Voiko yli kolmekymppisenä vielä kiivetä urallaan pohjalta huipulle?

Vierailija kirjoitti:

Kaverini alkoi ylipäätään opiskella vasta siinä 3-kymppisenä, aiemmin ei kiinnostanut. Hyvällä motivaatiolla on saanut opiskeltua parikin tutkintoa ja on nyt 45v. todella hyvin palkatussa työssä ja melko korkeassa asemassa. Ennemminkin niin että me muut olemme nykyisin siitä kaveripiiristä tavallaan "alempana" jos nyt haluaa niin ajatella. 

Eli kunhan löytää oman juttunsa niin sitten sitä motivaatiotakin on ja sitä myöten mikä tahansa on tavallaan mahdollista. Tottakai korkeaan asemaan tuota polkua pitkin pääseminen vaatii tuuriakin, mutta ennen kaikkea sitä motivaatiota ja perslihaksia. 

Eli sanoisin että ikinä ei ole liian myöhäistä.

Tässä hyvä esimerkki miten itsekin ajattelen. Oma kokemus on myös että sinnittelin merkonomin paperit kolmekymppisenä ja nyt pari vuotta myöhemmin olen ihan ok asemassa. Tosin mihinkään isomman pomon tehtäviin eli ns. huipulle en edes hingu, mutta nykyisessä tittelissä/työssä on itselleni juuri tarpeeksi niin että voin sanoa pärjääväni kivasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen 35v. naisen, jolla on yliopistosta niin kaupalliselta - kuin teknilliseltäkin alalta maisterin paperit. Lisäksi nippu tutkintoja, sertifikaatteja tms. Tällä hetkellä hän työskentelee ulkomailla, suuressa kansainvälisessä firmassa esihenkilötehtävissä.. Syyskuussa hän aloittaa lisäopiskelut; työn ohessa; kaksi vuotta kestää ko opiskelua. Hän on kyllä tosi fiksu ja hyvin kunnianhimoinen ja päättäväinen. Minkä hän aloittaa, sen myös hän päättää ja hyvin!

Mikset hankkiudu nyk.alasi koulutukseen?

Kuinka voit ylipäätään tehdä taloushallinnon alalta töitä ilman minkäänlaista koulutusta?

No mä katsoin, että syksyllä alkaisi merkonomikoulutus, jonka voisi tehdä työn ohessa oppisopimuksena. Harkitsin, että hakisin sinne. Ehkä se suurin ongelma on, ettei taloushallinto oikeasti kiinnosta mua yhtään. Mä olen eri alan maisteri ja jos mua kiinnostaisi taloushallinto, niin olisin varmaan opiskellut sitä aikoinani. Mun opinnoista vaan on niin kauan, ettei kukaan kiinnosta mun kymmenen vuoden takainen tutkintoni, kun tuoreempaakin on saatavilla.

Mä aloitin samassa firmassa toimistoassarina, jollon mä tein postitusta ja laskujen skannausta. Sain lisää vastuuta ajan mittaan, eli tavallaan olen jo noussut "urallani".

Toi sun kaverisi on se ihminen, joka mä haluaisin olla ja joka olen yrittänyt olla, mutta mulla kaikki jää kesken ja olen tyhmässä työssä tavallisena toimistotallukkana.

Ap

Kyllä sä jotain keksit; sun täytyy vain olla pitkäjännitteisempi ja ennenkaikkea sun on nyt jo tiedettävä, mitä sä oikeasti haluat tehdä mah. seuraavat 30 vuottatai ainakin siihen asti, kuin se on mahdollista. En tiedä, kuinka paljon merkonomin papereilla on tänä päivänä painoarvoa- sinähän sen tietänet.

Olet jo päässyt urallasi eteenpäin, miksei siis tästä eteenpäinkin!?

Kiitti, toi pitkäjänteisyys on aina ollut mulle vaikeaa, kun muutan suunnitelmiani kuin tuuliviiri.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi? Onhan sulla ainakin 30 vuotta työuraa jäljellä.

Usein jos ei pääse ensinmäisinä työvuosinaan kiinni "uraputkeen" niin ei pääse myöhemminkään. Jostain syystä 30-vuotiasta pari vuotta työskennellyttä pidetään pätevämpänä pikkupomoksi kuin ammattitaitoa yli 10 vuotta kerryttänyttä 40-vuotiasta. Vanhemmille ei vaan anneta mahdollisuutta etenemiseen.

Ei sillä tavalla edetäkään että odotetaan jonkun antavan mahdollisuuden. Useimmiten se mahdollisuus on otettava itse. Ja niitä ei ole paljon jotka osaavat tai haluavat sen ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi? Onhan sulla ainakin 30 vuotta työuraa jäljellä.

Usein jos ei pääse ensinmäisinä työvuosinaan kiinni "uraputkeen" niin ei pääse myöhemminkään. Jostain syystä 30-vuotiasta pari vuotta työskennellyttä pidetään pätevämpänä pikkupomoksi kuin ammattitaitoa yli 10 vuotta kerryttänyttä 40-vuotiasta. Vanhemmille ei vaan anneta mahdollisuutta etenemiseen.

Ei sillä tavalla edetäkään että odotetaan jonkun antavan mahdollisuuden. Useimmiten se mahdollisuus on otettava itse. Ja niitä ei ole paljon jotka osaavat tai haluavat sen ottaa.

Miten se mahdollisuus otetaan? Onko siihen jotain oikeita ohjeita vai kuuluuko se samaan luokkaan kuin työttömien pitäisi vaan "mennä töihin"? Tai kai sitä voi näyttää halukkuutensa tekemällä ahkerasti (lisä)töitä, kehittämällä itseään ja sanomalla, että haluaa edetä, mutta eihän sitä voi käydä sanomassa pomoille, että mä nyt ylensin itseni pikkupomoksi, kun otin oman paikkani.