Te jotka "käsittelette tunteenne", miten sen teette?

Kärsin morkkista.

En siis todellakaan osaa "käsitellä" varsinkaan kiukkuani tunteena mitenkään hyödyllisellä tavalla, mutta nykyään kokeilen pientä niksiä sen taltuttamiseen: vasemman käden käyttämistä. Napsuttelen vaikka vasemman käden sormia kiukun hetkellä, jos en muuta keksi. Jossakin väitettiin että sellaisesta voi olla apua. Arvelen sen perustuvan aivopuoliskojen tehtäviin tjtn. Plasebovaikutus nyt ainakin.

Heitän pitkäkseen, puren hampaat yhteen ja annan tunteiden vyöryä koko voimallaan. Pahinta on ruveta patoamaan ja keräämään v*tutusta.

Vierailija kirjoitti:

Kärsin morkkista.

En siis todellakaan osaa "käsitellä" varsinkaan kiukkuani tunteena mitenkään hyödyllisellä tavalla, mutta nykyään kokeilen pientä niksiä sen taltuttamiseen: vasemman käden käyttämistä. Napsuttelen vaikka vasemman käden sormia kiukun hetkellä, jos en muuta keksi. Jossakin väitettiin että sellaisesta voi olla apua. Arvelen sen perustuvan aivopuoliskojen tehtäviin tjtn. Plasebovaikutus nyt ainakin.

Missä olosuhteissa et osaa käsitellä kiukkua? Töissä? Entä kotona yksin? Voitko päästää sen jossain ulos, juoksemalla,kiroilemalla, karjumalla tyynyyn tms? Ja sen jälkeen pohtia, mikä sen nosti esiin.

Usein negatiiviset tunteet kumpuaa aikaisemmista, samantapaisista tilanteista. Kun huomaan negatiivisen tunteen (viha, suru, ärsytys jne), mietin millainen tilanne on, missä tunne esiintyy. Sen jälkeen mietin onko menneisyydessä jotain samantapaisis tilanteita, jotka laukaisevat negatiivisen tunteen, vai onko nykyinen tilanne oikeasti rankka.

Käytännön esimerkki: Olin luvannut siivota yrtinistutusprojektini keittiöstä, jotta mieheni pääsisi laittamaan ruokaa, mutta hengailin puhelimella ja hidastelin. Mies pyysi uudestaan ja suutuin hänelle siitä tosi paljon. Kiukuttelin ja tiuskin kun mikäkin lapsi ja tuntui tosi pahalta. Siivotessani mietin tilannetta. Mikä laukaisi suuttumukseni? Se, että hän pyysi uudestaan ja sillä tavoin asetti minulle tarkan ajan koska pitää siivota (heti), eikä niin, että olisin esim saanut selata uutiset loppuun ja sitten siivota. Tajusin, ettei mieheni tehnyt tässä mitään väärää, vaan viha kumpusi siitä, että lapsena isäni sai usein raivokohtauksia kun kotimme oli sotkuinen ja huutaen vaati että koko perhe siivoaa NYT HETI, raivosi ja pelästytti sillä meidät lapset. Siivosimme aina paniikissa ja itku kurkussa. Tämä tunne minulle tulee mieleen siitä, kun käsketään siivota heti, enkä voi itse periaatteessa päättää siivousaikaa. Kerroin asiasta miehelleni, ja mietimmy yhdessä miten hän voisi ilmaista asian eri tavalla ensi kerralla, jotten ottaisi turhaan nokkiini. Toki nyt tämän huomattuani ja käsiteltyäni osaan itsekin miettiä tarkemmin, etten suutu samanlaisessa tilanteessa uudestaan.

Tunteiden käsittely on itsereflektointia ja sitä, että näkee myös itsessään virheitä js pyrkii oppimaan niistä.

Minulla itkeminen auttaa parhaiten pääsemään negatiivisten tunteiden juurisyihin kiinni mm. suru, pettymykset, kateus, yksinäisyys, hylätyksi tulemisen pelko. Jos alan kokemaan tiettyä kireyttä, negatiivisuutta, mielipiteeni alkavat muuttumaan mustavalkoisiksi - tiedän, että en ole kosketuksissa omiin tunteisiini. Kunnon itku yksinäisyydessä auttaa saamaan maata jalkojen alle, kohtaan sisälle patoutuneet tunteet ja sen jälkeen olo on kevyt. 

Kirjoittaminen on myös tärkeää, jos kyse on käytännön asiasta, joka vaatii ratkaisua. Pohdin asian kaikilta kannoilta, olen itselleni empaattinen, myös toisten ihmisten näkökannat  pohdin. Pyrin päätökseen joka tyydyttää niin älyllisesti kuin tunnetasolla. 

Tieto auttaa myös tunteiden käsittelyssä. En ollut osannut jäsennellä henkisen väkivallan aiheuttamia tunteita, koska en tunnistanut kunnolla henkistä väkivaltaa mm. manipulointi. Oli vain epämääräinen paha olo, josta syytin itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Menen rohkeasti "kiellettyjä" tunteita kohti. Jos olen esimerkiksi kateellinen, tunnustan sen itselleni ja mietin miksi olen kateellinen. 

Joskus olen vielä sanonut kateellisuuteni (tai sen syytkin) ääneen sen kohteelle, jos kyseessä on ollut ihminen, jonka kanssa joudun kuitenkin olemaan tekemisissä. Yleensä tämä on helpottanut välejä kummasti, kun asiasta on juteltu. T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan viinaa, nollaan tilanteen ja maanantaina kaikki on normaalisti taas.

Paitsi ettei ole, koska viina tuhoaa tunteidenkäsittelytaitosi.

onhan noita ryyppääviä, suorastaan alkkiksia kirjailijoita, runoilijoita ja muitaki taiteilijoita jopa kliseeksi asti. sinäkö meinaat että eipäs ole??

Tunteita voi käsitellä luovasti/rakentavasti tai tuhoavasti.

Tai ehkä pahanolon/kitkeryyden/ihmis vihan työstäminen taideteokseksi ei ole käsittelyä vaan kostoa.

Kuitenkin paljon julkaista kaunokirjallisina teoksina varsin myrkyllisiä sisältöjä, siis sellaisia jotka eivät avaa ymmärrystä vaan pönkittävät esim seksismiä. Ihmiset ovat kyllä raadollisia sukupuoleen katsomatta mutta hyvä kirjailija esittelee monisyisesti ihmisluonnetta.

Vierailija kirjoitti:

Rauhoitun ja kuuntelen itseäni. Mietin, miltä oikeasti tuntuu ja miksi (esimerkiksi vihan takana saattaa olla häpeän ja pettymyksen tunteita). Kirjoitan päiväkirjaa, juttelen ehkä ystävän kanssa. Haastan tunteen takana olevaa ajatusta - ovatko asiat ihan oikeasti näin, vai liioittelenko vähän? Mietin, mitä nyt tarvitsisin ja miten voisin antaa sen itselleni tai kommunikoida kumppanille rakentavasti.

Eli siis juot itsesi kovaan humalaan, raivoat toisille ja selvittyäsi pidät jonkin aikaa matalaa profiilia koska et kehtaa olla kenenkään kanssa tekemisissä. Loppujen lopuksi pyrit kaikin keinoin vain unohtamaan sen ikävän tunteen jonka takia vedit raivokännin. Unohtamiseen vaaditaan usein lisää alkoholia.

Käyn ikään kuin dialogia päässäni. Mietin miksi tunnen mitä tunnen. Miten se linkittyy joihinkin menneisyyden tapahtumiin. Mietin, että ylireagoinko ja minun pitäisi muuttaa lähestymistäni kyseiseen asiaan tai ongelmaan.