Lue keskustelun säännöt.
Vauva-arki: Miten saada mies ymmärtämään?
Mulla itselläni alkaa keinot loppua. En olisi uskonut, että fiksuna ja huolehtivana isänä pitämäni mies on näin kyvytön lapsen hoitamisen suhteen.
Ongelma 1: Rutiinit/päivärytmi.
Mies ei ymmärrä, miksi yöpuku pitää vaihtaa, ts. valmistella vauva nukkumiseen. Hän laittaisi 6kk vauvan päiväpuvussa vaipan vaihdon jälkeen vaan nukkumaan. Eli laskee hoitopöydältä vaan petiin.
Kun vauva sitten sätkii ja potkii levottomana valoisassa huoneessa (ei ymmärrä että nyt nukutaan), mies tunkee tuttia suuhun ja tuskastelee, kun ei nuku. Mies toimii näin, jos en huolehdi iltarutiineja. Myös kauppareissut iltaseiskalta vauvan kanssa ja vieraiden vastaanottaminen ilta-aikaan on miehelle ok, koska lapsen pitää tottua normielämään.
Hoidan pääosin aamut, joskus vknloppuna haluaisin nukkua.
Kun niin teen, niin
aamulla mies ei sitten vaihda sitä yöpukua pois, vaan tuo vauvan olkkariin leikkimään, eikä anna aamupalaa, vaan tarjoaa maitoa (vauva syönyt 4kk iästä asti soseita/nyt puuroa aamulla ja illalla).
Nukuttaa vauvan väkisin eri huoneessa olevaan sänkyyn tunnin hereillä olon jälkeen, väittää, ettei ole nälkä vauvalla, vaikka vauva herää pian itkemään. Ei ymmärrä, että vieras huone/nälkä herättää, sekä se, että ulkoilu jää pois.
Mies pilkkoo rakentamani rytmin näinä hoitovuoroinaan, eli me tehdään aina samoin: Herätys, aamuhöpöttelyt, vaipanvaihto, päiväasu, leikkihetki ja aamupuuro. Seurustelua ja vaunulenkille.
Tätä toistetaan, oli se aamuherätys sitten milloin vaan, yleensä 5.30. Vauva on onnellinen ja helppo tapaus, KUN pitää kiinni tästä!
Mies ei kuulemma jaksa aamusta lenkille, eikä jaksa noudattaa rutiineja. Ei se vauva kuole jos joskus, hän väittää.
Riitelemme asiasta aina, kun vauva nukkuu. Miehen mielestä valitan turhasta ja olen kiittämätön, kun mä annan sun nukkua sä vaan haukut.
Mies raivostuu ja uhriutuu, eikä kuuntele.
Tämä johtaa siihen, että mä en nuku tarpeeksi ja hoidan aamut yksin, muuten lapsen rutiini kärsii.
2. Hoitaminen. Sen harvan pakotetun kerran , kun pukee yöpuvun, pukee paksun haalarin ja peittelee täkillä. Vauva heräilee. Suuttuu, kun vaihdan kevyempään asuun.
Päivisin taas pukee liian vähän, palellutti vauvan vatsan huhtikuussa, kun lenkkeili vauvan kanssa ja tuli itse hikiseksi, RIISUI MYÖS VAUVAN HAALARIN, ja tuli pihaan poika kylmettyneenä. Kuulemma hiestä märkä oli vauva, no ei ollut, oli puklannut maidot päälleen.Märässä sisäasussa vaunuili kuomu auki, vauvan vatsa oli jääkylmä.
Syöttäminen. Katsoo itse telkkaria tai keskittyy muuhun, lapsi ei syö, joten ei sillä oo nälkä. Tarjoilee jäähtynyttä ruokaa tunnin mittaan sen sijaan, että aloittaa tai lopettaa systemaattisesti ruokailun.
Nämä kaikki siis tapahtuvat, jos en valita ja mäkätä. Mikään ei auta, ei puhuminen eikä neuvolan tai nettilinkkien lähetys, että voisi itse lukea vauvanhoitamisesta ja rutiinien tärkeydestä.
Rakastan vauvan kanssa oloa ja olenkin miettinyt, olisinko onnellisempi vauvan kanssa kaksin?
Mies voisi elää rajattomasti joka toinen vknloppu sitten myöhemmin, lapsi ei kärsisi, kun rutiinit olisivat sitten äidin luona?
Voitte vittuillakin vastaajat, mutta kestän sen, tää äitiys on parasta maailmassa, ainoa stressaava tekijä elämässäni on mies.
Lasta en kadu ikinä, vaikka mies osoittautuikin mieslapseksi.
Kommentit (516)
Olisko joku ystävä tms jonka kanssa voisitte yhdessä selvittää nämä rutiinien yms tärkeydet miehelle rauhallisesti kahvipöydässä?
Meillä minun siskoni ei suostunut tajuamaan näitä ja lopulta tilanne yltyi siihen että häntä ei voinut pöästää meille enää ollenkaan
Onko miehelläsi auktoriteettien kanssa ongelmia muuten? Siskollani on. Hänelle ei saa kukaan mennä sanomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten ihmetellään miksi miehet eivät hoida tasavertisesti lapsia. Kaikki mitä mies tekee "väärin" on sinun sanelemiasi sääntöjä. Ei kukaan jaksa loputtomiin kuunnella miten taas oli väärä asu vauvalla päällä ja olisi pitänyt syöttää sosetta eikä velliä jne.
Tälleen kahden lapsen äitinä, jotka on jo 10 ja 7, ja joiden isästä olen sittemmin eronnut, ja tajuan tuon kaiken ärsytyksen. Mutta sanoisin silti.
Sun pitää antaa isän olla isä omalla tavallaan. Hän tekee virheitä ja hän myös oppii niistä. Usko tai älä. Ja kun mies tekee virheen, ei tarvitse sinun olla heti hyeenana kimpussa. Jos esim. vauvan vatsa oli jääkylmä, voi sen todeta ihan rauhallisesti että "ohhoh, onpas sulla vatsa nyt ihan kylmä. Tarvii varmaan ensi kerralla ulkoillessa laittaa toi peitto tohon päälle". Eli ei suoraan syyttää miestä, kyllä hän tajuaa sen tuostakin ja ottaa siitä ehkä paremmin onkeensakin. Varmasti mies ei jäädytä vauvaa tahallaan. Voi hyvin olla että vauvalla oli hiki, ja mies teki oikein vähentäessään vaatetta. Mutta ei huomannut milloin jäähdytys riitti ja vaatetta olisi voinut taas lisätä. Nämä on ihan normaaleja "mokia", mitä sattuu joskus ihan kokeneillekkin äideille. Kun joskus se on melko puljaamista vaatteiden kanssa, huomaat sitten viimeistään kun lapsi menee päiväkotiin ja pitäis se vaatettaa sinne vaihtelevissa sääolosuhteissa.
On toki hyvä sopia joistain yhteisistä rutiineista mistä pidätte kiinni. Vaikkapa että nukkumaanmenoaika on teillä aina klo. x vauvalle. Mutta klo. 19 illalla on melko aikaisin.
Sinulla ja vauvalla ja isällä ja vauvalla ei tarvitse olla täysin samoja rutiineja. Vauva oppii kyllä siihen, että isän kanssa ollaan eri tavalla kuin sinun. Lapsen kasvaessa se on jopa rikkaus.
Kun mies hoitaa vauvaa, lähde pois. Näe kavereita, mene lenkille, harrasta, nuku, ota pitkä suihku. Älä kyttää ja kyylää mitä he puuhaa vaan keskity itseesi. Tarvitset sitä ja mies sen sinulle mahdollistaa <3
Toisaalta ymmärän, et haluat muodostaa vauvan kanssa tietyt rytmit ja rutiinit (näistähän aina kovasti kuulee puhuttavan ainoana oikeana elämäntapana vauvan kanssa), mutta tuo tuntuu menevän jo vähän yli. Jos saatte joskus toisen lapsen niin viimeistään silloin huomaat, ettei elämää pienten lasten kanssa voi suunnitella ja toteuttaa orjallisen tarkkaan.
Tuntuu siltä, että sinun ehdottomuutesi hankaloittaa arkeanne, ei mies. Ei mieskään vaikuta tekevän kaikkea oikein (mm. tuo vauvan riisuminen ulkona, myöhäiset iltakyläilyt valvottaen väsynyttä vauvaa), mutta kannattaa ottaa vähän rennommin eikä yrittää olla täydellinen kaikessa. Selkeästi tuosta orjallisesti rutiinien noudattamisesta aiheutuu kismaa välillenne, mikä on ihan loogista.
Vauvan voi nukuttaa päiväunille eri huoneessa, vauvalle ei välttämättä tarvitse vaihtaa yöpukua jos jo päällä olevissa vaatteissa on mukava nukkua ja ne ovat puhtaat. Vauva ei mene siitä rikki jos menee vaunulenkille klo 9 sen klo 8 sijaan. Vauvat ovat todella sopeutuvaisia. Tärkeää on, että vauva saa nukkua silloin kun väsyttää ja ruokaa silloin kun on nälkä. Kunhan perus turvallisuudentunne on kunnossa kaikki muu tulee luonnostaan siinä sivussa ilman sen kummempia taikatemppuja.
Vauva-aika on ihanaa ja moni uusi äiti haluaa tehdä kaiken täydellisesti oppikirjan mukaan (minä itse myös aikoinaan), kunnes tajuaa että vähempikin riittää.
Kaikkea hyvää teille, toivottavasti löydätte tasapainoisen ratkaisun joka tekee arjesta ne taas mukavampaa yhdessä.
Sanot miehelle ihan suoraan, että sinua pännii hänen käytöksensä. Ja otat eron, jos mies ei muutu.
Sanot vaan, että yksinkertaisesti nämä asiat ovat sulle niin isoja juttuja, että et pysty joustamaan niissä. Vauva on nyt sinun työsi ja miehen pitää kuunnella sinua. Sinä päätät ja miehen pitää tehdä, niinkuin sinä teet yleensä vauvan kanssa.
Kuulostat hyvältä äidiltä ja lapset todellakin rakastavat rutiineita.
Nämä asiat ovat sinulle tärkeitä. Miehen pitää kunnioittaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikkoon: (Ei vaan jaksa lukea kaikkea valitusta)
- Miten saada nainen ymmärtämään, että kaikkien urpojen kanssa ei kannata tehdä lapsia?
Se että lapsen rytmin tms sotkee ei välttämättä näy sille sotkijalle vaan sitten se pääasiallinen hoitaja saa kaikki seuraulset.
Meillä meni aina neljä päivää että mummon käynnin jälkwen oli päästy arkeen kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Sinun rakentamat säännöt. Kuten sanottu, pari keskeistä asiaa kannattaa sopia. Sillä ei pitäisi olla merkitystä missä järjestyksessä aamutoimet tekee tai nukuttaako väärässä huoneessa. Minusta olisi kyllä järkevää totuttaa nukkumaan muuallakin kuin omassa sängyssä. Miten muuten ikinä onnistuu kyläily vaikkapa mummolassa?
Rautalangasta: laita lapsi nukkumaan ja anna iltapala. Se on tässä pöydällä. Minä menen ulkoilmaan. Hyvää yötä.
Edelliset kaksi kommenttia ovat kultaa. Hellitä vähän. Vanhemmuus ei ole mikään kilpailu isän ja äidin kesken, eikä kaiken tarvitse olla täydellisen suunniteltua. Anna isän olla isä omalla tavallaan. Tämä oli itsellenikin vaikeaa, mutta kannatti. Nyt kun omat lapset ovat 8- ja 12-vuotiaita, niin tajuan, miten turhaa oli esim. vetää raivarit siitä, että taapero söi aamupalaksi suklaavanukasta pelkkä vaippa päällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep jep...on se vaikeaksi mennyt. Ja sitten vielä ihmetellään ku miehet eivät halua lapsia. Omani ovat jo teinejä, joten vauva vuosista on aikaa mutta sen verran kyllä muistan, että noin vaikeaa se ei silloin ollut.
Toisaalta ymmärrän että jonkinlaiset rutiinit on pidettävä pienen lapsen kanssa, mutta herranjestas voisit vähän relata! Jo mullekin tuli paha mieli tekstistäsi, kun kaikki on väärin. Entä sitten miehellesi? Esim tuo liian paksu yöpuku... no miksi teillä on sellaisia? Pitäkää kaapissa vain käyttökelpoisia vaatteita. Lähde sieltä mäkättämästä ja anna miehen tutustua lapseensa. Lapsi varmasti selviää hengissä vaikka muutaman tunnin hoidetaan eri tavalla kuin sinä olet päättänyt. Mun mies ainakin sai vauvan nukkumaan eri tavalla kuin minä ja olin siitä vain iloinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi tulee taaperoikään niin ongelmat tod. näk. vaan pahenevat. Mies ei ymmärrä että taaperon tunteita pitää sanoittaa yms.
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsen rytmin tms sotkee ei välttämättä näy sille sotkijalle vaan sitten se pääasiallinen hoitaja saa kaikki seuraulset.
Meillä meni aina neljä päivää että mummon käynnin jälkwen oli päästy arkeen kiinni.
Mutta osasyy voi olla myös siinä, että se pääasiallinen huoltaja ei ole lasta antanut totuttaa yhtään siihen rutiinien muutokseen.
Mulla on yksi autistinen lapsi ja ymmärrän rutiinien merkityksen silloin. Niistä poikkeaminen voi näissä tapauksissa olla yhtä h*lvettiä. Mutta ns. tavallisen lapsen kanssa rutiineista poikkeamista kannattaa harjoitella. Vaikka ne vähän aina sit sekoittaakin. Ja jo pelkästään äidistä/isästä ero saattaa sekoittaa lasta, vaikka mummo koittaisi parhaansa mukaan pitää rutiineista kiinni. Sillä lapsella on vaan ikävä ollut ja sit hetkellisesti takertuu enemmän vanhempaan/ ei haluakkaan mennä nukkumaan/ on väsyneempi kun oltu pois kotoa yms. Ihan normaalia.
On tärkeää että lapsi oppii poikkeamaan rutiineista ja sietämään muutoksia. Ne nimittäin tulee eteen heti kun aloittaa päivähoidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälleen kahden lapsen äitinä, jotka on jo 10 ja 7, ja joiden isästä olen sittemmin eronnut, ja tajuan tuon kaiken ärsytyksen. Mutta sanoisin silti.
Sun pitää antaa isän olla isä omalla tavallaan. Hän tekee virheitä ja hän myös oppii niistä. Usko tai älä. Ja kun mies tekee virheen, ei tarvitse sinun olla heti hyeenana kimpussa. Jos esim. vauvan vatsa oli jääkylmä, voi sen todeta ihan rauhallisesti että "ohhoh, onpas sulla vatsa nyt ihan kylmä. Tarvii varmaan ensi kerralla ulkoillessa laittaa toi peitto tohon päälle". Eli ei suoraan syyttää miestä, kyllä hän tajuaa sen tuostakin ja ottaa siitä ehkä paremmin onkeensakin. Varmasti mies ei jäädytä vauvaa tahallaan. Voi hyvin olla että vauvalla oli hiki, ja mies teki oikein vähentäessään vaatetta. Mutta ei huomannut milloin jäähdytys riitti ja vaatetta olisi voinut taas lisätä. Nämä on ihan normaaleja "mokia", mitä sattuu joskus ihan kokeneillekkin äideille. Kun joskus se on melko puljaamista vaatteiden kanssa, huomaat sitten viimeistään kun lapsi menee päiväkotiin ja pitäis se vaatettaa sinne vaihtelevissa sääolosuhteissa.
On toki hyvä sopia joistain yhteisistä rutiineista mistä pidätte kiinni. Vaikkapa että nukkumaanmenoaika on teillä aina klo. x vauvalle. Mutta klo. 19 illalla on melko aikaisin.
Sinulla ja vauvalla ja isällä ja vauvalla ei tarvitse olla täysin samoja rutiineja. Vauva oppii kyllä siihen, että isän kanssa ollaan eri tavalla kuin sinun. Lapsen kasvaessa se on jopa rikkaus.
Kun mies hoitaa vauvaa, lähde pois. Näe kavereita, mene lenkille, harrasta, nuku, ota pitkä suihku. Älä kyttää ja kyylää mitä he puuhaa vaan keskity itseesi. Tarvitset sitä ja mies sen sinulle mahdollistaa <3
Mies on jäämässä hoitovapaalle pian, ja mä en näe järkeväksi lapsen kannalta, että rutiinit ja rytmi ovat vain äidin kanssa. Hän on kohta päävastuussa vauvasta, tapahtuuko ihme tässä muutaman kk aikana? 🤦🏻
Mä olen lähtenyt pois ja juurikin nukun, kun mies ottaa vauvan aamulla. Mutta kun herään ja lapsi on ollut syömättä aamupalaa kolme tuntia, täytyy mun rakentaa päivä alusta. Siksi tuntuu helpommalta vaan herätä itse, jos aamupalan tarjoilu on miehelle liian iso työ.
En näe kovin hyväksi ideaksi, että iskän aamuvuorolla ei syödä?🤕
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsen rytmin tms sotkee ei välttämättä näy sille sotkijalle vaan sitten se pääasiallinen hoitaja saa kaikki seuraulset.
Meillä meni aina neljä päivää että mummon käynnin jälkwen oli päästy arkeen kiinni.
Kannattaa miettiä onko se teidän arki ihan toimivaa, jos ei kestä yhtään muutoksia ja joustoa rytmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsen rytmin tms sotkee ei välttämättä näy sille sotkijalle vaan sitten se pääasiallinen hoitaja saa kaikki seuraulset.
Meillä meni aina neljä päivää että mummon käynnin jälkwen oli päästy arkeen kiinni.
Mutta osasyy voi olla myös siinä, että se pääasiallinen huoltaja ei ole lasta antanut totuttaa yhtään siihen rutiinien muutokseen.
Mulla on yksi autistinen lapsi ja ymmärrän rutiinien merkityksen silloin. Niistä poikkeaminen voi näissä tapauksissa olla yhtä h*lvettiä. Mutta ns. tavallisen lapsen kanssa rutiineista poikkeamista kannattaa harjoitella. Vaikka ne vähän aina sit sekoittaakin. Ja jo pelkästään äidistä/isästä ero saattaa sekoittaa lasta, vaikka mummo koittaisi parhaansa mukaan pitää rutiineista kiinni. Sillä lapsella on vaan ikävä ollut ja sit hetkellisesti takertuu enemmän vanhempaan/ ei haluakkaan mennä nukkumaan/ on väsyneempi kun oltu pois kotoa yms. Ihan normaalia.
On tärkeää että lapsi oppii poikkeamaan rutiineista ja sietämään muutoksia. Ne nimittäin tulee eteen heti kun aloittaa päivähoidon.
Ei ole vaan se että sävelletään lennosta, tallotaan kaikki systeemit, yllytetään lapsia kapinoimaan ja syötetään mitä sattuu.
Siinä sittem ripulikakka lentää, illalla ei rauhoituta jne. Ihan jo tuo että iltarauhoittumista ei kunnioiteta on täyttä helvettiä monelsi päiväksi.
Meillä mummo tunki toistuvasti kylään iltakasilta.
Ja seuraavaksi ihmetteli kun meillä oli pihaportti lukossa eikä hän päässytkään koputtelemaan ikkunoihin kun ovea ei avattu.
Mistä se vauva tietää, että tässä on yöpuku? Ei meillä ainakaan 8 kk ikäisellä ole sellaista oletusta, että vaatteidenvaihto johtaa nukkumaanmenoon, joten taidan kasvattaa imbesilliä.
Vauvaa ei kannata opettaa pilkuntarkkoihin rutiineihin! Tietenkin vaipanvaihto on silloin, kun vaippa on märkä ja ruokaa on tarjolla silloin, kun on nälkä, mutta tuskin lapsi menee hajalle, vaikka ensin olisi vaipanvaihto ja vasta sitten höpöttelyä. Aamulla on tarjolla ruokaa, mutta onko ennen sitä leikkihetki vai kuorolaulua, sillä ei ole merkitystä. Tai jos haluaa näin rutiinitiukan lapsen, niin saa varautua siihen, että hänen maailmansa tulee olemaan kamala.
Meillä ei ole mitään pakollisia vaunulenkkejä, lapsen ulkoilu ei edellytä sitä, että edellisestä ruokailusta on 18 minuuttia. Ehkä ap:n kannattaisi vähä löysätä pipoa ja ajatella niin, että rutiinit ovat hyvät, mutta kun niistä tulee pakkomielle, jota ilman päivä on pilalla, niin kyseessä onkin jo mielenterveysongelma tai ainakin vahvasti autismin kirjoon kuuluva oireyhtymä.
Ensinnäkin, olen pahoillani, että olet tuollaisessa tilanteessa. On varmasti kamalaa, kun rakas ihminen ei osaakaan laittaa yhteisen lapsenne tarpeita etusijalle ja epäonnistuu hänen tarpeistaan huolehtimisessa. Itse yrittäisin ehkä kirjoittaa miehelle kirjeen ja pyytäisin häntä lukemaan sen. Näin viestin välittäminen voi olla helpompaa kuin keskustelussa, jossa tunteet saattavat kiehahtaa. Olisin erityisen huolellinen siitä, että vaikka tässä on ilmiselvää, että mies tekee väärin, olisi tekstin sävy ymmärtävä ja avoin, ei syyllistävä.
Esimerkiksi: "Rakas, kirjoitan sinulle, koska vaikka olemme keskustelleet näistä asioista, tuntuu keskustelu ajautuvan aina väärään suuntaan tai saatan hermostuessani sanoa jotain, mitä en tarkoita. Tämä on minulle tärkeää ja vaikuttaa joka päivä elämäämme. Haluan puhua vauvan hoidosta, koska minusta tuntuu, että hänellä ei ole arjessamme aina onnellinen tai turvallinen olo ja se tekee myös minun olostani ahdistuneen ja kurjan. Olen jopa joskus ajatellut, että minun ja vauvan olisi parempi kaksin. En halua menettää sinua ja sitä mitä meillä on, ja siksi toivon, että voimme työstää näitä asioita yhdessä.
Minusta tuntuu, että olen lukenut ja jutellut neuvolassa vauvan hoidosta enemmän kuin sinä ja haluaisin varmistaa, että olemme samalla viivalla näiden asioiden kanssa. Minulle on tärkeää, että tiedostat nämä asiat, että lapsemme voi hyvin meidän molempien kanssa. Vauva tarvitsee meitä koko ajan. Hän ei vielä ymmärrä elämää samalla tavalla kuin me ja tunteakseen olonsa turvalliseksi, tarvitsee lämpöä, läheisyyttä, ruokaa, unta ja selkeät rutiinit näihin asioihin. Kaikki on hänelle vielä niin suurta ja uutta, että tutut asiat pitävät hänet onnellisena. Vauva ei vielä osaa heittäytyä tai ottaa rennosti, vaan meidän tehtävämme on nyt muuttaa omaa toimintaamme niin, että pystymme antamaan vauvalle turvalliset rutiinit.
Kirjoitan sinulle nyt niistä asioista ja tilanteista, joissa minusta tuntuu, että vauvamme ei ole kokenut oloaan hyväksi. Tiedän, että tätä on vaikea muotoilla niin, etteivät sanani tunnu sinulle syyllistäviltä. Olen pahoillani, jos en onnistu siinä, mutta päämääräni ei ole syytellä sinua, vaan varmistaa, että lapsemme ja me kaikki voimme hyvin. "
Ja sitten kirjoittaisin auki noita tilanteita, joita aloituksessa olit maininnut, mutta ilman liian voimakkaita sanamuotoja ja mahdollisimman paljon vauvan näkökulmasta. Miltä vauvasta tuntuu, kun hän palelee tai joutuu nälkäisenä nukkumaan.
Toivon, että saatte tilanteen jotenkin ratkeamaan! Kaikkea hyvää sinulle ja vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälleen kahden lapsen äitinä, jotka on jo 10 ja 7, ja joiden isästä olen sittemmin eronnut, ja tajuan tuon kaiken ärsytyksen. Mutta sanoisin silti.
Sun pitää antaa isän olla isä omalla tavallaan. Hän tekee virheitä ja hän myös oppii niistä. Usko tai älä. Ja kun mies tekee virheen, ei tarvitse sinun olla heti hyeenana kimpussa. Jos esim. vauvan vatsa oli jääkylmä, voi sen todeta ihan rauhallisesti että "ohhoh, onpas sulla vatsa nyt ihan kylmä. Tarvii varmaan ensi kerralla ulkoillessa laittaa toi peitto tohon päälle". Eli ei suoraan syyttää miestä, kyllä hän tajuaa sen tuostakin ja ottaa siitä ehkä paremmin onkeensakin. Varmasti mies ei jäädytä vauvaa tahallaan. Voi hyvin olla että vauvalla oli hiki, ja mies teki oikein vähentäessään vaatetta. Mutta ei huomannut milloin jäähdytys riitti ja vaatetta olisi voinut taas lisätä. Nämä on ihan normaaleja "mokia", mitä sattuu joskus ihan kokeneillekkin äideille. Kun joskus se on melko puljaamista vaatteiden kanssa, huomaat sitten viimeistään kun lapsi menee päiväkotiin ja pitäis se vaatettaa sinne vaihtelevissa sääolosuhteissa.
On toki hyvä sopia joistain yhteisistä rutiineista mistä pidätte kiinni. Vaikkapa että nukkumaanmenoaika on teillä aina klo. x vauvalle. Mutta klo. 19 illalla on melko aikaisin.
Sinulla ja vauvalla ja isällä ja vauvalla ei tarvitse olla täysin samoja rutiineja. Vauva oppii kyllä siihen, että isän kanssa ollaan eri tavalla kuin sinun. Lapsen kasvaessa se on jopa rikkaus.
Kun mies hoitaa vauvaa, lähde pois. Näe kavereita, mene lenkille, harrasta, nuku, ota pitkä suihku. Älä kyttää ja kyylää mitä he puuhaa vaan keskity itseesi. Tarvitset sitä ja mies sen sinulle mahdollistaa <3
Mies on jäämässä hoitovapaalle pian, ja mä en näe järkeväksi lapsen kannalta, että rutiinit ja rytmi ovat vain äidin kanssa. Hän on kohta päävastuussa vauvasta, tapahtuuko ihme tässä muutaman kk aikana? 🤦🏻
Mä olen lähtenyt pois ja juurikin nukun, kun mies ottaa vauvan aamulla. Mutta kun herään ja lapsi on ollut syömättä aamupalaa kolme tuntia, täytyy mun rakentaa päivä alusta. Siksi tuntuu helpommalta vaan herätä itse, jos aamupalan tarjoilu on miehelle liian iso työ.
En näe kovin hyväksi ideaksi, että iskän aamuvuorolla ei syödä?🤕
Ap
Luultavasti olet jo valittanut niin paljon, että mies on luovuttanut. Hän kuitenkin valmistaisi ja syöttäisi aamupalan väärin, väärässä paikassa ja väärällä lusikalla.
Kule en tota valitusta jaksanut lukea.Mitä kirjoitit.Tuhlaat tällä aikaasi.Kukan nyt lapsesi kanssa on? Olisit siivonut,tai pykännyt sen sijaan kun tällä kirjoitat.Tai lähtenyt lapsesi kanssa ulos kaunis aamu on. Jos ongelia työnjako,Puhu neuvola.Rahalla saat hoito apua esim.ympäri suomea Lastensuojelu litto ry. Menen niiden sivuille.Tai kirsi tilanteesi sosiaaliviraston kautta,varmaan halvemmalla?