Lue keskustelun säännöt.
Tekemätön ositus/nuoruuden lyhyt avioliitto
20.05.2022 |
Olen ollut naimissa ulkomaalaisen mielen kanssa 25 vuotta sitten ikävuosinani 18-20. Tämä mies ei päässyt koskaan Suomeen eikä meillä ollut yhteistä taloutta tai asuntoa koskaan. Emme siis asuneet missään vaiheessa yhdessä ja mun kirjat on koko ajan olleet suomessa. Hain ja sain avioeron 2 vuoden erillään asumisen takia ja se siitä. Nyt oon kuitenkin miettinyt, että olisiko tuostakin liitosta pitänyt tehdä joku virallinen ositus vaikkei mitään ositettavaa ole ollutkaan?
Jos ja kun jossain vaiheessa kuolen niin tuleeko perikunnalle tuosta ongelmia? Hädin tuskin muistan miehen nimenkään enää eikä mitään yhteyksiä ole ollut vuosikymmeniin... Avioliitto alle 30 vuotiailta pitäis lailla kieltää :D
Kommentit (21)
En tiedä, mutta me teimme varmuuden vuoksi osituspaperit 50 vuotta avioliiton päättymisen jälkeen, entisen mieheni aloitteesta. Lyhyesti todetiin, että kumpikin piti avioliiton päätyttyä oman omaisuutensa ja omat velkansa. Alle kahden todistajan allekirjoitukset nimikirjoitusten aitouden todistamiseksi. Olemme molemmat suomalaisia ja asumme täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On varmaan parempi, että olet nyt yhteydessä johonkun kv-avioliittoihin erikoistuneeseen perhelakijuristiin, kuin että kyselet täällä.
Täällä on joka alan kokemusasiantuntijoita niin ajattelin ensiksi kysäistä täällä. Koko liitto hävettää...
-ap
Exillä ei ole oikeutta perintöön, oli ositusta tahi ei. Naurettavaahan se olisi, jos olisi esim. 5 perikuntaa tappelemassa vainajan omaisuudesta? Jos kyseessä jenkki, niin asia voi olla toisin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta me teimme varmuuden vuoksi osituspaperit 50 vuotta avioliiton päättymisen jälkeen, entisen mieheni aloitteesta. Lyhyesti todetiin, että kumpikin piti avioliiton päätyttyä oman omaisuutensa ja omat velkansa. Alle kahden todistajan allekirjoitukset nimikirjoitusten aitouden todistamiseksi. Olemme molemmat suomalaisia ja asumme täällä.
Tää tuntuisi itsestäkin hyvältä, mutta ongelmana on se, että mulla ei ole mitään yhtyttä jamppaan eikä se osaa edes auttavasti englantia. Voi tuska! Tarvitsisin siis varmasti jotain asiantuntija-apua (ja kalliiksihan se tietty tulee)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Exillä ei ole oikeutta perintöön, oli ositusta tahi ei. Naurettavaahan se olisi, jos olisi esim. 5 perikuntaa tappelemassa vainajan omaisuudesta? Jos kyseessä jenkki, niin asia voi olla toisin.
Oon jostain saanut itselleni käsityksen, että ositus tulee suorittaa ennen perinnänjakoa. Ei ole jenkki vaan turkkilainen
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Exillä ei ole oikeutta perintöön, oli ositusta tahi ei. Naurettavaahan se olisi, jos olisi esim. 5 perikuntaa tappelemassa vainajan omaisuudesta? Jos kyseessä jenkki, niin asia voi olla toisin.
Ei ole perintöön, mutta avio-oikeuden nojalla voi olla oikeus tasinkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exillä ei ole oikeutta perintöön, oli ositusta tahi ei. Naurettavaahan se olisi, jos olisi esim. 5 perikuntaa tappelemassa vainajan omaisuudesta? Jos kyseessä jenkki, niin asia voi olla toisin.
Oon jostain saanut itselleni käsityksen, että ositus tulee suorittaa ennen perinnänjakoa. Ei ole jenkki vaan turkkilainen
-ap
Olet oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on lisäksi aivan sairaan noloa, koska mun aikuiset lapset ei edes tiedä koko liitosta...
-ap
Vierailija kirjoitti:
Exillä ei ole oikeutta perintöön, oli ositusta tahi ei. Naurettavaahan se olisi, jos olisi esim. 5 perikuntaa tappelemassa vainajan omaisuudesta? Jos kyseessä jenkki, niin asia voi olla toisin.
Ei ole oikeutta perintöön, mutta voi olla oikeutta siihen omaisuuteen, jota kuolleelta jää. Ositus siis pitäisi hoitaa ennen perinnönjakoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta me teimme varmuuden vuoksi osituspaperit 50 vuotta avioliiton päättymisen jälkeen, entisen mieheni aloitteesta. Lyhyesti todetiin, että kumpikin piti avioliiton päätyttyä oman omaisuutensa ja omat velkansa. Alle kahden todistajan allekirjoitukset nimikirjoitusten aitouden todistamiseksi. Olemme molemmat suomalaisia ja asumme täällä.
Tää tuntuisi itsestäkin hyvältä, mutta ongelmana on se, että mulla ei ole mitään yhtyttä jamppaan eikä se osaa edes auttavasti englantia. Voi tuska! Tarvitsisin siis varmasti jotain asiantuntija-apua (ja kalliiksihan se tietty tulee)
-ap
Kai teillä joku yhteinen kieli oli kun naimisiinkin päädyitte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta me teimme varmuuden vuoksi osituspaperit 50 vuotta avioliiton päättymisen jälkeen, entisen mieheni aloitteesta. Lyhyesti todetiin, että kumpikin piti avioliiton päätyttyä oman omaisuutensa ja omat velkansa. Alle kahden todistajan allekirjoitukset nimikirjoitusten aitouden todistamiseksi. Olemme molemmat suomalaisia ja asumme täällä.
Tää tuntuisi itsestäkin hyvältä, mutta ongelmana on se, että mulla ei ole mitään yhtyttä jamppaan eikä se osaa edes auttavasti englantia. Voi tuska! Tarvitsisin siis varmasti jotain asiantuntija-apua (ja kalliiksihan se tietty tulee)
-ap
Kai teillä joku yhteinen kieli oli kun naimisiinkin päädyitte?
Joku össönsössön-englanti oli, mutta taso oli vahvasti sellainen ettei sillä mitään ositusta suoriteta. Toisaalta, nykyään on google-kääntäjä, mutta ei mulla oo tämän tyypin yhteystietoja edes ja saman nimisiä on varmasti miljoona.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo ositus nousi jossain vaiheessa esiin perikunnan omaisuutta myytäessä, että onko tehty. Muistin että vuosikymmeniä myöhemmin oli toiselta vanhemmalta pyydetty allekirjoitus, että juttu on hoidettu, ja kai se sitten jostain löytyi.
Varmistaisin asian.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo ositus nousi jossain vaiheessa esiin perikunnan omaisuutta myytäessä, että onko tehty. Muistin että vuosikymmeniä myöhemmin oli toiselta vanhemmalta pyydetty allekirjoitus, että juttu on hoidettu, ja kai se sitten jostain löytyi.
Varmistaisin asian.
Näin se on tehtävä. Kaikkeen sitä joutuukin typeryyksiensä takia!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oliko sulla silloin omaisuutta? Perikunnalle siitä tulee harmia jos ollut jo tuolloin omistuksessa osakkeita tai kiinteistöjä, koska puolisolla on voinut olla oikeus tasinkoon. Jos kaikki omaisuus on tullut liiton jälkeen, niin miten sillä ois merkitystä..? Pohdin vain. En ole asiantuntija. Lyhyt konsultaatio aluksi lakimieheltä, se ei nyt ihan järjettömiä maksa. Toisekseen vaikka hoitaisit asian, niin kyllä viimeistään virkatodistuksesta perikunta saa tietää avioliitosta, jos tämän osituksen tarkoituksena ois se, ettei perikunta sais tietää.. eli kannattaa itse kertoa ellei halua, että asia selviää aikanaan virkatodistuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo ositus nousi jossain vaiheessa esiin perikunnan omaisuutta myytäessä, että onko tehty. Muistin että vuosikymmeniä myöhemmin oli toiselta vanhemmalta pyydetty allekirjoitus, että juttu on hoidettu, ja kai se sitten jostain löytyi.
Varmistaisin asian.
Kyllä se pitää tehdä. Mun paappa kuoli 2015. Hän oli 3 kertaa naimisissa. Lyhyt liitto jatkosodan aikana, toinen pitempi sodan päätyttyä ja 1960-luvun puolimaista mumman kanssa. Kahdesta ekasta liitosta ei osituksia ollut tehty mutta asetuksen mukaan ne oli tehtävä tai niiden tila selvitettävä ennen perinnönjakoa varsinkin kun perikunnalle olisi tullut käsiin myytävää kiinteistöomaisuutta. Tuo eka vaimo oli muuttanut jenkkilään mikä hankaloitti hommaa huomattavasti. Jouduttiin kahdesti pyytämään lykkäystä perukirjalle. Yli vuosi sen kanssa meni ammattijuristiltakin.
Vierailija kirjoitti:
No oliko sulla silloin omaisuutta? Perikunnalle siitä tulee harmia jos ollut jo tuolloin omistuksessa osakkeita tai kiinteistöjä, koska puolisolla on voinut olla oikeus tasinkoon. Jos kaikki omaisuus on tullut liiton jälkeen, niin miten sillä ois merkitystä..? Pohdin vain. En ole asiantuntija. Lyhyt konsultaatio aluksi lakimieheltä, se ei nyt ihan järjettömiä maksa. Toisekseen vaikka hoitaisit asian, niin kyllä viimeistään virkatodistuksesta perikunta saa tietää avioliitosta, jos tämän osituksen tarkoituksena ois se, ettei perikunta sais tietää.. eli kannattaa itse kertoa ellei halua, että asia selviää aikanaan virkatodistuksesta.
Ei onneks ollut! Eli ei olis ollut mitään ositettavaakaan, mutta varmaan se jotenkin pitäis todeta että ei ole ositettavaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo ositus nousi jossain vaiheessa esiin perikunnan omaisuutta myytäessä, että onko tehty. Muistin että vuosikymmeniä myöhemmin oli toiselta vanhemmalta pyydetty allekirjoitus, että juttu on hoidettu, ja kai se sitten jostain löytyi.
Varmistaisin asian.Kyllä se pitää tehdä. Mun paappa kuoli 2015. Hän oli 3 kertaa naimisissa. Lyhyt liitto jatkosodan aikana, toinen pitempi sodan päätyttyä ja 1960-luvun puolimaista mumman kanssa. Kahdesta ekasta liitosta ei osituksia ollut tehty mutta asetuksen mukaan ne oli tehtävä tai niiden tila selvitettävä ennen perinnönjakoa varsinkin kun perikunnalle olisi tullut käsiin myytävää kiinteistöomaisuutta. Tuo eka vaimo oli muuttanut jenkkilään mikä hankaloitti hommaa huomattavasti. Jouduttiin kahdesti pyytämään lykkäystä perukirjalle. Yli vuosi sen kanssa meni ammattijuristiltakin.
Apua! Tuliko kalliiksi?
-ap
Se on selvää, että jos mies on jälkeesi elossa, hän on Suomen lain mukaan kuolinpesäsi osakas, kun ositusta ei ole tehty. Sitä en kuitenkaan osaa arvioida, minkä valtion lakia avioliittoonne sovelletaan, kun yhteistä kotia ei ole muodostunut mihinkään maahan.
Voi pösilö. (Anteeksi...)
Avioliiton näkee virkatodistuksistasi ja edessäsi on aikamoinen suo, kun et 100% todennäköisyydellä tehnyt avioehtoa.
Luojan kiitos ei varmaankaan tullut jälkeläisiä.
On varmaan parempi, että olet nyt yhteydessä johonkun kv-avioliittoihin erikoistuneeseen perhelakijuristiin, kuin että kyselet täällä.