Pää hajoaa 26 neliön yksiössä

No voi LOL sua??

Hanki jo elömä tylsä skanneri..

Aika halpoja vuokria teillä. Vuokrasin juuri 24 m2 yksiön Helsingissä ja sen vuokra on lähemmäs 700 euroa. Se on tämän hetken minimi, sillä toimeentulotuen asiakkaille hyväksyttävät asumismenot määrittävät halvimman vuokratason. Oli useampikin tarjokas vuokralle.

;) muisku

Mekin sua

Vaan miten..

Mulla meinasi pää hajota 4v asunnottomuuden aikana. Nyt mulla 27m2 yksiö ja mä rakastan tätä ja elämää yleensäkin! Lähde ulos sieltä yksiöstä nyt on niin ihanat ilmatkin ollut.

Pienissä on puolensa. Pesämäisiä. Suurissa omt juttunsa. Kaikella puolensa. Mikä kellekin hyvä ja koska.

Paras kämppä jossa olen yksin asunut oli 37 neliön yksiö keittiöllä ja korkeilla huoneilla.

Siinä ei ollut yhtään liikaa eikä liian vähän.

Mulla on ikävä sitä aikaa kun asuimme miehen kanssa yksiössä. En tiedä miksi, mutta muutettiin sitten kaksioon, 57m2, ja tämä tuntuu liian isolta. Kauhea määrä neliöitä siivottavana verrattuna tuohon entiseen:). No tässä on parveke, se on kyllä kiva. Yksiössä ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin 29 m2 kämpässä 7 vuotta. Välillä ahdisti kun ei ollut parveketta tai mitään, mutta hyvin pärjäsin kuitenkin. Säilytystilaa asunnossa oli vaikka muille jakaa, vaikka neliöt oli tiukassa. Ei kannata hankkia mitään isokokoisia huonekaluja sänkyä lukuunottamatta. Yksin asuvalle ruokapöytä on turhake, jos on työpöytä tai pieni sohvapöytä.

Tyttäreni muutti 26m2 puolisen vuotta sitten ja mielestäni asunto on juuri passelin kokoinen. Siellä on sänky, jossa on useita isoja muhkeita kunnon untuvatyynyjä, joten siitä saa tyynyjä järjestelemällä löhösohvan, lipasto, ruokapöytä/työpöytä, 4 siroa tuolia, paljon viherkasveja ja enempää ei tarvitsekaan. Eteisessä on kaappitilaa, keittiö on pieni, mutta toimiva, kylppäri/vessassa on pyykinpesukoneelle tila. Ehkä tuonne voi hankkia joskus jonkun nojatuolin, mutta tähän mennessä tytär ei ole sitä kaivannut ollenkaan.

En oikein ymmärrä miksi asunnossa pitäisi olla paljon enemmän tavaraa. Asunnossa on ihan kaikki mitä tarvitsee ja lattiatilaa on melkein 20 m2 kuin omassa huoneessa kotona oli.

Mitä ihmeen tavaraa asuntoon siis oikein tarvitsee?

Olen tuo jolle vastasit. Ei se tavara ole se juttu, vaan että on riittävästi väljää ympärillä ja tarpeelliset huonekalut mahtuu sopuisasti asuntoon. Tuo pienen asunnon toimivuuskin riippuu ihan siitä, miten asunnon neliöt on käytetty. Omassa yksiön vessassani oli liitäntä pesukoneelle, mutta se olisi ollut melkein suihkun alla kun kylppäri oli niin ahdas. Eteisessä oli "tilaa", siis käytävä joka vei neliöitä mutta kapeuden vuoksi sinne ei voinut mitään huonekaluja sijoitella. Ja kuten sanoin, pärjäsin kohtalaisen hyvin vaikka välillä seinät tuntui kaatuvan päälle. Parveketta ei ollut ja se oli iso puute mun kirjoissa. Puoli vuotta on lyhyt aika ja opiskelijana asuu pienessäkin asunnossa ne muutamat vuodet, mutta sen jälkeen voi alkaa jo tuntua. Mulla oli yksiössä sänky, kirjoituspöytä, pikkuinen tv-taso, nojatuoli ja kaksi hyllyä kirjoille ja muulle omaisuudelle. Ei se minusta lopulta tuntunut kummoiselta elämältä elää nojatuolista tai työpöydän ääreltä, kavereita ei voinut kutsua kunnolla viettämään iltaa kun ei ollut tilaa tai istumapaikkoja. Tykkään kasveista ja mulla on niihin liittyvää koulutusta, kaikki isot kasvit piti jättää hankkimatta tilan puutteen vuoksi. Ei mahdollisuutta ostaa yli 80cm leveää sänkyä tai esim vuodesohvaa koska ne olisivat syöneet niin paljon tilaa. Yövieraillekin oli patja aina jossain kulkuväylällä ulko-oven edessä. Nyt kun asun kaksiossa, on viimein mahdollisuus majoittaa ihmisiä muuallekin kuin eteiskäytävälle ja oli tilaa ostaa se vuodesohva ja vähän leveämpi sänky. Pienen pöydänkin sain keittiöön, myönnetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25 neliötä ja elämä hymyillee. 4000 euroa palkka ja vuokra vain 600 euroa :) 

Järkyttävän kallis koppi. Itse maksan 56m2 kaksiosta tuon verran. 

Jep, Mynämäellä asunnot ovat halpoja, mutta ei siellä kukaan fiksu halua asuakaan.

Ihan Helsingissä asun. Voimia!

Etkä asu, korkeintaan kämppiksen kanssa. Esim yhdestäkään vuokranvälityssivulta ei noilla spekseillä kämppää löydy. Joten jos puhut totta, niin älä nyt ainakaan oleta, että toi on joku perushomma.

Olen eri ja maksan Helsingissä 628e pienestä 59m2 kolmiosta. Kyseessä on asumisoikeusasunto, johon ei siis ole tulorajoja vaan ainoastaan varallisuusrajat, mikä koskee alle 55-vuotiaita. Kuka tahansa voi siis hakea jonotusnumeron vastaavaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25 neliötä ja elämä hymyillee. 4000 euroa palkka ja vuokra vain 600 euroa :) 

Järkyttävän kallis koppi. Itse maksan 56m2 kaksiosta tuon verran. 

Jep, Mynämäellä asunnot ovat halpoja, mutta ei siellä kukaan fiksu halua asuakaan.

Ihan Helsingissä asun. Voimia!

Etkä asu, korkeintaan kämppiksen kanssa. Esim yhdestäkään vuokranvälityssivulta ei noilla spekseillä kämppää löydy. Joten jos puhut totta, niin älä nyt ainakaan oleta, että toi on joku perushomma.

Olen eri ja maksan Helsingissä 628e pienestä 59m2 kolmiosta. Kyseessä on asumisoikeusasunto, johon ei siis ole tulorajoja vaan ainoastaan varallisuusrajat, mikä koskee alle 55-vuotiaita. Kuka tahansa voi siis hakea jonotusnumeron vastaavaan asuntoon.

Ei noita voi verrata normaaliin vuokra-asuntoon. Samalla periaatteella voisin sanoa, että juu, itse maksan 280e 100 neliön asunnosta! Vastiketta siis, velaton omistusasunto kun on kyseessä kuka tahansa voi siis ostaa ja elää halvalla.

Opiskelijana Helsingissä 179 neliön yksiössä:) opiskelija-asuntoja ei saa ja en jaksa asua kaukana yliopistolta ja töistä, jotka ovat keskustassa julkisilla menisi tunteja matkoihin jos asuisin kauempana..

Oho pilkku puuttui välistä siis 17.9 neliötä :D

Puhutaan "itsariyksiöistä" ihan syystä.

Itselläni on vain 34 neliön yksiö 10 neliön parvekkeella, mutta tässä jo jokseenkin viihtyy, kun seutu on ihan siedettävää eikä mitään täyteen rakennettua betonihelvettiä. Parhaiten olen kuitenkin asunnon koon puolesta viihtynyt 45 neliön kulmakaksiossa. Se on jännää miten paljon pelkkä 10 neliön kokoero vaikuttaa asunnon viihtyisyyteen.

Samalla vuokralla löytyy helposti suurempia asuntoja ja jopa rivitaloasuntoja, jos on valmis muuttamaan syrjäisemmälle seudulle.

Vierailija kirjoitti:

Oho pilkku puuttui välistä siis 17.9 neliötä :D

Vähän muuttui viestin merkitys. 😀

Onpa tarkkaan laskettu pinta-ala, "melkein 18 neliötä".

Parikymppisenä vielä sietää väliaikaisesti pienen kopperon, mutta ei enää keski-iässä. Silloin alkaa olemaan jo irtaimistoakin sen verran, että niille tarvitsee neliöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin 29 m2 kämpässä 7 vuotta. Välillä ahdisti kun ei ollut parveketta tai mitään, mutta hyvin pärjäsin kuitenkin. Säilytystilaa asunnossa oli vaikka muille jakaa, vaikka neliöt oli tiukassa. Ei kannata hankkia mitään isokokoisia huonekaluja sänkyä lukuunottamatta. Yksin asuvalle ruokapöytä on turhake, jos on työpöytä tai pieni sohvapöytä.

Tyttäreni muutti 26m2 puolisen vuotta sitten ja mielestäni asunto on juuri passelin kokoinen. Siellä on sänky, jossa on useita isoja muhkeita kunnon untuvatyynyjä, joten siitä saa tyynyjä järjestelemällä löhösohvan, lipasto, ruokapöytä/työpöytä, 4 siroa tuolia, paljon viherkasveja ja enempää ei tarvitsekaan. Eteisessä on kaappitilaa, keittiö on pieni, mutta toimiva, kylppäri/vessassa on pyykinpesukoneelle tila. Ehkä tuonne voi hankkia joskus jonkun nojatuolin, mutta tähän mennessä tytär ei ole sitä kaivannut ollenkaan.

En oikein ymmärrä miksi asunnossa pitäisi olla paljon enemmän tavaraa. Asunnossa on ihan kaikki mitä tarvitsee ja lattiatilaa on melkein 20 m2 kuin omassa huoneessa kotona oli.

Mitä ihmeen tavaraa asuntoon siis oikein tarvitsee?

Olen tuo jolle vastasit. Ei se tavara ole se juttu, vaan että on riittävästi väljää ympärillä ja tarpeelliset huonekalut mahtuu sopuisasti asuntoon. Tuo pienen asunnon toimivuuskin riippuu ihan siitä, miten asunnon neliöt on käytetty. Omassa yksiön vessassani oli liitäntä pesukoneelle, mutta se olisi ollut melkein suihkun alla kun kylppäri oli niin ahdas. Eteisessä oli "tilaa", siis käytävä joka vei neliöitä mutta kapeuden vuoksi sinne ei voinut mitään huonekaluja sijoitella. Ja kuten sanoin, pärjäsin kohtalaisen hyvin vaikka välillä seinät tuntui kaatuvan päälle. Parveketta ei ollut ja se oli iso puute mun kirjoissa. Puoli vuotta on lyhyt aika ja opiskelijana asuu pienessäkin asunnossa ne muutamat vuodet, mutta sen jälkeen voi alkaa jo tuntua. Mulla oli yksiössä sänky, kirjoituspöytä, pikkuinen tv-taso, nojatuoli ja kaksi hyllyä kirjoille ja muulle omaisuudelle. Ei se minusta lopulta tuntunut kummoiselta elämältä elää nojatuolista tai työpöydän ääreltä, kavereita ei voinut kutsua kunnolla viettämään iltaa kun ei ollut tilaa tai istumapaikkoja. Tykkään kasveista ja mulla on niihin liittyvää koulutusta, kaikki isot kasvit piti jättää hankkimatta tilan puutteen vuoksi. Ei mahdollisuutta ostaa yli 80cm leveää sänkyä tai esim vuodesohvaa koska ne olisivat syöneet niin paljon tilaa. Yövieraillekin oli patja aina jossain kulkuväylällä ulko-oven edessä. Nyt kun asun kaksiossa, on viimein mahdollisuus majoittaa ihmisiä muuallekin kuin eteiskäytävälle ja oli tilaa ostaa se vuodesohva ja vähän leveämpi sänky. Pienen pöydänkin sain keittiöön, myönnetään.

Minulle tuossa sinun tavaramäärässä olisi jo ihan liikaa, esimerkiksi en todellakaan tarvitsisi jotain tympeitä pölyä kerääviä kirjahyllyjä ja tv-tasoakaan eivät enää nykyajan ihmiset tarvitse. Sitä paitsi asunto on 95% itseä varten ja vieraat saa kestitettyä muualla.

Kämppään ei myöskään tarvitse ajatella mitään yövieraita varten, vaan lähtökohtana on se oma elämä. Jos elämään tulee vaikka poikaystävä, niin nuoripari mahtuu aivan varmasti hetken olemaan pienessäkin ja yhdessä voi myöhemmin hankkia isomman. Ainakin me mahduimme mieheni ja kissan kanssa hyvin 30 m2 asuntoon vuoden ajaksi, eikä tehnyt edes tiukkaa.

Jos seinät kaatuvat päälle, niin silloin on vikaa omassa päässä, ei asunnossa. Pienen asunnon saa sisustettua ja laitettua todella helposti viihtyisäksi kodiksi, jos haluaa. Jos ei halua, niin voi voi vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho pilkku puuttui välistä siis 17.9 neliötä :D

Vähän muuttui viestin merkitys. 😀

Onpa tarkkaan laskettu pinta-ala, "melkein 18 neliötä".

Parikymppisenä vielä sietää väliaikaisesti pienen kopperon, mutta ei enää keski-iässä. Silloin alkaa olemaan jo irtaimistoakin sen verran, että niille tarvitsee neliöitä.

Jep, vuokranantaja tämän on laskenut 😂 ja näin tätä kauppaa. Tää on kyllä remontoitu ja astianpesukone- ja pyykinpesukone löytyy mutta ei tänne mahdu kuin sänky ja pieni pöytä sekä lipasto 😂 ei paljon vieraita kylään kutsuta.. porukat asuu 300 km päässä Savossa, ainut paikka missä saan Stadissa elää vapaammin on poikaystäväni vanhempieni luona. Ja ennenkun joku kysyy miksi emme asu poikaystäväni kanssa yhdessä niin, hän on jo valmistunut ja kiitos Kelan tukijärjestelmän en saisi tukea sillä hän elättäisi minut.

Vierailija kirjoitti:

Puhutaan "itsariyksiöistä" ihan syystä.

Itselläni on vain 34 neliön yksiö 10 neliön parvekkeella, mutta tässä jo jokseenkin viihtyy, kun seutu on ihan siedettävää eikä mitään täyteen rakennettua betonihelvettiä. Parhaiten olen kuitenkin asunnon koon puolesta viihtynyt 45 neliön kulmakaksiossa. Se on jännää miten paljon pelkkä 10 neliön kokoero vaikuttaa asunnon viihtyisyyteen.

Samalla vuokralla löytyy helposti suurempia asuntoja ja jopa rivitaloasuntoja, jos on valmis muuttamaan syrjäisemmälle seudulle.

Veikkaan, että ap:lla on pahoja ongelmia itsensä kanssa joka tapauksessa ja hänelle mikään ei ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin 29 m2 kämpässä 7 vuotta. Välillä ahdisti kun ei ollut parveketta tai mitään, mutta hyvin pärjäsin kuitenkin. Säilytystilaa asunnossa oli vaikka muille jakaa, vaikka neliöt oli tiukassa. Ei kannata hankkia mitään isokokoisia huonekaluja sänkyä lukuunottamatta. Yksin asuvalle ruokapöytä on turhake, jos on työpöytä tai pieni sohvapöytä.

Tyttäreni muutti 26m2 puolisen vuotta sitten ja mielestäni asunto on juuri passelin kokoinen. Siellä on sänky, jossa on useita isoja muhkeita kunnon untuvatyynyjä, joten siitä saa tyynyjä järjestelemällä löhösohvan, lipasto, ruokapöytä/työpöytä, 4 siroa tuolia, paljon viherkasveja ja enempää ei tarvitsekaan. Eteisessä on kaappitilaa, keittiö on pieni, mutta toimiva, kylppäri/vessassa on pyykinpesukoneelle tila. Ehkä tuonne voi hankkia joskus jonkun nojatuolin, mutta tähän mennessä tytär ei ole sitä kaivannut ollenkaan.

En oikein ymmärrä miksi asunnossa pitäisi olla paljon enemmän tavaraa. Asunnossa on ihan kaikki mitä tarvitsee ja lattiatilaa on melkein 20 m2 kuin omassa huoneessa kotona oli.

Mitä ihmeen tavaraa asuntoon siis oikein tarvitsee?

Olen tuo jolle vastasit. Ei se tavara ole se juttu, vaan että on riittävästi väljää ympärillä ja tarpeelliset huonekalut mahtuu sopuisasti asuntoon. Tuo pienen asunnon toimivuuskin riippuu ihan siitä, miten asunnon neliöt on käytetty. Omassa yksiön vessassani oli liitäntä pesukoneelle, mutta se olisi ollut melkein suihkun alla kun kylppäri oli niin ahdas. Eteisessä oli "tilaa", siis käytävä joka vei neliöitä mutta kapeuden vuoksi sinne ei voinut mitään huonekaluja sijoitella. Ja kuten sanoin, pärjäsin kohtalaisen hyvin vaikka välillä seinät tuntui kaatuvan päälle. Parveketta ei ollut ja se oli iso puute mun kirjoissa. Puoli vuotta on lyhyt aika ja opiskelijana asuu pienessäkin asunnossa ne muutamat vuodet, mutta sen jälkeen voi alkaa jo tuntua. Mulla oli yksiössä sänky, kirjoituspöytä, pikkuinen tv-taso, nojatuoli ja kaksi hyllyä kirjoille ja muulle omaisuudelle. Ei se minusta lopulta tuntunut kummoiselta elämältä elää nojatuolista tai työpöydän ääreltä, kavereita ei voinut kutsua kunnolla viettämään iltaa kun ei ollut tilaa tai istumapaikkoja. Tykkään kasveista ja mulla on niihin liittyvää koulutusta, kaikki isot kasvit piti jättää hankkimatta tilan puutteen vuoksi. Ei mahdollisuutta ostaa yli 80cm leveää sänkyä tai esim vuodesohvaa koska ne olisivat syöneet niin paljon tilaa. Yövieraillekin oli patja aina jossain kulkuväylällä ulko-oven edessä. Nyt kun asun kaksiossa, on viimein mahdollisuus majoittaa ihmisiä muuallekin kuin eteiskäytävälle ja oli tilaa ostaa se vuodesohva ja vähän leveämpi sänky. Pienen pöydänkin sain keittiöön, myönnetään.

Minulle tuossa sinun tavaramäärässä olisi jo ihan liikaa, esimerkiksi en todellakaan tarvitsisi jotain tympeitä pölyä kerääviä kirjahyllyjä ja tv-tasoakaan eivät enää nykyajan ihmiset tarvitse. Sitä paitsi asunto on 95% itseä varten ja vieraat saa kestitettyä muualla.

Kämppään ei myöskään tarvitse ajatella mitään yövieraita varten, vaan lähtökohtana on se oma elämä. Jos elämään tulee vaikka poikaystävä, niin nuoripari mahtuu aivan varmasti hetken olemaan pienessäkin ja yhdessä voi myöhemmin hankkia isomman. Ainakin me mahduimme mieheni ja kissan kanssa hyvin 30 m2 asuntoon vuoden ajaksi, eikä tehnyt edes tiukkaa.

Jos seinät kaatuvat päälle, niin silloin on vikaa omassa päässä, ei asunnossa. Pienen asunnon saa sisustettua ja laitettua todella helposti viihtyisäksi kodiksi, jos haluaa. Jos ei halua, niin voi voi vaan.

Niin, no tässä kohtaavat sitten omat tarpeet ja mieltymykset, kun koti tosiaan on ensin itseä varten. Pisti myös silmään tuo oletus, että asuntoni ei olisi ollut viihtyisä tai kotoisa. Se oli oikein mukava ja oman näköiseni, mutta ahdas koska asunnon neliöt oli käytetty eteiskäytävään ja keittiökopin kaappitilaan. En minä missään murjussa olisi seitsemää vuotta viihtynyt ja loppuvaiheessa en enää jaksanut tuolla yksiössäkään. Mulla oli kirjoja jo kun muutin pois vanhempien luota ja halusin pitää ne mukana. Lukeminen on rakas harrastus ja jo omistettua tavaraa olisi ollut kurja heittää menemään ensimmäisen vuokra-asunnon vuoksi. Vanhempieni kotiin en voinut jättää mitään erinäisistä syistä. Hyllyissä oli lisäksi tilaa muillekin tavaroille, ei pelkästään kirjoille. Vuokra-asunnon seinälle en TV:tä voinut kiinnittää omin avuin, joten jos TV:tä ei lattialla halua pitää niin se taso vaan oli järkevin hankinta. Muutin myös sikäli kauas vanhoista kavereista ja perheestä, että mitkään päiväreissut ei olleet mahdollisia luokseni vaan jossain piti yöpyä. Yövieraista varmaan jokainen saa olla mitä mieltä haluaa, mutta mun luokseni omat läheiset ystävät sun muut on tervetulleita niin kauan, kun patjan saa jonnekin levitettyä.

Minä asun 34 neliön kaksiossa.

Pieni mutta toimiva, hukkaneliöitä ei ole.

Ei ahdista yhtään kun ei ole samassa tilassa " kaikki" vaan makkari erikseen.

Terassikin on , koska rivitalo.

En tiedä miten kaksi ihmistä mahtuisi saatikka lisäksi vaikka koira, yksin mahdun mainiosti.

Omistuskämppä mutta eiköhän samanmoisia ole vuokrallekin.

Minä asun 34 neliön kaksiossa.

Pieni mutta toimiva, hukkaneliöitä ei ole.

Ei ahdista yhtään kun ei ole samassa tilassa " kaikki" vaan makkari erikseen.

Terassikin on , koska rivitalo.

En tiedä miten kaksi ihmistä mahtuisi saatikka lisäksi vaikka koira, yksin mahdun mainiosti.

Omistuskämppä mutta eiköhän samanmoisia ole vuokrallekin.