Kenen eskari- ikäisellä lapsella on känny?

inen kun saa työn kautta joskus näitä puhelimia. Hankimme siihen liittymän, jonka kuukausimaksu on alle euron. Itsenäisesti lapsi ei vielä saa puhelinta käyttää, vaan vain aikuisten luvalla. Puhelin lähtee mukaan esim. kun lapsi menee kylään ilman vanhempia tai muuten harjoitellaan yksin olemista kotona pieniä hetkiä. Puhelimen pikavalintaan on ohjelmoitu äidin, isän ja isovanhempien numerot ja muuten kuin niillä pikavalinnoilla lapsi ei vielä osaakaan soittaa. Hätänumeroon soittamista on myös käyty läpi. Puhelimen kanssa on muutenkin tiukat säännöt: sillä ei soitella kysymättä ensin aikusilta lupaa, sitä ei näytellä kavereille eikä sillä leuhkita muutenkaan, se on aina repussa tietyssä vetoketjullisessa lokerossa kun se otetaan kylään tms. mukaan. Vähitellen varmaan koulun alkaessa aletaan löysätä näitä sääntöjä.

että, ihan omaa laiskuuttani vain soitan pojalle, että tulee kotiin. Toki silloin tällöin käyn itsekin hakemassa, mutta riippuu aina vähän tilanteesta kotona. Jos esim. nuoremmat on päiväunilla, kylvyssä tms, enkä voi heitä ottaa mukaani, niin silloin soitan. Tuo paikka missä lapset leikkivät on sinänsä ihan turvallinen, siellä ei ole ojia, mihin pudota, tai kaivoja, ei autotietä lähellä.

tarkoitus ei ole syyllistää, vaikka sitä tässä teenkin. Kritiikki koskee myös mua!



Mutta sen varalta, etten unohtaisi lastani kännykän päähän, en ota riskiä, että hankkisin hänelle sellaista. Kysymys ei ole pätkääkään taloudellinen.



Toivon todella, ettei meille jostain siunaannu ilmaista kännykkää, joka sitten valuisi pikkuhiljaa lapsen käyttöön, koska olen niin sitä vastaan. Onneksi mieskin on - saa nähdä mihin aika vie.

joten ei tarvitse kännykkääkään. Jos on leikkimässä kaverilla, on kaverin vanhempien vastuulla ja soitan heille jos asiaa tulee. Kotona ei ole yksin, ja meillä kyllä on vielä lankapuhelinkin sitten kun se aika tulee.

Ei 6 -vuotiaan tarvitse olla vielä huudon tavoittamattomissa, ei saisikaan.

Ehkä sitä näin sosiaalialalla on vielä tarkempi.

Hänellä ei ole omaa kännykkää, mutta minulla on kaksi kännykkää: oma ja työpaikan. Oman jätän kotiin koulupäivinä, sillä meillä ei ole kotona lankapuhelinta. Jos ja kun lapsi on kotona ennen meitä vanhempia, hän voi soittaa meille... ja kertoa esim. että lähtee kavereinsa (ja kenen kaverinsa) luo leikkimään tai voi hädän/ikävän iskiessä soittaa.



Kouluun kännykkää on turha ottaa mukaan, sillä jos minulla tulee asiaa, niin saan yhteyden opettajan kautta ja opettajallakin on minun yhteystietoni. Meillä on sääntö, että iltapäiväkerhosta pitää tulla suoraan kotiin eli kavereiden luokse ei saa mennä ilman, että käy tuomassa repun ja ilmoittaa, minne on menossa.



Jos iltaisin lähden käymään kaupassa tms. yksin, niin jätän kännykän myös kotiin. On todennäköisempää, että hänellä tulee asiaa minulle kuin että minulla tulee kauppareissulla asiaa hänelle...



Lapsi ei siis kanna kännykkää mukanaan oikeastaan koskaan. Iltaisin hän tulee kotiin kahdeksalta, koska näin on sovittu. Ei siinä kännykkää tarvita. Ja reviiri on isohko, mutta turvalliseksi määritelty.



Oman kännykän hommaamista harkitaan tarpeen mukaan...

Meillä kyllä pojalla on kännykkä. Hyvähän se on alkaa opettelemaan sitä vastuullisuutta jo vuotta ennen koulua. Ja meillä lapset kyllä kulkee itsekseen pihalta muuallekin leikkimään, joten puhelimella saa kivasti tarvittaessa kiinni.

Eli en todellakaan unohda lastani kännykän päähän. Kännykkä on vain apuväline siihen, ettei aina tarvitse juosta häntä hakemaan (ja samalla pukea myös nuorempia sisaruksia mukaan). Lapseni on kerrallaan ulkona kavereiden kanssa maksimissaan tunnin ilman, että käyn vilkaisemassa tai hän käy itse kotona. Täällä meillä päin tämä on ihan tavaomainen käytäntö, että lapset leikkivät keskenään. Mukana on lapsia 5-v ylöspäin, ja kännykkää ei toki kaikilla ole. Näin äitiä se vain helpottaa.

että lapsen itsetunnon ja kehityksen kannalta on vain hyväksi, että lapseen luotetaan ja hänelle annetaan turvallisessa ympäristössä vapauksia, mm. siihen, että voi olla ulkona kavereiden kanssa ja kulkea tietyn matkan, mummolaan/kaverille yksin.

itsekin olen 4-5vuotiaana ollut yksin kotona,eikä silloon todellakaan ollut kännyköitä...joo tosin se on hyvä että on mahdollisuus soittaa vanhemmille jos tulee hätä!

Ja oli esikoisellakin saman ikäisenä. Pihalta hän ei saa lähteä ilman lupaa minnekään, joten pihalla sitä ei tarvitse. Mutta jos hän jää vähäksi aikaa yksin kotiin, on puhelin silloin hyvä turva. Meillä ei ole lankapuhelinta. Tietää hätänumeron ja meille vanhemmille sekä mummolaan osaa soittaa. Kännykkä ei ole pojalla omassa käytössä koko ajan, vaan se yleensä annetaan hänelle tietyissä tilanteissa. Ei harrasta vielä kavereille soittamista, hakee heitä ulos, asuvathan kaverit samassa pihapiirissä. Ensivuonna on jo ekaluokkalainen ja me olemme töissä, silloin viimeistään pitäisi hankkia känny, ja harjoitella sitä käyttämään, me ollaan se harjoitus aloitettu jo nyt.

Ekaluokkalaisen äitinä olen iloinen, että meillä on harjoiteltu näitä ekaluokkalaisen eteen tulevia asioita pikkuhiljaa. Lapsi on saanut olla yksin/kavereineen ulkona 4-vuotiaasta lähiten. Toki silloin vain omalla pihalla ja niin, että häntä valvottiin... Eskarivuonna ainakin meidän poika kasvoi henkisesti ihan hirveästi, joten reviiri kasvoi myös...



Viime vuonna harjoiteltiin kotona yksin olemista myös ja voileivän tekemistä tms.



Lapsi kasvaa näihin asioihin pikkuhiljaa ja koska useimmilla se ajoittainen yksinolo on edessä ekalla luokalla, niin eipä sitten tarvitse pelätä/jännittää sitä, kun se on jo tuttu juttu.

Vaikka se on oikeastaan pahin aika...



Tottahan toki lapsi oppii käyttämään kännykkää, osaahan monet lapset nykyään käyttää tietokonettakin jo 2 vuotiaana, olen nähnyt omin silmin. Sekin on tavallaan kehittävää ja tavallaan turmelevaa.



Minusta on hullua luottaa noin paljon teknologiaan. Mikä tekee 6 v., kun se hädän tullen soittaa äidille kännykkään, mutta äiti ei vastaakaan (koska ei ehkä kuule, tai puhelin on mennyt rikki, akku loppu tms) - voin vain kuvitella miten mielikuvitus siinä vaiheessa voi laukata. No, aina voi toivoa parasta ja pelätä pahinta.



Minusta noi on kuitenkin ihan tekosyitä hankkia kännykkä ja idea on nimenomaan helpottaa vanhempia, ei lapsia.

kuvitellakaan antavani edes 2-luokkalaiselle kännykkää mukaan jos menee kavereiden kanssa metsään/pellolle leikkimään. Missä se sitä pitäisi? Taskusta se varmasti putoaisi tai kolahtaisi ainakin jossain vaiheessa pahasti johonkin ja kaulaan sitä ei tietenkään voi ripustaa kuristumisvaaran takia ja olisihan se kaulassa roikkuessaan tielläkin.



Meidän pojalla (joka on siis 8 v.) känny on mukana kavereilla ja koulussa silloin kun on jotain poikkeuskellsita ohjelmaa koulun jälkeen (esim. iltiksen retki, jolta hän soittaa kun tietää mihin aikaan ovat palaamassa). Pääasiassa kännykkä on pelikoneena ja herätyskellona :-)

ja meidän toinen poika sai 5-vuotiaana...



Ottavat ne aina mukaan kun menevät ulos ja sieltä sitten soittelen ne sisälle tmv. Vaikka näen ne lähes joka hetki kun pihalla ovat niin en lähde niitä sieltä hakemaan kun jos vaikka 2 v on just päikkäreillä enkä kyllä kehtaa parvekkeeltakaan kailottaa.

Molemmilla on Nokian perusmallit, toinen sai isänsä vanhan ja toinen mamman. Puhelinlaskut ovat molemmilta n. 6 ¿/kk.

Vanhin on nyt ekalla ja koska käveleeyksin koulumatkat niin haluan että soittaa kun on perillä ja kun pääsee. Mä en rupea todellakaan arvuuttelemaan koko päivän et pääsikö se turvallisesti kouluun asti ja tuleeko se sieltä vai ei. Enkä myös halua soittaa joka päivä opettajalle että pääsikö se meidän " Taavi" nyt sinne kouluun taas tänään.

Ja pihalla jos tulee jotain niin mulle voi aina soittaa pienemmästäkin.



Molemmilla roikkuu kännykkä kaulapussukassa ja hyvin ovat huolta niistä pitäneet. Mun mielestä yksi tärkeä juttu minkä lapsen täytyy osata

on tavaroista huolehtiminen. Vaikka kyllätuolta pihalta löytyy sellaisiakin samanikäisiäjotka hajottavat/kadottavat kaiken, mut mun mielestä silloin on vika jossain...

juoksee hippaa, hyppii kalliolta ja aidalta, pelaa futista, kaivaa jättitunneleita hiekkalaatikolla yms. ollessaan ulkona kavereiden kanssa. Eikö siitä touhusta mene osa huvia pois, jos pitää koko ajan pitää huoli kännykästä?

ja kommentoin siis tuota että lapsen pitää oppia pitämään huoli tavaroista. Niin pitääkin, mutta pihalla pitää minusta saada remuta vapaasti. Minä kyllä kailotan estoitta ikkunasta kun meidan lasten pitää tulla sisään tai juoksen kotiverkkareissa vauva kainalossa puiston laitaan käskemään jos ovat vähän kauempana.

harvoin se on ulkona mukana,tärkein syy on se että jos on yksin kotona voi tarpeen tullen soittaa äidille/isälle/isoille sisaruksille tai vaikka hätänumeroon jos on vaaratilanne (esim tulipalo/tai sen uhka)

Mut ne kännykät roikkuu kaulassa suoja" pussukassa" ja koko hökötys takin tmv. alla. Ei se häiritse merkittävästi touhuja. Kaikilla muillakin lapsilla näyttää olevan sama homma (tai siis suurimmalla osalla -ei ihan kaikilla). Taitaa itseasiassa pojilla olla vain yksi kaveri jolla ei ole kännykkää. Ja sit se poika pyytää aina mun/kaverin kännykkää lainaks että saa soitettua äidilleen...Mä en halua että mun lasten tarttee kinuta kenenkään puhelinta lainaks. ja koska niitä on kaksi veljestä ja molemmilla puhelimet niin luotan kyllä että hädän tullen saavat soitettua. Ja kun lapset ovat keskenään ulkona niin mä tasan tarkkaan olen huolehtinut siitä että puhelimessani on virtaa ja että kuulen/näen kun se soi.

Ja mielummin niin että lapseni soittavat kavereilleen kuin että ravaavat rappukäytävissä niitä hakemassa. Ja toisaalta myös minäkin tykkään että pojillemme enemmin soitetaan ja kysytään ulos/kylään kuin että ovikello soisi jatkuvasti.

Ja joku sanoi että kännyköiden myötä ei olla enä tekemisissä lasten kavereiden kanssa -mä olen. Ne käyvät usein kylässä ja pihalla näen niitä kun olen nuorimman kanssa siellä. Itseasiassa tunnen ne hyvin :-).

Enkä nyt tuomitse mitenkään niitä joiden lapsilla ei kännykkää ole, mutta kerroin vain oman kantani että miksi meillä on.

Vierailija:

juoksee hippaa, hyppii kalliolta ja aidalta, pelaa futista, kaivaa jättitunneleita hiekkalaatikolla yms. ollessaan ulkona kavereiden kanssa. Eikö siitä touhusta mene osa huvia pois, jos pitää koko ajan pitää huoli kännykästä?

mielestäni kotona pitää olla joku puhelin, millä lapset voivat hätätilanteessa soittaa ja osaavat sitä tosiaan käyttää. Meillä eivät lapset saa poistua omaltapihalta, joten ulos ei ole lupa puhelinta viedä.



Kännykään ei ole ohjelmoitu kuin minun ja mieheni nuomero ja nyt olemme harjoitelllet sen käyttöä ja kohteliasta puhelinkäyttäytymistä.

Lapset ovat nyt opetellet pikkuhiljaa yksin kotona oloa, joten kännykkä on hyvä väline tarkistaa, että kaikki on hyvin. (lapset ovat olleet vain n. 15min yksin kotona).

Kännykkää ei lisäksi tarvinnut ostaa, vaan saatiin sellainen iänikuisen vanha, mutta hyvin toimiva, lahjaksi.