Synnyttäminen, kun on ujo ja estoinen.

Älä murehdi!

nimittäin lähentyi entisestään! Meinasin vuotaa kuiviin ja mies muistaa ikuisesti miltä synnytysali näytti...

Samoin tokan ja kuopuksenkin synnytyksissä. Huusi aina innoissaan että tulossa on... Ihan niin kuin en itse tietäisi:)

Ensimmäistä odottaessa olin ujohko ja estoinen. Raskauden edetessä estoisuus karisi ja loppupeleissä oli sama tutkiiko lääkäri korvaa vai " persettä"

Mietin itse aikanaan yrittäisinkö saada sektion samasta syystä. Kuuntelin sitten kumminkin mm. tämän palstan mielipiteitä ja kävin sitten rohkeasti päin tätä ainutlaatuista kokemusta (eh heh heh). Seurauksena pystähtynyt synnytys ja kiireellinen sektio. Salaa olen ihan varma, että aiheutin jännittyneisyydelläni ja kyvyttömyydelläni päästää irti estoistani synnytyksen pystähtymisen. Kun kätilö väänteli mua erilaisiin asentoihin jotka tuntui äärimmäisen nöyryyttäviltä, ajattelin vaan että täytyy päästä pois tästä nolosta tilanteesta, äkkiä. Tuntuu hassulta että sen kivunkin keskellä tämä asia oli prioriteetti. Ja ennen synnytystä olin kyllä oikeasti liikkeellä avoimin mielin ja YRITIN jättää ne estot pois. Pyysin mm. itse peräruiskeen jne.



Suosittelen että laitat ehdottomasti paperihin ettei mitään harjoittelijoita! Mulla oli papereissa niin, mutta sitten olikin kaksi ylimääräistä ihmistä synnytyksessä. Kätilö huomasi jossain vaiheessa että olin kieltänyt ja sanoin ettei haittaa, mutta kyllä se jälkeenpäin ajatellen haittasi silti. Ja miestäsi ohjeistat että pysyy pääpuolessa ja hänet voi pyytää myös menemään ulos. Mua kaduttaa etten pyytänyt miestä menemään ulos kun ponnistusvaihe alkoi. Ei hänestä missään vaiheessa mitään hyötyä ollut, lisäsi vaan stressin tunnetta kun piti olla nolona minkälaisena hän minut näkee.

Pelkään, että synnytys on yhtä tuskaa, hikeä, oksennusta, verta, muita eritteitä, repeämistä, ähkymistä, karjumista.....

Siis ei mitään kaunista (paitsi se vauva)



Miten mies voi enää suhtautua minuun entisellä tavalla, jos näkee mut tuollaisessa tilassa???



ap

kun synnytyskivut alkaa... Pääasia on, että hengissä selviät kyseisestä tapahtumasta.

Kyllä siinä kivussa ja tuskassa estot unohtuu, toivot vain että lapsi tulee ulos ja sassiin :)



Ja ei siellä alasti olla. Sairaalan pitkä ja pitkähihainen yöpaita päällä, josta sitten h-hetkellä vaan helmaa nostetaan sopivasti. Tai ainakin niin mun kohdalla. Ja siinä syntymää odotellessa minä ainakin lepäilin sängyllä peiton alla.



Mies oli mulla koko ajan mukana ja me oltiin sovittu jo alussa, että hän pysyttelee pääpuolella eikä kurki alakertaan. Se oli mun toive, mies olisi kyllä ehkä halunnutkin kurkkia sinne.



Ja tosiaan, niinkuin jotkut sanoi, suhde muuttuu paremmaksi synnytyksen jälkeen ts. kaikki estot häviää. Kun miehesi ja sinä koette lapsenne syntymän " verta ja hikeä" vuodattaen olette nähneet ja kokeneet sen suurimman ihmeen parisuhteessanne.



Tsemppiä! Ja muistathan, että kätilöt ovat ammattilaisia, joille tämä työ on rutiinia ja arkea.

oli 7 ihmistä alapäässä ja mies yläpäässä kun ponnistusvaihe alkoi... Ei siinä paljon enää estot haitannu, sakki oli kuitenkin paikalla meidän kolmen parhaaksi.

Tosin menettää silloin vauvan ensimmäiset hetket.



En todellakaan halua vääntäytyä mihinkään nöyryyttäviin asentoihin tms.



Jossain tutkimuksessa muuten oli niin, että miehen läsnäolo itseasiassa hidastaa synnytystä. Kyseinen tutkija suosittelikin synnyttämistä ilman isää. Valitettavasti en muista lähdettä.



ap

mutta ei luulis kenenkään silloin ajattelevan estojaan

Ei se ole kaunista, ei edes se tahmainen vastasyntynyt. Mutta se onnen ja autuuden tunne kun lapsi on syntynyt, sen muistan vielä 18v vuoden jälkeenkin kuin tunnin takaisen tapahtuman.

Ja mieheni ainakin kunnioitti minua ja muita äitejä ihan eri tavalla sen jälkeen kun näki voimattomana vieressä, mitä naiselta vaaditaan ennen kuin tästä tulee äiti.

Sinne mennään saattamaan uutta ihmistä maailmaan, ei näyttämään seesteisen esteettisiltä ja käyttäytymään tyttömäisen miellyttävästi. Ihan sama miltä näytät, kuulostat ja haiset - jos miehesi on aikuinen mies ja tietää synnytyksestä edes muutamat perusasiat, se kestää sen.



Itse en olisi ikinä lähtenyt synnyttämään kätilön käänneltäväksi ja määräiltäväksi. Otin asioista niin paljon selvää kuin mahdollista, eri asennoista ja kivunlievityksistä, ja esitin synnärille jo etukäteen, mitä toivon synnytyksestä (jos kaikki menee normaalisti eikä vauva ole vaarassa). Kertaakaan ei tullut mitenkään nöyryytetty olo, vaikken todellakaan hallinnut tilannetta täydellisesti ja sattui yllätyksiäkin. Mies on vielä vuosien jälkeenkin vaikuttunut tapahtumasta ja omasta osuudestaan siinä (tuki mua ponnistusvaiheessa takaapäin).

Entä kun olet yksin kotona ja pitäis mennä vessaan ja ottaa vauva mukaan? Onko sekin kamalaa? Toivottavasti et siirrä estojasi jälkipolvellesi! Ja ihan totta, liittosi on vaarassa tuollaisen estoisuuden takia. Jos ei pysty jakamaan miehen kanssa kaikkea, on kyllä hankala olla yhdessä pitempään: parisuhteessa tarvitaan myös kumppanuutta.

Ja tulkitsinko oikein...jonkun mielestä meidän parisuhteessa ongelmia ja avioero häämöttää.



Ei kyllä ole, mut haluan kyllä pitää vähän yksityisyyttä.

Synnytys ON veristä, hikistä ja kipeää puuhaa. Se, mikä tekee siitä myös kaunista, unohtumatonta ja upeaa on se, että siinä syntyy uusi elämä, uusi ihminen. Ja kun lopulta saat sen verestä pestyn kinaisen sottanassun syliisi, hän ON kaunis ja sinun saavutuksesi mahtava.



Synnyttäessä ei kyllä ehdi miettimään sitä, että iik nyt joku näkee alapääni. Huoneessa saattaa rampata lääkäriä ja harjoittelijaa ja kätilöt vaihtua, ja ne kaikki ovat kyllä nähneet sen jo ennenkin. Asennot ja lääkkeet, ne auttavat lasta tulemaan maailmaan. Ei siinä ole kyse siitä, että joku nöyryyttäisi tai tirkistelisi sinua - oikeastaan koko jutussa ei ole kyse _sinusta_ lainkaan. Vaan lapsestasi, joka on syntymässä. Keskity siihen.

kertoo muille mitä niillä voi olla ja mitä ei.



Tiedoksi: kyllä tällaisia ihmisiä ei voi olla. Ja mulla itsellä oli se tilanne, että mies näki mun alapään suurin piirtein ekaa kertaa kirkkaassa päivänvalossa siellä synnytyssalissa.

Vierailija:

Entä kun olet yksin kotona ja pitäis mennä vessaan ja ottaa vauva mukaan? Onko sekin kamalaa? Toivottavasti et siirrä estojasi jälkipolvellesi! Ja ihan totta, liittosi on vaarassa tuollaisen estoisuuden takia. Jos ei pysty jakamaan miehen kanssa kaikkea, on kyllä hankala olla yhdessä pitempään: parisuhteessa tarvitaan myös kumppanuutta.

Minä kanssa siveä ja estoinen ihminen. Synnytys kesti ja kesti (epiduraalin vaikutuksesta kun supistukset lähes lakkasi), vauvan päähän laitettiin piuhaa, ja otettiin verikoetta (en enää edes muista tarkkaan miksi... liittyi jotenkin vauvan reagoimiseen supistuksiin) Alapäässä oli siis jos jonkinlaista vempainta, niin sit sinne huoneeseen tuli vielä jotain opiskelijoita äimistelemään tilannetta!!! Siinä vaiheessa ei haitannut koko juttu yhtään:))

typerien asioiden murehtiminen, kasva aikuiseksi ja valmistaudu lapsen tuloon. Ja edelleen ennustan teille avioeroa parin vuoden sisään, ellei tyyli muutu. Lapsi nimittäin muuttaa kaiken. Ja hyvä niin.