Lapsi sanoi, että jos me vanhemmat eroaisimme, niin hänen sydämensä särkyisi

Jos kotona vanhempien elämä on täynnä riitoja ja muuta kamalaa . Se on pahempi lapsille.

Teillä on varmasti hyvä olla yhdessä, rauhallinen ja hyvä koti. Hyvä niin ja siksi lapselle olisi kova juttu, jos te eroaisitte. Miksi erota hyvästä.  Moni lapsi erilaisissa olosuhteissa taas on usein tuonut salaisen toiveensa esille, että vanhemmat eroaisivat, kun tappelevat koko ajan ja kotona on ikävän painostava ilmapiiri jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Teillä on varmasti hyvä olla yhdessä, rauhallinen ja hyvä koti. Hyvä niin ja siksi lapselle olisi kova juttu, jos te eroaisitte. Miksi erota hyvästä.  Moni lapsi erilaisissa olosuhteissa taas on usein tuonut salaisen toiveensa esille, että vanhemmat eroaisivat, kun tappelevat koko ajan ja kotona on ikävän painostava ilmapiiri jatkuvasti. 

Riippuu varmasti lapsen iästä ja temperamentista, mutta tuntemani lapset ovat ensisijaisesti toivoneet, että vanhemmat lopettaisivat riitelemisen.

Siinä on kieltämättä yksi seikka, joka kannattaa ottaa huomioon perhettä suunnitellessa. Lapsi on ihminen, jonka sydän voi särkyä.

Tämähän se, jos on tasaisen hyvä elämä ilman raastavia riitoja, lasta ei haittaa edes se, että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa. Eli nämä ns. mukavuuserot ovat lähes poikkeuksetta lapsen kannalta huonompi vaihtoehto.

Jos vanhempani olisivat eronneet ajoissa, olisin varmaan normaalimpi ihminen. Sellaisessa epämiellyttävässä perhehelvetissä on kauhea lapsen olla. 

Curling-vanhemmuus tekee aikuisiän lapsista hysteerisiä läheisriippuvaisia. Menevät heti naimisiin kun luulevat että aamen pitää heidät yhdessä ikuisesti. Voi äiti, et opettanut että elämässä saa kompastella ja että onnellisuus ei riipu kumppanista.

Lapsen sydän särkyy erosta ja myös vanhempien jatkuvasta riitelystä. Sääli niitä lapsia, joiden vanhemmat evät välitä heistä ja halua tarjota turvallista ja rauhallista kotia lapsilleen. Valitettavasti huonoja vanhempia vaan on yllättävän paljon.

Meillä ei ole mtään perhehelvettiä vaan ihan rauhallista. Ei jakseta tapella miehen kanssa. No joskus, mutta hyvin harvoin, ei mitään pitkää vihaa ja mykkäkoulua. Sovitaan asiat aika nopeasti. Lapsi aina hehkuttaa kuinka ihana perhe meillä on.

Itse en nyt tiedä onko nyt niin ihana. Tai siis miehen kanssa ollaan nykyisin vain lähinnä kavereita. Olisihan se kiva aloittaa uusi elämä, koska ollaanhan me miehen kanssa tässä ajan myötä molemmat muututtu ja kasvettu. Ei siis olla enää se sama pari, joka aikoinaan aloitti. Mutta en taida pystyä laittamaan omia mielihalujani lasteni edelle. Jos lapsille on näin mukavaa, niin ollaan sitten näin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole mtään perhehelvettiä vaan ihan rauhallista. Ei jakseta tapella miehen kanssa. No joskus, mutta hyvin harvoin, ei mitään pitkää vihaa ja mykkäkoulua. Sovitaan asiat aika nopeasti. Lapsi aina hehkuttaa kuinka ihana perhe meillä on.

Itse en nyt tiedä onko nyt niin ihana. Tai siis miehen kanssa ollaan nykyisin vain lähinnä kavereita. Olisihan se kiva aloittaa uusi elämä, koska ollaanhan me miehen kanssa tässä ajan myötä molemmat muututtu ja kasvettu. Ei siis olla enää se sama pari, joka aikoinaan aloitti. Mutta en taida pystyä laittamaan omia mielihalujani lasteni edelle. Jos lapsille on näin mukavaa, niin ollaan sitten näin.

Tämä. En eroa ennen kuin lapset ovat muuttaneet kotoa, lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempani olisivat eronneet ajoissa, olisin varmaan normaalimpi ihminen. Sellaisessa epämiellyttävässä perhehelvetissä on kauhea lapsen olla. 

Tämä. Toivoin aina, että vanhemmat älyäisivät erota.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se, jos on tasaisen hyvä elämä ilman raastavia riitoja, lasta ei haittaa edes se, että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa. Eli nämä ns. mukavuuserot ovat lähes poikkeuksetta lapsen kannalta huonompi vaihtoehto.

Mulla oli tuollaiset vanhemmat. Ei raastavia riitoja, nukkuivat eri huoneissa. Katsoivat myös telkkaria eri huoneissa yms. Vastapallona; ei heidän välillä ollut myöskään mitään läheisyyttä, leikkisyyttä, lämpöä ikinä. Ei hirveästi tehty perheenä mitään. Muistan että vanhemmat oli muutenkin aina jotenkin "poissaolevia", siis fyysisesti läsnä, mutta henkisesti ei. Se kun väistämättä vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen, jos joutuu elämään kulissielämää..... olen sen vanhemmiten ymmärtänyt.

Nää mallit siirtyi sitten muuten minulle ainakin. Oma ensimmäinen avioliitto oli farssi. Vasta kypsemmällä iällä pystyin käsittelemään asioita ja tunnistamaan lapsuuden malleja.. myöntämään niiden haitallisuuden. Sen myötä olen pystynut muodostamaan parempia suhteita pikkuhiljaa. Nyt olen jo tosi ns. hyvässä suhteessa.

Ei pitäis aliarvioida sellaisen kulissiliiton vaikutuksia lapsiin. Se vaikuttaa oleellisesti lasten kehitykseen, käsityksiin parisuhteesta jne.

Vierailija kirjoitti:

Teillä on varmasti hyvä olla yhdessä, rauhallinen ja hyvä koti. Hyvä niin ja siksi lapselle olisi kova juttu, jos te eroaisitte. Miksi erota hyvästä.  Moni lapsi erilaisissa olosuhteissa taas on usein tuonut salaisen toiveensa esille, että vanhemmat eroaisivat, kun tappelevat koko ajan ja kotona on ikävän painostava ilmapiiri jatkuvasti. 

Komppaan tätä! Mun vanhemmat erosi kun olin 8v, sitä edelsi pari hyvin riitaisaa ja huonon koti-ilmapiirin vuotta. Oli todellakin helpotus, kun erosivat. Oli kivempi asua viikko-viikko systeemillä kahdessa onnellisessa kodissa, kuin yhdessä onnettomassa :)

Kumpikin vanhemmista löysi lopulta tahoillaan uuden, pysyvän rakkauden, eli pääsen onneksi lapsena näkemään myös sitä, millainen on rakastava ja hyvä parisuhde! Eli miettikää te vanhemmat, jotka vihaatte toisianne mutta olette yhdessä "lasten takia", onko tuo se malli jonka haluatte parisuhteista antaa????

No kuka haluaisi, että omat vanhemmat eroavat. Olisihan se ikuinen suru, johon ei ole parannuskeinoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se, jos on tasaisen hyvä elämä ilman raastavia riitoja, lasta ei haittaa edes se, että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa. Eli nämä ns. mukavuuserot ovat lähes poikkeuksetta lapsen kannalta huonompi vaihtoehto.

Mulla oli tuollaiset vanhemmat. Ei raastavia riitoja, nukkuivat eri huoneissa. Katsoivat myös telkkaria eri huoneissa yms. Vastapallona; ei heidän välillä ollut myöskään mitään läheisyyttä, leikkisyyttä, lämpöä ikinä. Ei hirveästi tehty perheenä mitään. Muistan että vanhemmat oli muutenkin aina jotenkin "poissaolevia", siis fyysisesti läsnä, mutta henkisesti ei. Se kun väistämättä vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen, jos joutuu elämään kulissielämää..... olen sen vanhemmiten ymmärtänyt.

Nää mallit siirtyi sitten muuten minulle ainakin. Oma ensimmäinen avioliitto oli farssi. Vasta kypsemmällä iällä pystyin käsittelemään asioita ja tunnistamaan lapsuuden malleja.. myöntämään niiden haitallisuuden. Sen myötä olen pystynut muodostamaan parempia suhteita pikkuhiljaa. Nyt olen jo tosi ns. hyvässä suhteessa.

Ei pitäis aliarvioida sellaisen kulissiliiton vaikutuksia lapsiin. Se vaikuttaa oleellisesti lasten kehitykseen, käsityksiin parisuhteesta jne.

Mun mielestäni se ei ole mikään kulissi, jos vanhemmat ovat kavereita keskenään, harrastetaan ja matkustellaan perheenä jne.

Itse en halunnut lasten oppivan sitä parisuhteen mallia mikä meillä oli. Siitä puuttui läheisyys ja rakkaus. Nykyisin uskon että kaikki ovat onnellisempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se, jos on tasaisen hyvä elämä ilman raastavia riitoja, lasta ei haittaa edes se, että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa. Eli nämä ns. mukavuuserot ovat lähes poikkeuksetta lapsen kannalta huonompi vaihtoehto.

Mulla oli tuollaiset vanhemmat. Ei raastavia riitoja, nukkuivat eri huoneissa. Katsoivat myös telkkaria eri huoneissa yms. Vastapallona; ei heidän välillä ollut myöskään mitään läheisyyttä, leikkisyyttä, lämpöä ikinä. Ei hirveästi tehty perheenä mitään. Muistan että vanhemmat oli muutenkin aina jotenkin "poissaolevia", siis fyysisesti läsnä, mutta henkisesti ei. Se kun väistämättä vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen, jos joutuu elämään kulissielämää..... olen sen vanhemmiten ymmärtänyt.

Nää mallit siirtyi sitten muuten minulle ainakin. Oma ensimmäinen avioliitto oli farssi. Vasta kypsemmällä iällä pystyin käsittelemään asioita ja tunnistamaan lapsuuden malleja.. myöntämään niiden haitallisuuden. Sen myötä olen pystynut muodostamaan parempia suhteita pikkuhiljaa. Nyt olen jo tosi ns. hyvässä suhteessa.

Ei pitäis aliarvioida sellaisen kulissiliiton vaikutuksia lapsiin. Se vaikuttaa oleellisesti lasten kehitykseen, käsityksiin parisuhteesta jne.

Mun mielestäni se ei ole mikään kulissi, jos vanhemmat ovat kavereita keskenään, harrastetaan ja matkustellaan perheenä jne.

No kyllä se on, jos vanhemmat ei ole romanttisesti/seksuaalisesti toisistaan kiinnostuneita. Joo, voit tarjota lapsille suht tasaisen ja turvallisen lapsuuden noin. Mutta et voi tarjota heille terveen parisuhteen mallia noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on varmasti hyvä olla yhdessä, rauhallinen ja hyvä koti. Hyvä niin ja siksi lapselle olisi kova juttu, jos te eroaisitte. Miksi erota hyvästä.  Moni lapsi erilaisissa olosuhteissa taas on usein tuonut salaisen toiveensa esille, että vanhemmat eroaisivat, kun tappelevat koko ajan ja kotona on ikävän painostava ilmapiiri jatkuvasti. 

Komppaan tätä! Mun vanhemmat erosi kun olin 8v, sitä edelsi pari hyvin riitaisaa ja huonon koti-ilmapiirin vuotta. Oli todellakin helpotus, kun erosivat. Oli kivempi asua viikko-viikko systeemillä kahdessa onnellisessa kodissa, kuin yhdessä onnettomassa :)

Kumpikin vanhemmista löysi lopulta tahoillaan uuden, pysyvän rakkauden, eli pääsen onneksi lapsena näkemään myös sitä, millainen on rakastava ja hyvä parisuhde! Eli miettikää te vanhemmat, jotka vihaatte toisianne mutta olette yhdessä "lasten takia", onko tuo se malli jonka haluatte parisuhteista antaa????

Tätä monen olisi hyvä pohtia. Annatteko todella lapsillenne mallin, että huonossa suhteessa tulee roikkua 18 vuotta, koska lapset? Ei sitten tuu mieleen, että lapset hyötyisi enemmän onnellisista aikuisista, kahdesta onnellisesta kodista, ja kenties näkisivät uusperhemuodossa läheltä sellaista tervettä parisuhdetta...

Omat vanhemmat oli just tuollaisia, "emme eroa ennen kuin lapset aikuisia", tunnen myös nta muutakin jolla näin. Aikamoista piinaa se oli se lapsuus, eipä siinä tullut paljoo kotona viihdyttyä ikinä ja suhteet molempiin vanhempiin jäi etäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se, jos on tasaisen hyvä elämä ilman raastavia riitoja, lasta ei haittaa edes se, että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa. Eli nämä ns. mukavuuserot ovat lähes poikkeuksetta lapsen kannalta huonompi vaihtoehto.

Mulla oli tuollaiset vanhemmat. Ei raastavia riitoja, nukkuivat eri huoneissa. Katsoivat myös telkkaria eri huoneissa yms. Vastapallona; ei heidän välillä ollut myöskään mitään läheisyyttä, leikkisyyttä, lämpöä ikinä. Ei hirveästi tehty perheenä mitään. Muistan että vanhemmat oli muutenkin aina jotenkin "poissaolevia", siis fyysisesti läsnä, mutta henkisesti ei. Se kun väistämättä vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen, jos joutuu elämään kulissielämää..... olen sen vanhemmiten ymmärtänyt.

Nää mallit siirtyi sitten muuten minulle ainakin. Oma ensimmäinen avioliitto oli farssi. Vasta kypsemmällä iällä pystyin käsittelemään asioita ja tunnistamaan lapsuuden malleja.. myöntämään niiden haitallisuuden. Sen myötä olen pystynut muodostamaan parempia suhteita pikkuhiljaa. Nyt olen jo tosi ns. hyvässä suhteessa.

Ei pitäis aliarvioida sellaisen kulissiliiton vaikutuksia lapsiin. Se vaikuttaa oleellisesti lasten kehitykseen, käsityksiin parisuhteesta jne.

Mun mielestäni se ei ole mikään kulissi, jos vanhemmat ovat kavereita keskenään, harrastetaan ja matkustellaan perheenä jne.

No kyllä se on, jos vanhemmat ei ole romanttisesti/seksuaalisesti toisistaan kiinnostuneita. Joo, voit tarjota lapsille suht tasaisen ja turvallisen lapsuuden noin. Mutta et voi tarjota heille terveen parisuhteen mallia noin.

Niin no, romanttinen rakkausavioliitto on muutenkin lähinnä länsimainen keksintö. Ei sitä voi pitää ainoana terveen parisuhteen mallina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on varmasti hyvä olla yhdessä, rauhallinen ja hyvä koti. Hyvä niin ja siksi lapselle olisi kova juttu, jos te eroaisitte. Miksi erota hyvästä.  Moni lapsi erilaisissa olosuhteissa taas on usein tuonut salaisen toiveensa esille, että vanhemmat eroaisivat, kun tappelevat koko ajan ja kotona on ikävän painostava ilmapiiri jatkuvasti. 

Komppaan tätä! Mun vanhemmat erosi kun olin 8v, sitä edelsi pari hyvin riitaisaa ja huonon koti-ilmapiirin vuotta. Oli todellakin helpotus, kun erosivat. Oli kivempi asua viikko-viikko systeemillä kahdessa onnellisessa kodissa, kuin yhdessä onnettomassa :)

Kumpikin vanhemmista löysi lopulta tahoillaan uuden, pysyvän rakkauden, eli pääsen onneksi lapsena näkemään myös sitä, millainen on rakastava ja hyvä parisuhde! Eli miettikää te vanhemmat, jotka vihaatte toisianne mutta olette yhdessä "lasten takia", onko tuo se malli jonka haluatte parisuhteista antaa????

Tätä monen olisi hyvä pohtia. Annatteko todella lapsillenne mallin, että huonossa suhteessa tulee roikkua 18 vuotta, koska lapset? Ei sitten tuu mieleen, että lapset hyötyisi enemmän onnellisista aikuisista, kahdesta onnellisesta kodista, ja kenties näkisivät uusperhemuodossa läheltä sellaista tervettä parisuhdetta...

Omat vanhemmat oli just tuollaisia, "emme eroa ennen kuin lapset aikuisia", tunnen myös nta muutakin jolla näin. Aikamoista piinaa se oli se lapsuus, eipä siinä tullut paljoo kotona viihdyttyä ikinä ja suhteet molempiin vanhempiin jäi etäiseksi.

Minusta moni ei halua myöntää/ tunnustaa tätä tosiasiaa. Niin kovin halutaan pitää kiinni siitä ydinperheestä. Toki ymmärrän sen. Mutta kun se voi olla todella haitallista lapsille.

Samaan perustuu varmasti uusperheiden armoton parjaaminen. Tekee niin kipeää nähdä jollain eronneella sitä, mitä ei siinä omassa ydinperhesuhteessa itse saa. Sit pitää kaikin keinoin uskotella itselleen miksi se ydinperhe on parempi, vaikka parisuhde siinä onkin täysin pystyyn kuollut ja jopa haitallinen kaikille osapuolille.