Lue keskustelun säännöt.
Alisuoriudun töissä eli en pääse tavoitteisiin, pomo hermostuu
18.05.2022 |
Minä ihan oikeasti yritän parhaani ja teen parhaani. En vain pysty tekemään niin paljon kuin meillä määrätyt tavoitteet on. Kyseessä on akateeminen ammatti eli ei fyysistä raatamista. Jään joka kuukausi tavoitteista, joskus paljonkin ja pomo hermostuu minuun joka kuukausi. Olen itkenyt töissä pomon puhuttelun jälkeen, kun en oikeasti pysty tämän parempaan. Koulutukseni vastaa työtä ja työn osaan eli se ei ole ongelma. Kävin työterveydessäkin kysymässä onko minussa jotain terveydellistä vikaa mutta sanoivat, että ei. En tiedä mitä ihmettä tehdä.
Kommentit (67)
Työelämässä ei välttämättä pärjää kympin tytöt. Pitää päästää käsistään keskinkertaistakin välillä, semmosta seiskaa-kasia että saa määrällisesti tehtyä. Esim. Mitään sähköpostia ei voi hieroa pitkään vaan kirjoittaa vaan nopeasti asian ydin ja päästää lähtemään. Laske standardeja jos oot sellainen pitkään asioita valmisteleva tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, kyllä meidänkin työpaikassa 2/10 ihmistä pääsee tavoitteisiin. 50-70 % vajaus on normaalia.
Näiden menestyjien jippo on, että he tekevät kunnolla vain 55 % työstä, käyttävät loppuun nyrkkivakioita (eli eivät perehdy, taustoita eivätkä syntetisoi) ja loput hoituu sosiaalisilla taidoilla; "Hei Janne, projektin XY soitti ja tulos tulee jäämään 45 % tavoitteesta. Syynä huono alihankkija mut hei, mä hanskaan tän. Kuulemiin!" Vaikka vika olisi laskelmissa, joita ei ikinä tehty oikein.
Alkaisin etsiä uutta työpaikkaa, ei tuo tuosta parane, kun kertaalleen joutuu johdon hampaisiin.
Minulla oli kollega, joka kuulostaa hieman sinulta. Välillä aina mietin, miksei hän vaan saa valmista aikaan, vaan hän vaan pyöritti ja pyöritti sitä yhtä ja samaa tehtävää (asiantuntijahommat ja teimme samanlaisia työtehtäviä). No lopulta yt:t veivät hänet, kun joku oli pistettävä pihalle ja hän ei tosiaan suoriutunut tehtävistään. Hänkin taatusti tiedosti tilanteen, mutta ei se varmaan ole kovin helppo luontoansa muuttaa, sillä hän oli hyvin pikkutarkka ja hinkkasi yhtä tehtävää niin pitkään ettei siihen taatusti jäänyt mitään käsittelemätöntä nurkkaa. Itse olen vetänyt sellaisella perus-80%:n tarkkuudella hommat maaliin ja tuolloin ehtii saada työt valmiiksikin eikä kuitenkaan ole tullut sanomista huolimattomuudesta.
Ymmärrän tuskasi, mutta eihän se työnantajakaan voi mitään suojatyöpaikka sinulle pitää, jossa riittää että käy vähän yrittämässä tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä ei välttämättä pärjää kympin tytöt. Pitää päästää käsistään keskinkertaistakin välillä, semmosta seiskaa-kasia että saa määrällisesti tehtyä. Esim. Mitään sähköpostia ei voi hieroa pitkään vaan kirjoittaa vaan nopeasti asian ydin ja päästää lähtemään. Laske standardeja jos oot sellainen pitkään asioita valmisteleva tyyppi.
En ole todellakaan mikään perfektionistinysvääjä, joka jäisi aina hieromaan täydellistä lopputulosta. Monesti päästän käsistäni niin puolilaatuisia sähköposteja, että hävettää. Eli seiskan-kasin tasolla mennään, paremminkin osaisin. Taidan olla vain hidas, väsynyt ja hidas ja väsynyt. Ap
Keppos-Keijo kirjoitti:
Voisitko kompensoida pimpsalla? Itse tarjoan tätä vaihtoehtoa aina tytöille ja pari on tarttunut tarjoukseen. Tulee hyvä mieli molemmille ja työpaikka on kuitenkin hankala saada nykyaikana, joten vähän pitää uhrautuakin.
Sinä elämänkallu et voi kuin unelmoida työpaikasta (naisen saamisesta puhumattakaan.) Huvittaa niin pirusti miettiä millaisia luusereita te palstapällit olette tosielämässä 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö ne nopeasti tekevät myös laadullisesti yhtä hyvää? Mitataanko vaan nopeutta ja määrää? Jos onkin väärät mittarit?
Vain nopeutta ja määrää mitataan. Laatua ei mitenkään. Jos mokaa laadussa niin saa kyllä haukut, mutta laadun suhteen ei ole mitään mitattavia tavoitteita. Ap
Sitten pitää tehdä vain määrää ja unohtaa se laatu.
Esim. tehdä työ kuten se on aina ennenkin tehty ilmiselvistä virheistä huolimatta.
Jos työhön kuuluu tarkastuksia, niin tarkastat vain osan.
Jos teet projektia, niin teet tärkeimmät kolme asiaa hyvin ja sen jälkeen mieleen tulevat kaksi asiaa nyrkkivakioituna tuhdeilla varmuuskertoimilla.
Vakoile vähän mitä muut tekee, niin näet prioriteetit.
Tälläkin kympin tytöllä putosi suomut silmiltä, kun kävin vähän tonkimassa muiden projekteja ja näin, mihin konkarit panostavat (siihen mistä raha tulee) ja mihin eivät panosta (viimeinen 25-30 % rahavirrasta tehdään peukalosäännöillä).
Yksityiskohdat ovat ihania, mutta palkankorotukset ovat ihanampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kollega, joka kuulostaa hieman sinulta. Välillä aina mietin, miksei hän vaan saa valmista aikaan, vaan hän vaan pyöritti ja pyöritti sitä yhtä ja samaa tehtävää (asiantuntijahommat ja teimme samanlaisia työtehtäviä). No lopulta yt:t veivät hänet, kun joku oli pistettävä pihalle ja hän ei tosiaan suoriutunut tehtävistään. Hänkin taatusti tiedosti tilanteen, mutta ei se varmaan ole kovin helppo luontoansa muuttaa, sillä hän oli hyvin pikkutarkka ja hinkkasi yhtä tehtävää niin pitkään ettei siihen taatusti jäänyt mitään käsittelemätöntä nurkkaa. Itse olen vetänyt sellaisella perus-80%:n tarkkuudella hommat maaliin ja tuolloin ehtii saada työt valmiiksikin eikä kuitenkaan ole tullut sanomista huolimattomuudesta.
Ymmärrän tuskasi, mutta eihän se työnantajakaan voi mitään suojatyöpaikka sinulle pitää, jossa riittää että käy vähän yrittämässä tehdä töitä.
Jotain samaa kollegassasi ehkä oli. Minä tosin en ole pikkutarkka eikä minua kiinnosta hioa yksityiskohtia ollenkaan, mutta minä kai jotenkin uppoudun joka asiassa pohtimaan laajaa kokonaisuutta, kun pitäisi katsoa vain yhtä yksityiskohtaa. En vain osaa muuttaa itseäni. Siksi asioissa kestää, kun yritän aina tsekata vähän laajemmin sitä hoidettavaa asiaa. Tai sitten oikeasti olen vain yksinkertaisesti energialtani ja jaksamiseltani paljon huonompi kuin muut. Ap
Tässä on vielä sekin, että kun joka kuukausi saan kuulla olevani epäonnistunut ihminen, jona ei suoriudu töistään ja on sen vuoksi aika eitoivottu henkilö, niin se uuvuttaa ja tuhoaa motivaatiota. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitän pallon uudesta tulokulmasta: onko työssä sellaisia osa-alueita, joita et hanskaa?
Hitaus voi olla ihan epävarmuutta. Riittää, että työssä on yksi osa-alue, jota ei oikein hallitse. Ei oikein tiedä, suoriutuuko hyvin vai huonosti. Silloin jää helposti piipertämään yksityiskohtia, kun yrittää minimoida virheiden mahdollisuuden samalla, kun ei oikein tiedä missä kohdin virhe voisi edes tapahtua.
t. Entinen ammattitaidoton piipertäjä, joka preppasi itsensä työkuntoon irtisanotuksi tulemisen jälkeen. Teki kipeää juu.
Ota kehityskeskustelussa esiin omat vahvuutesi ja hakeudu sisäisesti toisiin tehtäviin.
Mieti esimerkiksi, onko kokemuksesi organisaatiosta vahva ja voisitko kouluttaa tai perehdyttää muita. Siihen hommaan sopii hyvin lehmänhermoinen tyyppi, joka ei turhaan sinkoile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkat vain omaa tasaista tekemistä ja annat piut paut pomon hermoilulle. Antakoon potkut jos ei työpanos kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Heitän pallon uudesta tulokulmasta: onko työssä sellaisia osa-alueita, joita et hanskaa?
Hitaus voi olla ihan epävarmuutta. Riittää, että työssä on yksi osa-alue, jota ei oikein hallitse. Ei oikein tiedä, suoriutuuko hyvin vai huonosti. Silloin jää helposti piipertämään yksityiskohtia, kun yrittää minimoida virheiden mahdollisuuden samalla, kun ei oikein tiedä missä kohdin virhe voisi edes tapahtua.
t. Entinen ammattitaidoton piipertäjä, joka preppasi itsensä työkuntoon irtisanotuksi tulemisen jälkeen. Teki kipeää juu.
No tavallaan on, tavallaan ei. Oikeastaan kaikki työt meillä on sellaisia, että niihin ei ole mitään valmista toimintamallia tai kaavaa, vaan aina pitää alkaa säveltämään nollasta. Olen ollut alalla pitkään, mutta en silti osaa kaikkea, meidän alalla ei ehkä kukaan osaa kaikkea, koska aina tulee eteen jotain uutta vaikeaa. Mutta ei ole ketään keltä kysyä neuvoa, koska ne on muillekin uusia ja vaikeita asioita, eikä ole mitään koulutusta, jonka käymällä saisi valmiit toimintamallit. Ehkä olen hidas, koska minulla vain sitten kestää keksiä ratkaisut ja toimintatavat uusiin vaikeisiin asioihin. Mutta mitä voin asialle?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heitän pallon uudesta tulokulmasta: onko työssä sellaisia osa-alueita, joita et hanskaa?
Hitaus voi olla ihan epävarmuutta. Riittää, että työssä on yksi osa-alue, jota ei oikein hallitse. Ei oikein tiedä, suoriutuuko hyvin vai huonosti. Silloin jää helposti piipertämään yksityiskohtia, kun yrittää minimoida virheiden mahdollisuuden samalla, kun ei oikein tiedä missä kohdin virhe voisi edes tapahtua.
t. Entinen ammattitaidoton piipertäjä, joka preppasi itsensä työkuntoon irtisanotuksi tulemisen jälkeen. Teki kipeää juu.
Piipertäminen oli sellaista yksityiskohtien ja kokonaisuuksien välillä pomppimista ja sahaamista. Sitten kun oikeasti tietää mitä tekee, niin sulla on vain asialista ja hoidat tehtävät pois listatussa järjestyksessä. Jos sitä listaa ei ole, niin joutuu pomppimaan teorian ja käytännön välillä ja pohtimaan koko ajan seuraavaa siirtoaan, mikä vaikuttaa mihinkin jne. Hitaus tulee siitä, ettei pienintäkään tehtävää voi tehdä automaattivaihteella, vaan joutuu olemaan koko 8 h manuaalivaihteella.
Myös masennus ja uupumus voivat aiheuttaa kognitiivisten kykyjen alentumista. Miten sinulla menee elämässäsi noin muuten?
Vierailija kirjoitti:
Ota kehityskeskustelussa esiin omat vahvuutesi ja hakeudu sisäisesti toisiin tehtäviin.
Mieti esimerkiksi, onko kokemuksesi organisaatiosta vahva ja voisitko kouluttaa tai perehdyttää muita. Siihen hommaan sopii hyvin lehmänhermoinen tyyppi, joka ei turhaan sinkoile.
Juu, olen lehmänhermoinen enkä sinkoile. Olipa mukava, että kerrankin joku keksi minusta jotain positiivista sanottavaa. Vilpitön kiitos sinulle tuon kommentin kirjoittaja. Ideasi on hyvä, mutta meillä ei ole tarjolla tuollaista, olen ehdottanut työnkuvan muutosta, työnkiertoa ym, mutta mikään sellainen ei kuulemma ole mahdollista. Ja perehdytän jo oman työn ohella muita, kun olen talossa niin pitkään ollut. Ap
Ap, ollessani tuollaisessa työssä ihmiset teki "salaa" työtä iltaisin. Ei olisi käytännössä saanut, mutta kaikki tiesi ettei sitä työtaakkaa saanut virallisena työaikana tehtyä.
Ihmiset myös teki todella huonolaatuista työtä. Siis todella huonolaatuista. Jouduin käymään läpi muiden töitä yhtä omaa työprojektiani varten ja laatu oli ajoittain oikeasti ihan järkyttävää. Täysin vajaita raportteja ja kirjoitusvirheitä joita ala-asteelaisetkaan ei tee. Ja kirjoitus täyttä sillisalaattia tajunnanvirtaa.
Onko tilanne ollut aina sama? Vai ovatko työt muuttuneet ja sinä et ole pysynyt perässä? Kyllä sinulla on oikeus saada lisäkoulutusta, jos et pärjää. Kehityskeskustelun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitän pallon uudesta tulokulmasta: onko työssä sellaisia osa-alueita, joita et hanskaa?
Hitaus voi olla ihan epävarmuutta. Riittää, että työssä on yksi osa-alue, jota ei oikein hallitse. Ei oikein tiedä, suoriutuuko hyvin vai huonosti. Silloin jää helposti piipertämään yksityiskohtia, kun yrittää minimoida virheiden mahdollisuuden samalla, kun ei oikein tiedä missä kohdin virhe voisi edes tapahtua.
t. Entinen ammattitaidoton piipertäjä, joka preppasi itsensä työkuntoon irtisanotuksi tulemisen jälkeen. Teki kipeää juu.
Piipertäminen oli sellaista yksityiskohtien ja kokonaisuuksien välillä pomppimista ja sahaamista. Sitten kun oikeasti tietää mitä tekee, niin sulla on vain asialista ja hoidat tehtävät pois listatussa järjestyksessä. Jos sitä listaa ei ole, niin joutuu pomppimaan teorian ja käytännön välillä ja pohtimaan koko ajan seuraavaa siirtoaan, mikä vaikuttaa mihinkin jne. Hitaus tulee siitä, ettei pienintäkään tehtävää voi tehdä automaattivaihteella, vaan joutuu olemaan koko 8 h manuaalivaihteella.
Myös masennus ja uupumus voivat aiheuttaa kognitiivisten kykyjen alentumista. Miten sinulla menee elämässäsi noin muuten?
Taidan vastata kuvaustasi kyllä. Mutta en tiedä mitä tehdä asialle. Ja tuo 8 h manuaalivaihteella vie kaikki mehut. En ole masentunut ja muu elämä on ok, mutta jotain työhön liittyvää uupumusta on. Kävin todiaan työterveydessäkin, psykologillakin kun pyysin päästä mutta heidän mukaan minussa ei ihmeemmin vikaa ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitän pallon uudesta tulokulmasta: onko työssä sellaisia osa-alueita, joita et hanskaa?
Hitaus voi olla ihan epävarmuutta. Riittää, että työssä on yksi osa-alue, jota ei oikein hallitse. Ei oikein tiedä, suoriutuuko hyvin vai huonosti. Silloin jää helposti piipertämään yksityiskohtia, kun yrittää minimoida virheiden mahdollisuuden samalla, kun ei oikein tiedä missä kohdin virhe voisi edes tapahtua.
t. Entinen ammattitaidoton piipertäjä, joka preppasi itsensä työkuntoon irtisanotuksi tulemisen jälkeen. Teki kipeää juu.
No tavallaan on, tavallaan ei. Oikeastaan kaikki työt meillä on sellaisia, että niihin ei ole mitään valmista toimintamallia tai kaavaa, vaan aina pitää alkaa säveltämään nollasta. Olen ollut alalla pitkään, mutta en silti osaa kaikkea, meidän alalla ei ehkä kukaan osaa kaikkea, koska aina tulee eteen jotain uutta vaikeaa. Mutta ei ole ketään keltä kysyä neuvoa, koska ne on muillekin uusia ja vaikeita asioita, eikä ole mitään koulutusta, jonka käymällä saisi valmiit toimintamallit. Ehkä olen hidas, koska minulla vain sitten kestää keksiä ratkaisut ja toimintatavat uusiin vaikeisiin asioihin. Mutta mitä voin asialle?
Ap
Top tykkänään. Tuossa se vastaus tuli. Sinulla ei ole sapluunaa työhösi vaan teet jokaisen projektisi kuin se olisi ainutkertainen ja ehkä ensimmäinen koskaan tekemäsi. Ei ihme, jos pallo on hukassa.
Ihan varmasti työssä on vakikyssärit, vakiverkostot ja ainakin jossain määrin samoina toistuvat askelmerkit. Ja kun tietää koko ajan mitä on tekemässä ja missä on menossa, niin tekeminen on sujuvaa.
Eli olet vakinaisessa virassa. Eli huoli pois, yritä parhaasi ja anna pomon vihjailujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. :) Aina on töissä nopeampia ja aina on hitaampia, keskiarvo on kuitenkin varmaan se tavoite. Käytä vaikka osa kesälomasta työnhakusuunnitelman laatimiseen.. että kannattaisiko sinun alkaa opiskelemaan vaikka töiden ohessa jotain, että työllistyisit muualle.