Työkaverin mies kuoli äkillisesti ja työkaveri on sen jälkeen ollut useita kuukausia sairauslomallla

Sinullakin on oikeus sairastua pitkäaikaissairauteen! Jos olet kateellinen niin eikun vaan katkot vaikka jalkasi ja kätesi. Saat sairaslomaan puuttuvista rajoista JA psykologisesta tilastasi koska ajattelevat sinun (tietenkin) olevan hullu koska katkoit kaksi raajaa

Mun paras ystävä kuoli äkillisesti vuosia sitten, ja sen jälkeen olin yli kuukauden sairaslomalla. Töihin palattua oli vielä pitkään ihan hirveä olo, pelkäsin oikeasti tulevani hulluksi. Olisin suuresti ihmetellyt, jos joku minulle tuosta olisi ollut kateellinen..

Suomessa asuu satoja tuhansia miehiä, joiden nainen on "kuollut" heille yhtenä päivänä, kun kusettava akka on näyttänyt korttinsa.  

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli äiti kuollut edellisenä yönä, en ollut nukkunut, vaan itkenyt koko yön, ja olin ihan sekaisin, ja menin työterveyteen kysymään sairaslomaa, niin työterveyshoitaja sanoi, että toisen ihmisen kuolema ei ole syy antaa sairaslomaa.

Mun miehelle sanottiin samaa kun isänsä kuoli äkillisesti. Oltiin vähän päälle parikymppisiä ja mies oli niin sekaisin että mun täytyi lähteä mukaan lääkäriin tueksi. Me jouduttiin muuttamaan muutamaksi viikoksi anopin luokse, kun sekin oli niin sokissa. Oikeastaan minä olin ainoa, joka siinä tilanteessa pystyi toimimaan normaalisti. Mies ei ollut ollut päivääkään sairaslomalla ennen (eikä ole ollut kyllä jälkeenkään) tuota tilannetta. Tuntui kyllä aivan helvetin tylyltä ja väärältä, kun hoitaja ja lääkäri sanoivat tilanteessa että suru ei ole sairaslomalle syy. Eikä mies ollut mitään useaa päivää vailla, olisi tarvinnut päivän tai kaksi järkytyksestä selviämiseen. Oltiin niin nuoria että ei osattu pitää kunnolla puoliamme. Mies pyysi sitten palkatonta vapaata työnantajalta, ja se onneksi antoi muistaakseni muutaman päivän. Mutta joo, ei kyllä omalle kohdalle sattunut kovin empaattista suhtautumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tää silti vähän vaikea asia, kun oma työterveyslääkäri sanoi vain, että suru ei ole sairaus. Hautajaispäivä sentään on palkallinen vapaa, kuolinpäivä ei. Että näinkin voi olla.

Ihan oikein: Suru ei ole sairaus. Mutta surusta aiheutuva stressireaktio on. Lääkärintodistukseen kirjoitetaan koodiksi F43.0 tai F43.1 (reaktiot vaikeaan stressiin).

Parin läheisen menetyksen myötä olen päässyt omakohtaisesti tutustumaan siihen, miten suru vie työkyvyn. Ei siinä tilanteessa mennä töihin numeroita pyörittämään, jos lähikaupassa ei pysty edes hedelmiä punnitsemaan. Tai ei pysty tekemään valintaa kahden eri tyyppisen leivän väliltä.

Voisit käydä neuvomassa työterveyslääkäriä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa asuu satoja tuhansia miehiä, joiden nainen on "kuollut" heille yhtenä päivänä, kun kusettava akka on näyttänyt korttinsa.  

Aika monelle miehelle nainen ei elävä olento ole ollut alun perinkään. Pelkkä esine. 

Suomessa on satojatuhansa ihmisiä joilla ei ole normaalia kykyä empatiaan.

En osaa oikein pitää sellaisia otuksia edes ihmisinä, vaan jonain ihmisenkaltaisina petoina.

Työssä jaksamiseen vaikuttaa myös työyhteisön asenne ja ymmärrys läheisensä menettäneelle. Usein suurin kynnys ovat typerät, ajattelemattomat työkaverit ja jotka eivät kykene suhtautumaan asiallisesti  surevaan. Joillekin työ on merkittävä tekijä selvitä surussa, mutta sinun työkaverisi ei sitä tukea teiltä muilta ilmeisesti saa saati työnne olisi kiinnostavaakaan.

Kuolemaan ei liity pelkästään kuolema, vaan hautajaiset, perunkirjoitus,vainajaa koskevat erilaiset viranomaisille ilmoitettavat asiat saattavat viedä viikkoja. Kun et tiedä työkaverisi miehestä mitään voit vain arvailla, että leskellä voi olla paljon työtä jo pelkästään virkatodistusten keräämisessä.

Kun hautajaiset ja perunkirjoitukset on pidetty viimeistään kolmen kuukauden kuluttua kuolemasta voi jäädä aikaa surra. 

Niinpä älä taivastele, jos joku kuolee ja joku suree.  Tutustu surevan kohtaamiseen työyhteisössä ja opi uutta https://www.surevankohtaaminen.fi/sureva-tyoyhteisossa/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa asuu satoja tuhansia miehiä, joiden nainen on "kuollut" heille yhtenä päivänä, kun kusettava akka on näyttänyt korttinsa.  

Aika monelle miehelle nainen ei elävä olento ole ollut alun perinkään. Pelkkä esine. 

Valtaosalle miehistä tuo väittämä ei pidä miltään osin paikkaansa ja voidaan siten tulkita vihapuheeksi.