Mitä suomalaista designia rippilahjaksi?
Taas on se aika vuodesta, kun pitää kysyä tätä. Emme ole kummeja, rahaa ei haluta antaa, vaan ajatuksena jotain kotimaista designia monestakin syystä. Pojasta kyse, jos sillä on väliä. Ideoita? Mistä teillä tykättäisiin?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuan idean siitä, että jäisi pysyvä muisto. Olisko koru mahdollinen, kun niitä nykyään miehet ja pojat käyttävät? Erityisesti juuri nuoremmat. Kalevalakorulla on oma miesten mallisto. Kalvosinnapit tulevat myöhemmin varmasti käyttöön, vaikkei ehkä vielä:-)
Minä en tajua. Itselläkin on jossain kaapeissa niitä "pysyviä muistoja", mitkä on säästetty vain velvollisuudentunteesta, eivätkä ne ole muuttuneet yhtään tärkeämmiksi, vaikka lahjan antanut rakas ihminen on kuollut. Sen sijaan muistan edelleen, kuinka ostin rippilahjarahoilla ensimmäisen oman cd-soittimeni, vaikka itse soitin on hajonnut jo aikoja sitten.
Minä taas olen aika sentimentaalinen ja kiinnnyn tavaraan helposti. Mulla on tallella paljon lahjoja, joita olen saanut eri ihmisiltä vuosien varrella, ja kyllä ne on mulle yhä tärkeitä ja muistuttavat antajastaan. Olen saanut myös esim. miehen isoäidin vanhoja koruja, vaikken ehtinyt häntä edes koskaan tavata, ja olen otettu siitä että minulle on sellaisiakin annettu, vaikkei niitä usein tulekaan pidettyä. Niin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Myönnän kyllä, että minullakin on kaappien perukoilla myös sellaisia lahjaesineitä, joille ei enää oikein ole käyttöä tai tarkoitusta, mutta en ole raaskinut luopua niistä kun olen tällainen tunteilija. Esim. mummoni ompelemia vaatteita on sekä minulla että äidilläni tallessa paljon, vaikka monet niistä ovat niin pientä kokoa etten enää niihin mahdu. Vähän hölmöähän se on tuollaistakin museoida, mutta ehkä joskus niille löytyy vielä joku ottaja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sellanen savonia (tai muu kotimainen) ruokailuvälinesetti.
Mitä 15-vuotias tekee ruokailuvälinesetillä?
Kun se muuttaa opiskeleen/omilleen niin työkalut/aterimet ovat tarpeeseen.
Mä ostin ekat Savoini tänä vuonna. Ikää 46v. Nyt vasta halusin nätit ja keskenään samanlaiset aterimet. En tosiaankaan olisi 15v:nä arvostanut. Tähän asti on riittänyt jotkut halvemmatkin. Kimppakämpässähän nuo vaan häviää kun opiskelemaan lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuan idean siitä, että jäisi pysyvä muisto. Olisko koru mahdollinen, kun niitä nykyään miehet ja pojat käyttävät? Erityisesti juuri nuoremmat. Kalevalakorulla on oma miesten mallisto. Kalvosinnapit tulevat myöhemmin varmasti käyttöön, vaikkei ehkä vielä:-)
Minä en tajua. Itselläkin on jossain kaapeissa niitä "pysyviä muistoja", mitkä on säästetty vain velvollisuudentunteesta, eivätkä ne ole muuttuneet yhtään tärkeämmiksi, vaikka lahjan antanut rakas ihminen on kuollut. Sen sijaan muistan edelleen, kuinka ostin rippilahjarahoilla ensimmäisen oman cd-soittimeni, vaikka itse soitin on hajonnut jo aikoja sitten.
Minä taas olen aika sentimentaalinen ja kiinnnyn tavaraan helposti. Mulla on tallella paljon lahjoja, joita olen saanut eri ihmisiltä vuosien varrella, ja kyllä ne on mulle yhä tärkeitä ja muistuttavat antajastaan. Olen saanut myös esim. miehen isoäidin vanhoja koruja, vaikken ehtinyt häntä edes koskaan tavata, ja olen otettu siitä että minulle on sellaisiakin annettu, vaikkei niitä usein tulekaan pidettyä. Niin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Myönnän kyllä, että minullakin on kaappien perukoilla myös sellaisia lahjaesineitä, joille ei enää oikein ole käyttöä tai tarkoitusta, mutta en ole raaskinut luopua niistä kun olen tällainen tunteilija. Esim. mummoni ompelemia vaatteita on sekä minulla että äidilläni tallessa paljon, vaikka monet niistä ovat niin pientä kokoa etten enää niihin mahdu. Vähän hölmöähän se on tuollaistakin museoida, mutta ehkä joskus niille löytyy vielä joku ottaja...
Juu. Suurin osa teinipojista on juuri tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tom of Finland-lakanasetti
No ei todellakaan sovi lahjaksi kenellekään!
Vierailija kirjoitti:
Tom of Finland-lakanasetti
Täti-ihmisenä tykkäisin, mutta ehkä vähän riskialtis lahja murrosikäiselle pojalle.
Vierailija kirjoitti:
Jos pakko on niin Savonia-aterimet. Tuskin niistä kukaan vetää hernepussia nenäänsä. Joillainhan se pitää syödä.
Meidän pojat pitää enemmän Careliasta
Vierailija kirjoitti:
Osta sille raamattu.
Seurakunta lahjoittaa sen. Meidän lapset sai sitten yhdeltä uskovaiselta juuri samanlaisen rippilahjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuan idean siitä, että jäisi pysyvä muisto. Olisko koru mahdollinen, kun niitä nykyään miehet ja pojat käyttävät? Erityisesti juuri nuoremmat. Kalevalakorulla on oma miesten mallisto. Kalvosinnapit tulevat myöhemmin varmasti käyttöön, vaikkei ehkä vielä:-)
Minä en tajua. Itselläkin on jossain kaapeissa niitä "pysyviä muistoja", mitkä on säästetty vain velvollisuudentunteesta, eivätkä ne ole muuttuneet yhtään tärkeämmiksi, vaikka lahjan antanut rakas ihminen on kuollut. Sen sijaan muistan edelleen, kuinka ostin rippilahjarahoilla ensimmäisen oman cd-soittimeni, vaikka itse soitin on hajonnut jo aikoja sitten.
Minä taas olen aika sentimentaalinen ja kiinnnyn tavaraan helposti. Mulla on tallella paljon lahjoja, joita olen saanut eri ihmisiltä vuosien varrella, ja kyllä ne on mulle yhä tärkeitä ja muistuttavat antajastaan. Olen saanut myös esim. miehen isoäidin vanhoja koruja, vaikken ehtinyt häntä edes koskaan tavata, ja olen otettu siitä että minulle on sellaisiakin annettu, vaikkei niitä usein tulekaan pidettyä. Niin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Myönnän kyllä, että minullakin on kaappien perukoilla myös sellaisia lahjaesineitä, joille ei enää oikein ole käyttöä tai tarkoitusta, mutta en ole raaskinut luopua niistä kun olen tällainen tunteilija. Esim. mummoni ompelemia vaatteita on sekä minulla että äidilläni tallessa paljon, vaikka monet niistä ovat niin pientä kokoa etten enää niihin mahdu. Vähän hölmöähän se on tuollaistakin museoida, mutta ehkä joskus niille löytyy vielä joku ottaja...
Omalla kohdalla tiettyihin tavaroihin kiintyminen on tullut vasta myöhemmällä iällä. Ne on juuri sukumuistoja, esineitä joilla on joku tarina. Sen sijaan esimerkiksi rippilahjaksi saadun kaiverretun metalliruusun funktiota en ymmärrä vieläkään, eikä se tunnu esineenäkään tärkeältä, vaikka sain sen nyt jo edesmenneeltä kummilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sellanen savonia (tai muu kotimainen) ruokailuvälinesetti.
Mitä 15-vuotias tekee ruokailuvälinesetillä?
'
Se on klassinen ruokailuvälinesarja, muodissa aina.
Poika pistää sen säästöön ja otta mukaan kun lähtee omilleen asumaan.
Onpahan sitten valmiina, ei tarvitse äidin ja isän kaikkea hankkia opiskelukämppään tai ensimäiseen asuntoon, kun duuniin menee..
Ei nuorella itsellään ole varaa ostella sitä kaikkea, mitä ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoon tarvitsee.
Kyllä se on äiti ja isä jotka ostavat verhoja, mattoja, lamppuja, mukeja, paistinpannun, keittiöpyyhkeet, patakintaat, lasit ja kattilat sun muut.
Jos välttämättä tavaraa haluat antaa, niin solmioneula esim. kalevalakoru tai Lumoava. Kalvosinnappeja ei niinkään käytetä, mutta solmioneulalle tulee joskus käyttöä, kun joutuu kravatin laittamaan. Hopeiset maksaa vähän yli satasen. Ainoa ongelma on sitten valita sellainen, mikä olisi mieleinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittymällä esim. Naisyrittäjien fb-ryhmään ja esittämällä tällaisen kysymyksen, saat kuvia ja vinkkejä yrittäjien tuotteista. Usein on juuri näitä kysymyksiä, että " Etsin tällaista lahjaa" ja siellä yrittäjät mielellään esittelevät tuotteitaan.
Juu. Aivan varmasti jokainen teinipoika haluaa tuolla tavoin hankitun lahjan...
Jep. Täti-ihminen kyselee muilta täti-ihmisiltä mistä teinipojat tykkää.
Täti-ihmisillä on usein itsellä niitä teinipoikia. Jos pojilta itseltään suoraan kysyy niin luuletko että moneltakin jotain vastausta saa? Et taida tuntea teinipoikia...
Sitten täti-ihmiset varmasti tietävätkin, että teinipojat eivät pääsääntöisesti toivo suomalaista designia.
Riippuu vähän siitäkin, millaisessa kodissa ja minkälaisen kasvatuksen poika on saanut.
Monet tottuvat jo kotona kauniiseen ymäristöön ja kaunisiin esineisiin.
Ja sellainen juurtuu syvälle, se mitä lapsena ja nuorena on nähnyt ja kokenut ja mihin on mieltynyt.
Silloin sitä haluaa samantyyppisiä juttuja myös omaan asuntoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään mitä lahjottava ei halua.
Oli kiusallista kun sain rippilahjaksi kaikenmaailman hopealusikkaa ja design kippoa jotka kiinnosti siinä vaiheessa kuin kilo kakkaa
Eikä ne välttämättä kiinnosta myöhemminkään. Sain aikanaan rippilahjaksi niitä Kermansaven ruskea-valkoisia astioita, ja ne keräävät edelleen pölyä lapsuudenkotini varaston hyllyllä lähes 30 vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Iittala Aalto vati teräksinen
Tuo tuntuu kivalta. Ja sellainen tulis kyllä käyttöön heti, pojan omassa huoneessa.
Siinä voi pitää hedelmiä, karkkeja, sipsejä, puhelinta ja vaikka mitä.
Ja on tyylikäs esine, myös pojalle.
Hyvä idea.
Sainpas nyt itsekin täältä hyvän lahjaidean, kiitokset vinkkaajalle!
Tykkäsin itse, kun sain juurikin jonkun Savonian tms . Nyt aina aikuisena muistelen lahjan antajaa. Rahoista nyt ei jääny mitään
Mopon tankkiin meni ne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään mitä lahjottava ei halua.
Oli kiusallista kun sain rippilahjaksi kaikenmaailman hopealusikkaa ja design kippoa jotka kiinnosti siinä vaiheessa kuin kilo kakkaaEikä ne välttämättä kiinnosta myöhemminkään. Sain aikanaan rippilahjaksi niitä Kermansaven ruskea-valkoisia astioita, ja ne keräävät edelleen pölyä lapsuudenkotini varaston hyllyllä lähes 30 vuoden jälkeen.
Oma moka, miksi et ottanut niitä missään vaiheessa käyttöön.
Millaisia astioita sulla oli oikein oli opiskelijakämpässä, kun tuollaiset astiat eivät kelvanneet?
Kysyn vaan! Tai ensimmäisessä ekassa omassa asunnossa?
Itselläni vieläkin käytössä Kermansaven lasagnevuoka, se vaan kestää ja kestää ja kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittymällä esim. Naisyrittäjien fb-ryhmään ja esittämällä tällaisen kysymyksen, saat kuvia ja vinkkejä yrittäjien tuotteista. Usein on juuri näitä kysymyksiä, että " Etsin tällaista lahjaa" ja siellä yrittäjät mielellään esittelevät tuotteitaan.
Juu. Aivan varmasti jokainen teinipoika haluaa tuolla tavoin hankitun lahjan...
Jep. Täti-ihminen kyselee muilta täti-ihmisiltä mistä teinipojat tykkää.
Täti-ihmisillä on usein itsellä niitä teinipoikia. Jos pojilta itseltään suoraan kysyy niin luuletko että moneltakin jotain vastausta saa? Et taida tuntea teinipoikia...
Sitten täti-ihmiset varmasti tietävätkin, että teinipojat eivät pääsääntöisesti toivo suomalaista designia.
Riippuu vähän siitäkin, millaisessa kodissa ja minkälaisen kasvatuksen poika on saanut.
Monet tottuvat jo kotona kauniiseen ymäristöön ja kaunisiin esineisiin.
Ja sellainen juurtuu syvälle, se mitä lapsena ja nuorena on nähnyt ja kokenut ja mihin on mieltynyt.
Silloin sitä haluaa samantyyppisiä juttuja myös omaan asuntoonsa.
Koti voi olla kaunis niin monin tavoin. Itselläni on boheemi koti ja paljon taidetta. Vanhemman poikani tyyli on minimalistinen. Nuoremmalla taas visuaalista silmää yhdistellä melko erityyppisiäkin asioita tyylikkäästi.
En voisi kuvitellakaan ostavani heille jotain itseäni miellyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalvosinnapit tulevat myöhemmin varmasti käyttöön, vaikkei ehkä vielä:-)
Tuleeko? Milloin ja missä? Mun 52 v mies ei ole vielä tarvinnut, sai yo-lahjaksi.
Niitä on kylläkin tapana käyttää suuremissa juhlissa, ihan sukujuhlissakin.
Itse olen ainakin nähnyt miehillä niitä, samon kuin solmioneuloja, ja mitä erilaisempia solmioneuloja on miehillä. Nekin kun valitaan nykyisin tilanteen ja solmioin mukaan käyttöön.
Kannatan Verkkokaupan lahjakorttia jos ette halua rahaa antaa. Korkeintaan joku neutraali aterinsetti vois mennä.
Mä inhoan suomalaista designia ja jos joku tuuttais tänne jotain Iittalan astioita tai Lokki-valaisinta niin aivan varmasti lähtis myyntiin.
N25
Törkeää antaa jotain tavaraa nurkkiin keräämään pölyä! Älkää sitten antako mitään, jos ette voi rahaa antaa.
Itse suuttuisin, jos joku antaisi minulle jotain "designia".
Rippilahjaksi lamppu. Jep jep.