Nuoren opiskelukavereista kome on tänä keväänä tehnyt itsemurhan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Nuoret ovat vasta harjoittelemassa itsenäistymistä ja sosiaalinen verkosto on heidän hyvinvoinninkannalta äärimmäisen tärkeää.

Ahdistunut ja uupunut ihminen ei muutenkaan pysty ajattelemaan rationaalisesti.

Nuoret voivat todella huonosti ja apua ei ole tarjolla. Eikä kaikki aikuisetkaan osaa hädässä apua edes hakea, kuinka sitten nuoret.[/quot

Mitä raastavaa aikuisen ihmisen avioerossa on? Miksi ei aikuinen hae apua, jos tilanne on niin raastava? Uhkapeliongelmaankin voi aikuinen hakea apua. Miksi ei hae? Ehkä nuorilla on aivan samoja vaikeita tunteita, joita ei osaa käsitellä kuin aikuisillakin. Miksi aikuisten vaikeat elämäntilanteet olisivat jotenkin ymmärrettävämpiä kuin nuorten? Aikuisilla pitäisi pikemminkin olla jo enemmän selviytymiskeinoja jo pelkän elämänkokemuksen myötä kuin nuorilla.

Lumihiutaleitten hyysäämistä. Ihan oikeasti, jos joku tappaa itsensä siksi, että koulussa ei vähän aikaan näe kavereita, on päässä jotain muutakin vikaa. AP jättää ehkä sanomatta jotain noista nuorista korostaakseen agendaansa. Oletettavasti näillä nuorilla ollut muutakin ongelmaa kuin vain koronan aikainen yksinäisyys. Kukaan ei tapa itseään pelkästään sen takia. Ja toki valtaviin pelivelkoihin joutunut aikuinen esim. on taatusti suuremmissa ongelmissa kuin isin ja äidin kulti, jolla ei ole hetkeen mitään kivaa tekemistä, kun ei näe koulussa kavereita.. haloo nyt.

Oletko tosiaan noin yksinkertainen vai provoatko vaan? Kylläpä oli taas älyvapaa puheenvuoro.. hohhoijaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ikävää elämää pitäisi sietää useampi vuosi putkeen. Tervetuloa aikuisten maailmaan.

Mitä ikävää elämää? Aikuisen elämähän on mukavaa, jos sen sellaiseksi tekee. Joskus voi tietysti olla rajoitteita, joihin ei voi vaikuttaa (esim. vakava sairastuminen ja sen myötä talousongelmat), mutta harvemmin näin. 

Nuoria kohtaan tunnen tosi suurta sympatiaa näiden korona-aikojen jälkeen. Tapasin juuri eräissä juhlissa miehen sukulaistyttöä, joka opiskelee toista vuotta yliopistossa ja on käynyt livenä yliopistolla kuusi kertaa. Kehenkään ei ole tutustunut, aika menee Netflixiä katsoessa ja viikonloppuisin lukioaikaisten kavereiden kanssa. 

Olisipa minunkin aikanani opiskelu ollut tuollaista. Introvertille tuo on parasta ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Sinä olet tyhmä kun luulet että avun saanti on helppoa ja kaikkiin ongelmiin löytyy tuosta vaan ratkaisu.

Jos soitat psykiatriselle sairaanhoitajalle ja kerrot olevasi nuori ja että sinulla on  itse---tuh----oisia ajatuksia, saat saman  tien ajan ja keskusteluapua. Että niin vaikeaa se on.

Oot kyllä pihalla ku lumiukko. Ei taida olla omakohtaista kokemusta?

T. Nuoren mielenterveyspotilaan läheinen

AP puhuu aivan omiaan. Jos tuollainen epidemia olisi jossain ollut (sentään kolme nuorta!), se olisi uutisoitu jossain.

Ja tuollaisen teon tekeminen on todella vaikeaa, miettikään nyt, miten hankalaa keksiä, miten sen tekisi ja mistä hankkii tarvikkeet.

Jos teot muka tehty, ne on tod. näk. tehty huum eilla, joka helpoin keino. Ja silloin syynä ei taatusti ole yksinäisyys (miten runollista, nuorten yksinäisyys, josta on niin ruonollista olla huolissaan!) vaan pitkään jatkunut huu.me-elämä, jonka päätepysäkki niin nuorilla kuin vanhoilla on usein it.se.tuho

Sen siitä saa kun yritetään kaikista tehdä väkisin korkeakoulutettuja.

Vierailija kirjoitti:

Väitän, että koronan lisäksi/sijasta nuorten pahaa oloa lisää rutkasti nykyinen opintoihin haku, jossa ylioppilastodistuksen paino on ihan kohtuuton. Toinen iso ongelma on some odotuksineen ja uhkineen.

Uusi OPS 2016, sitten taas uusi OPS 2021. Kuka suunnittelee lukion vaatimuksia ja muuttelee niitä jatkuvasti.

Peruskoulu taas on äärettömän helppo ja opettaa siihen, että mitään ei tarvitse tehdä ja todella hyviä numeroita, koealueet ovat kovin pieniä.

Lukiossa koealue on koko kirja, päivät klo 8-16, lisänä esseitä, projekteja ja ryhmätöitä. Opetustuokiot melkein 2 h, oli jännä kokeilu Oulussa.

Vierailija kirjoitti:

Mun molemmilta nuorilta on kaveri tehnyt itsem*rhan. 2 menetettyä elämää, omaisten ja ystävien loputon suru.

Kuka pitäisi huolta suomalaisista nuorista? Tavallinen teini-ikäinen ongelmineen näyttää jäävän johonkin välimaastoon, jossa kukaan päättäjä ei kiinnostu auttamaan.

Aikamoista, jos lapsen ja nuoren elämän merkityksellisyys on päättäjistä kiinni. Vanhemmat, olkaa läsnä, rakastakaa, tukekaa ja kuunnelkaa lapsianne. Teitä he ovat vailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Sinä olet tyhmä kun luulet että avun saanti on helppoa ja kaikkiin ongelmiin löytyy tuosta vaan ratkaisu.

Jos soitat psykiatriselle sairaanhoitajalle ja kerrot olevasi nuori ja että sinulla on  itse---tuh----oisia ajatuksia, saat saman  tien ajan ja keskusteluapua. Että niin vaikeaa se on.

Oot kyllä pihalla ku lumiukko. Ei taida olla omakohtaista kokemusta?

T. Nuoren mielenterveyspotilaan läheinen

Todellakin on. Oliko nuoresi niin laiska, että muka mieluummin tap-poi itsensä kuin soitti sitä ennen terveyskeskukseen. Ristiriitaista... kun ajattelee, kuinka vaikeaa ja energiaa vaativaa itsensä lop-etta-minen todella on.

Ja terveyskeskuksesta todellakin ihan vain soittamalla järjestyy aika näin vakaviin ongelmiin, näin ainakin täällä meillä. Sinä et ehkä jaksanut edes yrittää? Silloin ei tietty apua saa.

Itsemurha on luovuttajille. Kotikasvatus epäonnistunut jos ei nuori kestä pettymyksiä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Sinä olet tyhmä kun luulet että avun saanti on helppoa ja kaikkiin ongelmiin löytyy tuosta vaan ratkaisu.

Jos soitat psykiatriselle sairaanhoitajalle ja kerrot olevasi nuori ja että sinulla on  itse---tuh----oisia ajatuksia, saat saman  tien ajan ja keskusteluapua. Että niin vaikeaa se on.

No kerro nyt hyvä ihminen alkuun vaikka se, että missä on joku psykiatrisen sairaanhoitajan linja, jolle voi vaan soittaa! Meillä Pirkanmaalla sellaista ei ainakaan ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Nuoret ovat vasta harjoittelemassa itsenäistymistä ja sosiaalinen verkosto on heidän hyvinvoinninkannalta äärimmäisen tärkeää.

Ahdistunut ja uupunut ihminen ei muutenkaan pysty ajattelemaan rationaalisesti.

Nuoret voivat todella huonosti ja apua ei ole tarjolla. Eikä kaikki aikuisetkaan osaa hädässä apua edes hakea, kuinka sitten nuoret.[/quot

Mitä raastavaa aikuisen ihmisen avioerossa on? Miksi ei aikuinen hae apua, jos tilanne on niin raastava? Uhkapeliongelmaankin voi aikuinen hakea apua. Miksi ei hae? Ehkä nuorilla on aivan samoja vaikeita tunteita, joita ei osaa käsitellä kuin aikuisillakin. Miksi aikuisten vaikeat elämäntilanteet olisivat jotenkin ymmärrettävämpiä kuin nuorten? Aikuisilla pitäisi pikemminkin olla jo enemmän selviytymiskeinoja jo pelkän elämänkokemuksen myötä kuin nuorilla.

Lumihiutaleitten hyysäämistä. Ihan oikeasti, jos joku tappaa itsensä siksi, että koulussa ei vähän aikaan näe kavereita, on päässä jotain muutakin vikaa. AP jättää ehkä sanomatta jotain noista nuorista korostaakseen agendaansa. Oletettavasti näillä nuorilla ollut muutakin ongelmaa kuin vain koronan aikainen yksinäisyys. Kukaan ei tapa itseään pelkästään sen takia. Ja toki valtaviin pelivelkoihin joutunut aikuinen esim. on taatusti suuremmissa ongelmissa kuin isin ja äidin kulti, jolla ei ole hetkeen mitään kivaa tekemistä, kun ei näe koulussa kavereita.. haloo nyt.

Tottakai itsemurhan tehneellä on "päässä jotain vikaa". Mutta niin on kyllä isoihin pelivelkoihin ajautuneellakin päässä vikaa. Ei tasapainoinen aikuinen kärsi peliriippuvuudesta! Eikä se, että on päässä jotain vikaa tee ihmisestä yhtään sen vähempi arvoista kuin psyykkisesti terveestäkään.

On ihan turha jeesustella täällä päättäjiltä vastuuta, koska osasyynä tähän pahaanoloon on liiaksi viety individuaalisuus. Sitä se tuottaa. Ymmärrän ja haluan että mielenterveuspalveluihin lisätään resursseja, mutta jos me ei aleta taas vähän tulemaan yhteisömmälliseksi niin se on tulos. Terapeutti voi auttaa, mutta ei se mikään kaveri voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Sinä olet tyhmä kun luulet että avun saanti on helppoa ja kaikkiin ongelmiin löytyy tuosta vaan ratkaisu.

Jos soitat psykiatriselle sairaanhoitajalle ja kerrot olevasi nuori ja että sinulla on  itse---tuh----oisia ajatuksia, saat saman  tien ajan ja keskusteluapua. Että niin vaikeaa se on.

Oot kyllä pihalla ku lumiukko. Ei taida olla omakohtaista kokemusta?

T. Nuoren mielenterveyspotilaan läheinen

Todellakin on. Oliko nuoresi niin laiska, että muka mieluummin tap-poi itsensä kuin soitti sitä ennen terveyskeskukseen. Ristiriitaista... kun ajattelee, kuinka vaikeaa ja energiaa vaativaa itsensä lop-etta-minen todella on.

Ja terveyskeskuksesta todellakin ihan vain soittamalla järjestyy aika näin vakaviin ongelmiin, näin ainakin täällä meillä. Sinä et ehkä jaksanut edes yrittää? Silloin ei tietty apua saa.

Toivottavasti saat tarvitsemaasi apua. Minua ei sanasi satuta. Säälin ennemmin sinua. Et selvästikään voi hyvin. Todella vilpittömästi toivon, että saat asiasi kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun molemmilta nuorilta on kaveri tehnyt itsem*rhan. 2 menetettyä elämää, omaisten ja ystävien loputon suru.

Kuka pitäisi huolta suomalaisista nuorista? Tavallinen teini-ikäinen ongelmineen näyttää jäävän johonkin välimaastoon, jossa kukaan päättäjä ei kiinnostu auttamaan.

Miten niin? Ainoa, joista välitetään, on nuoret ja lapset!. Vanhuksethan ne ovat se joukko, josta kukaan ei jaksa kiinnostua, heissä kuin ei ole vastaavaa hehkeää vetovoimaa poliitikolle kuin nuorista ja lapsista puhumisessa on. Ja ehkä pahiten väliinputoajia ovat miehet, joista kukaan ei jaksa kohkata, koska heidän oletetaan edelleen pitävän itse huolta asioistaan.

Vanhukset ovat koko ikänsä äänestäneet kokoomusta ja keskustaa koska heille oli jotakin hyötyä siitä tai eivät halunneet hyysätä köyhiä. Nyt on myöhäistä valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha on luovuttajille. Kotikasvatus epäonnistunut jos ei nuori kestä pettymyksiä elämässä.

Ehkä altistuivat liikaa sinun kaltaisillesi ihmisille eivätkä muusta tienneet?

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Oletpa tyhmä ihminen.

Mä en oikeasti laittaisi vastuuta nuorten pahoinvoinnista pelkästään hoitotahojen puutteelle. Päinvastoin, nykyajan Suomessa on enemmän kuin koskaan aiemmin historiassa matalan kynnyksen hoitotahoja vrt. omassa lapsuudessani ja nuoruudessani 80-90-luvuilla. Nyt on ihan eri mitoitukset esim. koulupsykologeja ja kuraattoreita, psykiatrisia sairaanhoitajia, kouluvalmentajia ja -tsemppareita, nuorisotyöntekijöitä notkumassa asemilla yms. riskipaikoilla. Lisäksi netistä löytyy ammattilaisten ja koulutettujen vapaaehtoisten ylläpitämiä nuorten mielenterveyschatteja ja muutenkin netissä on paljon hyvää tietoa ja materiaalia mielen hyvinvointiin liittyen.

Jotenkin koomista ja nurinkurista, että aikuiset vinkuu, että TEHKÄÄ NYT JOKU MUU JOTAIN NUORTEN MIELENTERVEYDEN HYVINVOINNILLE, vaikka oikeasti katsetta pitäisi suunnata myös perheisiin päin. Onko lapsen ja nuoren kanssa vietetty aidosti aikaa vai onko vanhemmat viettäneet vanhemmuutensa nenä ruudussa? Onko työnteko mennyt prioriteeteissa lapsenhoidon edelle? Elintasosta ei ole haluttu tinkiä, jotta lapsi olisi saanut olla ensimmäiset vuotensa rauhallisessa ympäristössä, vaan pienestä vauvasta asti  lapsi tungettu kaoottiseen päiväkotiin? 

Vierailija kirjoitti:

Mun nuoreni taas opiskelee AMK:n monimuodossa ja on mun seuranani täällä etäkonttorissa päivät pitkät. Toisinaan hän kysyy minulta apua johonkin ja monesti syödään yhteinen lounas, ihan aina ei aikataulut mene yksiin.

Toisenlaisiakin tarinoita on.

Toivottavasti älyää olla kiitollinen siitä, että saa jatkaa leppoisaa ja huoletonta elämää äidin helmoissa.

Itse olin parikymppisenä vieläkin huonommassa jamassa kuin nämä koronanuoret, yksin ilman opiskelupaikkaa, kavereita ja tukiverkkoa, masentuneena ja päihdeongelmiin ajautuvana. Välillä pääsin mielisairaalaan latautumaan ja sieltä sitten taas takaisin "kotiin", eli yksin ankeaan betoniyksiöön nököttämään ja juomaan viinaa.

Elämä sitten onneksi alkoi kulkea parempaan suuntaan ja nyt olen 35-vuotiaana "jo" melkein valmis maisteri, mutta eipä ollut opiskelupaikkakunnalle muuttokaan helppoa. Siellä oli opiskelukavereina näitä kirkasotsaisia juuri lukion päättäneitä nuoria, ilman mitään elämänkokemusta tai ymmärrystä niille, joiden elämä poikkesi heidän suojaisasta polustaan. Olin sitten siinä porukassa se outolintu, liian vanha ja liian kovia kokenut, ja alkoivat kiusaamaan minua. Meinasi tulla toinen totaalinen pohjanoteeraus ja itsemurhakin oli ajoittain mielessä, mutta eivät s44tana saaneet minua murrettua vaikka yrittivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en pysty löytämään itsestäni myötätuntoa näitä nuoria kohtaan, lähinnä suuttumusta siitä, että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ja päättävät tappaa itsensä tässä hyvinvointivaltiossa, jossa apua on aina, aina, saatavilla. Eri asia jos ihmisellä on raastava avioero, uhkapeliongelma, syöpä tai jokin muu musertava elämäntilanne mutta että pelkkä liika vapaa-aika (jonkun mielestä se voisi olla kivaakin) saa jonkun päätymään tuollaiseen ratkaisuun, on kyllä totaalista tyhmyyttä.

Sinä olet tyhmä kun luulet että avun saanti on helppoa ja kaikkiin ongelmiin löytyy tuosta vaan ratkaisu.

Jos soitat psykiatriselle sairaanhoitajalle ja kerrot olevasi nuori ja että sinulla on  itse---tuh----oisia ajatuksia, saat saman  tien ajan ja keskusteluapua. Että niin vaikeaa se on.

Hienoa jos jossain sujuu noin!

Meidän kunnassa ei ole yhtäkään psykiatrista sairaanhoitajaa johon voisi ottaa yhteyttä suoraan. Suuren kysynnän vuoksi palveluun ohjautuvat kulkevat opiskelijahuollon tai opiskelijayerveydenhuollon tai terveyskeskuksen kautta, eli ensin pitää asioida siellä ja pähkäillä että tarvitseeko sittenkään. Jos sieltä päädytään tekemään lähete, se ohjautuu meillä tiimiin, joka käsittelee sen teoriassa viikon kuluessa saapumisesta, käytännössä tähän tahtiin ei pystytä. Lähetteen käsittelyn jälkeen asiakas asetetaan jonoon ja tästä ilmoitetaan hänelle kirjeitse. Jonotusaika on useita kuukausia, tällä hetkellä noin laittomat 4-5 kk. Tämä siis ennen kuin pääsee juttelemaan ensimmäistäkään kertaa mielenterveyden ammattilaisen kanssa. Itsetuhoiset ajatukset tai itsensä vahigoittaminen mainitaan 30-50 % lähetteissä, joten niitä ei voida valitettavasti priorisoida tai muut ei pääsisi koskaan. Siksi kirjeessä, jossa kerrotaan jonoon pääsemisessä, ohjeistetaan menemään tarvittaessa päivystykseen. Päivystykseen toki pääsee aina, mutta jos hetken kuunneltuasi hoitajan huokailua täysistä vastaanotto-osastoista myönnyt sanomaan että et sinä ehkä tänään itseäsi välttämättä tapa, niin palaudut siihen kuukausien mittaiseen jonoon. Kun tätä on tehnyt 3-6 kertaa niin alkaa usko loppua että päivystykseen hakeutuminen ja jonossa roikkuminen kannattaa, ja sitten tulee kokeiltua jotain muuta oman kärsimyksen lopettamiseksi.

Ei kannata avautua ihmisille jotka ei ymmärrä. Tärkeintä on keskittyä siihen että nuori jää henkiin. Siihen ei kuulu painostaminen.

Ei missään nimessä kannata kuulla ulkopuolisten neuvoja. Ammattilaiset on sitä varten.