Syön joka päivä todella paljon! Jatkuva nälkä vaivaa kuitenkin. Olen lihonut ja vatsa on valtava. Itsekuria ei vain ole enää.

Sulla voi olla noiden vaikeiden elämäntapahtumien seurauksena käsittelemättömiä vaikeita tunteita, väkivallan uhkan ja pelon aiheuttamaa ahdistusta ja masennusta ja voimakas jälkistressitila, joita yrität hoitaa piristämällä aivojasi korkeakalorisella ruualla. Suklaasta tulee mielihyväpiikki mikä hetkellisesti boostaa aivoja. Ehkä voisit harkita terapiakäyntiä ja aloittaa siitä? Jos voimakas tunnesyöminen hallitsee ajatuksia ja toimintaa, se karkaa käsistä uudelleen helposti vaikka ottaisit jyrkän kitukuurin nyt käyttöön.

Jos voimia on vähän, älä yritä muuttaa kaikkea kerralla. Jos vaikka ensin lisäisit joka aterialle muun ruuan lisäksi kourallisen kasviksia ja korvaisit lihikset kuitua sisältävällä ruisleivällä. Kermaisen perunamössöjen sijaan kotiruokaa missä suhteessa enemmän proteiinia.

Ole itsellesi kiltti ja koita keksiä mitä jaksaisit tehdä, mikä lisäisi mielihyvää päiviisi syömisen sijaan. Lukemista, joogaa, uintia, metsäkävelyitä, mistä nyt satut pitämään. Koita lakata moittimasta ja haukkumasta itseäsi ja kehoasi. Sano itsellesi että olet ollut vahva ja urhea kun jaksoit kammeta väkivaltaisen tyypin pois elämästäsi ja nyt on toipumisen aika. Väkivaltainen suhde ja siitä eroaminen on valtava henkinen koitos ja sitä voi oireilla pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että ap:lla on kaikki tarvitsemansa tieto, mutta ongelma on tunnepuolella. Hae apua ensiksi terapeutilta. Kun saat pääkoppasi kuntoon, niin se motivaatio laihduttamiseen löytyy varmasti jo ihan omin voimin.

Ja olen pahoillani mutta tosi usein puuttuu sellainen oman vastuun otto: juuri sinun pitää ihan oikeasti tehdä se, eikä enää etsiä mitään syytä mistään ulkopuolelta. Jos sitä haluat. mutta se on ikävää ja muut pääsee niin paljon helpommalla Pääseekö oikeasti? Nyt vain teet sen.

Kannattaa jättää ostamatta noi roskaruoat niin elämä on paljon helpompaa! 

Jätät noi roskaruoat vaan ostamatta.

Mulla ahdistuneisuus aiheutti tuollaista loputonta nälän tunnetta. Kun sain lääkityksen, niin se loppui. Nyt on ruokarytmi säännöllistynyt ja nälkä on normaalia ja tulee normaaliin aikaan.

Kun taustalla on traumaattisia kokemuksia on aivan turha asettaa itselleen liian tiukkoja rajota syömisenkään suhteen. Se on tosi ikävää, että lihoo ja ylensyö, mutta se on myös oire siitä mikä sinua vaivaa.

Ihminen himoitsee makeaa, sillä aivot tarvitsevat glukoosia. Aivoissa risteilee miljoona asiaa trauman vuoksi ja siksi makea uppoaa kuin suklaalevyt tenttiin lukiessa. Samoin rasva on antaa energiaa, vaikkakin vaikutus on lyhytkestoinen.

Sinulla on tunnetasolla niin tyhjä vatsa, että ennen kuin se täyttyy pitäisi hoidella itsensä henkisesti kuntoon.

MInulla on aivan sama tilanne. Juoksin jo lääkäreilläkin tarkistamassa kilpirauhasarvot, sokeriarvot, verenpaineen yms. Muutos kuitenkin tapahtui ryhtyessäni popsimaan erilaisia vitamiineja. Naureskelin koko asialle, mutta kumma kyllä puutokset minussa olivat hälyttävät. Sain siihen asiantuntijan avuksi. 

Vaikka rakastan liikuntaa se jäi vaikeuksieni myötä. Aloitin harrastuksen uudelleen lupaamalla itselleni, että voi mennä vaan ulos hengittämään happea ja vaikka istua puiston penkillä. Nyt kävelen noin 10 km lenkkejä ja nautin. Kaivoin fillarinkin naftaliinista ja mennä köröttelen omaa tahtiani. En suorita, en.

Syöminen on yhä hallitsematonta, mutta aloitin pienestä., Jätin iltaherkuttelun pois. 

En käy vaa'assa ja hyväksyn sen, että olen ruma ja lihava. Kyllästyin haukkumaan itseäni, niin ihan sama lylleränkö lenkillä missä tahdissa tai näytänkö valaskalalta fillarin kanssa. Menen joka tapauksessa pieni askel kerrallaan eteenpäin.

Ole armollinen itseäsi kohtaan. Älä pidä kiirettä. Kyllä asiat selviävät

Nuo ruokavalioehdotukset ovat hyviä, mutta ensimmäiseksi sinun pitäisi hoitaa nuo syyt tuon syömisen taustalla. Aika itsestäänselvää, että kyseessä on tunnesyöminen, kun ottaa huomioon missä elämänvaiheessa se alkoi.

Ehkä hoivasit itseäsi ruualla, koska se ihminen jonka piti rakastaa satuttikin sen sijaan. Oletko käsitellyt tämän väkivaltaisen suhteen? Onhan se varmasti jättänyt jälkiä vaikka olet miehestä jo eroon päässytkin.

Ruokavalioissa taas toimii parhaiten se, jota pystyt helpoiten noudattamaan omien mieltymysten ja käytännön kannalta. Muuten käy helposti niin, että alkuinnostuksen jälkeen ei enää ole jaksamista jatkaa.

Itse laihdutan parhaillaan ihan tavallista kotiruokaa syömällä mutta annoskokoja pienentämällä. Tai siis koot ovat kyllä samoja kuin ennenkin mutta nyt esim. makaronilaatikkoa on paljon vähemmän ja lautasen tyhjää tilaa on täyttämässä salaattia.

Ei oo kyllä tietoa noista hormonivalmisteista laihdutuksessa, mielenkiintoista. Haen niistä myöhemmin netistä tietoa, kuten myös noita laihdutuslääkkeistä mitä olette vinkanneet. Tärkeintä on, ettei kroppani mene ainakaan yhtään enempää sekaisin. Minulla siis on kilpparissa ongelmaa, vajaatoiminta todettu. 

Joka tapauksessa tiedän, että nyt on kyllä täysin omaa syytän tämä lihominen. Syöminen vain karkasi aivan käsistä enkä todellakaan ole aina nälkääni syönyt. Olen voinut mätätä ihan huolella herkkuja huviksenikin, yksinäisyyteen, tylsyyteen, ikäviin tunteisiin yleensä. Syömiseni on ajoittain sairasta kyllä oikeasti mutta kun masennus on ollut päällä, niin ei ole voinut vähempää kiinnostaa. Silloin vain tulee fiilis, että olen kuitenkin jo sellainen luuseripaska tms, joten ihan sama vaikka söisin (kun ainakin se tuottaa iloa). 

Oikeasti nuo ajatukset ovat vääristyneitä ja tiedän olevani ihmisenä ihana ja rakastettava. On vain ollut vaikeaa ja olen hylännyt itseäni kovasti tässä viime vuosina. Se kyllä harmittaa. Kiloja on tullut +20kg vähintään. :/ Välillä olen yrittänyt laihduttaa mutta se on kaatunut milloin mihinkin..

Olen kyllä tosi tiukka ollutkin noissa laihdutusyrityksissäni, jos kokeilis mielummin hiljalleen. 

Vitamiineja kaapissa on todella paljon, en ole säännöllisesti käyttänyt. Maitohappobakteereita ja ruoansulatusentsyymejä aion nyt ainakin säännöllisesti syödä jos sillä olisi jotain postiivista vaikutusta. 

Kiitos näistä vinkeistä, otan selvää tosiaan enemmän tänään. 

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Kun taustalla on traumaattisia kokemuksia on aivan turha asettaa itselleen liian tiukkoja rajota syömisenkään suhteen. Se on tosi ikävää, että lihoo ja ylensyö, mutta se on myös oire siitä mikä sinua vaivaa.

Ihminen himoitsee makeaa, sillä aivot tarvitsevat glukoosia. Aivoissa risteilee miljoona asiaa trauman vuoksi ja siksi makea uppoaa kuin suklaalevyt tenttiin lukiessa. Samoin rasva on antaa energiaa, vaikkakin vaikutus on lyhytkestoinen.

Sinulla on tunnetasolla niin tyhjä vatsa, että ennen kuin se täyttyy pitäisi hoidella itsensä henkisesti kuntoon.

MInulla on aivan sama tilanne. Juoksin jo lääkäreilläkin tarkistamassa kilpirauhasarvot, sokeriarvot, verenpaineen yms. Muutos kuitenkin tapahtui ryhtyessäni popsimaan erilaisia vitamiineja. Naureskelin koko asialle, mutta kumma kyllä puutokset minussa olivat hälyttävät. Sain siihen asiantuntijan avuksi. 

Vaikka rakastan liikuntaa se jäi vaikeuksieni myötä. Aloitin harrastuksen uudelleen lupaamalla itselleni, että voi mennä vaan ulos hengittämään happea ja vaikka istua puiston penkillä. Nyt kävelen noin 10 km lenkkejä ja nautin. Kaivoin fillarinkin naftaliinista ja mennä köröttelen omaa tahtiani. En suorita, en.

Syöminen on yhä hallitsematonta, mutta aloitin pienestä., Jätin iltaherkuttelun pois. 

En käy vaa'assa ja hyväksyn sen, että olen ruma ja lihava. Kyllästyin haukkumaan itseäni, niin ihan sama lylleränkö lenkillä missä tahdissa tai näytänkö valaskalalta fillarin kanssa. Menen joka tapauksessa pieni askel kerrallaan eteenpäin.

Ole armollinen itseäsi kohtaan. Älä pidä kiirettä. Kyllä asiat selviävät

Jep..

Kyllä nuo vaikeat elämäntilanteet varmaan osansa ottaa. Toiset laihtuu, toiset lihoo. Itse olen aina stressin tullen lihonut koska paikkaan esim. väsymystä tai huonoa fiilistä ruoalla kun pitäähän elämässä jotain nautintoja olla, ajattelen silloin. Kuitenkin inhoan kroppaani, oikeastaan aikalailla aina inhonnut kun ei ole koskaan ollut mielestäni tarpeeksi hoikka tai kiinteä. 

Tunnesyöminen alkoi jo lapsena, oli minun tapa sitten selviytyä myöhemminkin kai. Vanhemmat aina tekivät herkkuja ja jättivät syömään pizzaa kun itse kännäsivät (alkoholisteja ovat). Eli lohdutettiin ruoalla toisinsanoen, koko lapsuuden ajan ja olinkin silloin todella isokokoinen lapsi. Siitä tietysti sain kuulla haukkuja vähän joka taholta, vanhemmiltakin. Teininä alkoi sitten syömishäiriö oireilu, liikuin kuin hullu ja söin vähän. Olen oikeastaan sairastanut kaikenlaista häiriötä syömisen suhteen. Kun on vaikeaa niin juuri silloin oireilu taas palaa mutta toisaalta jos olen psyykkisesti suht hyvinvoiva niin saatan olla erittäin tarkka ruokavaliostani mutta ainakin silloin voin paremmn myös fyysisesti kuitenkin. 

Terapiaan todellakin olen menossa. Tämän kesän aikana pitäis löytää psykoterapeutti, jolla kelapätevyys. Lääkärinlausunto on olemassa. 

Hmph... traumat tosiaan voivat kai aiheuttaa sitten tällaisia sivuongelmia. On tässä muutakin ollut väkivaltaisen suhteen lisäksi kuten, opiskelu, uudet työt, uusi kaupunki jne. Hirveästi kaikkea mutta selviän kyllä hiljalleen ja se terapia tulee olemaan minulle hurjan tärkeä tuki, tiedän sen jo nyt. 

Tsemppiä oikeasti sinullekin. Tiedän miten vaikeaa on olla ylipainoinen ja inhota vartaloaan vaikka muuten on mielestään aivan mahtava ja kaunis. Sitten sitä eristäytyy eikä uskalla treffailla tai muutakaan enää. Ajattelee myös kaupungillakin, mitä jos nuo arvostelevat kokoani ja haluaa piiloutua vaatekerroksiin. Nykyään yrittää olla  välittämättä omista kommenteista ja muidenkin. Ei jaksa enää juuri haukkua tai muutakaan, lähinnä nauran ja toisaalta vakavoidun koska en halua sairastua fyysisesti syömisen takia. Oikeasti, ei. Tämän on loputtava ja minun täytyy saada itseni kuntoon. 

Ap

Onneksi on olemassa miehiä jotka tykkäävät vähän tuhdimmista. ei ole mitään hätää.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on olemassa miehiä jotka tykkäävät vähän tuhdimmista. ei ole mitään hätää.

En kyllä laita enää miesten vuoksi itseäni toissijaiseksi, en todellakaan. Miehet tässä vähiten kiinnostaa nyt vaikka joskus olisi kiva tuntea itsensä haluttavaksi. Se ei kuitenkaan ole mikään prioriteetti tässä kokonaisuudessa. 

Itseäni oikein v***ttaa kun olin elämäni kunnossa ennen kuin tämän exäni tapasin. Ärsyttää siis se, että hän silloin haukkui, että pitäis olla kiinteämpi ja hän laittaa minut kuntoon, harrastetaan liikuntaa yhdessä ja syödään ääriterveellisesti. Nyt hävettää, että katselin sitä niin pitkään, minun lyttäämistäni mutta olin nuorempi ja peilasin liikaa itseäni toisten kautta. Nykyään varmaan antaisin kunnolla takaisin. 

No, siinä kävi niin, että me molemmat lihosimme suhteen aikana. Lopulta kun olin lihonut jo paljon niin mies ei edes enää kommentoinut ulkonäköäni, yhtäkkiä häntä ei enää haitannut yhtään vaan lähinnä kehui, että ei häntä haittaa, olin sitten minkä kokoinen vain. Todella ristiriitaista enkä osaa oikein edes selittää mikä minua tuollaisessa ärsyttää mutta se vaan, että parhaimmillani en ollut tarpeeksi mutta kun olin jo maahan potkittu, niin hän olikin olevinaan se minun ihana kultaseni, joka hyväksyy sellaisena kuin olen. 

Ap 

Teet kauppalistan joka kerta ruokakauppaa varten. Valitset siihen vihanneksia, hedelmiä ja prosessoimatonta ruokaa. Et todellakaan laita suklaata ja muita herkkuja. Ostat pelkästään sen listan mukaan etkä mitään muuta. Makeanhimo talttuu kyllä yllättävän äkkiä. Syö säännöllisesti! Jos et syö aamupalaa ja lounasta, on illalla valtava himo ruokaan! Itsellä on nuo vinkit auttanut vaikka olen vieläkin merkittävästi lihava. En yritä enää laihduttaa, koska se sekoittaa lopullisesti aineenvaihdunnan mutta olen onnistunut pitämään painoni edes nykyisessä ja alas on siis tultu. Jos olet töissä ja siellä on työpaikkalounas, on helpompi syödä salaatteja ja terveellisemmin. Jos et ole töissä, valmista ruoka itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on olemassa miehiä jotka tykkäävät vähän tuhdimmista. ei ole mitään hätää.

En kyllä laita enää miesten vuoksi itseäni toissijaiseksi, en todellakaan. Miehet tässä vähiten kiinnostaa nyt vaikka joskus olisi kiva tuntea itsensä haluttavaksi. Se ei kuitenkaan ole mikään prioriteetti tässä kokonaisuudessa. 

Itseäni oikein v***ttaa kun olin elämäni kunnossa ennen kuin tämän exäni tapasin. Ärsyttää siis se, että hän silloin haukkui, että pitäis olla kiinteämpi ja hän laittaa minut kuntoon, harrastetaan liikuntaa yhdessä ja syödään ääriterveellisesti. Nyt hävettää, että katselin sitä niin pitkään, minun lyttäämistäni mutta olin nuorempi ja peilasin liikaa itseäni toisten kautta. Nykyään varmaan antaisin kunnolla takaisin. 

No, siinä kävi niin, että me molemmat lihosimme suhteen aikana. Lopulta kun olin lihonut jo paljon niin mies ei edes enää kommentoinut ulkonäköäni, yhtäkkiä häntä ei enää haitannut yhtään vaan lähinnä kehui, että ei häntä haittaa, olin sitten minkä kokoinen vain. Todella ristiriitaista enkä osaa oikein edes selittää mikä minua tuollaisessa ärsyttää mutta se vaan, että parhaimmillani en ollut tarpeeksi mutta kun olin jo maahan potkittu, niin hän olikin olevinaan se minun ihana kultaseni, joka hyväksyy sellaisena kuin olen. 

Ap 

Kun olit lihavampi, et niin haluttava toisten miesten silmissä ja sai yksin hallittua sinua. Onneksi pääsit siitä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Sulla voi olla noiden vaikeiden elämäntapahtumien seurauksena käsittelemättömiä vaikeita tunteita, väkivallan uhkan ja pelon aiheuttamaa ahdistusta ja masennusta ja voimakas jälkistressitila, joita yrität hoitaa piristämällä aivojasi korkeakalorisella ruualla. Suklaasta tulee mielihyväpiikki mikä hetkellisesti boostaa aivoja. Ehkä voisit harkita terapiakäyntiä ja aloittaa siitä? Jos voimakas tunnesyöminen hallitsee ajatuksia ja toimintaa, se karkaa käsistä uudelleen helposti vaikka ottaisit jyrkän kitukuurin nyt käyttöön.

Jos voimia on vähän, älä yritä muuttaa kaikkea kerralla. Jos vaikka ensin lisäisit joka aterialle muun ruuan lisäksi kourallisen kasviksia ja korvaisit lihikset kuitua sisältävällä ruisleivällä. Kermaisen perunamössöjen sijaan kotiruokaa missä suhteessa enemmän proteiinia.

Ole itsellesi kiltti ja koita keksiä mitä jaksaisit tehdä, mikä lisäisi mielihyvää päiviisi syömisen sijaan. Lukemista, joogaa, uintia, metsäkävelyitä, mistä nyt satut pitämään. Koita lakata moittimasta ja haukkumasta itseäsi ja kehoasi. Sano itsellesi että olet ollut vahva ja urhea kun jaksoit kammeta väkivaltaisen tyypin pois elämästäsi ja nyt on toipumisen aika. Väkivaltainen suhde ja siitä eroaminen on valtava henkinen koitos ja sitä voi oireilla pitkään.

Kiitos tästä <3 Välillä tuntuu, että vaikka selittäisin niin ehkei kukaan ymmärtäisi. Kuitenkin tosi moni on jo ymmärtänyt vaikka olen vain vähän avannut aloitussivulla tätä ongelmaani. Ihan mahtavaa. 

Nuo ovat hyviä neuvoja, luonto on kauneimmillaan nyt ja on mukavaa mennä fillarilla metsäteitä pitkin hiljakseen nauttien. Uimaankin pääsee kohta. 

Kaikista postiivisinta tässä kaiken keskellä on ollut nyt kun olen alkanut toipumaan pahimmasta, että olen alkanut rakastamaan elämää ja itseäni taas. Joskus melkein kyynelehdin kiitollisuudesta, että saan tuntea taas ilon tunteita pelkästään olemisesta. Pahimmat kaudet olivat niin järkyttäviä ja voin henkisesti huonosti, että missään ei ollut mitään kaunista enkä ollut läsnä ollenkaan. Ahdistavien tunteiden kourissa oikeastaan 24/7 mutta nyt uskallan rohkeasti sanoa, että olen selviytynyt. Töitä on jäljellä mutta tiedän, että voiton puolella kuitenkin olen ja olen niin ylpeä itsestäni, että kaikesta olen loppuen lopuksi päässyt eteenpäin vaikka tuntuikin toivottamalta aika usein. 

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Tunnesyömistä. Mihin tarpeeseen,  tunteeseen, vaille jäämiseen syöt?

https://syomishairioliitto.fi/blogi/tunnesyominen

Tarvitaan elämäntapamuutos, mutta miten se onnistuu jos syytä ylisyömiseen ei hoideta?

Oho, kävin lukemassa. Ei tarvinnut pitkälle päästä, niin oli jo ilmiselvää. Syömiskäyttäytyminen on aivan oppikirjan mukaista kun luen. 

"Tunnesyömisessä syömisen tai syömättömyyden avulla pyritään säätelemään omia tunteita ja ajatuksia. Impulssi ja halu syömiseen voi syntyä myös ulkopuolisista ärsykkeistä, kuten ruoan kuvista, hajuista ja saatavuudesta. Toimintatapa on usein kehittynyt jo lapsuudessa, ja yleensä kontrolloinnin kohteena ovat vaikeat ja epämiellyttävät tunteet, mutta myös miellyttäväksi koettuja tunteita voidaan vahvistaa syömisen avulla. Epämiellyttäväksi koettujen tunteiden, kuten vihan, surun ja pelon, noustessa pintaan oloa pyritään lievittämään syömällä, mikä voikin helpottaa oloa vähäksi aikaa. Usein syömisen jälkeen kuitenkin herää syyllisyyden ja häpeän tunteita tai alkuperäinen tunne ei poistu, mihin voidaan taas reagoida syömällä. Näin kierre pysyy yllä. Tunnesyöminen voi kehittyä myös aikuisuudessa, esimerkiksi laihduttelun tai vääristyneen kehonkuvan myötä, kun syömistä on liikaa kontrolloitu tai omaa kehoa on pyritty muokkaamaan epäterveellä tavalla." 

Pahoittelut muuten jos jotakin ärsyttää, että tässä kommentoin jatkuvasti ketjua ja "nostelen". Haluan vain kommentoida ja jäsennellä asiaa kirjoittamalla. Todennäköisesti tässä kirjoittelen aika paljon itselleni, tämä on kuitenkin hyvää ajatuksien ulostuomista ja pohdintaa.

Ap

Voit vain itse auttaa itseäsi. Ihan sama mitä me kirjoitamme, jos kyse on siitä, että itsekuri puuttuu!

Vierailija kirjoitti:

Ei oo kyllä tietoa noista hormonivalmisteista laihdutuksessa, mielenkiintoista. Haen niistä myöhemmin netistä tietoa, kuten myös noita laihdutuslääkkeistä mitä olette vinkanneet. Tärkeintä on, ettei kroppani mene ainakaan yhtään enempää sekaisin. Minulla siis on kilpparissa ongelmaa, vajaatoiminta todettu. 

Joka tapauksessa tiedän, että nyt on kyllä täysin omaa syytän tämä lihominen. Syöminen vain karkasi aivan käsistä enkä todellakaan ole aina nälkääni syönyt. Olen voinut mätätä ihan huolella herkkuja huviksenikin, yksinäisyyteen, tylsyyteen, ikäviin tunteisiin yleensä. Syömiseni on ajoittain sairasta kyllä oikeasti mutta kun masennus on ollut päällä, niin ei ole voinut vähempää kiinnostaa. Silloin vain tulee fiilis, että olen kuitenkin jo sellainen luuseripaska tms, joten ihan sama vaikka söisin (kun ainakin se tuottaa iloa). 

Oikeasti nuo ajatukset ovat vääristyneitä ja tiedän olevani ihmisenä ihana ja rakastettava. On vain ollut vaikeaa ja olen hylännyt itseäni kovasti tässä viime vuosina. Se kyllä harmittaa. Kiloja on tullut +20kg vähintään. :/ Välillä olen yrittänyt laihduttaa mutta se on kaatunut milloin mihinkin..

Olen kyllä tosi tiukka ollutkin noissa laihdutusyrityksissäni, jos kokeilis mielummin hiljalleen. 

Vitamiineja kaapissa on todella paljon, en ole säännöllisesti käyttänyt. Maitohappobakteereita ja ruoansulatusentsyymejä aion nyt ainakin säännöllisesti syödä jos sillä olisi jotain postiivista vaikutusta. 

Kiitos näistä vinkeistä, otan selvää tosiaan enemmän tänään. 

Ap 

Onko sinulla jotain muuta joka toisi iloa, joku harrastus, jotain mistä saisit mielihyvää?

Itse hemmottelen itseäni ostamalla itselleni liikuntakursseja huippuammattilaisilta joita ihailen ja muitakin harrastuskursseja. Itselläni herkuttelu unohtuu kun olen niin innoissani uusista asioista. Anna itsesi parantua suhteen rasituksesta ja ala vähitellen rakentamaan itseäsi ja elämääsi uuteen suuntaan. Onko jotain mistä olet aina haaveillut?

Minulla ei ole tuollaista herkuttelua mutta silti paino on sairauksien jäljiltä 100 kg. Mulla on ollut vakavia sairauksia ja itse koen nyt että rakennan itseäni ja elämääni uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Voit vain itse auttaa itseäsi. Ihan sama mitä me kirjoitamme, jos kyse on siitä, että itsekuri puuttuu!

¨Mene pois.

Seuraan.

On kyllä heikko itsekuri. Tänään meni jo hyvin, ainakin melkein. Olen vain aloittanut uudessa työssä, viikko on ollut raskas (ehkä tekosyy nyt) ja olen aivan helkkarin väsynyt. No tulin kotiin ja siivosin pakosta, tein kanasalaattia, tein sen itse. 

Siinä oli kesäkurpitsaa, paprikaa, kananmunaa, salaattia. sitruuna-oliiviöljyä ja parmesania sekä avokadoa. 

Lähti nälkä ja menin nukkumaan. Tunnin päästä heräsin NÄLKÄÄN.... ei jumalauta. Tai en tiedä, olen kai nyt yliväsynyt. Nytkin voisin mennä nukkumaan, olen ihan uninen mutta en saa vain unta. Tilasin ruokaa, jos sillä sammun ja saan nämä mieliteot kuriin. Ranuja ja nugetteja + pepsi maxia. 

No, uusi viikko alkaa taas maanantaina...

Ap