Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisenä elämä menee puoliteholla eteenpäin
15.05.2022 |
Onko muita, joista tuntuu ettei yksinäisenä saa asioita aikaiseksi. Ei, vaikka olisi aikaa, terveyttä ja rahaa jne. Oon tässä ajatellu asioita ja todennut, että sillon kun on ihmisiä ympärillä, niin on itsekin paljon aktiivisempi ja innostuu asioista, mutta kun on kotona yksinään, niin mikään ei oikein huvita. Koko päivä saattaa kulua tekemättä käytännössä mitään. Mutta sit kun muistelen vuosien takaista aikaa kun oli esim kämppäkaveri, niin jo se pelkkä toisen ihmisen olemassaolo inspiroi vaikka lähteen lenkille tai tekemään jotain asioita. Siis en tarkota, että niitä olisi yhdessä tehnyt, vaan ylipäänsä innostu itse tekeen kaikenlaista. Mut nykyään, kun vaikka tulee töistä kotiin tai on vapaapäivä, on kauhean vaikea inspiroitua yhtään mistään!
Kommentit (50)
Englanninkielessä on kaksi sanaa yksinäisyydelle. Lonely kuulostaa hiukan epätoivoiselta, mutta solitaire on itsenäisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai tuntuuko se vaan siltä kun seurassa saa enemmän aikaiseksi kuin yksin, määrällisesti siis.
Yksin voi tehdä asiat kuten huvittaa ilman sopeutumista toisen tai toisten aikatauluihin tai tapoihin.
Yksin kun tekee asioita niitä ei tarvitse erikseen hyväksyttää muilla. Se voi aiheuttaa tyhjyyden tunnetta kun verrokkiryhmä puuttuu.
Ei yksinolo ole keltään pois.
Kuten jo joku sanoikin että yksinäisyys on mielentila.
Yksin se olen minäkin. Parisuhteessa ollessani olin yksinäinen, nyt vain yksin. Päivät ovat täynnä mielekästä tekemistä, joskus se on löhöämistä ja joskus tuntuu ettei tunnit riitä kaikkeen mitä haluaa tehdä. Itsestä löydettävä se voima ja rauha.
Mä oon huomannu, että yksinasuessa lykkää asioita helposti eteenpäin. Pesen nuo ikkunat jonain toisena päivänä. Ruoka on kyllä loppu, mutta en jaksa lähtiä kauppaan - pärjään vielä tänään puurolla. Vapaapäivänä herättyään saattaa pari tuntia kulua vielä sängyssä kun mikään tähdellinen tekeminen ei ole pakottamassa ylös
Itsellä on ihan sama tilanne kuin AP:lla. Tykkään olla yksin ja mulla on työ, harrastuksia, kavereita ja lapsuuden perhe, joten tapaan ja vietän aikaa ihmisten kanssa säännöllisesti.
Sitten on tämä älytön rakkauden kaipuu ja vaikka kuinka yrittäisin olla ajattelematta sitä, niin se on vaan niin iso että se puskee läpi kaikesta. On vaan jokin pakottamaton tarve löytää kumppani ja pariutua. Välillä jopa ärsyttää kun haluaisi elää yksin, mutta aivot on toista mieltä :l Ei kait tässä auta kuin pariutua, koska tulen kohta hulluksi, jos tää yksinolo jatkuu pidempään. Tällä hetkellä ilman kumppania kaikki tuntuu turhalta, koska ei ole ketään jolle jakaa niitä asioita. Ei ole ketään, josta voisi pitää huolta ja välittää. Pelkästään ajatus toisen kosketuksesta antaa vähän energiaa mennä eteen päin.
Ehkä jonain päivänä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on ihan sama tilanne kuin AP:lla. Tykkään olla yksin ja mulla on työ, harrastuksia, kavereita ja lapsuuden perhe, joten tapaan ja vietän aikaa ihmisten kanssa säännöllisesti.
Sitten on tämä älytön rakkauden kaipuu ja vaikka kuinka yrittäisin olla ajattelematta sitä, niin se on vaan niin iso että se puskee läpi kaikesta. On vaan jokin pakottamaton tarve löytää kumppani ja pariutua. Välillä jopa ärsyttää kun haluaisi elää yksin, mutta aivot on toista mieltä :l Ei kait tässä auta kuin pariutua, koska tulen kohta hulluksi, jos tää yksinolo jatkuu pidempään. Tällä hetkellä ilman kumppania kaikki tuntuu turhalta, koska ei ole ketään jolle jakaa niitä asioita. Ei ole ketään, josta voisi pitää huolta ja välittää. Pelkästään ajatus toisen kosketuksesta antaa vähän energiaa mennä eteen päin.
Ehkä jonain päivänä...
Samaistuin tähän täysin! Kaikki on kunnossa myös itsellä, mutta kun ei ole parisuhdetta niin tuntuu ettei loppujen lopuksi millään oo oikein merkitystä ja se ajatus kummittelee takaraivossa säännöllisesti
Meneekö?
En ole koskaan kokenut mitään muuta kuin yksinäisyyttä ja ollut koko aikuiselämäni yksin niin en osaa sanoa. Tämä teoria, jos pitää paikkansa niin se on oikeastaan jopa helpotus, koska nyt minulla on syntipukki toimettomuusjaksoilleni ja laiskuudelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Mulla on niin mielenkiintoiset projektit jotka pitää saada valmiiksi ennen kuolemaa että en varmaan ehtisi olla jonkun kanssa. Yölläkin valvon ja teen/opiskelen juttua.
Tiedän tunteen monesta eri elämänvaiheesta. Mutta silti mieluummin yksinäisyys kuin muiden määräilyn perässä juokseminen.
Alue: Aihe vapaa
Tulee jotenkin unelias olo olla koko ajan yksin kotona. Samat kierrätykseen viemistä odottavat pussit odottavat lattialla viikosta toiseen, koska ei ole mitään erityistä syytä lähteä viemään niitä mihinkään. Vaikka ne on joskus kauan sitten saanut sentään kerättyä pusseihin. Jotenkin hiukan sotkuista kotona koko ajan, kun ei jaksa kunnolla siivota ja järjestää mitään, kun ketään ei juuri koskaan käy. En nyt erityisesti pidä tarpeellisena sellaista tekemistä tekemisen vuoksi -puuhailua, mutta että edes tulisi tehtyä tarpeelliset kotihommat, vaikka asuukin yksin. Lyhytkin kahvihetki jonkun kanssa antaa kyllä virtaa, tai edes käynti jossain, missä näkee muita ihmisiä ja vielä parempi, jos edes vähän tulee juteltua jonkun kanssa.