Mitä ajattelet kuolemasta?

Ei mikään ole niin varmaa kuin kuolema. Sieltä se tulee ennemmin tai myöhemmin.

Itse olen uskossa Jeesukseen, joten en varsinaisesti pelkää itse kuolemista. Sitä voin kyllä pelätä jos joutuu kitumaan ja kärsimään kauankin ennekuin kuolee, mutta mieluummin vaikka kuula kalloon kuin jotain pitkäkestoisempaa kidutusta.

Jotkut ihmiset tulevat senkin kokemaan, etteivät he ehdi kuolla, kun Jumala ottaa omansa talteen. Olisi suuri kunnia kuulua siihen porukkaan. 

Kun viimeisen kerran suljen silmäni toivon herääväni taivaassa Jeesuksen luona.

Toivon sitä joka hetki! Ja tuo eläminen 80-vuotiaaksi olisi kauhuskenaario. Kuolema on ystävä - rakastettu.

" En minä sitä (kuolemaa) pelkää.

En vain halua olla paikalla kun se tulee."

                                            (Woody Allen)

Kerron sitten kun olen kokeillut

Entä jos kaikki onkin pelkkää harhaa ja me ollaan kuolleita jo?

Vierailija kirjoitti:

Kun viimeisen kerran suljen silmäni toivon herääväni taivaassa Jeesuksen luona.

Siinähän toivot. Ei joulupukki tuo tuon tyyppisiä lahjoja. Kuopassa olet pari metriä mullan alla tai siiten lannoitat tuhkana kasveja.

tietoisuus kuitenkin säilyy, koska se on energiaa.

Pari viikkoa sitten sain kulla, että sairastan vakavaa tautia ja en elä enää kauan. Tällä viikolla sain kuulla, että tilanne ei olekaan niin paha, ja kaikki taitaakin olla ihan normaalisti. Toivottavasti on. Tutkimukset jatkuvat. Mutta on yllättävää, miten ajatusmaailma muuttuu täysin kummassakin tapauksessa. Huoli lapsista tulee suureksi, ei niinkään oma kuoleminen. Toisaalta ajatukset, mitä vielä pitäisi ehtiä tehdä ennen kuin kuolen, jopa tyylin 'kuolinsiivous tekemättä'.  Sitä paahtaa järjellä eteenpäin. Kunnes tuli se helpottava uutinen, ja vasta sitten aloin itkeä. 

iankaikkisesta, henkisestä, hengellisestä vai fyysisestä kuolemasta

Kuoleminen ei tarkoita, että häviät. Edelleenkin olet elävä mutte tässä fyysisessä kehossa vaan enemmänkin energian muodossa. Sitten taas mahdollisesti reinkarnoidut takaisin tälle planeetalle tai jatkat matkaa muihin paikkoihin kuka ikinä tietää.

Miten joku voi pelätä kuolemaa? En ole koskaan käsittänyt sitä.

Väistämätön tilanne. Sitä ootellessa.

mies54v

Toivon kuolemaa joka päivä.

On siitä muutkin selvinneet.

Kuolema on osa elämää ei mitään sen kummempaa. 

Kuolemaa ei pidä pelätä :D

"Pelkään" enemmän muiden kuolemaa (olen yrittänyt päästä siitä eroon, en halua ajatella liikaa sitä), koska tuntuu että olisi kiva jos tuttuja ja lähisukulainen on elossa. Vaikka uusia tuttuja voikin saada. Tulee ikävä joitakin ihmisiä, ei osaa elää ilman maapallolla vaikka osasta onkin luopunut. Ja kivuttomuus, ei pelkoja, olisi jotenkin parempi kaikille. 

Niin ajattelen, että kuolemassa ei mitään ajatella, ei ole tietoisuutta.

Ylösnousemus on sitten aikanaan, siihen asti saa ikään kuin levätä, niinhän huokailivat ennen työn raskauttamat sukulaisnaisetkin, että "haudassa saa sitten levätä".

Minun elämäni ei toivottavasti koskaan niin raskaaksi muodostu ja vaikken kuolemaa pelkääkään, en kuitenkaan kovin pitkää, vaikeaa sairastamisaikaa haluaisi, eikä ainakaan mitään puoliväkisin elossa pitämistä. Joskus käy kateeksi miehet, kuolevatkin todennäköisemmin kertalaakista, naiset kärsien vuosia.

Ajattelen sitä joka päivä. Viimeksi tänään toivoin sen olevan nopea tapahtuma. Toivoisin sen koittavan pian.

Koronan alettua olen ajatellut varmaan joka päivä kuolemaa.

En todellakaan tiedä kuinka vanhaksi elän. 80 -vuotta olisi aika saavutus.

N33