Nuoren opiskelukavereista kome on tänä keväänä tehnyt itsemurhan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monilla tuntuu olevan ajatus, että jokainen ihminen, jolla alkaa mieli masentua alkaa heti ennakoivasti etsimään kaikkia auttavia puhelimia yms, etenkin jos ei oo kovinkaan ulospäinsuuntautuva, niin uudessa paikkakunnassa ilman kavereita/tuttuja ne seinät alkaa kaatua aika nopeastikin päälle.

Ja no se toki yksilöstä riippuen, mutta itellä se ensimmäinen kerta mennä puhumaan, että nyt tarvis pään kanssa vähän jeesiä, niin on yks "nöyryyttävimpiä" kokemuksia mitä aikuisiällä muistan. Teoriassa se on toki helppoa pyytää apua, käytännössä ei aina niinkään.

Ei ole helppoa, ja itseinhon tunne voi olla melkoinen, kun sen viimein tekee ja tulee ynseän virkailijan lyttäämäksi sillä, että saa ajan jonnekin puolen vuoden päähän ja joutuu tuntemaan syyllisyyttä siitäkin, että sai edes sen. Mutta kyllä jos sulla on oikeasti henki kyseessä, ei sulla ole mitään kynnyksiä pyytää apua, sä taistelet henkesi edestä. Auttavat puhelimet ei välttämättä auta . Niissä on mm. vanhoja mummoja vastailemassa. Käsitys itsellä, että monet on uskovaisia ja lähimmäisenrakkauttaan ja uskonnollisen eetoksensa velvoittamina mukana vapaaehtoistoiminnassa, jossa ne eivät sitten välttämättä osaa muuta kuin huokailla ja ohhohtella. Ainakin sen kerran, kun itse soitin, tapahtui noin. Kiusallinen kokemus, nolottaa vieläkin, että menin edes yrittämään ja puhuin yksityisasioitani tuollaiselle mummulle. Voi itku.

Ei ole helppoa ei. Ilmaista apua oli tarjolla, ja vielä juuri silloin kuin halusit. Mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut, kun ei olisit halunnut toisenlaista apua ja avunantajakin oli vielä törkeästi vanha mummo. On sua kyllä koeteltu!

Hei, jos ihminen rohkaistuu kertomaan puhelimessa jollekin, että on i-tuhoi-sia ajatuksia ja vielä syyt sille (kiusallisia syitä) ja vastapuoli ei osaa muuta kuin sanoa "ohhoh", ja "huhhuh", ei sitä avuksi voi sanoa, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Huh huh. 

Melko tunteeton olet, apua ei ole saavavilla; 

I d i o o t t i

Apua on saatavilla. Piste. Kun seuraavan kerran olet tekoväline kädessä, odota kuitenkin hetki ja soita 118. Siitä asiat lähtevät purkeamaan. Eri asia sitten on, pystytkö ottamaan apua vastaan, siis sitä jatkoapua keskuteluineen ja lääkkeineen. Niitä kuitenkin satavarmasti saat, kun väline kädessä olet joutunut soittamaan 118:iin ja ambulanssilla tullaan paikalle. Kuten jo aiemmin sanoin, apu on vaatimatonta, lääkkeitä ja keskustelua. Eivät ne ole mikään taikapallo. Joten jo siksi kannattaa itsekin tehdä asioiden eteen jotain. Jos laitat kaiken toivosi instituutioiden tarjoamaan apuun, putoat korkealta, kun sitä apua saat ja joudut huomaamaan, miten vaatimatonta se lopultakin on.

Mutta hyvinhän sulla on asiat. Hengissä näköjään edelleen kidut, joten akuutein hätäapu on sullakin joko sittenkin saatu tai ongelmasi eivät ole ihan sitä luokkaa kuin niillä, joilla on tilanne oikeasti päällä.

Edelleen, älä jauha pas_kaa! (Alkua pidemmlle en edes lukenut.)

Me uskotaan uutisia enemmän kuin jotain hullua. 

Oleko karannut Hitchcockin Linnuista vai Psykosta?

eri

Vaikka sanot olevasi eri, kirjoitustyylisi paljastaa, että olet toi sama. Kyllä saat apua, jos olet satuttamassa itseäsi ja soitat sillä hetkellä 118. Luuletko, että terveyskeskuksessa tai hätäkeskuksessa sanotaan, että älä viitti tai että jatka loppuun vaan. Se, että kaikki eivät saa apua yleiseen tai lievään ahdistukseen ja muihin vähemmän akuutteihin ongelmiin, on asia erikseen. Sekin on asia erikseen, jos ihmiset häädetään sitten tilanteen lauettua liian aikaisin koteihinsa osastoilta.

118

kysessä olla numerotiedustelu eli ET SAA APUA SOITTAMALLA 118

eli pas kaa puhut

Tällä aivottomalla kommentillasi paljastit äo:si. Vain todellinen urpo jumittaa näppäilyvirheestä. Tiedät ihan hyvin, mitä tuolla väärin kirjoitetulla numerolla tarkoitetaan. Apua... mutta joo. Sinun tapauksessasi on jo aika tuntea myötätuntoa. Onglmasi ei selvästikään ole pelkkä aggressiivinen luonne, jota ilmeisen vaikeat elämänkokemukset ovat muokanneet, ehkä peruuttamattomasti, tuollaiseksi vaan myös muut, enemmän perinnöllisyyteen pohjaavat ongelmat, joita en viitsi edes sanoa ääneen, koska en halua lopultakaan lyödä lyötyä. Elämäsi on varmasti kurjaa. Toivon, että siihen löytyy vielä valoa.

Ohiksena sanon, että usein toistuvaa mokaa ei kyllä näppäilyvirheeksi voi enää sanoa. Miltä sinusta tuntuu olla osa tätä järjestelmää, jossa ihmiset riistävät henkensä? Sinun kaltaisten ihmisten takiahan sitä tapahtuu.

Miten taivaan nimessä voit sanoa noin? Mitä sinä minun kaltaisuudestani tiedät? Olet mielikuvitellut itsellesi jonkin mielikuvitusvastustajan, johon olet sijoittanut ominaisuuksia, joita haluat vihata. Voin vain kuvitella, mitä termejä päässäsi parhaillaankin vilisee... psykopaatti, narsisti jne. Saat nautintosi siitä, että saat muhia inhossasi. Sitä mielikuvitusihmistä vaan ei ole missään.

Tällä palstalla huomaa, että ihmiset, joiden elämä on mennyt pieleen, saavat pääasiallisen nautintonsa siitä, että löytävät vihollisen, jota syyttää tilanteestaan. Entäpä, jos elämäsi on ihan itsesi käsissä? Että kaltaiseni "pahat ihmiset" eivät olekaan salaliitossa sinua vastaan.

Ehkä elämäsi meni pieleen jo siinä, että synnyit matalan tulotason alkoholistiperheeseen. Se on huono alku ja pistää kapuloita rattaisiin mutta et voi syyttää koko maailmaa siitä. Se ei ole anonyymien palstakeskustelijoiden vika. Se on vanhempiesi vika. Ongelmat periytyvät jo siksi, että sosiaalinen status periytyy mutta halusit tai et, on sinun tehtäväsi päästä elämässä eteenpäin. Ja et voi sanoa, etteikö tämä yhteiskunta olisi tehnyt kaikkensa auttaakseen siinä. On ilmaiset tai lähes ilmaiset terveyspalvelut ja täysin ilmainen koulutus. Vertaa tilannetta johonkin Englantiin vaikkapa. Tai Usaan. Olet syntynyt yhteiskuntaan, joka oikeasti antaa sinulle kaikki mahdollisuudet selvitä toisin kuin monet  muut yhteiskunnat. Mutta sen sijaan, että yrittäisit käyttää sen kaiken hyväksesi, kehittelet visioita Pahoista Ihmisistä, joiden takia kaltastesi elämä on kurjaa ja oikeutat sillä sen, että muhit kurjuudessasi.

Ööh..? Nyt mulla on sellainen olo, etten tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä? Nauraa, koska kommenttisi on niin absurdi vai itkeäkö siinä pelossa, että olet kommenttisi kanssa tosissasi. Kerroit ensimmäisessä kommentissasi, ettet tunne myötätuntoa "tyhmiä" nuoria kohtaan, jotka riistävät henkensä liiallisen vapaa-ajan vuoksi, vaikka apua olisi saatavilla. Kommentti kertoo täydellisestä empatiakyvyttömyydestä, joka taas aiheuttaa pahaa oloa yhteiskunnassamme ja aiheuttaa vain hallaa niille, jotka jo valmiiksi kamppailevat mt-ongelmien kanssa. Erikoista, että omassa kommentissasi väität minun luonteen mielikuvitusvastustajan ja päässäni vilisevän vaikka ja mitä. Minun elämänikin jo kuvittelit. Ei minulla ole mielikuvitusvastustajia, tarvetta diagnosoida ketään eikä elämäni ylipäätään ole mennyt pieleen. Ehkä silti nyt sinuna miettisin, että mikä aiheuttaa tuon tarpeen tuollaisille kuvitelmille. Projisointi?

Ihan se, millaisen roolin itse keskustelussa otit. Niin makaa kuin petaa. Mutta se siitä.

Tässä keskustelussa on jo vilahtanutkin, miten pahoinvoivia osa nuorista on. Siis oikeasti pahoinvoivia, esimerkiksi sellaisia, jotka tulevat vastaavista oloista kuin vaikkapa Vilja Eerika. Mieti. Ja sitten on niitä, jotka (muka) päättävät päivänsä jo siksi, etteivät hetkeen pääse koululuokkaan vaan joutuvat etäopiskelemaan. Ei riitä empatiaa, jos joku  (muka!) tuhoaa elämänsä ja läheistensä elämän noin mitättömän syyn takia. Mutta tämähän oli aivan omanlaisensa mielikuvittelu koko tarina näistä kolmesta opiskelijasta. Tällaisia henkilöitä ei ole, siis siinä mielessä, että mitään kolmen opiskelijan itse.mu.rhaepidemiaa ei koskaan ollut. Ap täsmensi myöhemmin asiaa, joten on oletettavaa, että näiden tapausten takana oli todellisia, surullisia syitä. Ja niitä kohtaan tunnen empatiaa ihan kuten kuka tahansa. Luonnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Voiko ihminen olla näin tyhmä? 🤦🏻

Kyllä voi, ja tunnekylmä. Lienee sairaanhoitaja.Vanhainkodeissa näitä sadisteja on melko paljon "hoitajina".

Minäkin olen yksi näitä kuuluisia masentuneita korkeakouluopiskelijoita. Vielä jokin aika sitten itsemurha pyöri mielessä lähes päivittäin ja käytökseeni tuli itsetuhoisia piirteitä. Sen on todellakin saanut huomata miten ihmiset alkavat nyt herätä todellisuuteen opiskelijoiden ahdingon suhteen, kun kaiken maailman puolitutut joihin satunnaisesti törmää, siis jotkut lukioajan harrastusohjaajat sanovat asioita tyyliin "muista sitten levätä, kuulemma on paljon stressaantuneita nuoria". Siis tosi liikuttavaa, mutta tuntuu pahalta kun en kehtaa edes sanoa kenellekään miten paha tilanteeni oli. Nyt olen saanut lääkityksen ja pääsin terapiaan, ja oloni on siedettävä. Mutta vielä on pitkääkin pidempi taival edessä.

Osaaottavuutta kyllä jonkin verran löytyy, mutta kukahan tästäkään sen vertaa välittää, että ottaisi vakavissaan ja pyrkisi muutokseen? Ei kukaan. Kuoleehan kärpäsiäkin. Ketä kiinnostaa.

Kun sitä apua nimenomaan ei saa. Monella on kovin, kovin ruusuinen kuva Suomen terveydenhuollosta. Nuorisopsykiatria ei vedä. Ei sen paremmin kyllä lasten- eikä aikuistenkaan puoli. Mutta nuoret ovat kyllä suurimmassa vaarassa päätyä siihen lopulliseen ratkaisuun.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Sinä et ymmärrä mistään mitään, ole hiljaa.

Taitaa olla aika veetumainen nuori jos kaikki opiskelijakaverit päättää päivänsä.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsilla liian helppo elämä nykyisin kun noin ottaa raskaasti? Eihän niitä ole edes kotona piesty eikä lytätty itsetuntoa, jätetetty sairauksia hoitamatta ja hylätty pärjäämään itsekseen. Ennen se oli ihan normi, että masensi ja oli paha olla. Niin kuuluikin olla. Silti piti puskea vaan.

Pysähdyppä hetkeksi (itse)reflektoimaan mitä tuo kommenttisi kertoo sekä omastasi, että uhmiskunnan sairaasta tilasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän että yhteiskunnassa on vikaa jos nuorilla on paha olla ja ihmisillä yleensäkin

"It is no measure of health to be well adjusted to a profoundly sick society." -Krishnamurti

Vierailija kirjoitti:

Kun sitä apua nimenomaan ei saa. Monella on kovin, kovin ruusuinen kuva Suomen terveydenhuollosta. Nuorisopsykiatria ei vedä. Ei sen paremmin kyllä lasten- eikä aikuistenkaan puoli. Mutta nuoret ovat kyllä suurimmassa vaarassa päätyä siihen lopulliseen ratkaisuun.

Alle 25-vuotiaat tekivät vuonna 2020 12 % itsemurhista Suomessa. Tilastollisesti eivät siis ole kauhean yliedustettuna. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen yksi näitä kuuluisia masentuneita korkeakouluopiskelijoita. Vielä jokin aika sitten itsemurha pyöri mielessä lähes päivittäin ja käytökseeni tuli itsetuhoisia piirteitä. Sen on todellakin saanut huomata miten ihmiset alkavat nyt herätä todellisuuteen opiskelijoiden ahdingon suhteen, kun kaiken maailman puolitutut joihin satunnaisesti törmää, siis jotkut lukioajan harrastusohjaajat sanovat asioita tyyliin "muista sitten levätä, kuulemma on paljon stressaantuneita nuoria". Siis tosi liikuttavaa, mutta tuntuu pahalta kun en kehtaa edes sanoa kenellekään miten paha tilanteeni oli. Nyt olen saanut lääkityksen ja pääsin terapiaan, ja oloni on siedettävä. Mutta vielä on pitkääkin pidempi taival edessä.

Hienoa, että olet hakenut ja saanut apua. Puhuminen perheen ja kavereiden kanssa voisi auttaa . Yllättävän monilla näitä kokemuksia masennuksesta ym on. Monet vaan pelkää leimaantuvansa ja häpeilee niistä kertoa. Hyvää jatkoa sinulle toivon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Huh huh. 

Melko tunteeton olet, apua ei ole saavavilla; 

I d i o o t t i

Apua on saatavilla. Piste. Kun seuraavan kerran olet tekoväline kädessä, odota kuitenkin hetki ja soita 118. Siitä asiat lähtevät purkeamaan. Eri asia sitten on, pystytkö ottamaan apua vastaan, siis sitä jatkoapua keskuteluineen ja lääkkeineen. Niitä kuitenkin satavarmasti saat, kun väline kädessä olet joutunut soittamaan 118:iin ja ambulanssilla tullaan paikalle. Kuten jo aiemmin sanoin, apu on vaatimatonta, lääkkeitä ja keskustelua. Eivät ne ole mikään taikapallo. Joten jo siksi kannattaa itsekin tehdä asioiden eteen jotain. Jos laitat kaiken toivosi instituutioiden tarjoamaan apuun, putoat korkealta, kun sitä apua saat ja joudut huomaamaan, miten vaatimatonta se lopultakin on.

Mutta hyvinhän sulla on asiat. Hengissä näköjään edelleen kidut, joten akuutein hätäapu on sullakin joko sittenkin saatu tai ongelmasi eivät ole ihan sitä luokkaa kuin niillä, joilla on tilanne oikeasti päällä.

Edelleen, älä jauha pas_kaa! (Alkua pidemmlle en edes lukenut.)

Me uskotaan uutisia enemmän kuin jotain hullua. 

Oleko karannut Hitchcockin Linnuista vai Psykosta?

eri

Vaikka sanot olevasi eri, kirjoitustyylisi paljastaa, että olet toi sama. Kyllä saat apua, jos olet satuttamassa itseäsi ja soitat sillä hetkellä 118. Luuletko, että terveyskeskuksessa tai hätäkeskuksessa sanotaan, että älä viitti tai että jatka loppuun vaan. Se, että kaikki eivät saa apua yleiseen tai lievään ahdistukseen ja muihin vähemmän akuutteihin ongelmiin, on asia erikseen. Sekin on asia erikseen, jos ihmiset häädetään sitten tilanteen lauettua liian aikaisin koteihinsa osastoilta.

118

kysessä olla numerotiedustelu eli ET SAA APUA SOITTAMALLA 118

eli pas kaa puhut

Tällä aivottomalla kommentillasi paljastit äo:si. Vain todellinen urpo jumittaa näppäilyvirheestä. Tiedät ihan hyvin, mitä tuolla väärin kirjoitetulla numerolla tarkoitetaan. Apua... mutta joo. Sinun tapauksessasi on jo aika tuntea myötätuntoa. Onglmasi ei selvästikään ole pelkkä aggressiivinen luonne, jota ilmeisen vaikeat elämänkokemukset ovat muokanneet, ehkä peruuttamattomasti, tuollaiseksi vaan myös muut, enemmän perinnöllisyyteen pohjaavat ongelmat, joita en viitsi edes sanoa ääneen, koska en halua lopultakaan lyödä lyötyä. Elämäsi on varmasti kurjaa. Toivon, että siihen löytyy vielä valoa.

Ohiksena sanon, että usein toistuvaa mokaa ei kyllä näppäilyvirheeksi voi enää sanoa. Miltä sinusta tuntuu olla osa tätä järjestelmää, jossa ihmiset riistävät henkensä? Sinun kaltaisten ihmisten takiahan sitä tapahtuu.

Miten taivaan nimessä voit sanoa noin? Mitä sinä minun kaltaisuudestani tiedät? Olet mielikuvitellut itsellesi jonkin mielikuvitusvastustajan, johon olet sijoittanut ominaisuuksia, joita haluat vihata. Voin vain kuvitella, mitä termejä päässäsi parhaillaankin vilisee... psykopaatti, narsisti jne. Saat nautintosi siitä, että saat muhia inhossasi. Sitä mielikuvitusihmistä vaan ei ole missään.

Tällä palstalla huomaa, että ihmiset, joiden elämä on mennyt pieleen, saavat pääasiallisen nautintonsa siitä, että löytävät vihollisen, jota syyttää tilanteestaan. Entäpä, jos elämäsi on ihan itsesi käsissä? Että kaltaiseni "pahat ihmiset" eivät olekaan salaliitossa sinua vastaan.

Ehkä elämäsi meni pieleen jo siinä, että synnyit matalan tulotason alkoholistiperheeseen. Se on huono alku ja pistää kapuloita rattaisiin mutta et voi syyttää koko maailmaa siitä. Se ei ole anonyymien palstakeskustelijoiden vika. Se on vanhempiesi vika. Ongelmat periytyvät jo siksi, että sosiaalinen status periytyy mutta halusit tai et, on sinun tehtäväsi päästä elämässä eteenpäin. Ja et voi sanoa, etteikö tämä yhteiskunta olisi tehnyt kaikkensa auttaakseen siinä. On ilmaiset tai lähes ilmaiset terveyspalvelut ja täysin ilmainen koulutus. Vertaa tilannetta johonkin Englantiin vaikkapa. Tai Usaan. Olet syntynyt yhteiskuntaan, joka oikeasti antaa sinulle kaikki mahdollisuudet selvitä toisin kuin monet  muut yhteiskunnat. Mutta sen sijaan, että yrittäisit käyttää sen kaiken hyväksesi, kehittelet visioita Pahoista Ihmisistä, joiden takia kaltastesi elämä on kurjaa ja oikeutat sillä sen, että muhit kurjuudessasi.

Ööh..? Nyt mulla on sellainen olo, etten tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä? Nauraa, koska kommenttisi on niin absurdi vai itkeäkö siinä pelossa, että olet kommenttisi kanssa tosissasi. Kerroit ensimmäisessä kommentissasi, ettet tunne myötätuntoa "tyhmiä" nuoria kohtaan, jotka riistävät henkensä liiallisen vapaa-ajan vuoksi, vaikka apua olisi saatavilla. Kommentti kertoo täydellisestä empatiakyvyttömyydestä, joka taas aiheuttaa pahaa oloa yhteiskunnassamme ja aiheuttaa vain hallaa niille, jotka jo valmiiksi kamppailevat mt-ongelmien kanssa. Erikoista, että omassa kommentissasi väität minun luonteen mielikuvitusvastustajan ja päässäni vilisevän vaikka ja mitä. Minun elämänikin jo kuvittelit. Ei minulla ole mielikuvitusvastustajia, tarvetta diagnosoida ketään eikä elämäni ylipäätään ole mennyt pieleen. Ehkä silti nyt sinuna miettisin, että mikä aiheuttaa tuon tarpeen tuollaisille kuvitelmille. Projisointi?

Ihan se, millaisen roolin itse keskustelussa otit. Niin makaa kuin petaa. Mutta se siitä.

Tässä keskustelussa on jo vilahtanutkin, miten pahoinvoivia osa nuorista on. Siis oikeasti pahoinvoivia, esimerkiksi sellaisia, jotka tulevat vastaavista oloista kuin vaikkapa Vilja Eerika. Mieti. Ja sitten on niitä, jotka (muka) päättävät päivänsä jo siksi, etteivät hetkeen pääse koululuokkaan vaan joutuvat etäopiskelemaan. Ei riitä empatiaa, jos joku  (muka!) tuhoaa elämänsä ja läheistensä elämän noin mitättömän syyn takia. Mutta tämähän oli aivan omanlaisensa mielikuvittelu koko tarina näistä kolmesta opiskelijasta. Tällaisia henkilöitä ei ole, siis siinä mielessä, että mitään kolmen opiskelijan itse.mu.rhaepidemiaa ei koskaan ollut. Ap täsmensi myöhemmin asiaa, joten on oletettavaa, että näiden tapausten takana oli todellisia, surullisia syitä. Ja niitä kohtaan tunnen empatiaa ihan kuten kuka tahansa. Luonnollisesti.

Tarina on tosi. En toki voi kuvailla tarkemmin yksityskohtia, ettei asianosaisis voisi tunnistaa.

En ole niin ilkeä, että haluaisin enempää pahuutta perheille joilla on jo todella rankkaa.

Halusin vain keskustelua tärkeästä asiasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Pitää pelätä sotaa, laskevaa elintasoa, koronaa (siksi eristäytyä ja olla vastentahtoisesti etäopetuksessa) ja ilmastonmuutosta. Siinä on liikaa.

Pelkäät varmaan varjoasikin velliperce.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää pelätä sotaa, laskevaa elintasoa, koronaa (siksi eristäytyä ja olla vastentahtoisesti etäopetuksessa) ja ilmastonmuutosta. Siinä on liikaa.

Pelkäät varmaan varjoasikin velliperce.

Taas sinulle reppanalle tuli hyvä mieli?

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Minua ei suututa, surettaa heidän puolestaan. Vaikka sairastan parantumatonta syöpää, en pysty ainakaan vielä kuvittelemaan itsemurhaan päätymistä. Haluan roikkua täällä niin kauan kuin mahdollista. Mutta masennus on päänsisäinen "syöpä", sairaus se on sekin. Ei se ole sen vähempiarvoinen tai "kevyempi" kuin vaikka katkennut jalka tai tulehdus.

Kukaan ihminen ei halua kuulla neuvona "olet tyhmä" tai "miten kehtaat". Ei edes ns. terve ihminen. Jokainen kaipaa rakkautta ja tukea, onneksi ap on lapsensa tukena.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Syövän sairastaneena voisin sanoa, että pahin kokemani vitsaus on vakava masennus. Siis todella henkeä uhkaava sellainen.

Parempi että nuo Mimoosat lähtee ajoissa. Eihän tuollaiset pärjäis työelämässä koskaan.