Katkera miehelle, voiko siitä päästä yli?

Kuulostaa osin samalta kuin oma avioliittoni. Minut ajoi lopulta eroon se, että en osannut enää olla läsnä lapsille, kun kotona oleminen oli yhtä sinnittelyä. Ero oli lapsille tosi tiukka paikka, mutta uskon, että silti lopulta oikea ratkaisu meille kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pahoja viat ovat?

Anna esimerkkejä.

Vähän hankala neuvoa tai kertoa mielipidettä, kun ei tiedä kuinka vakavista asioista on kyse.

No mies ei esim kykene läheisyyteen muuten kuin seksissä. Lisäksi ei ole perusluonteeltaan lainkaan huomaavainen, vaan oikeastaan hyvin itsekäs ja se heijastuu vähän kaikkeen arjessa. Koti ja lapset on aina olleet enemmän minun vastuulla. Myös talousasiat. Mies esim jätti minut tosi yksin lasten ollessa pieniä, ja tätä minun on hyvin vaikea antaa anteeksi, etenkin kun minulla ei ollut tukiverkkoja oikeastaan ollenkaan. Mies myös sellainen jyrkkä ja kova arvostelemaan. En esim voi kotona rauhassa kuunnella sellaista musiikkia josta pidän. Aiemmin hän saattoi suoraan vaan arvostella, nykyään yrittää olla hiljaa, mutta silti se on sellaista vaivaannuttavaa. En siis jollain tavalla varmaan voi olla oma itseni. Ylipäänsä oleminen on tosi erilaista kuin aiemmissa suhteissani, jotka toisaalta eivät kestäneet vuotta paria pidempään. Jotenkin tuntui siltä että nämä aiemmat miehet olivat enemmän läsnä. Ap

No jos miestä ei huvita läheisyys ja sinua ei silloin huvita seksi, niin eihän se ole kummankaan syy. Ei varmaankaan voi pakottaa miestä olemaan läheinen ja läsnä, jos sellainen ei häntä kiinnosta. Eikä aloittajaa voi pakottaa seksiin, kun läheisyys on ainoa asia mikä seksihaluja toisi. Tuskin näytelty läheisyys nostaisi haluja.

Sitä en ymmärrä, että miksi loukkaannut arvosteluista. Ei hänen tarvitse pitää samasta musiikista ja voi hän sen ilmaista. Laita kuulokkeet kun mies on paikalla. Ja jos ylipäätään arvostelee kaikkea, sano että ei nyt kiinnosta, suu kiinni.

Mies ei ole luotettava, vaan jättää yksin silloin kun häntä eniten tarvitsee. Jos tällaisen miehen kanssa haluaa asua, niin ei kannata odottaa häneltä mitään enempää.

En ihan saa kiinni, miksi kukaan olisi noin paskassa suhteessa, kun lapsetkin saisivat eron jälkeen enemmän huomiota isältään. Kukaan ei tule tarjoamaan parempaa elämää, vaan usein saa korkeintaan sen mitä itse vaatii ja edistää. Eroaminen on tietysti vaikeaa, mutta jos päättää olla yhdessä, niin katkeruudesta kannattaa pyrkiä eroon hyväksymällä, että mies on mitä on.

Itsekin olin aikoinaan tuollaisessa liitossa. En jäänyt katkeroitumaan, mutta pettymykset ja turhautuminen olivat sitä luokkaa, että hakeuduttiin perheneuvontaan. Siellä tajusin, ettei tämä liitto/suhde tule paremmaksi muuttumaan vaan pikemminkin eron jälkeen on toivoa edes tulevaisuudessa olla tyytyväisempi. Ja vaikka vaikeaa ero oli, niin se oli myös vapautuminen. Kun en enää odottanut toiselta mitään ja joutunut pettymään, niin energiaa vapautui uuteen elämään.

Tuollainen katkeroituminen syö elämää ja ihmistä. Perhettä. Enkä ymmärrä miksi ap kuvittelee miehensä muuttuvan enää, yleensä kenenkään koskaan. Realiteetit! Jotkut tosin jäävät koukkuun sellaiseen draamasuhteeseen, jossa adrenaliini virtaa. Se on sitten sitä, mitä tilannut?

Se katkeruus varmaan auttaakin sinua TODELLA paljon?

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin aikoinaan tuollaisessa liitossa. En jäänyt katkeroitumaan, mutta pettymykset ja turhautuminen olivat sitä luokkaa, että hakeuduttiin perheneuvontaan. Siellä tajusin, ettei tämä liitto/suhde tule paremmaksi muuttumaan vaan pikemminkin eron jälkeen on toivoa edes tulevaisuudessa olla tyytyväisempi. Ja vaikka vaikeaa ero oli, niin se oli myös vapautuminen. Kun en enää odottanut toiselta mitään ja joutunut pettymään, niin energiaa vapautui uuteen elämään.

Tuollainen katkeroituminen syö elämää ja ihmistä. Perhettä. Enkä ymmärrä miksi ap kuvittelee miehensä muuttuvan enää, yleensä kenenkään koskaan. Realiteetit! Jotkut tosin jäävät koukkuun sellaiseen draamasuhteeseen, jossa adrenaliini virtaa. Se on sitten sitä, mitä tilannut?

Tämä. Moni on ihmetellyt, että eikö mulla nyt eron jälkeen ole rankempaa, kun pyöritän lapsiarjen yksin (lusmu ex suostuu ottamaan lapset vain joka toinen viikonloppu ja vapaillaan, eli ei halua lapsiarkea vaivoikseen), mutta eihän ne simppelit kotityöt nyt mitenkään rankkoja ole. Ihminen on onnellisimmillaan aktiivinen ja toimelias, joten kyllä ne hommat hoituu.

Rankkaa oli ne jatkuvat pettymykset, katkeruus, riidat, lannistetuksi tuleminen jne. Nyt kun mitään tällaista ei enää ole, elämä on paljon kevyempää ja helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen sitä miksi mies silti haluaa jatkaa, vaikka itse olen ottanut eron puheeksi. Kun ei halua läheisyyttä, ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä. Siltä minusta ainakin tuntuu. Ei hän ole oikeastaan koskaan kysellyt minulta, että mistä pidän, minkälaiset asiat tekevät minut onnellisiksi. Ei hän edes halua olla niin läheinen minun kanssani. En usko että hän kykenee läheisyyteen. Suhde on hänen mielestään hyvä, kun juttujen aiheet pysyvät tarpeeksi arkipäiväisinä, kun en valita ja seksiä on.

Läheisyyden ja huomaavaisuuden puute ovat asioita joista olen tosi katkera. Ap

Miehet haluavat parisuhteen ihan vain näön vuoksi. Sinkkumiestä pidetään niin säälittävänä häviäjänä. He haluavat vain näyttää ulospäin siltä että hyvin menee. Lisäksi moni heistä tietää, kuinka vaivalloista miehen on saada seuraa sinkkuna, niin sinkkuelämä ei ehkä kiinnosta.