheen pyörittäminen on niin kallista että moni on vaikeuksissa vaikka perheessä on kaksi työssäkäyvää aikuista.
No näinpä ja usein nainen laittaa vielä enemmän rahaa perheeseen, kun mies laittaa sitä itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä miksi mies silti haluaa jatkaa, vaikka itse olen ottanut eron puheeksi. Kun ei halua läheisyyttä, ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä. Siltä minusta ainakin tuntuu. Ei hän ole oikeastaan koskaan kysellyt minulta, että mistä pidän, minkälaiset asiat tekevät minut onnellisiksi. Ei hän edes halua olla niin läheinen minun kanssani. En usko että hän kykenee läheisyyteen. Suhde on hänen mielestään hyvä, kun juttujen aiheet pysyvät tarpeeksi arkipäiväisinä, kun en valita ja seksiä on.
Läheisyyden ja huomaavaisuuden puute ovat asioita joista olen tosi katkera. ApMIKSI te olette yhdessä?
Mitä sä et tässä ymmärrä, oletko sä tyhmä, häh? Johan se kertoi syyn sille miksi se on vielä sen miehen kanssa: se on KATKERA!
Se on katkera, pettynyt, kaunainen yms siitä että sen mies on huono. Joten tietysti sen täytyy pysyä yhdessä sen miehen kanssa, jotta se voi kostaa sille miehelle päivittäin kaunaansa, voi päivittäin kostaa kaikenlaisella piikittelyllä, passiivisaggressiivisuudella, oikuttelulla, mykkäkouluilla, asioiden hankalaksi tekemisellä, mustamaalaamisella, miehen asioiden sabotoimisella, ilkeilyllä, opettamalla lapsetkin kotona kiusaamaan isäänsä, tuhlaamalla miehen rahoja, pilaamalla miehen raha-asiat, pilaamalla miehen terveyden, häiritä miehen yöunia, kuluttaa miehen aivan hermoraunioksi,...
Katkeruus on pariskunnan voimakkain yhdessä pitävä voima! Koska katkeruus vaatii kostoa. Jatkuvaa kostoa, päivittäistä, ympärivuorokautista, vuosikausien mittaista loputtomiin jatkuvaa kostamista kostamista kostamista... ja tuollainen toisen ihmisen kokoaikainen piinaaminen vaatii sitä että on sen kanssa yhdessä. Pitää olla yhdessä jotta voi koko ajan kiusata toista.
Eihän ne voi erota. Koska jos eroaa niin mies häippäisee jonnekin kauas, pahimmillaan katkaisee välit ihan kokonaan - ja mitenkäs sille miehelle sitten voi enää kostaa?
Niin. Mitä sä et tässä itsestäänselvässä asiassa ymmärtänyt? Pitääkö vääntää vielä lisää rautalangasta vai tuliko selväksi?
Mitä ihmettä ovat nämä myyttiset "miehen rahat" jotka ovat palstalla jatkuvasti puheenaiheena? Palstan perusteella voisi luulla että Suomi on puolillaan miehiä jotka kykenevät yksin elättämään puolison ja lapset. Todellisuudessa lapsiperheen pyörittäminen on niin kallista että moni on vaikeuksissa vaikka perheessä on kaksi työssäkäyvää aikuista.
Ne on ne miehen rahat jonka perässä kaikki naiset ovat 🤣
Minulla oli vastaava mies. Hankaluutena erossa oli, että olimme avoliitossa ja omistin yksin asuntomme, eli mies piti saada muuttamaan pois asunnostani. Yhteisiä lapsia on kaksi.
Mies yritti erosta ilmoitettuani väittää, että eron on oltava yhteinen päätös ja kieltäytyi hyväksymästä eroa. Kun en tähän sumutukseen alistunut linnoittautui sänkyyn "suremaan" viikkokausiksi tekemättä mitään oman muuttonsa edistämiseksi. Tässä vaiheessa laitoin häädön vireille. Useamman kuukauden mies eli vielä saman katon alla osallistumatta mitenkään omiin tai lastensa kuluihin tai kotitöihin ja lastenhoitoon, säännöllisin välein uhkaili vievänsä lapset ja raivosi sekä vannoi kostoa.
Lopulta muutti pois ennen häätöpäätöstä, tosin siinäkin vetkutteli, vaikka uusi asunto oli jo vuokrattuna. Avaimia asuntooni ei suostunut luovuttamaan, joten sarjoitin lukot uudelleen.
Mikä ihana vapauden tunne, kun se ankeuttaja oli muuttanut pois ja lukot uudelleen sarjoitettu.