Miksi psykoterapian jälkeen tulee joskus todella ahdistava olo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin hävettää jälkeenpäin jos avaudun asioista kunnolla. 

Mua ei. Miksi häpeät?

Olen pitänyt asioita liikaa sisälläni, enkä ole tottunut avautumaan kenellekään ongelmistani.

Hyvä, että saat ne viimein ulos!

Koska olet v a j a k k i, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin yli 4 vuotta terapiassa ja toi oli todella yleistä, että terapian jälkeen olo oli jonkun aikaa jopa huonompi. Se on osa sitä. 4 vuoden jälkeen olo huononi melko radikaalisti.. olin niin sielu auki. Kaikki esiin revitty, syvemmin kuin päiväkirjaan kirjoitettuna (jos sellainen olisi). Mutta pohjalle täytyy tippua, jotta syntyy jotain uutta. Ihan yhtäkkiä tuon jälkeen alkoi elämä näyttää kirkkaammalta paranin ja olen ollut terve nyt 5 vuotta.

Diagnooseina oli keskivaikea masennus ja vakava PTSD. Älkää luovuttako!!

Kiitos kun jaoit <3

Miten koit sen ajan kun masennus alkoi jäädä enemmän taka-alalle? Entä kun terapeutista täytyi irtautua? Kipuilitko asian kanssa ja miten? Eikö ole pelottavaa jättää se tuttu ja turvallinen masennus ja terapia taakse ja alkaa elämään enemmän oman näköistä elämää

Huomasin nauttivani taas kevään tulosta. Istutin kesäkukkia. Kaikki näytti kauniimmalta. Välillä jopa nauratti. Taisin ostaa jonkun uuden vaatteen voimat lisääntyivät pikkuhiljaa. Tuntui kuin olisi ollut pitkästä unesta heräilevä karhu. Tai puusta pudonnut linnunpoika. Välillä huono päivä oikein pelästytti ja mietin, että ei kai mutta niitä tulee kaikille ja ne menee ohi.

Terapeuttia (tai niitä oli 2), muistelen suurella lämmöllä. He ja heidän vilpitön tuki ja viisaus kulkee aina mun sydämessä mukana. Muistelen etenkin toista usein. Ja kuulen heidän sanat joskus mielessäni. Mitä X tähän sanoisi? Lopulta terapeuteista oli helppo päästää irti. Tuli ihmeellinen ja varma tunne, että mä pärjään nyt. Ihan kuin olisi hyvästellyt 2 vanhaa ystävää. Hassu tunne, vaikea selittää.

Tottakai uuden elämän aloittamisessa on aina paljon jännää. Mutta koin, että mun on pakko luottaa, että se kantaa. Koin olevani sen velkaa myös läheisilleni.

Tässä ketjussa on paljon häiriintyneitä kommentoijia! Älä välitä Ap!

Mulla sama juttu, mietin vain vanhoja tapahtumia joita yritän terapiassa jotenkin käsitellä. Eipä kukaan tosin väittänytkään, että terapiassa käyminen olisi helppoa.

Siinä joutuu elämään uudestaan niitä tilanteita minkä takia tarvitsee terapiaa. Usein ne on sellaisia mitkä haluaisi vain unohtaa. Vaikka siitä tuleekin ahdistava olo niin (hyvä) terapeutti osaa antaa oikean suunnan miten tunteitaan voi käsitellä. Kun onnistuu hyväksymään traumatilanteen niin se on paljon vapaannuttavampaa kuin jos ei olisi terapiassa käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin hävettää jälkeenpäin jos avaudun asioista kunnolla. 

Mua ei. Miksi häpeät?

Olen pitänyt asioita liikaa sisälläni, enkä ole tottunut avautumaan kenellekään ongelmistani.

Hyvä, että saat ne viimein ulos!

Miksi tätä on alapeukutettu?

Ei vit** taas yksi latvasta laho ãmmä joka ravaa ruikuttamassa terapiassa ja sen jälkeen ruikuttaa vielä enemmän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin hävettää jälkeenpäin jos avaudun asioista kunnolla. 

Mua ei. Miksi häpeät?

Olen pitänyt asioita liikaa sisälläni, enkä ole tottunut avautumaan kenellekään ongelmistani.

Hyvä, että saat ne viimein ulos!

Miksi tätä on alapeukutettu?

Huutomerkkipoliisit varmaan vauhdissa.😂

Varmaankin siksi, että on tullut puhuneeksi jotain sellaista mitä ei oli halunnut sanoa.

Terapeutin ystävällinen sana tms sai avautumasn

Joko olet päässyt sille asteelle ap, että Äitini oni narsisti?

Toivon TODELLA että ette ole Kelan rahoilla käyneet näillä humpuukiterapeuteilla.

Vierailija kirjoitti:

Minä en halua terapiaan juuri siksi, etten halua puhua asioista joiden puhumisesta tulee vain huono ja ahdistava, p a s k a olo.

Regressiohoidot on toimineet minulle paremmin, sen avulla puhdistan nimenomaan tunnemuistoja kehosta ja mielen pohjalta, saan kokonaisvaltaista hoitoa. 

Minulla sama, mutta olen silti terapiassa 😅

Puhuminen joskus vaan ahdistaa enemmän. Sitten kun kaikki aina sanoo, että puhuminen auttaa niin itse en koe samoin. Toisaalta ehkä myöskään kaiken patoaminen sisälleen ei ole ollut myöskään hyväksi. Joten tästä päätellen en tiedä mikä olisi hyvä 😂 tollaisesta regressiosta en ollut kuullutkaan

Täällä ketjussa näyttää olevan muutama häiriintynyt alapeukuttaja mukana. Eipä niihin kannata kiinnittää mitään huomiota.

Hyvä ketju. Itsekin terapiassa joten saan tästä paljon.

Astetta rohkeammat käyvät psykoterapiassa ja uskaltavat kohdata itsensä. Ei muuta.