Muistisairas 89-vuotias nainen kaipaa kovasti reilut 50 vuotta sitten vauvana kuollutta poikaansa ja luulee että siitä on ihan hetki kun se kuoli.
Ja me omaiset mietimme että pitäisikö hänelle hankkia vauvanukke jota hän voisi hoitaa ja pitää sen kuolleen vauvan korvikkeena?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
89vuotiaalle vauvanukke hoidettavaksi? Mitäs sitten kun oivaltaa, ettei "vauva" olekaan elossa ? Muistinkätköistä nouseva hätä käsissä. Lastaan hän kaipaa, ei korviketta. Puhukaa asiasta, menehtyneestä lapsesta. Uudelleen ja uudelleen, jos kyse on muistisairaasta.[/quote
Pitkälle edenneessä muistisairaudessa sairaalle usein annetaan pehmolelu hoivattavaksi, vrt. Paro-hylje.
Samoin usein sairas kaipaajo kauan sitten kuolleita vanhempiaan.
Työni puolestata, sekä ihan omakohtaisesti tiedän tämän.
Valkoinen valhe oli näissä tilanteissa tarpeen. Malliin: en voi viedä, koska "auto rikki, huono keli...".
Kun muisti on mitä on, niin järkytys omaisten kuolemasta on julmaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on muistisairas ja ikää 83v.Isä kuoli 10 vuotta sitten.Äiti puhuu välillä menneestä ja siitä jos isä olis täällä niin se hoitaisi häntä.Unohtanut sen että ei isästä olisi ollut siihen jos olisi jäännyt eloon. Olisi sis ihan vihannes ;(.Puhuu tietenkin välillä isän kuvalle.Nyt kun täällä puhutaan muistisairaudesta niin olisin kysynyt miten teidän omaiset syö.Onko mennyt ruokahalu ? Äidilläni täysin.En saa sitä syömään.Välillä heittää kuinka lihoo.Vaikka kyllä laihtunut kauheasti.
Isäni ja anoppini ruokahalu katosi vähän ennen kuolemaa. Elimistö valmistuu lopettemaan toiminnan, ihan
luonnollista. Turha painostaa syömään, voit tarjoilla pientä hyvää mikä maistuu.
Tällä tavalla saa 100 % varmuudella kohtauksia aikaan. Sulla ei taida olla asiasta mitään kokemusta tai koulutusta.