Nuoren opiskelukavereista kome on tänä keväänä tehnyt itsemurhan

Oiskohan niin että kännykkä naamalla kasvatetut lapset heräävät todelliseen maailmaan eivätkä kestäkään sitä aitoa ympäristöä ja sitä että yksinkin täytyy elämässä välillä olla.

Onhan se tylsää kun on 2- vuotiaasta värivalopallot vilkkuneet silmien edessä ja nyt pitäisi elää itsensä kanssa tässä harmaassa todellisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Huh huh. 

Melko tunteeton olet, apua ei ole saavavilla; 

I d i o o t t i

Apua on saatavilla. Piste. Kun seuraavan kerran olet tekoväline kädessä, odota kuitenkin hetki ja soita 118. Siitä asiat lähtevät purkeamaan. Eri asia sitten on, pystytkö ottamaan apua vastaan, siis sitä jatkoapua keskuteluineen ja lääkkeineen. Niitä kuitenkin satavarmasti saat, kun väline kädessä olet joutunut soittamaan 118:iin ja ambulanssilla tullaan paikalle. Kuten jo aiemmin sanoin, apu on vaatimatonta, lääkkeitä ja keskustelua. Eivät ne ole mikään taikapallo. Joten jo siksi kannattaa itsekin tehdä asioiden eteen jotain. Jos laitat kaiken toivosi instituutioiden tarjoamaan apuun, putoat korkealta, kun sitä apua saat ja joudut huomaamaan, miten vaatimatonta se lopultakin on.

Mutta hyvinhän sulla on asiat. Hengissä näköjään edelleen kidut, joten akuutein hätäapu on sullakin joko sittenkin saatu tai ongelmasi eivät ole ihan sitä luokkaa kuin niillä, joilla on tilanne oikeasti päällä.

Edelleen, älä jauha pas_kaa! (Alkua pidemmlle en edes lukenut.)

Me uskotaan uutisia enemmän kuin jotain hullua. 

Oleko karannut Hitchcockin Linnuista vai Psykosta?

eri

Vaikka sanot olevasi eri, kirjoitustyylisi paljastaa, että olet toi sama. Kyllä saat apua, jos olet satuttamassa itseäsi ja soitat sillä hetkellä 118. Luuletko, että terveyskeskuksessa tai hätäkeskuksessa sanotaan, että älä viitti tai että jatka loppuun vaan. Se, että kaikki eivät saa apua yleiseen tai lievään ahdistukseen ja muihin vähemmän akuutteihin ongelmiin, on asia erikseen. Sekin on asia erikseen, jos ihmiset häädetään sitten tilanteen lauettua liian aikaisin koteihinsa osastoilta.

118

kysessä olla numerotiedustelu eli ET SAA APUA SOITTAMALLA 118

eli pas kaa puhut

Tällä aivottomalla kommentillasi paljastit äo:si. Vain todellinen urpo jumittaa näppäilyvirheestä. Tiedät ihan hyvin, mitä tuolla väärin kirjoitetulla numerolla tarkoitetaan. Apua... mutta joo. Sinun tapauksessasi on jo aika tuntea myötätuntoa. Onglmasi ei selvästikään ole pelkkä aggressiivinen luonne, jota ilmeisen vaikeat elämänkokemukset ovat muokanneet, ehkä peruuttamattomasti, tuollaiseksi vaan myös muut, enemmän perinnöllisyyteen pohjaavat ongelmat, joita en viitsi edes sanoa ääneen, koska en halua lopultakaan lyödä lyötyä. Elämäsi on varmasti kurjaa. Toivon, että siihen löytyy vielä valoa.

Ohiksena sanon, että usein toistuvaa mokaa ei kyllä näppäilyvirheeksi voi enää sanoa. Miltä sinusta tuntuu olla osa tätä järjestelmää, jossa ihmiset riistävät henkensä? Sinun kaltaisten ihmisten takiahan sitä tapahtuu.

Miten taivaan nimessä voit sanoa noin? Mitä sinä minun kaltaisuudestani tiedät? Olet mielikuvitellut itsellesi jonkin mielikuvitusvastustajan, johon olet sijoittanut ominaisuuksia, joita haluat vihata. Voin vain kuvitella, mitä termejä päässäsi parhaillaankin vilisee... psykopaatti, narsisti jne. Saat nautintosi siitä, että saat muhia inhossasi. Sitä mielikuvitusihmistä vaan ei ole missään.

Tällä palstalla huomaa, että ihmiset, joiden elämä on mennyt pieleen, saavat pääasiallisen nautintonsa siitä, että löytävät vihollisen, jota syyttää tilanteestaan. Entäpä, jos elämäsi on ihan itsesi käsissä? Että kaltaiseni "pahat ihmiset" eivät olekaan salaliitossa sinua vastaan.

Ehkä elämäsi meni pieleen jo siinä, että synnyit matalan tulotason alkoholistiperheeseen. Se on huono alku ja pistää kapuloita rattaisiin mutta et voi syyttää koko maailmaa siitä. Se ei ole anonyymien palstakeskustelijoiden vika. Se on vanhempiesi vika. Ongelmat periytyvät jo siksi, että sosiaalinen status periytyy mutta halusit tai et, on sinun tehtäväsi päästä elämässä eteenpäin. Ja et voi sanoa, etteikö tämä yhteiskunta olisi tehnyt kaikkensa auttaakseen siinä. On ilmaiset tai lähes ilmaiset terveyspalvelut ja täysin ilmainen koulutus. Vertaa tilannetta johonkin Englantiin vaikkapa. Tai Usaan. Olet syntynyt yhteiskuntaan, joka oikeasti antaa sinulle kaikki mahdollisuudet selvitä toisin kuin monet  muut yhteiskunnat. Mutta sen sijaan, että yrittäisit käyttää sen kaiken hyväksesi, kehittelet visioita Pahoista Ihmisistä, joiden takia kaltastesi elämä on kurjaa ja oikeutat sillä sen, että muhit kurjuudessasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Huh huh. 

Melko tunteeton olet, apua ei ole saavavilla; 

I d i o o t t i

Apua on saatavilla. Piste. Kun seuraavan kerran olet tekoväline kädessä, odota kuitenkin hetki ja soita 118. Siitä asiat lähtevät purkeamaan. Eri asia sitten on, pystytkö ottamaan apua vastaan, siis sitä jatkoapua keskuteluineen ja lääkkeineen. Niitä kuitenkin satavarmasti saat, kun väline kädessä olet joutunut soittamaan 118:iin ja ambulanssilla tullaan paikalle. Kuten jo aiemmin sanoin, apu on vaatimatonta, lääkkeitä ja keskustelua. Eivät ne ole mikään taikapallo. Joten jo siksi kannattaa itsekin tehdä asioiden eteen jotain. Jos laitat kaiken toivosi instituutioiden tarjoamaan apuun, putoat korkealta, kun sitä apua saat ja joudut huomaamaan, miten vaatimatonta se lopultakin on.

Mutta hyvinhän sulla on asiat. Hengissä näköjään edelleen kidut, joten akuutein hätäapu on sullakin joko sittenkin saatu tai ongelmasi eivät ole ihan sitä luokkaa kuin niillä, joilla on tilanne oikeasti päällä.

Heh heh hee. Tuollaisessa pumpulissa olisi mukava asua. Oletko vienyt itsetuhoisia omaisia osastolle? Itkenyt, vaatinut ja rukoillut, että hän pääsisi osastolle ja seuraavana päivänä kotiutetaan, vaikka potilas sanoo, että haluaa kuolla? Oletko soittanut omaisena ambulanssin itsemurhaa yrittäneelle vain todetaksesi, että hänet siirretään päivystykseen odottamaan tunneiksi, jonka jälkeen lääkäri kotiuttaa? Oletko kysynyt jopa 70 terapeutilta aikaa vain kuullaksesi, että aikoja vapautuu ehkä puolen vuoden päästä. Tätä ON hyvinvointivaltio vuonna 2022.

En ole vienyt osastolle. Sen sijaan olen ollut katsomassa, kun lähisukulaista tullaan hakemaan ambulanssilla ja hän saa hoitoa ja lääkkeitä. Olen toisaalta myös seurannut, miten sukulainen onnistuu tekemään lopullisen ratkaisun jopa psykiatrisella osastolla. Eli omakohtaisesti olen nähnyt tai seurannut erinäisiä murheellisia tapahtumaketjuja.

Oma kokemus on, että apua annetaan. Kokemukseni myös on, ettei se läheskään aina auta ja että ihmiset, jotka pistävät siihen toivoinsa, putoavat pahimmillaan toiveineen korkealta.

Luulen, että syy otsikoihin, joita nyt on näkynyt, ts. että moni päätyy it.se.mur.haan samalla viikolla, kun on käynyt päivystyksessä tai terapiassa, johtuu siitä, että nämä ihmiset ovat viimein konkreettisesti nähneet, mitä terapia-apu on ja ettei sellaisista keskusteluhoidoista ole pelastajaksi ja se on sitten viimeisen turvaverkon ja  illuusion menetys ja suorastaan laukaisee kaiken lopunkin toivon viedessään sen lopullisen teon  suorittamisen.

Onhan se niinkin ettei mikään ulkopuolinen apu pelasta. Lääkkeillä saadaan mielialaa taattua. Terapiassa voi oppia uusia ajatusmalleja selviytymiskeinoja, mutta kukaan ulkopuolinen ei lopulta pysty pelastamaan . Auttamaan ja tukemaan kyllä. Mutta se suurin työ on jokaisen duunattava siellä oman pään sisällä.

https://yle.fi/uutiset/3-12433977

Itsemurhan tehneistä joka viides käy vastaanotolla kuolinpäivänään.

Vierailija kirjoitti:

Mun nuoreni taas opiskelee AMK:n monimuodossa ja on mun seuranani täällä etäkonttorissa päivät pitkät. Toisinaan hän kysyy minulta apua johonkin ja monesti syödään yhteinen lounas, ihan aina ei aikataulut mene yksiin.

Toisenlaisiakin tarinoita on.

mun nuori valmistui tänä vuonna yliopistosta ajallaan, asuu itsenäisesti ja työpaikka on ollut jo pidemmän aikaa.

Luonto korjaa heikot pois. Ehkä kylmästi sanottu, mutta se on fakta.

En ymmärrä sarkastisia kommentteja. Helppoa on ollut meillä, jotka opiskelimme kauan sitten eikä ollut tällaisista rajoituksista tietoakaan.

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/uutiset/3-12433977

Itsemurhan tehneistä joka viides käy vastaanotolla kuolinpäivänään.

Ja mikä net ei saa sanottua me kä se oikea syy käyntiin on. Valitellaan kolotuksia ja muita fyysisiä vaivoja. Ei siellä vastaanotolla ole ajatuksenlukijaa sentään.

Täällä monilla tuntuu olevan ajatus, että jokainen ihminen, jolla alkaa mieli masentua alkaa heti ennakoivasti etsimään kaikkia auttavia puhelimia yms, etenkin jos ei oo kovinkaan ulospäinsuuntautuva, niin uudessa paikkakunnassa ilman kavereita/tuttuja ne seinät alkaa kaatua aika nopeastikin päälle.

Ja no se toki yksilöstä riippuen, mutta itellä se ensimmäinen kerta mennä puhumaan, että nyt tarvis pään kanssa vähän jeesiä, niin on yks "nöyryyttävimpiä" kokemuksia mitä aikuisiällä muistan. Teoriassa se on toki helppoa pyytää apua, käytännössä ei aina niinkään.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sarkastisia kommentteja. Helppoa on ollut meillä, jotka opiskelimme kauan sitten eikä ollut tällaisista rajoituksista tietoakaan.

Tytär on vuoden -20 ylioppilas. Aloitti opinnot yliopistossa samana syksynä vieraassa kaupungissa. Onneksi pari lukiokaveria sai samasta kaupungista opiskelupaikan ja toisaalta pystyivät pitämään orientoivan viikon tapahtumat lähinä ennenkuin kaikki meni kiinni. Opiskeluun kuuluu harjoitustöitä ja heidät jaettiin pienryhmien, jotka pystyi omassa kuplassaan kokoontumaan. Muihin olivat yhteydessä teamzissä ja discordissa. Hänellä harrastus pyöri normaalisti koska joukkue pelasi ylimmällä sarjatasolla. Otti kotoa yhden lemmikin kaveriksi. Silti korona-aika jotenkin rasitti, sillä hän oli lähes päivittäin tuntikaupalla yhteydessä joko minuun tai isäänsä. Koetettiin toki kuunnella, tukea ja kannustaa vaikka se veikin paljon aikaa. Jo silloin ajattelin, että miten ne nuoret pärjää, joilla ei ole kaikkea tätä tukea kavereista, opiskelupaikan ja kotoa. Osa hänenkin opiskelutovereistaan on kadonnut, lopettanut tai jotain. Osaa ei kukaan tunne, ovat vaan nimi listassa. Jokainen tuntee vain oman ryhmänsä. Onneksi nyt keväällä alkoi taas olla normaaleja opiskelutapahtumia jms. Toivottavasti ensi syksynä ei taas ole jotain uutta vitsausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Huh huh. 

Melko tunteeton olet, apua ei ole saavavilla; 

I d i o o t t i

Apua on saatavilla. Piste. Kun seuraavan kerran olet tekoväline kädessä, odota kuitenkin hetki ja soita 118. Siitä asiat lähtevät purkeamaan. Eri asia sitten on, pystytkö ottamaan apua vastaan, siis sitä jatkoapua keskuteluineen ja lääkkeineen. Niitä kuitenkin satavarmasti saat, kun väline kädessä olet joutunut soittamaan 118:iin ja ambulanssilla tullaan paikalle. Kuten jo aiemmin sanoin, apu on vaatimatonta, lääkkeitä ja keskustelua. Eivät ne ole mikään taikapallo. Joten jo siksi kannattaa itsekin tehdä asioiden eteen jotain. Jos laitat kaiken toivosi instituutioiden tarjoamaan apuun, putoat korkealta, kun sitä apua saat ja joudut huomaamaan, miten vaatimatonta se lopultakin on.

Mutta hyvinhän sulla on asiat. Hengissä näköjään edelleen kidut, joten akuutein hätäapu on sullakin joko sittenkin saatu tai ongelmasi eivät ole ihan sitä luokkaa kuin niillä, joilla on tilanne oikeasti päällä.

Edelleen, älä jauha pas_kaa! (Alkua pidemmlle en edes lukenut.)

Me uskotaan uutisia enemmän kuin jotain hullua. 

Oleko karannut Hitchcockin Linnuista vai Psykosta?

eri

Vaikka sanot olevasi eri, kirjoitustyylisi paljastaa, että olet toi sama. Kyllä saat apua, jos olet satuttamassa itseäsi ja soitat sillä hetkellä 118. Luuletko, että terveyskeskuksessa tai hätäkeskuksessa sanotaan, että älä viitti tai että jatka loppuun vaan. Se, että kaikki eivät saa apua yleiseen tai lievään ahdistukseen ja muihin vähemmän akuutteihin ongelmiin, on asia erikseen. Sekin on asia erikseen, jos ihmiset häädetään sitten tilanteen lauettua liian aikaisin koteihinsa osastoilta.

118

kysessä olla numerotiedustelu eli ET SAA APUA SOITTAMALLA 118

eli pas kaa puhut

Tällä aivottomalla kommentillasi paljastit äo:si. Vain todellinen urpo jumittaa näppäilyvirheestä. Tiedät ihan hyvin, mitä tuolla väärin kirjoitetulla numerolla tarkoitetaan. Apua... mutta joo. Sinun tapauksessasi on jo aika tuntea myötätuntoa. Onglmasi ei selvästikään ole pelkkä aggressiivinen luonne, jota ilmeisen vaikeat elämänkokemukset ovat muokanneet, ehkä peruuttamattomasti, tuollaiseksi vaan myös muut, enemmän perinnöllisyyteen pohjaavat ongelmat, joita en viitsi edes sanoa ääneen, koska en halua lopultakaan lyödä lyötyä. Elämäsi on varmasti kurjaa. Toivon, että siihen löytyy vielä valoa.

Ohiksena sanon, että usein toistuvaa mokaa ei kyllä näppäilyvirheeksi voi enää sanoa. Miltä sinusta tuntuu olla osa tätä järjestelmää, jossa ihmiset riistävät henkensä? Sinun kaltaisten ihmisten takiahan sitä tapahtuu.

Miten taivaan nimessä voit sanoa noin? Mitä sinä minun kaltaisuudestani tiedät? Olet mielikuvitellut itsellesi jonkin mielikuvitusvastustajan, johon olet sijoittanut ominaisuuksia, joita haluat vihata. Voin vain kuvitella, mitä termejä päässäsi parhaillaankin vilisee... psykopaatti, narsisti jne. Saat nautintosi siitä, että saat muhia inhossasi. Sitä mielikuvitusihmistä vaan ei ole missään.

Tällä palstalla huomaa, että ihmiset, joiden elämä on mennyt pieleen, saavat pääasiallisen nautintonsa siitä, että löytävät vihollisen, jota syyttää tilanteestaan. Entäpä, jos elämäsi on ihan itsesi käsissä? Että kaltaiseni "pahat ihmiset" eivät olekaan salaliitossa sinua vastaan.

Ehkä elämäsi meni pieleen jo siinä, että synnyit matalan tulotason alkoholistiperheeseen. Se on huono alku ja pistää kapuloita rattaisiin mutta et voi syyttää koko maailmaa siitä. Se ei ole anonyymien palstakeskustelijoiden vika. Se on vanhempiesi vika. Ongelmat periytyvät jo siksi, että sosiaalinen status periytyy mutta halusit tai et, on sinun tehtäväsi päästä elämässä eteenpäin. Ja et voi sanoa, etteikö tämä yhteiskunta olisi tehnyt kaikkensa auttaakseen siinä. On ilmaiset tai lähes ilmaiset terveyspalvelut ja täysin ilmainen koulutus. Vertaa tilannetta johonkin Englantiin vaikkapa. Tai Usaan. Olet syntynyt yhteiskuntaan, joka oikeasti antaa sinulle kaikki mahdollisuudet selvitä toisin kuin monet  muut yhteiskunnat. Mutta sen sijaan, että yrittäisit käyttää sen kaiken hyväksesi, kehittelet visioita Pahoista Ihmisistä, joiden takia kaltastesi elämä on kurjaa ja oikeutat sillä sen, että muhit kurjuudessasi.

Ööh..? Nyt mulla on sellainen olo, etten tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä? Nauraa, koska kommenttisi on niin absurdi vai itkeäkö siinä pelossa, että olet kommenttisi kanssa tosissasi. Kerroit ensimmäisessä kommentissasi, ettet tunne myötätuntoa "tyhmiä" nuoria kohtaan, jotka riistävät henkensä liiallisen vapaa-ajan vuoksi, vaikka apua olisi saatavilla. Kommentti kertoo täydellisestä empatiakyvyttömyydestä, joka taas aiheuttaa pahaa oloa yhteiskunnassamme ja aiheuttaa vain hallaa niille, jotka jo valmiiksi kamppailevat mt-ongelmien kanssa. Erikoista, että omassa kommentissasi väität minun luonteen mielikuvitusvastustajan ja päässäni vilisevän vaikka ja mitä. Minun elämänikin jo kuvittelit. Ei minulla ole mielikuvitusvastustajia, tarvetta diagnosoida ketään eikä elämäni ylipäätään ole mennyt pieleen. Ehkä silti nyt sinuna miettisin, että mikä aiheuttaa tuon tarpeen tuollaisille kuvitelmille. Projisointi?

Vierailija kirjoitti:

Paradoksaalistahan tässä on se, että nämä "muka vahvat" muiden alentajat ovat yksi iso syy siihen miksi tätä tapahtuu. Ajatelkaa millaista tuhoa tuollaiset empatiakyvyttömät ilkeät ihmiset tekevät, jos heidän asiakkaikseen joutuu itsetuhoisia. Heitä nimittäin on myös hoitajissa.

Tämä. Näitä ihmisiä on tässä maassa pilvin pimein jotka ajattelevat, että vain kova on vahva ja mitään heikkouden merkkejä ei saa näyttää. Kova ei ole yhtä kuin vahva, kova on vain rakentanut itselleen suojakuoren ja sen kanssa on tuskallista elää.

Oikeasti vahvat ihmiset ovat myös jossain määrin herkkiä ja empaattisia. Silloin jopa aistii muiden tunnetiloja, iloisten ihmisten ilo tarttuu ja surullisista oikein huokuu päälle heidän surunsa. Silloin on kiinnostunut muiden ihmisten pärjäämisestä eikä ivaa sitä jos joillain menee huonosti.

Jos on nähnyt itse vaikeita aikoja tai ne ovat tulleet jäädäkseen niin ymmärtää ettei tuskaa moni loputtomiin jaksa. Tuokin yksi vänkää muiden aggressiivisuudesta, mutta omat viestinsä huokuvat aggressiota.

Nykyajan nuoret eivät halua soluasuntoihin, joten valtio maksaa ruhtinaallisesti asumistukea yksin kopperossaan asuvalle opiskelijalle. Jos ei osaa edes kavereita hankkia, voi mennä soluasuntoon (minulla on ihania kokemuksia soluasunnosta). Yksinäisyys on jotakin henkistä tyhjyyttä. Normaali ihminen on sosiaalinen ja hakee seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Voiko ihminen olla näin tyhmä? 🤦🏻

Valitettavasti voi.

Hyytävää ilkeyttä on tällä palstalla.

Itse olin ajautua itsemurhaan opiskeluaikanani.

Olin yksinäinen, dosiasliset taitoni olivat surkeat ja jouduin kiusatuksi.

Todellakin tunsin, että nuoruuden pitäisi illa iloista aikaa, mutta tuntui, ettei kukaan halua minun edes olevan olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä monilla tuntuu olevan ajatus, että jokainen ihminen, jolla alkaa mieli masentua alkaa heti ennakoivasti etsimään kaikkia auttavia puhelimia yms, etenkin jos ei oo kovinkaan ulospäinsuuntautuva, niin uudessa paikkakunnassa ilman kavereita/tuttuja ne seinät alkaa kaatua aika nopeastikin päälle.

Ja no se toki yksilöstä riippuen, mutta itellä se ensimmäinen kerta mennä puhumaan, että nyt tarvis pään kanssa vähän jeesiä, niin on yks "nöyryyttävimpiä" kokemuksia mitä aikuisiällä muistan. Teoriassa se on toki helppoa pyytää apua, käytännössä ei aina niinkään.

Ei ole helppoa, ja itseinhon tunne voi olla melkoinen, kun sen viimein tekee ja tulee ynseän virkailijan lyttäämäksi sillä, että saa ajan jonnekin puolen vuoden päähän ja joutuu tuntemaan syyllisyyttä siitäkin, että sai edes sen. Mutta kyllä jos sulla on oikeasti henki kyseessä, ei sulla ole mitään kynnyksiä pyytää apua, sä taistelet henkesi edestä. Auttavat puhelimet ei välttämättä auta . Niissä on mm. vanhoja mummoja vastailemassa. Käsitys itsellä, että monet on uskovaisia ja lähimmäisenrakkauttaan ja uskonnollisen eetoksensa velvoittamina mukana vapaaehtoistoiminnassa, jossa ne eivät sitten välttämättä osaa muuta kuin huokailla ja ohhohtella. Ainakin sen kerran, kun itse soitin, tapahtui noin. Kiusallinen kokemus, nolottaa vieläkin, että menin edes yrittämään ja puhuin yksityisasioitani tuollaiselle mummulle. Voi itku.

Asuntola oli kieltämättä yksi sosiaalisten taitojeni kehittäjä.

En kuotenkaan varsinaisesti ystävystynyt kenenkään kanssa, mutta jonkinmoisia kavereita kuitenkin oli.

Ensimmäinen kämppikseni sattui olemaan kiusaaja, joka panetteli minua luokalleen(no, olin toki aika outolintu).

Erikoistumisjaksolke sitten tuli useampia oppilaita tämän panettelijan luokalta(myös hän itse) ja jouduin seuraavaksi kahdeksi vuodeksi yleisen pilksn kohteeksi.

Oli todella lähellä, etten päätynyt lopulliseen ratkaisuun, laajennettuakin suunnittelin.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Voiko ihminen olla näin tyhmä? 🤦🏻

Valitettavasti voi.

Hyytävää ilkeyttä on tällä palstalla.

Itse olin ajautua itsemurhaan opiskeluaikanani.

Olin yksinäinen, dosiasliset taitoni olivat surkeat ja jouduin kiusatuksi.

Todellakin tunsin, että nuoruuden pitäisi illa iloista aikaa, mutta tuntui, ettei kukaan halua minun edes olevan olemassa.

Nuoruus, opiskeluaikana?

Ennen nuori aikuinen tarkoitti 18-20-vuotiasta. Nykyään nuoria aikuisia ollaan 18-34-vuotiaina, joidenkin mukaan alle 39-vuotiaat ovat nuoria aikuisia. 😃 Iloinen huoleton nuoruus kuuluu tietysti jokaisen nuoren aikuisen elämään. Luonnollisesti tässä nuoruusiässä on oikeutettu ilmaiseen ylläpitoon ja huolettomuuteen, eikä voi olettaa että olisi vielä omaksunut aikuisen velvollisuudet tai vaikkapa sosiaaliset taidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monilla tuntuu olevan ajatus, että jokainen ihminen, jolla alkaa mieli masentua alkaa heti ennakoivasti etsimään kaikkia auttavia puhelimia yms, etenkin jos ei oo kovinkaan ulospäinsuuntautuva, niin uudessa paikkakunnassa ilman kavereita/tuttuja ne seinät alkaa kaatua aika nopeastikin päälle.

Ja no se toki yksilöstä riippuen, mutta itellä se ensimmäinen kerta mennä puhumaan, että nyt tarvis pään kanssa vähän jeesiä, niin on yks "nöyryyttävimpiä" kokemuksia mitä aikuisiällä muistan. Teoriassa se on toki helppoa pyytää apua, käytännössä ei aina niinkään.

Ei ole helppoa, ja itseinhon tunne voi olla melkoinen, kun sen viimein tekee ja tulee ynseän virkailijan lyttäämäksi sillä, että saa ajan jonnekin puolen vuoden päähän ja joutuu tuntemaan syyllisyyttä siitäkin, että sai edes sen. Mutta kyllä jos sulla on oikeasti henki kyseessä, ei sulla ole mitään kynnyksiä pyytää apua, sä taistelet henkesi edestä. Auttavat puhelimet ei välttämättä auta . Niissä on mm. vanhoja mummoja vastailemassa. Käsitys itsellä, että monet on uskovaisia ja lähimmäisenrakkauttaan ja uskonnollisen eetoksensa velvoittamina mukana vapaaehtoistoiminnassa, jossa ne eivät sitten välttämättä osaa muuta kuin huokailla ja ohhohtella. Ainakin sen kerran, kun itse soitin, tapahtui noin. Kiusallinen kokemus, nolottaa vieläkin, että menin edes yrittämään ja puhuin yksityisasioitani tuollaiselle mummulle. Voi itku.

Ei ole helppoa ei. Ilmaista apua oli tarjolla, ja vielä juuri silloin kuin halusit. Mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut, kun ei olisit halunnut toisenlaista apua ja avunantajakin oli vielä törkeästi vanha mummo. On sua kyllä koeteltu!

Vierailija kirjoitti:

Paradoksaalistahan tässä on se, että nämä "muka vahvat" muiden alentajat ovat yksi iso syy siihen miksi tätä tapahtuu. Ajatelkaa millaista tuhoa tuollaiset empatiakyvyttömät ilkeät ihmiset tekevät, jos heidän asiakkaikseen joutuu itsetuhoisia. Heitä nimittäin on myös hoitajissa.

Niin. Voisi vaikka kysyä, että miten nämä lyttääjät pärjäisivät sodassa, jos kerran jo suhteellisen lievä hengitystietartuntatauti saa heidät tällaisen silmittömän paniikin ja pelon valtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paradoksaalistahan tässä on se, että nämä "muka vahvat" muiden alentajat ovat yksi iso syy siihen miksi tätä tapahtuu. Ajatelkaa millaista tuhoa tuollaiset empatiakyvyttömät ilkeät ihmiset tekevät, jos heidän asiakkaikseen joutuu itsetuhoisia. Heitä nimittäin on myös hoitajissa.

Tämä. Näitä ihmisiä on tässä maassa pilvin pimein jotka ajattelevat, että vain kova on vahva ja mitään heikkouden merkkejä ei saa näyttää. Kova ei ole yhtä kuin vahva, kova on vain rakentanut itselleen suojakuoren ja sen kanssa on tuskallista elää.

Oikeasti vahvat ihmiset ovat myös jossain määrin herkkiä ja empaattisia. Silloin jopa aistii muiden tunnetiloja, iloisten ihmisten ilo tarttuu ja surullisista oikein huokuu päälle heidän surunsa. Silloin on kiinnostunut muiden ihmisten pärjäämisestä eikä ivaa sitä jos joillain menee huonosti.

Jos on nähnyt itse vaikeita aikoja tai ne ovat tulleet jäädäkseen niin ymmärtää ettei tuskaa moni loputtomiin jaksa. Tuokin yksi vänkää muiden aggressiivisuudesta, mutta omat viestinsä huokuvat aggressiota.

Omat viestisi huokuvat ihmistä, joka on kiinnostava kuin pahvinpala. Kaltaiseni provosoijat pitävät ketjut hengissä. Ilman sähäkkää väittelyä tämäkin ketju olisi kuollut ajat sitten. Mutta siinä olet oikeassa, viestini ovat olleet aggressiivisia. Provosointi aiheuttaa aggressiota ja aggressio aiheuttaa vasta-aggressiota. Loukkaannun minäkin, vaikka provosoin, näinhän se menee. Mutta jos kaiken väittelyn ottaa pois, mitä tästä ketjusta jäisi jäljelle? Tylsää huokailua siitä, että kuMpa nuoria autettaisiin enemmän. 9 tylsyyttään rapisevaa sivua saman hengettömän itsestäänselvyyden toistelua. Sekö on hyvä? Sun kaltaisille se voi riittääkin.