Kenen eskari- ikäisellä lapsella on känny?

Ensinnäkään tuon ikäinen lapsi ei osaa ottaa vastuuta sen käytöstä ja, vaikka se känny kuinka olisi hankittu uraihmisten vaivattomaksi lastenvahdiksi. Ei nimittäin tarvitse tietää, missä meidän Pekka menee, kun onhan sillä känny mukana;) Nimittäin voi olla, että 6-vuotias kerää hillittömät puhelinlaskut kavereilleen soittelusta tai tilailee viihdepalveluja, muttei muista ilmoittaa vaivaisesta kaverilleen jäämisestä!



Toiseksikin tuon ikäinen ei osaa ottaa vastuuta kännyn säilyttämisestä, sillä se voi rikkoutua tai se voidaan varastaa! Mielipaha on suuri niin pikku kaverilla kuin vanhemmillaan, kun uusi ja kallis lelu on mennyt rikki tai varastettu päiväkodissa;)

Puolet 6-vuotiaista on jo ekaluokkalaisia. Eivät todellakaan ole enää huutomatkan päässä.



Jos puhutaan eskari-ikäisistä, puhutaan 5-vuotiaista.

Ja mielestäni 5-vuotias ei vielä tarvitse kännykkää.

Vierailija:

Vaikka se on oikeastaan pahin aika...

Tottahan toki lapsi oppii käyttämään kännykkää, osaahan monet lapset nykyään käyttää tietokonettakin jo 2 vuotiaana, olen nähnyt omin silmin. Sekin on tavallaan kehittävää ja tavallaan turmelevaa.

Minusta on hullua luottaa noin paljon teknologiaan. Mikä tekee 6 v., kun se hädän tullen soittaa äidille kännykkään, mutta äiti ei vastaakaan (koska ei ehkä kuule, tai puhelin on mennyt rikki, akku loppu tms) - voin vain kuvitella miten mielikuvitus siinä vaiheessa voi laukata. No, aina voi toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Minusta noi on kuitenkin ihan tekosyitä hankkia kännykkä ja idea on nimenomaan helpottaa vanhempia, ei lapsia.

Ei millään pahalla, mutta mun mielestä sä vaikutat yksinkertaiselta! Tai sitten aliarvioit lapsia. No, ehkä sun lapses ei osais laittaa kännykkää laturiin, mutta meillä osataan. Jopa 3-vuotias saa laittaa mun kännykän joskus lataukseen. Ja meillä lapset ymmärtävät että, aina ei puhelimen soittoa kuule, tai joskus on puhelin varattu. Eikä sitä ole edes tarvinnut erikseen opettaa, ovat ihan tossa sivussa sen itse ymmärtäneet.

Ja on se vaan niin kätevää soittaa lapsi kotiin syömään tms... Ei tarvi lähteä joka kaverin luota hakemaan että missäs sitä tänään ollaan...

[/quote]

kyllä meillä tiedetään tasan tarkkaan kenelle kaverille lapsi 6v menee,

aina tulee kotiin sanomaan jos vaihtaakin paikkaa!!!

mun mielestä aikuisen on vielä tuossa iässä tiedettävä missä lapsi luuraa!!!!

käynyt niin, että akku loppuu omasta puhelimesta ja joo, osaan laittaa lataukseen ja osaa mun 6,5 v. lapsikin. Aina en vaan muista, tai tulee yllättävän pitkiä puheluita.



En myöskään työni puolesta voi pitää kännykkää jatkuavasti käden ulottuvilla.



Eskari alkaa 5 v. vain siinä tapauksessa, että on syntynyt elokuun puolivälin jälkeen. Suurin osa on siis 6 v..



Mulla ei ole pointtina se, etteikö lapsi osaisi ja saisi käyttää puhelinta -mun mielestä lapsella ei pitäisi noin pienenä olla omaa puhelinta. puhelin itsenäistää ihan liian nuorena liian isoille asioille.



Mäkin aion hankkia kotiin kiinteän kännykän, kun lapsi tulee siihen ikään, että on yksin kotona. Vielä 6 vuotiaana ei ole halunnut jäädä yksin kotiin, jos menen vaikka käymään lähikaupassa, eikä mulla ole mitään tarvetta lasta siihen rohkaistakaan vielä.



Onko teillä kännykällisten lasten vanhemmilla muuten salaiset numerot lastenne puhelimiin? Mietin vaan, että onko kivaa, jos puhelimeen tosiaan alkaisi soitella joku pedofiili, lapselta on helppo kysyä kadulla nimi ja numerotiedustelusta yhteystiedot... No joo, toi nyt on ehkä vähän kaukaa haettua, mutta mahdollista sekin.



Mua vähän ihmetyttää tämä uusi tarve, että ei haluta koko päivää töissä arvuutella onko lapsi päässyt kouluun. Eihän ikimaailmassa ennen kännyköitä kenellekään tullut tietoa onko lapsi koulussa. Nykyään tuntuu, että kun teknisesti on mahdollista nähdä vaikka valvontakamerasta onko lapsi kotona, niin jos ei sitä kameraa ole, koko päivä menee sen asian pohtimiseen. Sitä paitsi, voihan joku lapsi kusettaa olevansa koulussa ja onkin sitten kotona? Mutta ei tietenkään teidän kullanmurunne.



Näitä täällä yksinkertaisessa päässäni mietiskelen.

Yritin kuvailla tilannetta jossa lapsi hädissään soittaa äidille, mutta äidin puhelin ei toimi. (Eli äiti " ei osaa" laittaa puhelinta laturiin)



En tiedä paljonko se sitten lohduttaa, että äiti ei ehkä nyt vaan ehdi vastata.



Tohon skenaarioon ei kyllä kännykkää tarvita, voihan kotona olla kännykkä, johon koko perhe voi vastata.

Hänellä oli kaksikin, mutta antoi toisen pikkuveljelleen, joka tykkää painella kännykän nappuloita.

Eskari-ikäistä kun ei kauheasti yksin vielä jätetä, mutta jos lähti vähän kauemmas naapurin pihalle leikkimään, niin silloin saatoin laittaa kännykän mukaan josta sai kiinni.

Ja koska eskari-ikäisemme on jo pieniä hetkiä yksin kotona, koska on jo koulussa (meni siis vuotta aikaisemmin kouluun).

Nyt meillä sit kovasti vongutaan kännyä. Mun mielestä sen ikäinen ei vaan oikein tee sillä mitään.



ap

Meilläkin oli pojalla joku ikivanha kännykkä mikä multa oli joskus jäänyt käyttämättömäksi.

4

kännykän hän saa joululahjaksi. Ostin Nokian tarjouskännykän, 29¿. Esikoisella on ollut kans 6v lähtien puhelin, hyvä sitä kännykän käyttöä on opetella pikkuhiljaa.



Ja on se vaan niin kätevää soittaa lapsi kotiin syömään tms... Ei tarvi lähteä joka kaverin luota hakemaan että missäs sitä tänään ollaan...

ystäväpiirinsä täysin perheen ulkopuolelle, puhelut tulee suoraan omaan kännykkään, eikä vanhemmat ikinä juttele lasten kavereiden kanssa, kuten ennen lankapuhelinaikana.



Sitten kun mun tällä hetkellä eskarilainen on tarpeeksi iso olemaan yksin kotona tai tulemaan tyhjään kotiin, hankimme kyllä luultavasti kustannussyistä kännykän, mutta se on sitten aina kotona ja mielellään vielä laturista kiinni seinässä.



Perheiden pitää oppia sopimaan asiat etukäteen, kaikkea ei voi jättää kännykän varaan. MÄ en voi sietää asioiden hoitamista 15 v. siskontyttöni kanssa, jolla on ollut monta vuotta kännykkä. Mitään hän ei sovi etukäteen, kun luottaa siihen, että kännykällä voi soitella perään, aivan liikaa liekaa liian pienille lapsille/nuorille.

t. se jonka poika on kiinnostuneempi kännykän avaamisesta kuin yhteydenpidosta sillä..

toiseen.



Periaatteessa minusta on pimeetä opettaa lapsi siihen, että kännykkä on oikeastaan lelu ja niitä hankitaan aina uusia sitä mukaa kun vanhat rikotaan, hukataan, unohdetaan jonnekin tai halutaan parempi.



Eniten mua kuitenkin huolestuttaa toi sosiaalinen puoli. Jos ihmiset luottaa niin paljon kännykkään (joka ei vessanpönttöön vahingossa tiputtuaan enää toimi - tai akun loputtua ei toimi - tai tultuaan varastetuksi ei toimi, ainakaan toivotulla tavalla), että eivät edes tiedä " kenen kaverin luona" lapsi tällä kertaa on sanonut olevansa (mutta onko?) - niin eihän heillä ole mitään mahdollisuutta löytää lastansa, jos kännykälle käy jotain ja 6 v. on ties missä - eikä ehkä osaa kotiin.



No sitten on nämä hullut, jotka vaativat paikannuslaitetta kännykkään - minusta on sairasta opettaa lapsille pienestä pitäen, että he eivät voi tehdä mitään ilman tarkkaa valvontaa - vieläpä ainoastaan tekniikan avulla. Yksityisyys katoaa sitä myöten siviilihenkilöiltä ja he kasvavat maailmaan, jossa heillä itselllään ei ole koskaan ollut minkäänlaista yksityisyyttä.

Jos ei ole lankapuhelinta, niin sitten kännykkä.



En itsekään anna lapselle kännykkää mukaan ulos, mutta kotona hänellä sellainen on. Sitä ei myöskään käytetä mihinkään muuhun, kuin lapsen ja meidän vanhempien välisiin puheluihin.

että saan soitettua hänelle ja käskettyä kotiin. Asumme siis pienellä maalaispaikkakunnalla ja eskarilaiseni saa mennä jo kavereiden kanssa tuohon läheiseen metsikkköön/pellolle leikkimään. Kännykällä hänet on sitten kätevää käskeä takaisin kotiin, niin ei tarvitse aina lähteä hakemaan.

Tästä syystä siis meillä kännykkä.

Nykyäänhän kovasti yritetään viestittää vanhemmille, että kyselkää missä lapsenne ja teininne ovat olleet ja aikaansa viettäneet. Voihan sitä kysellä, mutta ei sitä kaikkea keksi kysyä - esim. muistitteko ottaa kaikki kaverit ylös kaivosta ennen kuin lähditte ulos, jäikö kukaan veteen, kun lähditte rannalta jne. Ei 6 v. ole vielä kypsä kantamaan vastuuta kovin isoista asioista, vaikka siltä vaikuttaisikin.

Tyttöni ja kaksi poikaa oli samassa eskarissa joilla ei kännyä ole ja sitä sitten tyttö itki. Mä en näe mitään tarvetta siihen että lapsella olisi vielä oma puhelin, koska ei milloinkaan joudu olemaan yksin missään.

Ulkona se ei sitä saanut pitää. Mutta jos lähdin vaikka nopeasti käymään lähikaupassa, niin jätin kännykän pöydälle. Meillä ei ollut lankapuhelinta, siksi siis oli tämä toinen kännykkä. Numerot oli pikanäppäimen alla.