Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisenä elämä menee puoliteholla eteenpäin
15.05.2022 |
Onko muita, joista tuntuu ettei yksinäisenä saa asioita aikaiseksi. Ei, vaikka olisi aikaa, terveyttä ja rahaa jne. Oon tässä ajatellu asioita ja todennut, että sillon kun on ihmisiä ympärillä, niin on itsekin paljon aktiivisempi ja innostuu asioista, mutta kun on kotona yksinään, niin mikään ei oikein huvita. Koko päivä saattaa kulua tekemättä käytännössä mitään. Mutta sit kun muistelen vuosien takaista aikaa kun oli esim kämppäkaveri, niin jo se pelkkä toisen ihmisen olemassaolo inspiroi vaikka lähteen lenkille tai tekemään jotain asioita. Siis en tarkota, että niitä olisi yhdessä tehnyt, vaan ylipäänsä innostu itse tekeen kaikenlaista. Mut nykyään, kun vaikka tulee töistä kotiin tai on vapaapäivä, on kauhean vaikea inspiroitua yhtään mistään!
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa yksin.
Voi ei. Tuo on kyllä vielä pahempaa yksinäisyyttä kuin yksinään oleminen.. harmi että on kohdallasi näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua. Töissä ja kodin ulkopuolella käyn paljon paremmin tehoilla kuin yksin kotona. Tuntuu että viikonloppu ja mitään erityista saanut aikaan ku tietokoneella ja kotona olla. Huomenna onneksi töihin se pitää hyvin mielen virkeenä(Ei siis itse työ vaan ne ihmiset siellä) Mutta olen tyytyväinen elämääni ja harvoin poden huonoa omatuntoa. Kaverit on kans kaukana tai sit omaa elämää viettämässä. Whatsapin kautta tietysti yhteydessä sillo tällöin.
Hyvin kuvailit! Sama homma itsellä, että töissä kyllä on reippaana ja usein vielä ajattelee töissäollessa, että no kotona sitten teen sitä ja tätä ja vknloppuna tuota, mutta kun se hetki koittaa niin on vaan jokseenkin tyhjä ja vetämätön olo.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on mielentila. Jos seura auttaa tilanteeseen, niin aloita uusi tai löydä uudelleen vanha mielekäs ja sosiaalinen harrastus.
(hyvistä) ihmissuhteista puhutaan sosiaalisena pääomana. Kyllähän tämä on ihmisiä erottava tekijä, että voiko rupatella ja nähdä jotakuta. Varmaan av:n suurin koukuttavuus tulee juuri tästä, monella puuttuu elävästä elämästä läheinen ystävä. Itse olen katkonut muutaman ihmissuhteen, kuin totesin ne huonoa oloa lisäävinä. Siinä mielessä yksinolo on selkiyttänyt käsitystäni itsestäni.
MUtta todellakin, hyvin helposti menee aika sisätiloissa. Olen introvertti, mutta joskus tajuaa, että hyvään elämään kuuluu tapahtumia silloin tällöin ja ilman seuraa niitä (merkityksellisiä) tapahtumia ei vaan tule.
Vaikea saada mentyä esim elokuviin, vaikka mulla olis lippujakin.
Just ajattelin tänään tätä ihan samaa asiaa, vietettyäni viikonlopun yksin. En tehnyt mitään niistä asioista, joita olin suunnitellut. Oli helppoa jättää tekemättä. Koira minulla on ja sen kanssa kävin metsässä ja ulkoilin muutenkin. Ilman koiraa en olisi tehnyt yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Just ajattelin tänään tätä ihan samaa asiaa, vietettyäni viikonlopun yksin. En tehnyt mitään niistä asioista, joita olin suunnitellut. Oli helppoa jättää tekemättä. Koira minulla on ja sen kanssa kävin metsässä ja ulkoilin muutenkin. Ilman koiraa en olisi tehnyt yhtään mitään.
Muitakin siis samassa veneessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Ollaan miehen kanssa erottu ja kun lapset hänellä niin en tee koko aikana välttämättä yhtään mitään. Mielikin on jotenkin maassa. Mieliala piristyy ja elämä jatkuu vasta kun lapset tulee takaisin kotiin. Olen luullut tähän asti että olen ainoa ja olen jotenkin outo, kun en pysty nauttimaan yksinäisyydestä ja omasta rauhasta. Enkä ole edes ekstrovertti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on mielentila. Jos seura auttaa tilanteeseen, niin aloita uusi tai löydä uudelleen vanha mielekäs ja sosiaalinen harrastus.
(hyvistä) ihmissuhteista puhutaan sosiaalisena pääomana. Kyllähän tämä on ihmisiä erottava tekijä, että voiko rupatella ja nähdä jotakuta. Varmaan av:n suurin koukuttavuus tulee juuri tästä, monella puuttuu elävästä elämästä läheinen ystävä. Itse olen katkonut muutaman ihmissuhteen, kuin totesin ne huonoa oloa lisäävinä. Siinä mielessä yksinolo on selkiyttänyt käsitystäni itsestäni.
MUtta todellakin, hyvin helposti menee aika sisätiloissa. Olen introvertti, mutta joskus tajuaa, että hyvään elämään kuuluu tapahtumia silloin tällöin ja ilman seuraa niitä (merkityksellisiä) tapahtumia ei vaan tule.
Vaikea saada mentyä esim elokuviin, vaikka mulla olis lippujakin.
Minäkin olen katkaissut kaverisuhteissa, joissa olen ollut jotenkin "käytettynä". Siksi joskus hölmöä tuntea yksinäisyyttä, kun tämä oli valintani ja pienempi paha. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän.
Itsellä samaa.
Kuin myös. Itse huomaan saavani aivan älyttömän energiaboostin jo siitä, että vaihdan kaupassa kassan kanssa muutaman sanan sen normihein ja kiitoksen lisäksi. Siitä menee jotenkin ihan kierroksille pitkäksi aikaa ennen kuin rauhoittuu takaisin siihen normaaliin fiilikseen ja sitä odotellessa on ihan ex-tempore vaihtanut lakanat, imuroinut, vaihtanut pariin kukkaan mullat ja käynyt lenkillä..
Olen miettinyt monesti, että onko tuo energisyys ei-yksinäisille ihan normaali olotila. Vähänkö sitä saisi paljon aikaan tai sen vähänkin ihan huomaamatta.
Seurankipeys on sairaus, josta voi parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Ollaan miehen kanssa erottu ja kun lapset hänellä niin en tee koko aikana välttämättä yhtään mitään. Mielikin on jotenkin maassa. Mieliala piristyy ja elämä jatkuu vasta kun lapset tulee takaisin kotiin. Olen luullut tähän asti että olen ainoa ja olen jotenkin outo, kun en pysty nauttimaan yksinäisyydestä ja omasta rauhasta. Enkä ole edes ekstrovertti!
Et ollenkaan ainoa! Minä olen jonkin tason introvertti. En nyt ihan ääripäästä, mutta ehdottomasti introverttiin päin kallellaan oleva, ja vaikka onkin kiva olla yksinkin, mutta selvästi huomaan piristyväni kun on jotain ihmisiä ympärillä. Ei sen tarvi edes olla mitään aktiivista yhdessäoloa. Riittää että on vaikka vaan samassa tilassa ja puuhailee silti omia juttujaan
Kaverit ovat tuossa tärkeämmässä osassa kuin parisuhde. Kumppaninkin kanssa voi jäädä möllöttämään kotona ja pahimmillaan ei saa raahattua toista edes niihin vähiin harrastuksiin joita tekee yksinään. Parasta on jos motiivi tulee kodin ulkopuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan niin tuon tunteen sinkkuajoilta. Juhlapyhät ja viikonloput ovat mielestäni pahimpia yksinäiselle. Tsemppiä
Tässähän tämä sunnuntai vierähti palstaillessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko vaikka hoitaa kaverisi eläimiä?
Vierailija kirjoitti:
Ei raaski ottaa eläintä, kun työn takia se olisi pitkät päivät yksin kotona. Tai no sen reilun 9h työmatkoineen ja alan sääliin, että sielä se yksin on pienehkössä kerrostaloasunnossa :/
Fiksua ajatella eläimen hyvinvointia.Ei kannata tosiaan ottaa,kun joutuisi olemaan pitkät päivät yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla aivan päinvastoin. Kun on ihmisiä ympärillä en saa aloitettua mitään. Yksin sujuu kaikki nopeasti ja tehokkaasti, oli sitten siivous tai silitys, puutarha tai lenkkeily. En voi sietää kenenkään kanssa kauppaan menoakaan tai lorvia jossain nk. shoppailureissulla. Haluan keskittyä yksin tekemisiini ja inspiksiä riittää, en tarvitse ketään kalkattamaan ja keskeyttämään omaa ajatuksenjuoksuani. Silti olen sosiaalinen ja kutsun ystäviä usein kotiini ja teatterissa sekä oopperassa on tietty mukava olla hyvässä seurassa kuten myös ulkona syömässä käydessä.
Täällä toinen samanlainen. Viihdyn yksin ja olen paljon aikaansaavampi kun olen yksin. Paremmin viihdyn omien ajatuksieni kanssa kuin jonnin joutavassa seurassa aikaani haaskaten. Sinkkuna elelen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, elämässäni on ollut kaksi pitkää parisuhdetta, olin silloin aikaansaavampi kuin yksin eläessä. Ihminen tarvitsee toista ihmistä, Suomessa kukaan ei oikeastaan välitä kenestäkään. On paljon yksinäisyyttä mutta miten se korjataan, siinäpä pulma. Sitten kun olet paljon yksin, et osaa enää hakeutua mihinkään missä on ihmisiä, koska itseäni ainakin hävettää tämä yksinäisyys. En ole mikään reppana, mutta varmaan monet ajattelevat, että tuossa tuo reppana menee. Olen paljon kotona ja käyn yksin ulkoilemassa.
Kannattaa unohtaa nuo reppanuuskelat. Meitä on niin tolkuttomasti kaikissa sosiaaliluokissa ja tässä on nyt ollut kaikenlaista, mikä särkee yhteisöllisyyttä ja sekoittaa ihmisten päätä. Vainoharhaisuus on reppanuutta eikä liity sinänsä yksinäisyyteen. Voi olla hyvinkin tolkku yksin, jos vaan on avoin ja omaa kriittisyyttä, ei hurahtele hypetyksiin sun muihin.
Voi että... mä tekisin taas mitä vaan että saisin olla yksin ilman velvollisuuksia!
Vierailija kirjoitti:
Kaverit ovat tuossa tärkeämmässä osassa kuin parisuhde. Kumppaninkin kanssa voi jäädä möllöttämään kotona ja pahimmillaan ei saa raahattua toista edes niihin vähiin harrastuksiin joita tekee yksinään. Parasta on jos motiivi tulee kodin ulkopuolelta.
Riippuuhan se kumppanistakin. Semmoinen joka tykkää lenkkeillä ja käydä välillä jossain on hyvä.
Telkkaria tuijottavat sohvaperunat moni nykyään skippaa "parisuhteena". Ei näitä kotiinsa enää halua.
Alue: Aihe vapaa
Olen parisuhteessa yksin.