Lue keskustelun säännöt.
Miten teinit saa tekemään kotihommia?
23.05.2022 |
Pohdittiin eilen ystäväni kanssa, että uuvuttavaa on kotona. Meillä on 3 lasta, iät 11-17 ja ystävälläni myös useampi teini-ikäinen.
Ei siitä ole kuin pari vuotta (Koronan alussa), kun kaksi vanhempaa lastani paistoivat omatoimisesti pinaattilettuja, yllättivät muun perheen omanapiirakalla ja tienasivat kotona taskurahaa esim. siivoamalla kylpyhuonetta, pesemällä mattoja, pinoamalla polttopuut liiteriin jne. Nyt on kovan nalkutuksen takana saada teinit laittamaan edes omat astiansa tiskikoneeseen. Mitään ei viitsitä tehdä. Omat huoneensa siivoavat ja pyykkinsä hoitavat pesuun ja puhtaat kaappiin, mutta on täällä kotitaloudessa muitakin töitä. Eilen laitoin roskapussit eteiseen ja pyysin lastani viemään ne, kun oli menossa ulos. Siinä ne nökötti oven edessä. Itse jouduin viemään. Ei iso asia, mutta rasittava. Kun kysyin, mikset voinut viedä roskiksia, minähän pyysin ja vielä uudestaan muistutin kun olit pukemassa kenkiä. Vastaus oli, että sori mä unohdin.
Ystäväni sanoi hyvin, että itse vanhempana väsyy ainaiseen pyytämiseen ja muistutteluun aiemmin kuin teinit väsyvät kuuntelemaan.
Millaisia hyviä neuvoja muilla? Vai onko se tätä nyt meilläkin seuraavat 7-8 vuotta?
Kommentit (26)
Vanha viisaus lastenkasvatuksessa on, että jos lapsi ei usko hyvällä niin sitten on aika ottaa rangaistusten uhka käyttöön. Ja totta kai myös rangaistusten käyttö jos sana ei edelleenkään mene jakeluun.
Sinun pitää huolehtia siitä, että lapset ottavat määräyksesi vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuntuu toimivan se, että on pois kotoa... Tyttö 17v mm. siivoaa ihan oma-aloitteisesti, jos on yksinään kotona, varsinkin jos on pidempään kuin vaikka työpäiväni ajan. Mutta annas olla, jos pyydän tyhjentämään tiskikoneen kun tulee koulusta ja lupaakin tehdä sen, niin ihan varmasti siinä vaiheesa kun on lähdössä treeneihin, muistaa sen tiskikoneen ja laittaa viestin että sori unohdin ne tiskit...
Vierailija kirjoitti:
Vanha viisaus lastenkasvatuksessa on, että jos lapsi ei usko hyvällä niin sitten on aika ottaa rangaistusten uhka käyttöön. Ja totta kai myös rangaistusten käyttö jos sana ei edelleenkään mene jakeluun.
Sinun pitää huolehtia siitä, että lapset ottavat määräyksesi vakavasti.
On se noinkin, mutta murrosikäinen opettelee aikuisuuteen. Rangaistuksen pelko ei pitkälle kanna. Meillä oli kotona kova kuri. Olin jo lukion kolmannella, kun isä ilmoitti, että jos työt ei ala maistua, niin eivät maksa yo-juhlia. Siinä oli jostain kevätkylvöistä kyse, joista tuli riitaa. Olin kirjoitusten jälkeen töissä nakkikioskilla ja oletin, että jos 18-vuotias tienaa omat rahansa, ei tarvitse enää pellolla vapaa-aikana pyöriä. Minusta tuntuu, että itsenäistyminen alkoi vasta sen jälkeen kun lähdin opiskelemaan. Siihen asti se oli vanhempien puolelta käskyttämistä. Mitään ei koskaan pyydetty vaan käskettiin ja yleensä rangaistuksilla uhaten. Jos nuo pyykit ei ole narulla kuivumassa siihen mennessä, kun tulen kaupasta kotiin, niin en osta sinulle enää ainuttakaan vaatekappaletta ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha viisaus lastenkasvatuksessa on, että jos lapsi ei usko hyvällä niin sitten on aika ottaa rangaistusten uhka käyttöön. Ja totta kai myös rangaistusten käyttö jos sana ei edelleenkään mene jakeluun.
Sinun pitää huolehtia siitä, että lapset ottavat määräyksesi vakavasti.
On se noinkin, mutta murrosikäinen opettelee aikuisuuteen. Rangaistuksen pelko ei pitkälle kanna. Meillä oli kotona kova kuri. Olin jo lukion kolmannella, kun isä ilmoitti, että jos työt ei ala maistua, niin eivät maksa yo-juhlia. Siinä oli jostain kevätkylvöistä kyse, joista tuli riitaa. Olin kirjoitusten jälkeen töissä nakkikioskilla ja oletin, että jos 18-vuotias tienaa omat rahansa, ei tarvitse enää pellolla vapaa-aikana pyöriä. Minusta tuntuu, että itsenäistyminen alkoi vasta sen jälkeen kun lähdin opiskelemaan. Siihen asti se oli vanhempien puolelta käskyttämistä. Mitään ei koskaan pyydetty vaan käskettiin ja yleensä rangaistuksilla uhaten. Jos nuo pyykit ei ole narulla kuivumassa siihen mennessä, kun tulen kaupasta kotiin, niin en osta sinulle enää ainuttakaan vaatekappaletta ikinä.
Yli 15-vuotiaalla vasta onkin rangaistuksen uhkaa, kun on rikosoikeudellinen vastuu jos rikkoo lakia. On väärä tapa ajatella, että rangaistuksen pelko ei kantaisi pitkälle. Ilman rangaistuksia sääntöjen noudattaminen on vain omantunnon varassa, eli sellainen järjestelmä ei ole kestävällä pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha viisaus lastenkasvatuksessa on, että jos lapsi ei usko hyvällä niin sitten on aika ottaa rangaistusten uhka käyttöön. Ja totta kai myös rangaistusten käyttö jos sana ei edelleenkään mene jakeluun.
Sinun pitää huolehtia siitä, että lapset ottavat määräyksesi vakavasti.
On se noinkin, mutta murrosikäinen opettelee aikuisuuteen. Rangaistuksen pelko ei pitkälle kanna. Meillä oli kotona kova kuri. Olin jo lukion kolmannella, kun isä ilmoitti, että jos työt ei ala maistua, niin eivät maksa yo-juhlia. Siinä oli jostain kevätkylvöistä kyse, joista tuli riitaa. Olin kirjoitusten jälkeen töissä nakkikioskilla ja oletin, että jos 18-vuotias tienaa omat rahansa, ei tarvitse enää pellolla vapaa-aikana pyöriä. Minusta tuntuu, että itsenäistyminen alkoi vasta sen jälkeen kun lähdin opiskelemaan. Siihen asti se oli vanhempien puolelta käskyttämistä. Mitään ei koskaan pyydetty vaan käskettiin ja yleensä rangaistuksilla uhaten. Jos nuo pyykit ei ole narulla kuivumassa siihen mennessä, kun tulen kaupasta kotiin, niin en osta sinulle enää ainuttakaan vaatekappaletta ikinä.
Yli 15-vuotiaalla vasta onkin rangaistuksen uhkaa, kun on rikosoikeudellinen vastuu jos rikkoo lakia. On väärä tapa ajatella, että rangaistuksen pelko ei kantaisi pitkälle. Ilman rangaistuksia sääntöjen noudattaminen on vain omantunnon varassa, eli sellainen järjestelmä ei ole kestävällä pohjalla.
Millä vuosituhannella nyt eletään? Ei jotain yli 15-vuotiasta voi määrätä ja komentaa kuin pikkupentua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha viisaus lastenkasvatuksessa on, että jos lapsi ei usko hyvällä niin sitten on aika ottaa rangaistusten uhka käyttöön. Ja totta kai myös rangaistusten käyttö jos sana ei edelleenkään mene jakeluun.
Sinun pitää huolehtia siitä, että lapset ottavat määräyksesi vakavasti.
On se noinkin, mutta murrosikäinen opettelee aikuisuuteen. Rangaistuksen pelko ei pitkälle kanna. Meillä oli kotona kova kuri. Olin jo lukion kolmannella, kun isä ilmoitti, että jos työt ei ala maistua, niin eivät maksa yo-juhlia. Siinä oli jostain kevätkylvöistä kyse, joista tuli riitaa. Olin kirjoitusten jälkeen töissä nakkikioskilla ja oletin, että jos 18-vuotias tienaa omat rahansa, ei tarvitse enää pellolla vapaa-aikana pyöriä. Minusta tuntuu, että itsenäistyminen alkoi vasta sen jälkeen kun lähdin opiskelemaan. Siihen asti se oli vanhempien puolelta käskyttämistä. Mitään ei koskaan pyydetty vaan käskettiin ja yleensä rangaistuksilla uhaten. Jos nuo pyykit ei ole narulla kuivumassa siihen mennessä, kun tulen kaupasta kotiin, niin en osta sinulle enää ainuttakaan vaatekappaletta ikinä.
Yli 15-vuotiaalla vasta onkin rangaistuksen uhkaa, kun on rikosoikeudellinen vastuu jos rikkoo lakia. On väärä tapa ajatella, että rangaistuksen pelko ei kantaisi pitkälle. Ilman rangaistuksia sääntöjen noudattaminen on vain omantunnon varassa, eli sellainen järjestelmä ei ole kestävällä pohjalla.
Millä vuosituhannella nyt eletään? Ei jotain yli 15-vuotiasta voi määrätä ja komentaa kuin pikkupentua.
Ei ole muuten vuosituhannesta kiinni. Minä muutin pikkukylältä kaupunkiin 15-vuotiaana, kun peruskoulu loppui. Se oli pakko, jos lukioon tahtoi. Matkaa kotiin oli 67 km. Viimeinen bussi kaupungista siihen suuntaan lähti perjantaisin klo 14, joten ihan joka viikonlopuksi ei päässyt lapsuudenkotiinkaan. 90-luvun alussa piti vielä erikseen anoa, jos oli tunteja poissa lukiosta.
Ei meitä kaupunkiin lukion takia muuttaneita kukaan määräillyt. Itse hain kaupasta ruokaa, siivosin, pesin pyykkini, tein läksyt ja luin hulluna koeviikolla. Minä luulen, että osa nuorista ei nyt 30 vuotta myöhemmin ole tottuneet siihen, kun kotona passataan. Liian helppo elämä hidastaa itsenäisen otteen kehittymistä. Toisaalta kaikenmaailman rangaistuksilla uhkailu voi ehkä tuottaa kiltin suorittajan, mutta ei ne omat elämänhallinnan valmiudet paljon kehity.
Miksi et itse vienyt? Minusta riittää, että teini hoitaa huoneensa ja vaatteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyaikana voi olla vaikeampaa, mutta meillä auttoi aikoinaan se, että jos ei ollut pyytämäni hommat tehtynä, kun tulin töistä, otin seuraavana aamuna modeemin mukaani töihin. Eivätpä päässeet koko päivänä nettiin. Ei mun tarvinnut ottaa kuin kerran.
Meillä on lasten kehittämä peli: kotityöarvonta. Sen säännöt on vähän monimutkaiset mutta idea selkeä. Siis lapuilla on x määrä kotitöitä viikoksi. Siellä voi olla astianpesukoneen tyhjennys, roskien vienti, eteisen imurointi, koiran ulkoilutus 3 kertaa, pahvien, tölkkien ja paperien vienti keräykseen, pöydän pyyhintä yms. Lapset itse valitsevat laminoidut laput mukaan kisaan ja vuorotellen nostavat apinasäkistä. Hauskin on Random-lappu. Se voi olla mikä tahansa äidin tai isän päättämä homma. Tälle viikolle on sovittu risujen keräys takapihalta. Viime viikolla Random oli potkulautojen pesu.
Sitten kun hommat on jaettu, itse laittavat nostamansa laput tarranauhalla kiinni laminoituun tauluun, jossa on viikonpäivät. Yhden lapsen kohdalla voi olla esim. ma koiran ulkoilutus, ke roskien vienti ja pe eteisen imurointi. Idea on se, että itse voi valita päivän, johon lippunsa laittaa. Viikonlopuille meillä ei ole sovittuja hommia, kun viikonloppuisin siivoavat omaa huonettaan tai sitten eivät. Ei ne joka viikonloppu siivoa.
Pelissä on vielä lasten keksimiä omia sääntöjä, esim. mahdollisuus varastaa toiselta, jos toinen saa esim. 2 koiran ulkoilutusvuoroa ja toisella ei ole yhtään, niin rosvo voi iskeä. Meillä toimii tällä hetkellä tämä systeemi, kun perheessä on kolme 8-13-vuotiasta. Varmasti kasvavat ohi kehittämästään pelistä, kunhan ikää tulee lisää, mutta sitten neuvotellaan jokin toinen systeemi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei millään ehkä saakaan, koska maailma on niin vaikea paikka. Tässä ajassa korostuvat huoli ilmastosta, sodasta, kaiken kallistumisesta, pätkätöistä, öljykriisistä, tulevaisuudesta yleisesti.
Minusta ne työt jätetään tekemättä, jotka nuorison vastuulle on annettu. Jos ei ole vienyt roskapusseja, ne saa nököttää paikallaan. Minä en ole koskaan alkanut paikkailla toisten tekemättömiä hommia. Meillä on 2 nuorta, 2 koiraa ja hevonen. Minä en ehdi kaikkea, koska käyn kokopäivätyössä toisella paikkakunnalla. Menisi muuten kaikki illat kotitöissä. Ruuat laitan ja siivoan, mitään muuta en tee. Käyn jumpassa / lenkillä / hiihtämässä 3 krt. viikossa ja vien koirat ulos iltaisin. Se on minun omaa aikaa. Mies vastaa pyykkihuollosta yhdessä lasten kanssa. Hän on työmatkoilla joskus jopa 5 pv. Nuoriso tietää, että kun äiti tulee arkena klo 17, alkaa ruuanlaitto. Siihen mennessä ovat käyttäneet koirat päiväpissalla, hakeneet postin, syöneet välipalan, ehkä tehneet läksynsä tai lähteneet harrastukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse vienyt? Minusta riittää, että teini hoitaa huoneensa ja vaatteensa.
Se on sinun oma mielipide. Perheissä on paljon hommia. Ne jaetaan osaamisen ja ajan mukaan.
Aina kun täällä kysytään miten saada teinit tekemään kotitöitä, niin vastaus on, että pitäisi ottaa lapset kotitöihin jo pienestä. Nyt ap hyvin kuvasi muutosta, joka lapsissa tapahtuu. Pieninä he tekevät kotitöitä mielellään, sitten jotaintapahtuu ja pienetkin kotityöt tuntuvat ylivoimaisilta.
Mitään neuvoa ei ole minulla ap:lle, mutta meidän perheessä tapahtui uusi muutos pojan ollessa 17 v. Asiat, joista oli sanottu vuosia alkoivat tapahtua itsestään. Jotkut pienet siis, esim. roskien laittaminen roskikseen. Lisäksi hänelle kehittyi sotkuun liittyvä häpeä kavereiden suhteen. Jos kaveri oli tulossa käymään, siivosi huoneensa oikein siistiksi. Samalla siisti myös eteisen, jonka läpi huoneeseen mennään.
Eli ihan toivoton tapaus ei tunnu olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä molemmat teinit tekivät/tekevät paljon kotitöitä. Ymmärsivät itse, että jos eivät auta, niin harkkoihin ei pääse, koska en ehdi kuskaamaan, jos vaikka lumityöt on tekemättä.
Tai että jos ruoka ei ole valmiina kun tulen töistä kotia.
Vaikka molemmat teinit sai ajokortin jo 17 v, että pääsevät itse harkkoihin, ni edelleen tekevät kotitöitä. Toinen tosin viikot poissa, mutta viikonloppuisin osallistuu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse vienyt? Minusta riittää, että teini hoitaa huoneensa ja vaatteensa.
No ei todellakaan riitä.
Nuoremmille remeliä, nyrkkiä isommille.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kaikki aikuisetkaan jaksa tai viitsi. Tästä esimerkkinä lähisukulainen, joka käy kesäisin mökillä ja jättää aina astioita tiskaamatta likaisena lavuaariin. Siellä on pinttyneitä kahvimukeja, rasvaisia paistinpannuja yms. odottamassa seuraavaa tulijaa. Tuhkat jätetään takkaan ja airot soutuveneeseen. Viime kesänä oli ruokapöydällä sokerimuurahaisilla rattoisaa, kun oli jättänyt avatun Pullava-pitkon keskelle pöytää. Seuraava viikonloppu meni meiltä taistellessa muurahaisia vastaan. Tekstiviestillä huomautin, että jotain järkeä nyt, miten jätetään ruokia pöydille. Suuttui. Kyseessä ei ole enää teini vaan ihan aikuinen ihminen perheineen.
Yhteismökillä, jossa ei ole tiskikonetta, näkee nuoren polven epäkäytännöllisyyden ja ajattelukyvyttömyyden.
Kun tulee vuorollaan mökille ja pitäisi alkaa ruuanlaittoon, ensimmäinen toimenpide on keittää vettä, jotta saa "tiskatut" uunipellit / paistinpannut käyttöön. Ovat yltäpäältä rasvassa, kun ne ilmeisesti tiskaamisen päätteeksi uitetaan kokonaan siihen haaleaan tiskiveteen ja levitetään astiassa valmistetun ruuan rasva kauttaaltaan pannun pinnalle pohjia myöten.
Jos nyt luet tätä, rakas tiskari, ethän tee niin enää. Jos pannun tai pellin ulkopinta ei ole rasvainen, sitä ei tarvitse pestä tiskivedessä.
Isot uuniastiat ovat hankalia puhdistettavia, mutta järkeä hommaan ja kolme leivinpaperiarkkia pellin pohjan suojaksi, jos siinä jotain elukkaa kärvennetään. Leivinpaperi pellille myös silloin, kun paistos on kääritty folioon, niin ta-daa, pelti on puhdas seuraavaa kertaa varten.
Muistelemalla omaa nuoruutta.
Ja antaa ajan kulua, sillä jossakin 13-16v ikävälillä lapsesta on kasvamassa nuori aikuinen, joka kuluttaa voimavaroja, kun kropassa ja aivoissa tapahtuu valtavia muutoksia kuin 3v. Jolloin ei voisi siivoukset vähempää kiinnostaa. Myös levon ja unen tarve kasvaa, kun hormonit jyllää ja kolmas aivolohko kehittyy. On hyvä, jos pitävät huoneensa siistinä, sillä tuossa iässä teinien huoneet ovat yleensä sikolättejä, sanavarasto kapenee ja kuuluu mörähdyksiä, ovi kiin tai mee pois. Samoin koulu vie paljon aikaaja voimia ja usein koulupäivät pitempiä, kuin aikuisilla työpäivät, kun huomioi läksyt.
Ja kun annat ajan kulua, muutaman vuoden päästä niistä kuoriutuu mitä ihanampia olijoita, jotka ihan oma-aloitteisesti tekevät kotitöitä.
En tiedä minkä ikäinen ap. mutta moni nainen kokee tuon saman, kun on vaihdevuodet, kropassa tapahtuu hormoonallisia muutoksia ja energiaa ei ole.
Se kuuluu teinin elämään ja menee aikanaan ohi.
Armoa teinille.
Vierailija kirjoitti:
Muistelemalla omaa nuoruutta.
Ja antaa ajan kulua, sillä jossakin 13-16v ikävälillä lapsesta on kasvamassa nuori aikuinen, joka kuluttaa voimavaroja, kun kropassa ja aivoissa tapahtuu valtavia muutoksia kuin 3v. Jolloin ei voisi siivoukset vähempää kiinnostaa. Myös levon ja unen tarve kasvaa, kun hormonit jyllää ja kolmas aivolohko kehittyy. On hyvä, jos pitävät huoneensa siistinä, sillä tuossa iässä teinien huoneet ovat yleensä sikolättejä, sanavarasto kapenee ja kuuluu mörähdyksiä, ovi kiin tai mee pois. Samoin koulu vie paljon aikaaja voimia ja usein koulupäivät pitempiä, kuin aikuisilla työpäivät, kun huomioi läksyt.
Ja kun annat ajan kulua, muutaman vuoden päästä niistä kuoriutuu mitä ihanampia olijoita, jotka ihan oma-aloitteisesti tekevät kotitöitä.
En tiedä minkä ikäinen ap. mutta moni nainen kokee tuon saman, kun on vaihdevuodet, kropassa tapahtuu hormoonallisia muutoksia ja energiaa ei ole.
Se kuuluu teinin elämään ja menee aikanaan ohi.
Armoa teinille.
Tuo oli hyvä pointti. Lisäksi ihmissuhdekiemurat vaikuttavat tosi paljon olemiseen ja tekemiseen!
Meidän perheessä asustaa yksi teinimuukalainen. Ei ole näkymätön, hajuton, väritön tai mauton. Seurustellut nyt 3 tytön kanssa marraskuusta lähtien laskettuna, ei siis samaan aikaan vaan lähes suoraan suhteesta toiseen. Se jos mikä on kuluttavaa.
Ensimmäinen Irmeli oli meillä jatkuvasti, kaikki viikonloput. Perjantaisin oli välillä jo oven takana odottamassa ennenkuin kukaan muu ehti kotiin koulusta / töistä ja sunnuntaina lähti yleensä silloin kun aloin hoputtaa (esim. klo 21). Mitään kotitöitä eivät yhdessä tehneet. Kuluttava sellainen suhde, jossa on pakko viettää lähes kaikki vapaa-aika yhdessä kiehnäten. Ja kun ei ollut meillä, puhuivat maratonpuheluita. Kotityötkin siinä unohtuu.
Toinen Pirkko kävi meillä harvemmin, koska asui lähellä ja aika paljon tekivät yhdessä juttuja myös isommalla kaveriporukalla. Ekan suhteen päättymisestä en edes tiennyt, kun tämä uusi oli jo kuvioissa. Sen vaan huomasin, että oma teini oli kroonisesti pahalla tuulella. Meillä paiskottiin jopa ovia, mitä ei koskaan ennen. Kun hän tyhjensi astianpesukonetta, tahallaan jätti kaapinovetkin auki. Minä äitinä päättelin, että nyt ei seurustelusuhteessa ole hyvä olla. Jos kysyin jotain, teini vastasi vihaisesti, että älä siinä kysele. Sitten tiesin, että suhde on päättynyt, kun teini vietti viikon huoneessaan silmät itkusta turvonneina.
Tämä kolmas Lissu vie meidän koiraakin lenkille, mikä on aika herttainen juttu. Pari viikkoa sitten viettivät meillä lauantaipäivää, kun muu perhe oli venettä huoltamassa ja laskemassa vesille. Kun tultiin kotiin, keittiössä odotti 2 pellillistä pitsaa. Ihan käskemättä tai pyytämättä olivat hakeneet kaupasta pitsaan aineksia ja kokanneet. En tiedä, onko se alkuhuumaa nyt, mutta mielialakin on parempi eikä teini suutu jos jotain pyytää tekemään tai muistuttaa.
Ei ne kaikki aikuisetkaan jaksa tai viitsi. Tästä esimerkkinä lähisukulainen, joka käy kesäisin mökillä ja jättää aina astioita tiskaamatta likaisena lavuaariin. Siellä on pinttyneitä kahvimukeja, rasvaisia paistinpannuja yms. odottamassa seuraavaa tulijaa. Tuhkat jätetään takkaan ja airot soutuveneeseen. Viime kesänä oli ruokapöydällä sokerimuurahaisilla rattoisaa, kun oli jättänyt avatun Pullava-pitkon keskelle pöytää. Seuraava viikonloppu meni meiltä taistellessa muurahaisia vastaan. Tekstiviestillä huomautin, että jotain järkeä nyt, miten jätetään ruokia pöydille. Suuttui. Kyseessä ei ole enää teini vaan ihan aikuinen ihminen perheineen.