Päästään pimahtanut yhden lapsen äiti

Minua lähinnä ihmetyttää, miksi jonkun tutun elämä kutittelee ap:n persausta niin paljon, että pitää oikein aloitus vääntää. Anna heidän elää omaa elämäänsä ja keskity itse omaasi.

Harrastuksiin on yleensä ikärajat. Mutta fakta on, ettei alle 3-vuotiaan tarvitse harrastaa yhtään mitään. Mutta voihan olla, että äiti itse haluaa tutustua lapsen tulevien koulukavereiden kanssa tai saada muuten harrastuksesta vaihtelua arkeensa. En tuomitse. Itse en vauvojen kanssa ole jaksanut harrastuksissa juosta. Mutta en mä nyt jonkun muskariharrastuksen ja päiväkodin vaihdon vuoksi vielä tekisi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä jonkun ihmisen vanhemmuudesta. Ja aika monet laittaa lastensa kuvia myös someen mummojen ja vaarien iloksi.

Olen tässä viime aikoina miettinyt, että ärsyttääkö myös mun kavereita ja sukua ne muutamat vauvapostaukset, meidän harrastukset (en jaksa olla kotona 24/7) jne. Mies tuossa jo ärisi (ei asuta yhdessä), että ei jaksa kuunnella juttuja vauvasta. Mies haluaisi puhua aina työstään, emme ole samalla alalla. En mielestäni mitenkään toistele tai pakota samoja juttuja ja itse ajattelin, että sukulaisista ja isästä on kiva saada kuvia tai kuulla joitain tapahtumia. Kavereiden kanssa puhun, kun kaipaan muiden äitien näkökulmia. Ehkä se sitten on ärsyttävää ja pitäisi hautoa yksin kotona vauvan kanssa?

Äiti ei ole ilmeisesti kuullut,että vauva tarvitsee ns.kasvurauhaa.Erästä vauvaa liekutettiin paikasta toiseen ,hän sairastui ja lääkäri totesi,että vauvalla on stressi.

Minä olen yhden lapsen äiti. Lapseni on nyt yhdeksän vuoden korkeassa iässä kokeillut noin viittätoista eri harrastusta. Tällä hetkellä on menossa soittotunnit ja ratsastus, aiemmin on ollut monenlaista tanssia, jumppaa ja liikuntalajia. Uimaseuran uimakoulussa hän oli alle kouluikäisenä. Taaperoiässä käytiin värikylvyssä, muskarissa ja perhekerhossa. Mihinkään ei ole pakotettu. Onhan nuo mukavaa sisältöä elämään ja lapsen kiinnostuksesta se lähtee. Päiväkodissa oli aikoinaan 4-6 tunnin päiviä. Siitä olen pitänyt kiinni, että yli kolmea harrastusta ei ole samaan aikaan ja tarpeeksi unta pitää saada joka yö.

Kasvatusneuvoja en ota vastaan enkä anna muille.

Aika normaalia että päiväkoti vaihtuu, jos  kerran asuntokin vaihtuu. Miksi vauvan kanssa pitäisi sitoutua samaan harrastukseen, eikä saisi kokeilla muuta kivaa? Meneekö vauvan arki nyt ihan sekaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei ole ilmeisesti kuullut,että vauva tarvitsee ns.kasvurauhaa.Erästä vauvaa liekutettiin paikasta toiseen ,hän sairastui ja lääkäri totesi,että vauvalla on stressi.

No hohhoijaa. Suomalainen kasvatus näköjään sisältää, että lapsestakin pitää tehdä erakko. 

Oikeasti on ihan tervettä käydä ihmisten joukossa ja erilaisissa tilanteissa vauvan kanssa.

Eri asia sitten, jos esim. ei ole omaa kotia, vaan aina jonkun vieraan nurkissa. Tai jos hoitaja vaihtuu koko ajan, eikä kukaan ota päähoitajuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä liittyy enemmän persoonallisuuteen, kuin siihen, että on yhden lapsen äiti.

Olen itse yhden lapsen äiti ja meidän 8-vuotias harrastaa yhtä harrastusta. Se ei ole minkään seuran harrastus, vaan sanotaanko näin, että esimerkiksi metsästys tai kalastus. Eli sellainen, johon pääsee viikottain perheen toisen vanhemman kanssa. Joskus saattaa olla muutaman kerran viikossa, riippuen vähän vuodenajasta.

Ystävälläni on kolme lasta ja hän on juuri kuvailemasi kaltainen. Jokaisella lapsella on jotain harrastuksia ja vanhimmalla (8 vuotias) on harrastus kolmesti viikossa + pelipäivät viikonloppuna. Ja ne pelit "on niin tärkeitä", että jättävät mm. meidän lapsen synttärit väliin, "koska pelipäivä". Ihan uskomatonta. Noh, eipä enää niin hyviä ystäviä ollakaan. Lisäksi, hän aina korostaa, kuinka heidän kaksi vanhinta on käynyt englanninkielisen päiväkodin. Onhan näitä..

MUTTA sitten ei ollenakaan puhuta siitä, että hänen lapsellaan esim. on R-vika, ei ole oppinut lukeen ensimmäisen luokan aikana jne. Kaikki tälläinen vain lakaistaan puheista pois ja puhutaan pelkästään "positiivista" ja "energisistä" asioista. Mielestäni todella vahingollista!

Eikös se ole hyvä, että lapsilla on harrastuksia? Mitä ihmettä sinä oikein paheksut? Yhdellä lapsella on vähän tavoitteelisempi harrastus, jossa käydään monta kertaa viikossa? Mitä väärää siinäkin sitten on?

Tuo synttärit homma kuulosti vähän kurjalta, omatkin vanhempani eivät päästäneet minua parhaan kaverini synttäreille, koska harrastus oli samaan aikaan. Eli jossain asioissa voisi vähän höllentää, varsinkin jos pyyntö on tullut ihan lapselta itseltään, että hei äiti ja isä, haluaisin mennä kaverini synttäreille. Voihan myös olla, että lapsi itse on halunnut mennä sinne peliin mieluummin kuin lapsesi synttäreille, onhan niitä pelejä varten treenattu hikihatussa. Ken tietää.

Ja minusta hienoa, että vanhemmat keskittyvät lapsessaan positiivisiin juttuihin! Miksi siitä R-viasta pitäisi puhua ja kiinnittää siihen huomiota määräänsä enempää? Luultavasti käy jossain puheterapeutille ja tekee ehkä kotona jotain ääntämisläksyjä, eikös asia silloin ole hoidossa?

Lapselle vahingollistahan se olisi voivotella pitkin kyliä, että voi voi kun sillä on R-vika, nyt on elämä pilalla jos R-vikaa ei saada hoidettua pois. Kun oikeasti loppujen lopuksi jollain R-vialla ei ole mitään väliä tai sillä että ekalla luokalla ei oppinut lukemaan. Väliä on sillä, että lapsesta kasvaa hyvä itsetuntoinen ihminen, joka on tyytyväinen itseensä ja osaa ottaa itsensä lisäksi myös muut huomioon.

Ongelma on siinä, että valitettavan monet vanhemmat jotenkin elävät sen lapsen harrastuksen kautta. Ei nähdä sitä, että lapsi ei jaksa tai tulee valtava kriisi, kun lapsi haluaa murrosiän alkaessa lopettaa harrastuksen.

Meillä harrastus alkoi ja loppui lapsen omasta toiveesta. Kiva joukkueurheilu laji muuttuikin tavoitteelliseksi kilpaurheiluksi, harjoituksia neljät viikolla ja pelit viikonloppuna. Ikää 11 v. Ihan järjetöntä touhua. Harrastusjoukkueella samat harjoitusmäärät. Koko joukkue lopulta hajosi.

Miksi sitten ylipäätään laitoit lapsen sinne? Onhan tuo tiedossa alusta asti?

Meillä nimenomaan esimerkiksi telinejumppaa on harrastettu harrastusluontoisesti kerran viikossa, koska ei haluttu tuota. Sen lisäksi on sitten saaneet harrastaa erilaisia juttuja aina kunkin hetken mielen mukaan. Ovat oppineet uimahyppäämään ja käyneet arkkitehtikoulua.

En kyllä tunne ketään jolle lapsne harrastuksen lopettaminen olisi ollut kriisi. Päinvastoin.

No ei kyllä ole välttämättä tiedossa alusta asti. Pikkuvelje ni oli teininä salibandy höntsäjoukkueessa joka pelaili tyyliin kerran viikossa kunnes erään joukkuekaverin isä päätti että nytpäs ruvetaan treenaamaan tavoitteellisesti ja rupesi valmentamaan. Useammat harkat viikossa ja pelejä viikonloppuisin. Veljeäni ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kilpaileminen niin joutui sitten lopettamaan ja sen jälkeen joutui pelailemaan lähinnä netissä... Pliis antakaa lasten vain pelailla, ei kilpaileminen ole mikään lisäarvo vaan monesti vie liikunnasta ilon.