Lue keskustelun säännöt.
Sinkkuna oleminen kun muut menee naimisiin ja hankkii lapsia
18.05.2022 |
Tuntuu tuskalliselta vaikka en tiedä edes miksi. En välttämättä edes halua lapsia, mutta surettaa kun mulla ei ole edes kumppania kenen kanssa voisin edes HARKITA lastenhankintaa. En minä yksin voi lähteä lisääntymään. Mun täytyy vaan sulkea kaikki noi asiat pois ja ne ovat ihan täysin saavuttamattomissa. Miten hyväksyä se, että mua ei vaan haluta parisuhteeseen? En ole kiinnostava parisuhdemielessä, musta ei pidetä siinä mielessä. Surullinen olo vaikka pitäisi olla iloinen muiden puolesta. On vaan niin vaikeaa olla vertaamatta omaa elämää muiden elämään.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset ole kiinnostava parisuhdemielessä?
Mulle kyllä riittäis ihan vaan sellanen nainen joka on oma itsensä ja mukava.
M30
En ole ap, mutta mulla sama juttu. Mä olen kuulemma tylsä. Moni on sanontu että olen kivan näköinen ja fiksn oloinen mutta toivottoman tylsä :(
Mitä tämä tylsyys tarkoittaa? Et roiku somessa päivittämässä joka suupalaa vai et juo ja biletä vai mitä?
Olen hiljainen, rauhallinen introvertti ja koti-ihminen. En välitä bileistä, festareista, konserteista, matkustelusta yms. enemmänkin minun juttuja on lukeminen, ruoanlaitto ja luonnossa kävely. En harrasta mitään erityistä, en vaan kaipaa sellaista. Ammatiltani olen insinööri ja enemmän tosiaan matemaattis-looginen ongelmanratkaisija kuin mikään luova tyyppi. Olen myös melko vakava luonne, en kauheasti kikattele ja naura tyhjää - ja huumorintajun puutehan on useimpien ykköskammotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ahdistaa niin ehkä halut lapsia. Itseä ei ole koskaan ahdistanut jos muut lisääntyy jne. Mies kyllä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itsellä ikää 38, ja takana muutama pidempi epäonnistunut parisuhde. Itsekään en ole ollut koskaan varma, haluanko lapsia. Silti tuntuu haikealta, että nyt joudun luopumaan siitä mahdollisuudesta lopullisesti. Tuskin enää löydän sopivaa, lapsetonta kumppania elämääni. Täytyy yrittää keskittyä muihin asioihin elämässä..
Oletko miettinyt lapsenhankintaa yksin tai esim. kumppanuusvanhemmuutta? Mulla ei valitettavasti voimavarat riittäisi lapsen hankintaan yksin. Kumppanuusvanhemmuudessakin jokin häiritsee, joudun sitoutumaan johonkin tuntemattomaan ihmiseen lopullisesti lapsen takia. Lapsi on kuin diili.
Ap
Olen mies ja itsekin harkinnut kumppanuusvanhemmuutta. Minuakin häiritsee siinä tuo tuntemattoman kanssa "diilin" tekeminen. Ajattelen siten, että potentiaalisen kumppanuusvanhemman kanssakin pitäisi tuntea jotain "kemiaa" vaikka parisuhteesta ei olisikaan kyse. Parhaimmassa tapauksessa hänestä voisi tulla paras ystävä, jonka kanssa lasten kasvatus sujuisi ihan yhtä hyvin kuin parisuhteessa elävillä vanhemmillakin.
-eri
Mä olen kumppanuusvanhempi. Mulla on kaksi lasta, joista molemmilla eri isät. Nämä istä ovat kuitenkin naimisissa keskenään. Esikoisen isä on opiskeluaikainen hyvä ystäväni ja tunsin hänet jo siis kauan ennenkuin hän alkoi puhua toiveistaan saada lapsi. Esikoinen syntyi muutama vuosi ennenkuin hän tapasi tulevan puolisonsa eli nuoremman lapseni isän. Koska myös hän halusi biologisen lapsen, oli luontevaa hankkia toinen lapsi hänen kanssaan.
Ihan tuntemattoman kanssa en minäkään ryhtyisi kumppanuusvanhemmuuteen.
Mulla on myös kolme lasten ja näiden isät on kaikki kolme naimisissa keskenään. On muuten jokainen poika ihan oman isän näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset ole kiinnostava parisuhdemielessä?
Mulle kyllä riittäis ihan vaan sellanen nainen joka on oma itsensä ja mukava.
M30
En ole ap, mutta mulla sama juttu. Mä olen kuulemma tylsä. Moni on sanontu että olen kivan näköinen ja fiksn oloinen mutta toivottoman tylsä :(
Mitä tämä tylsyys tarkoittaa? Et roiku somessa päivittämässä joka suupalaa vai et juo ja biletä vai mitä?
Olen hiljainen, rauhallinen introvertti ja koti-ihminen. En välitä bileistä, festareista, konserteista, matkustelusta yms. enemmänkin minun juttuja on lukeminen, ruoanlaitto ja luonnossa kävely. En harrasta mitään erityistä, en vaan kaipaa sellaista. Ammatiltani olen insinööri ja enemmän tosiaan matemaattis-looginen ongelmanratkaisija kuin mikään luova tyyppi. Olen myös melko vakava luonne, en kauheasti kikattele ja naura tyhjää - ja huumorintajun puutehan on useimpien ykköskammotus.
Ainakin samankantaisia miehiä on paljon. hiljaisia insinööri kotihiiriä jotka eivät kaipaa mitään biletystä, toinen juttu onse että kelpaako sellainen mies sulle? oletko yrittänyt etsiä hieman vääränlaista miestä?
Vierailija kirjoitti:
^
Vai että elämässä on niin paljon työtä, ettei ehdi asioita kaivata. Hälyttävää. Ennemmin tai myöhemmin myös se työ loppuu, jolloin elämän muut puolet - olemattomat ja olemassa olevat - iskevät viimeistään vasten kasvoja musertavalla voimalla.
Suosittelen jo tässä vaiheessa keskittymistä työn ulkopuolisiin asioihin ja töiden vähentämiseen. Voi tehdä tulevasta iskusta huomattavasti pehmeämmän.
Mä en kyllä usko omalla kohdallani mihinkään "iskuihin". Kuten ei sekään ollut mikään isku, että tajusin, että kas, vaihdevuodet taisi tulla, eikä mulla ole lapsia, lapset jäi siis saamatta. Toteamus vain, ei surua eikä iskua.
Mä olen aina ollut sellainen "vähän onnellinen", eli ilman erityistä syytä tyytyväinen ja sellainen jollla ei ole juurikaan vahvoja haluja. Olen huomannut että sen takia sopeudun helposti kaikenlaiseen, koska minulla ei ole sellaista identiteettiiä joka olisi kiinni jostain ulkoisesta kuten parisuhdestatus, ammatti, varallisuus, ulkonäkö. Jotenkin pelkkä oleminen on minusta valtavan ihanaa. Kuten työni myös, se on harrastus ja intohimo. Voisin hyvin kuitenkin elää ilmankin ja eläkepäiviä odotan innolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itsellä ikää 38, ja takana muutama pidempi epäonnistunut parisuhde. Itsekään en ole ollut koskaan varma, haluanko lapsia. Silti tuntuu haikealta, että nyt joudun luopumaan siitä mahdollisuudesta lopullisesti. Tuskin enää löydän sopivaa, lapsetonta kumppania elämääni. Täytyy yrittää keskittyä muihin asioihin elämässä..
Oletko miettinyt lapsenhankintaa yksin tai esim. kumppanuusvanhemmuutta? Mulla ei valitettavasti voimavarat riittäisi lapsen hankintaan yksin. Kumppanuusvanhemmuudessakin jokin häiritsee, joudun sitoutumaan johonkin tuntemattomaan ihmiseen lopullisesti lapsen takia. Lapsi on kuin diili.
Ap
Olen mies ja itsekin harkinnut kumppanuusvanhemmuutta. Minuakin häiritsee siinä tuo tuntemattoman kanssa "diilin" tekeminen. Ajattelen siten, että potentiaalisen kumppanuusvanhemman kanssakin pitäisi tuntea jotain "kemiaa" vaikka parisuhteesta ei olisikaan kyse. Parhaimmassa tapauksessa hänestä voisi tulla paras ystävä, jonka kanssa lasten kasvatus sujuisi ihan yhtä hyvin kuin parisuhteessa elävillä vanhemmillakin.
-eri
Mä olen kumppanuusvanhempi. Mulla on kaksi lasta, joista molemmilla eri isät. Nämä istä ovat kuitenkin naimisissa keskenään. Esikoisen isä on opiskeluaikainen hyvä ystäväni ja tunsin hänet jo siis kauan ennenkuin hän alkoi puhua toiveistaan saada lapsi. Esikoinen syntyi muutama vuosi ennenkuin hän tapasi tulevan puolisonsa eli nuoremman lapseni isän. Koska myös hän halusi biologisen lapsen, oli luontevaa hankkia toinen lapsi hänen kanssaan.
Ihan tuntemattoman kanssa en minäkään ryhtyisi kumppanuusvanhemmuuteen.
Ihan sekopäinen järjestely. Tällä tavalla tuotetaan muusuja ja kakskymppisiä työkyvyttömyyseläkeläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset ole kiinnostava parisuhdemielessä?
Mulle kyllä riittäis ihan vaan sellanen nainen joka on oma itsensä ja mukava.
M30
En ole ap, mutta mulla sama juttu. Mä olen kuulemma tylsä. Moni on sanontu että olen kivan näköinen ja fiksn oloinen mutta toivottoman tylsä :(
No kyllä mulle kelpaisi"tylsä" nainen jolla normaalit jutut. Näissä piireissä missä nyt oon ni kaiken pitää olla niin erilaisia tai on tylsä. Ja sit ne toistaa itteään ja vähänkun kyselee ni se stoori ei jatku. Mä oikeestaan oon täynnä tätä "erikois" elämää kun kaikki vaan sekoilee ja kilpailee kellä erikoisimmat jutut. Kerran ykskin mies sanoi baarissa kun en innostunut sen jutuista yhtään ni oon tylsä. Tiettyjen kaa ei vaan natsaa. Mä pidän näitä "erikoisia" tyyppei tylsinä ku ne vaan jauhaa mitä pillereitä on vedetty. Ja ne on kuultu miljoona kertaa ett ei enään hätkäytä. Normaalit suhteellisen päihteettömät naiset rules. Ja et ole tylsä kyl kun jonkun kaa natsaa ni sitä nauruakin riittää. Ja löytää niitä omia ja sit eioo niin tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset ole kiinnostava parisuhdemielessä?
Mulle kyllä riittäis ihan vaan sellanen nainen joka on oma itsensä ja mukava.
M30
En ole ap, mutta mulla sama juttu. Mä olen kuulemma tylsä. Moni on sanontu että olen kivan näköinen ja fiksn oloinen mutta toivottoman tylsä :(
Noh. Jos jotain tässä maailmassa riittää, niin tylsiä miehiä. Ei pitäisi siis sinunkaan tylsyytesi olla ongelma! :)
Tosin ihan ensin haistattaisin muiden mielipiteille pitkät. Älä anna muiden määritellä itseäsi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^
Vai että elämässä on niin paljon työtä, ettei ehdi asioita kaivata. Hälyttävää. Ennemmin tai myöhemmin myös se työ loppuu, jolloin elämän muut puolet - olemattomat ja olemassa olevat - iskevät viimeistään vasten kasvoja musertavalla voimalla.
Suosittelen jo tässä vaiheessa keskittymistä työn ulkopuolisiin asioihin ja töiden vähentämiseen. Voi tehdä tulevasta iskusta huomattavasti pehmeämmän.
Mä en kyllä usko omalla kohdallani mihinkään "iskuihin". Kuten ei sekään ollut mikään isku, että tajusin, että kas, vaihdevuodet taisi tulla, eikä mulla ole lapsia, lapset jäi siis saamatta. Toteamus vain, ei surua eikä iskua.
Mä olen aina ollut sellainen "vähän onnellinen", eli ilman erityistä syytä tyytyväinen ja sellainen jollla ei ole juurikaan vahvoja haluja. Olen huomannut että sen takia sopeudun helposti kaikenlaiseen, koska minulla ei ole sellaista identiteettiiä joka olisi kiinni jostain ulkoisesta kuten parisuhdestatus, ammatti, varallisuus, ulkonäkö. Jotenkin pelkkä oleminen on minusta valtavan ihanaa. Kuten työni myös, se on harrastus ja intohimo. Voisin hyvin kuitenkin elää ilmankin ja eläkepäiviä odotan innolla.
Ihana asenne ja elämänkatsomus! Kuulostaa siltä, että olet löytänyt onnellisuuden ja mielenrauhan ytimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset ole kiinnostava parisuhdemielessä?
Mulle kyllä riittäis ihan vaan sellanen nainen joka on oma itsensä ja mukava.
M30
En ole ap, mutta mulla sama juttu. Mä olen kuulemma tylsä. Moni on sanontu että olen kivan näköinen ja fiksn oloinen mutta toivottoman tylsä :(
Mitä tämä tylsyys tarkoittaa? Et roiku somessa päivittämässä joka suupalaa vai et juo ja biletä vai mitä?
Olen hiljainen, rauhallinen introvertti ja koti-ihminen. En välitä bileistä, festareista, konserteista, matkustelusta yms. enemmänkin minun juttuja on lukeminen, ruoanlaitto ja luonnossa kävely. En harrasta mitään erityistä, en vaan kaipaa sellaista. Ammatiltani olen insinööri ja enemmän tosiaan matemaattis-looginen ongelmanratkaisija kuin mikään luova tyyppi. Olen myös melko vakava luonne, en kauheasti kikattele ja naura tyhjää - ja huumorintajun puutehan on useimpien ykköskammotus.
Ainakin samankantaisia miehiä on paljon. hiljaisia insinööri kotihiiriä jotka eivät kaipaa mitään biletystä, toinen juttu onse että kelpaako sellainen mies sulle? oletko yrittänyt etsiä hieman vääränlaista miestä?
Mielestäni en, mutta kieltämättä minusta on aina kiinnostunut (ulkonäön perusteella) vääränlaiset tyypit, ei todellakaan ne nörtit kotihiiret vaan hyvin sosiaaliset ja menevät tyypit ja joskus sellaiset kliseiset alfauroksetkin. Siksi aloin jossain vaiheessa käyttää Tinderiä, kun huomasin, että tosielämässä vedän puoleeni ihan vääränlaista porukkaa joka ihastuu ulkonäköön ja pian pettyy että voihan jestas on kyllä tylsä nainen.
Tinderissä olen pääosin tavannut aika ongelmaisia tyyppejä. Ihan tavallista olen etsinyt, ei pituus- tai ulkonäkövaatimuksia ja ikähaarukkakin 15 vuotta. Olen kertonut olevani rauhallinen koti-ihminen ja introvertti. Mt-ongelmaisia on ollut ja päihdeongelmaisia myös. Ja muuten vaan kummallisia, kuten 42-vuotias mies joka näytti 70-vuotiaalta ja itki koko treffien ajan kun on niin yksinäinen - no, hänelle ryhdyin kaveriksi vaikka en ehkä parisuhdetta noin rikki olevan kanssa halua. Toki myös pelkän seksin haluajia, jotka miettii että mitä väliä kuinka tylsä se on jos siltä kerran-pari saisi pillua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkä ikäinen olet?
Elämä voi yllättää ja kohtaat sopivan kumppanin vaikka jo kesällä tai ehkä uudessa työpaikassa. Onko mahdollista aloittaa jokin uusi harrastus, jossa voisi tavata uusia ihmisiä, kumppaniehdokkaitakin? Entäs asuinpaikan muutos?
Deittipalveluja en suosittele, siellä liikaa pikasuhteilijoita ja seksiseuraa pelkästään hakemassa olevia.
Joskus tuli selattua suomi24:n treffejä, ja kyllä siellä vaikutti olevan ihan tositarkoituksella miehiä liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itsellä ikää 38, ja takana muutama pidempi epäonnistunut parisuhde. Itsekään en ole ollut koskaan varma, haluanko lapsia. Silti tuntuu haikealta, että nyt joudun luopumaan siitä mahdollisuudesta lopullisesti. Tuskin enää löydän sopivaa, lapsetonta kumppania elämääni. Täytyy yrittää keskittyä muihin asioihin elämässä..
Oletko miettinyt lapsenhankintaa yksin tai esim. kumppanuusvanhemmuutta? Mulla ei valitettavasti voimavarat riittäisi lapsen hankintaan yksin. Kumppanuusvanhemmuudessakin jokin häiritsee, joudun sitoutumaan johonkin tuntemattomaan ihmiseen lopullisesti lapsen takia. Lapsi on kuin diili.
Ap
Olen mies ja itsekin harkinnut kumppanuusvanhemmuutta. Minuakin häiritsee siinä tuo tuntemattoman kanssa "diilin" tekeminen. Ajattelen siten, että potentiaalisen kumppanuusvanhemman kanssakin pitäisi tuntea jotain "kemiaa" vaikka parisuhteesta ei olisikaan kyse. Parhaimmassa tapauksessa hänestä voisi tulla paras ystävä, jonka kanssa lasten kasvatus sujuisi ihan yhtä hyvin kuin parisuhteessa elävillä vanhemmillakin.
-eri
Mä olen kumppanuusvanhempi. Mulla on kaksi lasta, joista molemmilla eri isät. Nämä istä ovat kuitenkin naimisissa keskenään. Esikoisen isä on opiskeluaikainen hyvä ystäväni ja tunsin hänet jo siis kauan ennenkuin hän alkoi puhua toiveistaan saada lapsi. Esikoinen syntyi muutama vuosi ennenkuin hän tapasi tulevan puolisonsa eli nuoremman lapseni isän. Koska myös hän halusi biologisen lapsen, oli luontevaa hankkia toinen lapsi hänen kanssaan.
Ihan tuntemattoman kanssa en minäkään ryhtyisi kumppanuusvanhemmuuteen.
Tämä on provo. Kukaan ei haluaisi pilata lapsensa elämää näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset ole kiinnostava parisuhdemielessä?
Mulle kyllä riittäis ihan vaan sellanen nainen joka on oma itsensä ja mukava.
M30
En ole ap, mutta mulla sama juttu. Mä olen kuulemma tylsä. Moni on sanontu että olen kivan näköinen ja fiksn oloinen mutta toivottoman tylsä :(
No kyllä mulle kelpaisi"tylsä" nainen jolla normaalit jutut. Näissä piireissä missä nyt oon ni kaiken pitää olla niin erilaisia tai on tylsä. Ja sit ne toistaa itteään ja vähänkun kyselee ni se stoori ei jatku. Mä oikeestaan oon täynnä tätä "erikois" elämää kun kaikki vaan sekoilee ja kilpailee kellä erikoisimmat jutut. Kerran ykskin mies sanoi baarissa kun en innostunut sen jutuista yhtään ni oon tylsä. Tiettyjen kaa ei vaan natsaa. Mä pidän näitä "erikoisia" tyyppei tylsinä ku ne vaan jauhaa mitä pillereitä on vedetty. Ja ne on kuultu miljoona kertaa ett ei enään hätkäytä. Normaalit suhteellisen päihteettömät naiset rules. Ja et ole tylsä kyl kun jonkun kaa natsaa ni sitä nauruakin riittää. Ja löytää niitä omia ja sit eioo niin tylsää.
Mistä oikeasti löytää näitä "tylsiä" naisia enää. voi sitä riemun määrä kun löytäisi sellaisen naisen joka ei keikistele kokopäivää instagramissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itsellä ikää 38, ja takana muutama pidempi epäonnistunut parisuhde. Itsekään en ole ollut koskaan varma, haluanko lapsia. Silti tuntuu haikealta, että nyt joudun luopumaan siitä mahdollisuudesta lopullisesti. Tuskin enää löydän sopivaa, lapsetonta kumppania elämääni. Täytyy yrittää keskittyä muihin asioihin elämässä..
Oletko miettinyt lapsenhankintaa yksin tai esim. kumppanuusvanhemmuutta? Mulla ei valitettavasti voimavarat riittäisi lapsen hankintaan yksin. Kumppanuusvanhemmuudessakin jokin häiritsee, joudun sitoutumaan johonkin tuntemattomaan ihmiseen lopullisesti lapsen takia. Lapsi on kuin diili.
Ap
Tämä jos mikä on itsekästä ajattelua. Lapsi ansaitsee kaksi vanhempaa. Ei mitään yksinäistä erakkoa tai hyvänpäiväntuttuja. Lisäänny perinteisesti tai ole lisääntymättä. Lapsen ei pidä joutua tyytymään vaillinnaiseen perheeseen vain, koska sinä et onnistunut löytämään sopivaa kumppania itsellesi.
Mitä juuri luin? Onpa kauhea ajattelutapa sinulla. Miksi lapsi tarvitsee kaksi vanhempaa? Oletko myös sitä mieltä että vanhempien on oltava eri sukupuolta ja parisuhteessa keskenään? Aika kivikautinen ajattelutapa.
Älä huoli. Viimeistään nelikymppisenä yli puolet ovat eronneet.
T: 5- kymppisen kokemuksella syvällä rintaäänellä todettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset ole kiinnostava parisuhdemielessä?
Mulle kyllä riittäis ihan vaan sellanen nainen joka on oma itsensä ja mukava.
M30
En ole ap, mutta mulla sama juttu. Mä olen kuulemma tylsä. Moni on sanontu että olen kivan näköinen ja fiksn oloinen mutta toivottoman tylsä :(
Mitä tämä tylsyys tarkoittaa? Et roiku somessa päivittämässä joka suupalaa vai et juo ja biletä vai mitä?
Olen hiljainen, rauhallinen introvertti ja koti-ihminen. En välitä bileistä, festareista, konserteista, matkustelusta yms. enemmänkin minun juttuja on lukeminen, ruoanlaitto ja luonnossa kävely. En harrasta mitään erityistä, en vaan kaipaa sellaista. Ammatiltani olen insinööri ja enemmän tosiaan matemaattis-looginen ongelmanratkaisija kuin mikään luova tyyppi. Olen myös melko vakava luonne, en kauheasti kikattele ja naura tyhjää - ja huumorintajun puutehan on useimpien ykköskammotus.
Ainakin samankantaisia miehiä on paljon. hiljaisia insinööri kotihiiriä jotka eivät kaipaa mitään biletystä, toinen juttu onse että kelpaako sellainen mies sulle? oletko yrittänyt etsiä hieman vääränlaista miestä?
Mielestäni en, mutta kieltämättä minusta on aina kiinnostunut (ulkonäön perusteella) vääränlaiset tyypit, ei todellakaan ne nörtit kotihiiret vaan hyvin sosiaaliset ja menevät tyypit ja joskus sellaiset kliseiset alfauroksetkin. Siksi aloin jossain vaiheessa käyttää Tinderiä, kun huomasin, että tosielämässä vedän puoleeni ihan vääränlaista porukkaa joka ihastuu ulkonäköön ja pian pettyy että voihan jestas on kyllä tylsä nainen.
Tinderissä olen pääosin tavannut aika ongelmaisia tyyppejä. Ihan tavallista olen etsinyt, ei pituus- tai ulkonäkövaatimuksia ja ikähaarukkakin 15 vuotta. Olen kertonut olevani rauhallinen koti-ihminen ja introvertti. Mt-ongelmaisia on ollut ja päihdeongelmaisia myös. Ja muuten vaan kummallisia, kuten 42-vuotias mies joka näytti 70-vuotiaalta ja itki koko treffien ajan kun on niin yksinäinen - no, hänelle ryhdyin kaveriksi vaikka en ehkä parisuhdetta noin rikki olevan kanssa halua. Toki myös pelkän seksin haluajia, jotka miettii että mitä väliä kuinka tylsä se on jos siltä kerran-pari saisi pillua :D
Niin no toisaalta ymmärtäähän ton kun niitä nörttejä kotihiiriä on aika vaikea tavata kun eine kotoaan hirveästi poistu jolloin tapaat usein niitä menevämpiä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itsellä ikää 38, ja takana muutama pidempi epäonnistunut parisuhde. Itsekään en ole ollut koskaan varma, haluanko lapsia. Silti tuntuu haikealta, että nyt joudun luopumaan siitä mahdollisuudesta lopullisesti. Tuskin enää löydän sopivaa, lapsetonta kumppania elämääni. Täytyy yrittää keskittyä muihin asioihin elämässä..
Oletko miettinyt lapsenhankintaa yksin tai esim. kumppanuusvanhemmuutta? Mulla ei valitettavasti voimavarat riittäisi lapsen hankintaan yksin. Kumppanuusvanhemmuudessakin jokin häiritsee, joudun sitoutumaan johonkin tuntemattomaan ihmiseen lopullisesti lapsen takia. Lapsi on kuin diili.
Ap
Tämä jos mikä on itsekästä ajattelua. Lapsi ansaitsee kaksi vanhempaa. Ei mitään yksinäistä erakkoa tai hyvänpäiväntuttuja. Lisäänny perinteisesti tai ole lisääntymättä. Lapsen ei pidä joutua tyytymään vaillinnaiseen perheeseen vain, koska sinä et onnistunut löytämään sopivaa kumppania itsellesi.
Mitä juuri luin? Onpa kauhea ajattelutapa sinulla. Miksi lapsi tarvitsee kaksi vanhempaa? Oletko myös sitä mieltä että vanhempien on oltava eri sukupuolta ja parisuhteessa keskenään? Aika kivikautinen ajattelutapa.
Eri, mutta tutkitusti tuo perhemuoto ennustaa lapselle parempaa elämää ja menestystä. Todellisuus on kivikautinen ja tästä syystä se on ollut noin kivikaudesta lähtien. Muut perhemuodot ovat uusia keksintöjä ja tulokset näkee jokainen nykyajan nuorisosta ja heidän henkisestä hyvinvoinnistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset ole kiinnostava parisuhdemielessä?
Mulle kyllä riittäis ihan vaan sellanen nainen joka on oma itsensä ja mukava.
M30
En ole ap, mutta mulla sama juttu. Mä olen kuulemma tylsä. Moni on sanontu että olen kivan näköinen ja fiksn oloinen mutta toivottoman tylsä :(
Mitä tämä tylsyys tarkoittaa? Et roiku somessa päivittämässä joka suupalaa vai et juo ja biletä vai mitä?
Olen hiljainen, rauhallinen introvertti ja koti-ihminen. En välitä bileistä, festareista, konserteista, matkustelusta yms. enemmänkin minun juttuja on lukeminen, ruoanlaitto ja luonnossa kävely. En harrasta mitään erityistä, en vaan kaipaa sellaista. Ammatiltani olen insinööri ja enemmän tosiaan matemaattis-looginen ongelmanratkaisija kuin mikään luova tyyppi. Olen myös melko vakava luonne, en kauheasti kikattele ja naura tyhjää - ja huumorintajun puutehan on useimpien ykköskammotus.
Ainakin samankantaisia miehiä on paljon. hiljaisia insinööri kotihiiriä jotka eivät kaipaa mitään biletystä, toinen juttu onse että kelpaako sellainen mies sulle? oletko yrittänyt etsiä hieman vääränlaista miestä?
Mielestäni en, mutta kieltämättä minusta on aina kiinnostunut (ulkonäön perusteella) vääränlaiset tyypit, ei todellakaan ne nörtit kotihiiret vaan hyvin sosiaaliset ja menevät tyypit ja joskus sellaiset kliseiset alfauroksetkin. Siksi aloin jossain vaiheessa käyttää Tinderiä, kun huomasin, että tosielämässä vedän puoleeni ihan vääränlaista porukkaa joka ihastuu ulkonäköön ja pian pettyy että voihan jestas on kyllä tylsä nainen.
Tinderissä olen pääosin tavannut aika ongelmaisia tyyppejä. Ihan tavallista olen etsinyt, ei pituus- tai ulkonäkövaatimuksia ja ikähaarukkakin 15 vuotta. Olen kertonut olevani rauhallinen koti-ihminen ja introvertti. Mt-ongelmaisia on ollut ja päihdeongelmaisia myös. Ja muuten vaan kummallisia, kuten 42-vuotias mies joka näytti 70-vuotiaalta ja itki koko treffien ajan kun on niin yksinäinen - no, hänelle ryhdyin kaveriksi vaikka en ehkä parisuhdetta noin rikki olevan kanssa halua. Toki myös pelkän seksin haluajia, jotka miettii että mitä väliä kuinka tylsä se on jos siltä kerran-pari saisi pillua :D
Oletko ikinä miettinyt mistä näitä "nörttejä" hiljaisempia miehiä voisi löytyä. En ole asiantuntija mutta todennäköisesti tykkäävät videopeleistä ja teknologiasta yms. jotkut pelimessut tai vastaava paikka voisi olla hyvä paikka tavata samanhenkistä porukkaa.
Mä olen kumppanuusvanhempi. Mulla on kaksi lasta, joista molemmilla eri isät. Nämä istä ovat kuitenkin naimisissa keskenään. Esikoisen isä on opiskeluaikainen hyvä ystäväni ja tunsin hänet jo siis kauan ennenkuin hän alkoi puhua toiveistaan saada lapsi. Esikoinen syntyi muutama vuosi ennenkuin hän tapasi tulevan puolisonsa eli nuoremman lapseni isän. Koska myös hän halusi biologisen lapsen, oli luontevaa hankkia toinen lapsi hänen kanssaan.
Ihan tuntemattoman kanssa en minäkään ryhtyisi kumppanuusvanhemmuuteen.