Lue keskustelun säännöt.
Voiko yli kolmekymppisenä vielä kiivetä urallaan pohjalta huipulle?
18.05.2022 |
Olen 35-vuotias ja teen perustason taloushallinnon töitä. Minulla ei ole minkäänlaista taloushallinnon koulutusta, mutta olen suorittanut toiselta alalta maisterin tutkinnon. Onko ihmisellä tässä iässä vielä mahdollista nousta uran huipulle joltain ihan randomilta alalta? En nyt tarkoita välttämättä, että minusta tulisi joku ison firman talousjohtaja, mutta jos vaikka opiskelisin merkonomiksi/tradenomiksi töiden ohella, niin voisiko minusta vielä tulla esimerkiksi firman pääkirjanpitäjä? Tai jos vaihtaisin alaa kokonaan ja opiskelisin oppisopimuksella esimerkiksi leipuri-kondiittoriksi, niin voisiko minusta tulla joku leipomon johtaja?
Missä iässä pohjalta huipulle nouseminen normaaleissa töissä alkaa olla liian myöhäistä? Jätetään tästä nyt huippu-urheilijat ja viulistit pois, koska ne on ihan pakko aloittaa melko nuorena, jos ammattilaiseksi haluaa.
Kommentit (24)
Tuo oli tilanteeni sinun ikäisenä.
Taloushallinnossa oppii parhaiten toisten virheistä. Minua opetti keikkatyönteko ja nyt olen jonkin sortin konsultti, taloushallinto plus tietoturva.
Kymmenen vuoden kuluttua minua haastatellaan aamutelkussa joka käänteessä asiantuntijana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai voi; enkä Ap luonnehtisi sinun "tasoasi" niin, että olisit pohjalla. Toimin sivutoimisesti valmennuskurssin vetäjänä ja joukossa on kaksi 40+ vuotiasta, joilla on luja halu päästä opiskelemaan. Toinen on taustaltaan ylioppilaalsi kuluneena talvena/ keväänä irjoittanut toinen lähihoitaja. Kumpaisenkaan kohdalla en epäile, etteivätkö voisi saada haluamaansa opiskelupaikkaa. Ei heistä ehkä tule alansa suurimpia guruja mutta asiantuntijoita voi hyvinkin tulla. Työvuosiakin jäljellä aikas monta...
Miksei voisi? Onhan sulla ainakin 30 vuotta työuraa jäljellä.
Tunnen 35v. naisen, jolla on yliopistosta niin kaupalliselta - kuin teknilliseltäkin alalta maisterin paperit. Lisäksi nippu tutkintoja, sertifikaatteja tms. Tällä hetkellä hän työskentelee ulkomailla, suuressa kansainvälisessä firmassa esihenkilötehtävissä.. Syyskuussa hän aloittaa lisäopiskelut; työn ohessa; kaksi vuotta kestää ko opiskelua. Hän on kyllä tosi fiksu ja hyvin kunnianhimoinen ja päättäväinen. Minkä hän aloittaa, sen myös hän päättää ja hyvin!
Mikset hankkiudu nyk.alasi koulutukseen?
Kuinka voit ylipäätään tehdä taloushallinnon alalta töitä ilman minkäänlaista koulutusta?
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi? Onhan sulla ainakin 30 vuotta työuraa jäljellä.
Usein jos ei pääse ensinmäisinä työvuosinaan kiinni "uraputkeen" niin ei pääse myöhemminkään. Jostain syystä 30-vuotiasta pari vuotta työskennellyttä pidetään pätevämpänä pikkupomoksi kuin ammattitaitoa yli 10 vuotta kerryttänyttä 40-vuotiasta. Vanhemmille ei vaan anneta mahdollisuutta etenemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riipuu mitä edellytetäään saavuttakseen haluttu lopputulos ja onko se niillä eineksillä mahdollista realistisesti toteuttaa eli aika ja energia sekä kyvyt ja resurssit.
Olen jo pari kertaa urallani käynyt organisaatioiden hierarkiassa aika korkealla ja palannut omasta halustani suorittavaan työhön.
Nyt on meneillään kolmas kerta ylöspäin. Ihan korkeimmalle oksalle näin ei varmasti pääse, mutta jonkin verran ehtii kiipeillä jos sellainen kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riipuu mitä edellytetäään saavuttakseen haluttu lopputulos ja onko se niillä eineksillä mahdollista realistisesti toteuttaa eli aika ja energia sekä kyvyt ja resurssit.
Anna ihmiselle kala ja onki niiin hän elää sillä päivän. Ota onki ja kala poiis niin ihminen alkaa luovia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi? Onhan sulla ainakin 30 vuotta työuraa jäljellä.
Usein jos ei pääse ensinmäisinä työvuosinaan kiinni "uraputkeen" niin ei pääse myöhemminkään. Jostain syystä 30-vuotiasta pari vuotta työskennellyttä pidetään pätevämpänä pikkupomoksi kuin ammattitaitoa yli 10 vuotta kerryttänyttä 40-vuotiasta. Vanhemmille ei vaan anneta mahdollisuutta etenemiseen.
Ei niitä johtotehtäviä ja muita korkeita paikkoja kukaa hopeatarjottimella tarjoiltuna saa. Ne pitää ottaa. Näin kärjistetysti sanottuna. Mutta näin se menee. Pitää olla kunnianhimoa ja puskea kyynerpäät terävän eteenpäin jos haluaa huipulle. Tyytymällä vaatimattomaan saa jäädä katselemaan vierestä kun nuoremmat pyyhältää uraputkessa ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riipuu mitä edellytetäään saavuttakseen haluttu lopputulos ja onko se niillä eineksillä mahdollista realistisesti toteuttaa eli aika ja energia sekä kyvyt ja resurssit.
Anna ihmiselle kala ja onki niiin hän elää sillä päivän. Ota onki ja kala poiis niin ihminen alkaa luovia.
Jos ajattelisi että ivestoiisi pari sataa euroa maksavaan 3d tulostimeen. Pyytäisi aasiasta käytettyjä pingispalloja ilmaiseksi (kevyiitä, helppo muuttaa kotioloissa helposti materiaaliksi, materiaalin saaatavuus maista joissa pelataan paljon ko lajia, postitus: kevyitä jne...) Ja myy pois heitetyn materiaalin uusina brändättyinä tyyliin vaikka puhtaampaa ja parempaa suomalaista materiaaalia tyyliiin. EKologista jne...
Vierailija kirjoitti:
Tunnen 35v. naisen, jolla on yliopistosta niin kaupalliselta - kuin teknilliseltäkin alalta maisterin paperit. Lisäksi nippu tutkintoja, sertifikaatteja tms. Tällä hetkellä hän työskentelee ulkomailla, suuressa kansainvälisessä firmassa esihenkilötehtävissä.. Syyskuussa hän aloittaa lisäopiskelut; työn ohessa; kaksi vuotta kestää ko opiskelua. Hän on kyllä tosi fiksu ja hyvin kunnianhimoinen ja päättäväinen. Minkä hän aloittaa, sen myös hän päättää ja hyvin!
Mikset hankkiudu nyk.alasi koulutukseen?
Kuinka voit ylipäätään tehdä taloushallinnon alalta töitä ilman minkäänlaista koulutusta?
No mä katsoin, että syksyllä alkaisi merkonomikoulutus, jonka voisi tehdä työn ohessa oppisopimuksena. Harkitsin, että hakisin sinne. Ehkä se suurin ongelma on, ettei taloushallinto oikeasti kiinnosta mua yhtään. Mä olen eri alan maisteri ja jos mua kiinnostaisi taloushallinto, niin olisin varmaan opiskellut sitä aikoinani. Mun opinnoista vaan on niin kauan, ettei kukaan kiinnosta mun kymmenen vuoden takainen tutkintoni, kun tuoreempaakin on saatavilla.
Mä aloitin samassa firmassa toimistoassarina, jollon mä tein postitusta ja laskujen skannausta. Sain lisää vastuuta ajan mittaan, eli tavallaan olen jo noussut "urallani".
Toi sun kaverisi on se ihminen, joka mä haluaisin olla ja joka olen yrittänyt olla, mutta mulla kaikki jää kesken ja olen tyhmässä työssä tavallisena toimistotallukkana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi? Onhan sulla ainakin 30 vuotta työuraa jäljellä.
Usein jos ei pääse ensinmäisinä työvuosinaan kiinni "uraputkeen" niin ei pääse myöhemminkään. Jostain syystä 30-vuotiasta pari vuotta työskennellyttä pidetään pätevämpänä pikkupomoksi kuin ammattitaitoa yli 10 vuotta kerryttänyttä 40-vuotiasta. Vanhemmille ei vaan anneta mahdollisuutta etenemiseen.
Ei niitä johtotehtäviä ja muita korkeita paikkoja kukaa hopeatarjottimella tarjoiltuna saa. Ne pitää ottaa. Näin kärjistetysti sanottuna. Mutta näin se menee. Pitää olla kunnianhimoa ja puskea kyynerpäät terävän eteenpäin jos haluaa huipulle. Tyytymällä vaatimattomaan saa jäädä katselemaan vierestä kun nuoremmat pyyhältää uraputkessa ohi.
Tämä on ihan totta. Mutta toisilla se itseluottamus syntyy kokemuksen ja osaamisen kautta, nuoren pyrkyrin usein dunning-kruger perusteiseen itseluottamukseen verrattuna. Itse ainakin haluaisin esimiehekseni mieluummin ensinmainitun kuin jälkimmäisen.
Toki voi. Olin vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä tuossa iässä. Hakeuduin siinä kohtaa kunnan töihin, käytännössä määräaikaiseen harjoittelija tehtävään. Nelikymppisenä hain ja pääsin pienehköön kuntaan vakituiseen virkaan, vaikka ei päällikkötehtävään. Siinä meni kymmenen vuotta hankkiessa kokemusta, kunnes viisikymppisenä hain ja pääsin päällikkötehtävään vähän isompaan kuntaan. Parissa vuodessa sain sitten ylennyksen siellä johtoryhmään.
Tällaisia uratarinoita olen kuullut useita. Esim on hankittu hallintotieteiden tutkinto kolmekymppisenä, ja hakeuduttu siitä kymmenen vuoden sisään hallintojohtajaksi ja siitä sitten kunnanjohtajaksi johonkin pienempään kuntaan.
Itsetunto vain kohdilleen. Koulutetuille ihmisille on kysyntää kuntakentälle.
Rakennusalan ihmisten kannattaa hakeutua myös esim rakennustarkastajaksi ja siitä johtavaksi rakennustarkastajaksi.
Insinööreistä on myös kysyntää ja sitä kautta tekniseksi johtajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi? Onhan sulla ainakin 30 vuotta työuraa jäljellä.
Usein jos ei pääse ensinmäisinä työvuosinaan kiinni "uraputkeen" niin ei pääse myöhemminkään. Jostain syystä 30-vuotiasta pari vuotta työskennellyttä pidetään pätevämpänä pikkupomoksi kuin ammattitaitoa yli 10 vuotta kerryttänyttä 40-vuotiasta. Vanhemmille ei vaan anneta mahdollisuutta etenemiseen.
Ei niitä johtotehtäviä ja muita korkeita paikkoja kukaa hopeatarjottimella tarjoiltuna saa. Ne pitää ottaa. Näin kärjistetysti sanottuna. Mutta näin se menee. Pitää olla kunnianhimoa ja puskea kyynerpäät terävän eteenpäin jos haluaa huipulle. Tyytymällä vaatimattomaan saa jäädä katselemaan vierestä kun nuoremmat pyyhältää uraputkessa ohi.
Tämä on ihan totta. Mutta toisilla se itseluottamus syntyy kokemuksen ja osaamisen kautta, nuoren pyrkyrin usein dunning-kruger perusteiseen itseluottamukseen verrattuna. Itse ainakin haluaisin esimiehekseni mieluummin ensinmainitun kuin jälkimmäisen.
Juuri näin. Koin epäonnistumista, kun olin vuosia samassa tehtävässä. Mutta opin siinä tehtävistä laajasti, ja ehdin nähdä monta kehitystä ja uudistusta usean vuoden ajalta. Kypsyin ajattelemaan, että haluaisin jo vähän vaativampaa tehtävää. Turhaan pelkäsin esimies-ja päällikkötehtävää. Ei siinä tarvita kyynärpäitä eikä rautanyrkkiä, ei niihin tehtäviin ole tunkua. Se on arkinen palvelutehtävä, jossa pidetään lähinnä pyörät pyörimässä, kuunnellaan ihmisiä, ja jaetaan töitä porukan kesken. Tulkitaan ja viestitään tiimin tarpeita johdon suuntaan, ja johdon tavoitteita tiimin suuntaan. Ei se mitään ydinfysiikkaa ole (jos ei satu olemaan ydinfyysikko).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi? Onhan sulla ainakin 30 vuotta työuraa jäljellä.
Usein jos ei pääse ensinmäisinä työvuosinaan kiinni "uraputkeen" niin ei pääse myöhemminkään. Jostain syystä 30-vuotiasta pari vuotta työskennellyttä pidetään pätevämpänä pikkupomoksi kuin ammattitaitoa yli 10 vuotta kerryttänyttä 40-vuotiasta. Vanhemmille ei vaan anneta mahdollisuutta etenemiseen.
Ei niitä johtotehtäviä ja muita korkeita paikkoja kukaa hopeatarjottimella tarjoiltuna saa. Ne pitää ottaa. Näin kärjistetysti sanottuna. Mutta näin se menee. Pitää olla kunnianhimoa ja puskea kyynerpäät terävän eteenpäin jos haluaa huipulle. Tyytymällä vaatimattomaan saa jäädä katselemaan vierestä kun nuoremmat pyyhältää uraputkessa ohi.
Ennemmin, niitä pitää uskaltaa hakea. Ei kukaan kotoa tule hakemaan. Ja niitä pitää hakea alkuun vähän kauempaa kotoa, olla valmis joko kulkemaan työmatkaa, tai muuttamaan pariksi vuodeksi työn perässä. Täytyy käydä hakemassa kokemusta, siitä täytyy maksaa hinta, kunnes on enemmän pääomaa kisata paikoista siellä, mihin varsinaisesti haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen 35v. naisen, jolla on yliopistosta niin kaupalliselta - kuin teknilliseltäkin alalta maisterin paperit. Lisäksi nippu tutkintoja, sertifikaatteja tms. Tällä hetkellä hän työskentelee ulkomailla, suuressa kansainvälisessä firmassa esihenkilötehtävissä.. Syyskuussa hän aloittaa lisäopiskelut; työn ohessa; kaksi vuotta kestää ko opiskelua. Hän on kyllä tosi fiksu ja hyvin kunnianhimoinen ja päättäväinen. Minkä hän aloittaa, sen myös hän päättää ja hyvin!
Mikset hankkiudu nyk.alasi koulutukseen?
Kuinka voit ylipäätään tehdä taloushallinnon alalta töitä ilman minkäänlaista koulutusta?No mä katsoin, että syksyllä alkaisi merkonomikoulutus, jonka voisi tehdä työn ohessa oppisopimuksena. Harkitsin, että hakisin sinne. Ehkä se suurin ongelma on, ettei taloushallinto oikeasti kiinnosta mua yhtään. Mä olen eri alan maisteri ja jos mua kiinnostaisi taloushallinto, niin olisin varmaan opiskellut sitä aikoinani. Mun opinnoista vaan on niin kauan, ettei kukaan kiinnosta mun kymmenen vuoden takainen tutkintoni, kun tuoreempaakin on saatavilla.
Mä aloitin samassa firmassa toimistoassarina, jollon mä tein postitusta ja laskujen skannausta. Sain lisää vastuuta ajan mittaan, eli tavallaan olen jo noussut "urallani".
Toi sun kaverisi on se ihminen, joka mä haluaisin olla ja joka olen yrittänyt olla, mutta mulla kaikki jää kesken ja olen tyhmässä työssä tavallisena toimistotallukkana.
Ap
Kyllä sä jotain keksit; sun täytyy vain olla pitkäjännitteisempi ja ennenkaikkea sun on nyt jo tiedettävä, mitä sä oikeasti haluat tehdä mah. seuraavat 30 vuottatai ainakin siihen asti, kuin se on mahdollista. En tiedä, kuinka paljon merkonomin papereilla on tänä päivänä painoarvoa- sinähän sen tietänet.
Olet jo päässyt urallasi eteenpäin, miksei siis tästä eteenpäinkin!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi? Onhan sulla ainakin 30 vuotta työuraa jäljellä.
Usein jos ei pääse ensinmäisinä työvuosinaan kiinni "uraputkeen" niin ei pääse myöhemminkään. Jostain syystä 30-vuotiasta pari vuotta työskennellyttä pidetään pätevämpänä pikkupomoksi kuin ammattitaitoa yli 10 vuotta kerryttänyttä 40-vuotiasta. Vanhemmille ei vaan anneta mahdollisuutta etenemiseen.
Ei niitä johtotehtäviä ja muita korkeita paikkoja kukaa hopeatarjottimella tarjoiltuna saa. Ne pitää ottaa. Näin kärjistetysti sanottuna. Mutta näin se menee. Pitää olla kunnianhimoa ja puskea kyynerpäät terävän eteenpäin jos haluaa huipulle. Tyytymällä vaatimattomaan saa jäädä katselemaan vierestä kun nuoremmat pyyhältää uraputkessa ohi.
Tämä on ihan totta. Mutta toisilla se itseluottamus syntyy kokemuksen ja osaamisen kautta, nuoren pyrkyrin usein dunning-kruger perusteiseen itseluottamukseen verrattuna. Itse ainakin haluaisin esimiehekseni mieluummin ensinmainitun kuin jälkimmäisen.
En oikein ymmärrä tätä sinun vastakkainasettelua? Kokemus/ osaaminen vs nuori pyrkyri?!
Mikä on se maisterin tutkinto toiselta alalta? Miltä alalta?
Jos se yhdistetään talousosaamiseen, sinulla voi hyvinkin olla käyttökelpoinen yhdistelmä.
Esim jos olisit joku ympäristöinsinööri ja vahva talousosaaminen, voisit hyvin olla jossain vaiheessa joku projektipäällikkö ympäristösuunnittelufirmassa.
Jos yhdistelmä on vaikka joku taide ja sen päälle talous, voisit olla liikaa joku sen alan toiminnanjohtaja.
Kaverini alkoi ylipäätään opiskella vasta siinä 3-kymppisenä, aiemmin ei kiinnostanut. Hyvällä motivaatiolla on saanut opiskeltua parikin tutkintoa ja on nyt 45v. todella hyvin palkatussa työssä ja melko korkeassa asemassa. Ennemminkin niin että me muut olemme nykyisin siitä kaveripiiristä tavallaan "alempana" jos nyt haluaa niin ajatella.
Eli kunhan löytää oman juttunsa niin sitten sitä motivaatiotakin on ja sitä myöten mikä tahansa on tavallaan mahdollista. Tottakai korkeaan asemaan tuota polkua pitkin pääseminen vaatii tuuriakin, mutta ennen kaikkea sitä motivaatiota ja perslihaksia.
Eli sanoisin että ikinä ei ole liian myöhäistä.
Olen 60v ja nyt urani huipulla! En ole työelämässä enää! Joten urani huippu on juuri tämä!