Miksi sukulaisten huonoa käytöstä "täytyisi vain sietää koska ne on sukua?"
Usein kuulee tuota, että sukulaisten huonoa käytöstä pitäisi sietää, koska
"Ne on kuitenkin sun sukulaisia"
"Hyvää ne kuitenkin tarkoittaa ymmärsit vaan väärin"
"Sun parasta ne kuitenkin haluaa"
"Ne on sun sukua halusit tai et"
Ym.
Mä olen katkaissut väliin kaikkiin sukulaisiin paitsi omaan perheeseen enkä harmittele yhtään.
Sukulaiset ovat pitäneet mua aina alempiarvoisena, niitä ei ole koskaan kiinnostanut mitä mulle kuuluu, haukkumista ja arvostelua kyllä saanut osakseen monista asioista.
Miksi tuollaista pitäisi sietää sillä perusteella että "hei ne on kuitenkin sukulaisia!" ja kutsua esim juhliin "pakosta" koska ne on sukua.
Monet tätä ihmettelee. Ymmärrän jos on kivoja sukulaisia, niin tottakai ollaan yhteydessä. Mutta jos suku on p*skaa, miksi pitäisi? Eikai sukulaisuus ole velvollisuus?
En yhtään ihmettele että monissa juhlissa tapellaan kun velvollisuudesta kutsutaan nekin joista ei pidetä, kun ei vaan kehdata jättää kutsumatta.
Kommentit (26)
Minut vedettiin tahtomattani mukaan ihan järjettömään sukuriitaan, mistä en ole ollut aiemmin edes tietoinen. Jatkuvaa syyllistämistä, p-n puhumista suuntaan jos toiseen, painostamista ja vaatimista siihen, että valitsisin kenen puolella seison. En edes tiedä, kuka heistä nyt sitten on syypää, vai onko syypäätä laisinkaan.
Olen myös yrittänyt selväksi, etten halua olla osana tätä riitaa, sillä en edes tiedä loppujen lopuksi siitä faktoja. Mutta yritykseksi se vain on jäänyt.
Nämä samaiset henkilöt alkoivat myös käymään perintökiistaa kirkonpenkissä, vaarin hautajaisissa, jo ennenkuin pappi oli sanaakaan ehtinyt sanoa. Kyllä hävetti istua siinä kuuntelemassa sitäkin taistoa , että kenelle se kulunut sohvatyyny nyt sitten oikeasti kuuluukaan.
Ihan mukavia he ovat siis vuosikymmeniä olleet minulle, mutta sitten kun nämä jutut tulivat yhtäkkiä kuvioon, en vaan enää kestänyt sitä painostamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvää ne kuitenkin tarkoittaa ymmärsit vaan väärin"
"Sun parasta ne kuitenkin haluaa"Näihin kommentteihin voin kokemuksella sanoa, että ei pidä paikkaansa. Mm. suvun maine/imago on monille sukulaisilleni tärkeämpi kuin yksittäisen sukulaisen hyvinvointi. Jos teen jotain, mikä ei sovi suvun imagoon, saan kuraa niskaasi, tai vähintäänkin minusta puhutaan pahaa selkäsi takana. Ja suvun tapahtumissa ja tilaisuuksissa saan istua ihan yksin, eikä kukaan tule edes tervehtimään.
Joo, suvun maine/imago on joillekin tärkeä. Jopa joillakin tavallisilla forssalaisilla duunareilla, joihin ei kukaan kiinnitä huomiota mutta jotka pitää itseään niiiiiiiiin tärkeänä. :D
Just niille "tavallisille forssalaisille duunareille" se suvun imago voi olla jopa tärkeämpi kuin vaikkapa "von Fyffendorfeille". Tai sitten omat tekemiseni sopivat paremmin jälkimmäisten imagoon.
Vierailija kirjoitti:
Minut vedettiin tahtomattani mukaan ihan järjettömään sukuriitaan, mistä en ole ollut aiemmin edes tietoinen. Jatkuvaa syyllistämistä, p-n puhumista suuntaan jos toiseen, painostamista ja vaatimista siihen, että valitsisin kenen puolella seison. En edes tiedä, kuka heistä nyt sitten on syypää, vai onko syypäätä laisinkaan.
Olen myös yrittänyt selväksi, etten halua olla osana tätä riitaa, sillä en edes tiedä loppujen lopuksi siitä faktoja. Mutta yritykseksi se vain on jäänyt.
Nämä samaiset henkilöt alkoivat myös käymään perintökiistaa kirkonpenkissä, vaarin hautajaisissa, jo ennenkuin pappi oli sanaakaan ehtinyt sanoa. Kyllä hävetti istua siinä kuuntelemassa sitäkin taistoa , että kenelle se kulunut sohvatyyny nyt sitten oikeasti kuuluukaan.
Ihan mukavia he ovat siis vuosikymmeniä olleet minulle, mutta sitten kun nämä jutut tulivat yhtäkkiä kuvioon, en vaan enää kestänyt sitä painostamista.
Noissa sukuriidoissa on usein vieläpä se, että "jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan". Eli jos et valitse puolta, joudut kokonaan ulos.
P.S. Meidän sukua jakaa edelleen joku isoisän isoisän isän ja sedän välinen riita jostain 1800-luvun alkupuolelta.
Minä katkaisin isän puolen sukuuni välit 30 vuotta sitten. Suvulla on käytössä sukulaisten yhteinen kesänviettopaikka, entinen mummolani. Minua on erilaisten sähköpostiviestien kautta (yhteydenpito on koskenut perintöasioita ja siksikin ollut pakollista) aina toivotettu tervetulleeksi sukumökille. Kiitos, ei, en tietenkään ole mennyt. En kokenut saavani niiltä ihmisiltä mitään. En kokenut kuuluvani aidosti siihen laumaan tai porukkaan. Vielä kun isoäitini eli vietin mummolassani monia kesiä mummoni luona. Minulla oli oikein rakkaudellinen suhde isänäitiini eli mummooni. Mummon kuoleman jälkeen, olisi pitänyt jatkaa näiden sukulaisteni kanssa kesänviettoja. Siihen laitoin rajan. Ei kiinnosta eikä kiinnostanut. Vielä muutama vuosi sitten tuli pyyntö puhelimitse. Kieltäydyin silloin ja ymmärsin, että nyt ei enää pyyntöjä tule. Paras näin, de on toiveenikin.
Äidin perheen sukulaisten kanssa ei ole ollut samaa, sillä yhteistä sukumökkiä ei ole ollutkaan. Joten olen paremmissa väleissä heihin. Tapaan heitä sukulaisten hautajaisissa ja yhteydenpitoa on säännöllisesti. Meidän yhteydenpito on asiallista, eikä minua jatkuvasti pyydetä minnekään sukumökeille tms. Siksi en katkaise yhteydenpitoa koskaan. Siellä puhutaan asioista ja pyritään pitämään asialliset välit.
No ei tarvi sietää sukulaisen,ei oman sisaren,vanhemman tai vieraan ihmisen huonoa käytöstä. Ihan samalla viivalla jokainen on käytöksensä kanssa. Jotkuthan sietävät esim. avioliitossa sen 'rakkaan' huonoa käytöstä :/.
Joo, suvun maine/imago on joillekin tärkeä. Jopa joillakin tavallisilla forssalaisilla duunareilla, joihin ei kukaan kiinnitä huomiota mutta jotka pitää itseään niiiiiiiiin tärkeänä. :D