Työkaverin mies kuoli äkillisesti ja työkaveri on sen jälkeen ollut useita kuukausia sairauslomallla

Vierailija kirjoitti:

Siinä onkin oiva syy olla kateellinen

Totta. Yllättävä kuolemantapaus on asia, joka vie läheisiltä tolkuttomasti henkisiä voimavaroja. Surun musertama ihminen voi näyttää päälle päin täysin terveeltä. Mutta siltikään lähimuisti ei toimi kunnolla ja/tai ajatukset harhailevat. Siinä tilassa tekee töissään helposti sutta ja sekundaa satojen eurojen edestä joka työpäivä. On työnantajankin etu, että sairas on sairauslomalla kuin töissään sähläämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö se hyvää mielenterveydelle lopettaa normaalit rutiinit ja omistautua surussa vellomiselle?

Kuka meistä on kenenkään voimavaroista tietämään? Yhdelle sopii heti töihin paluu, toinen ei todellakaan ole työkuntoinen. Jokainen suree ja toipuu yksilöllisesti. Ja vaikuttaahan siihen myös, onko turvaverkkoa ympärillä.

Ihmisellä, joka palaa heti töihin ja alkaa suorittaa, romahdus voi tulla vielä paljon myöhemminkin.

On tää silti vähän vaikea asia, kun oma työterveyslääkäri sanoi vain, että suru ei ole sairaus. Hautajaispäivä sentään on palkallinen vapaa, kuolinpäivä ei. Että näinkin voi olla.

Vierailija kirjoitti:

On tää silti vähän vaikea asia, kun oma työterveyslääkäri sanoi vain, että suru ei ole sairaus. Hautajaispäivä sentään on palkallinen vapaa, kuolinpäivä ei. Että näinkin voi olla.

Ei se pelkkä suru olekaan sairaus. Itse heräsin vainajan vierestä aikanaan. Olin täysin sekaisin ja shokissa pitkään. Se ei ollut surua.

Puolison kuolema on kuin revittäisi raaja tai pari irti. Pitää opetella uudestaan elämään.

Ei sairasloma tule puolison kuolemasta, vaan siitä miten siihen reagoi ja miten se vaikuttaa työkykyyn. Vaikea elämäntilanne voi laukaista tai pahentaa myös fyysisiä sairauksia, koska ihminen on kokonaisuus ja asiat vaikuttavat toisiinsa. Toki jossain vaiheessa tulee myös se tilanne, että työ antaa muuta ajateltavaa ja siten auttaa toipumisessa. Lääkäri sen arvioi, mikä on missäkin tilanteessa parasta. Työ ei kuitenkaan voi olla pelkkää ajankulua, vaan siellä pitäisi saada myös jotain hyödyllistä aikaiseksi.

Mielestäni apn aloitus on aivan turha ja tyhmä. Ei ole hänen asiansa ihmetellä ja kirjoitella työkaverin sairaslomasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tää silti vähän vaikea asia, kun oma työterveyslääkäri sanoi vain, että suru ei ole sairaus. Hautajaispäivä sentään on palkallinen vapaa, kuolinpäivä ei. Että näinkin voi olla.

Ei se pelkkä suru olekaan sairaus. Itse heräsin vainajan vierestä aikanaan. Olin täysin sekaisin ja shokissa pitkään. Se ei ollut surua.

Tuo on kaikki vaikeinta henkisesti, toinen on siinä fyysisesti vielä läsnä, mutta henkisesti ei palaa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

On tää silti vähän vaikea asia, kun oma työterveyslääkäri sanoi vain, että suru ei ole sairaus. Hautajaispäivä sentään on palkallinen vapaa, kuolinpäivä ei. Että näinkin voi olla.

Ihan oikein: Suru ei ole sairaus. Mutta surusta aiheutuva stressireaktio on. Lääkärintodistukseen kirjoitetaan koodiksi F43.0 tai F43.1 (reaktiot vaikeaan stressiin).

Parin läheisen menetyksen myötä olen päässyt omakohtaisesti tutustumaan siihen, miten suru vie työkyvyn. Ei siinä tilanteessa mennä töihin numeroita pyörittämään, jos lähikaupassa ei pysty edes hedelmiä punnitsemaan. Tai ei pysty tekemään valintaa kahden eri tyyppisen leivän väliltä.

Vierailija kirjoitti:

On tää silti vähän vaikea asia, kun oma työterveyslääkäri sanoi vain, että suru ei ole sairaus. Hautajaispäivä sentään on palkallinen vapaa, kuolinpäivä ei. Että näinkin voi olla.

Harvinaisen törppö lääkäri.

Ap miten tämä kuuluu sinulle?

Pisimmät sairaslomat nimenomaan tulee psyykkisistä syistä. Jos pääkoppa ei ole kunnossa, ei ole mitään.

Kuolinpäivä on kyllä aika monessa Tes:ssä palkallinen vapaa. Kuten sanottua suru ei ole sairaus, mutta työkyvytöntä ei voi töihin laittaa.

Minkä vuoksi tästäkin osa vetää herneet nenään. Eikö se ole hyvä asia, että tästäkin puhutaan. Ihmetystä voi aiheuttaa niin moni asia, johon itse reagoi toisella tapaa.

Minulla oli äiti kuollut edellisenä yönä, en ollut nukkunut, vaan itkenyt koko yön, ja olin ihan sekaisin, ja menin työterveyteen kysymään sairaslomaa, niin työterveyshoitaja sanoi, että toisen ihmisen kuolema ei ole syy antaa sairaslomaa.

Kysytkö sä tätä oikeasti tosissas?? Osaatko yhtään ajatella, miltä työkaveristasi mahtaa tuntua? Minä ihmettelisin enemmän, jos työkaveri olisi töissä puolison tai muun läheisen menettämisen jälkeen. Erityisesti jos kuolema on tapahtunut yllättäen. En pystyisi itse tekemään varmaan mitään, edes ehkä syömään tai nukkumaan, jos oma mieheni yhtäkkkiä kuolisi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli äiti kuollut edellisenä yönä, en ollut nukkunut, vaan itkenyt koko yön, ja olin ihan sekaisin, ja menin työterveyteen kysymään sairaslomaa, niin työterveyshoitaja sanoi, että toisen ihmisen kuolema ei ole syy antaa sairaslomaa.

Hyi kuinka kylmä ja tunteeton hoitaja! Varsinkin kun kyseessä on oma äiti. Meillä oli juuri yksi työkaveri onneksi saikulla kun häneltä kuoli isä aivan yllättäen, muttei ollut kuukausia. Ikävä kyllä, olen kuullut juttuja ettei kaikki ole saanut läheisen kuolemasta saikkua...

Vierailija kirjoitti:

Mulla kun mies kuoli en kolmeen viikkoon oikeastaan tehnyt muuta kuin makasin sikiöasennossa ja join keskiolutta. Tuijotin seinään. En edes syönyt juuri mitään ja laihduinkin lähemmäs kymmenen kiloa. Sitä katsotaan posttraumaattiseksi stressireaktioksi.

ja siitä hyvästä työnantajan kuuluu maksaa sinulle palkkaa?

Vierailija kirjoitti:

No eikös se Matti Nykäsen leskikin ollut vuosia pois töistä surulomalla?

Suru ei ole sairaus vain onko ilokin.

..

Voiko läheisen kuoleman takia saada sairauslomaa? EK:n asiantuntijalääkäri: Suru ei ole sairaus

Suru ei ole sairaus, mutta joskus suru voi olla niin voimakasta, ettei töiden tekemisestä tule mitään. Silloin poissaolosta on mahdollista sopia työnantajan kanssa muilla kuin sairausperusteilla, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntijalääkäri Jan Schugk.

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201805092200929724

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla, että ap:n aivokapasiteetilla varustettuja ihmisiä liikkuu ihan vapaana tässä yhteiskunnassa 

Ei psykopatia ole peruste laittaa talteen ennen kuin on tehnyt jotain ikävämpää sen ajamana. Ap esimerkiksi saattaa saada päähänsä ottaa hengen puolisolta kun riittävästi ketuttaa työkaverin laiskanloma. Kun ei itse surua tunne eikä ymmärrä, niin ei ole kateudellekaan rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli äiti kuollut edellisenä yönä, en ollut nukkunut, vaan itkenyt koko yön, ja olin ihan sekaisin, ja menin työterveyteen kysymään sairaslomaa, niin työterveyshoitaja sanoi, että toisen ihmisen kuolema ei ole syy antaa sairaslomaa.

Jouduit sitten aapeen juttusille siellä. Kai vaadit viisaamman mielipiteen.