Mä en jaksa enää mun assipoikaa

Oikeasti olen kurkkuani myöten täynnä. Poika on fyysisesti mua paljon vahvempi ja voimakas mutta tunteiden hallinta ja toiminnanohjaus on pienen lapsen tasolla. Se tekee hänestä raskaan ja pelottavan. Esimerkiksi eilen illalla meillä oli tosi kivaa, mies tilasi pizzaa ja molemmat pojat oli kotona. Katsottiin lätkää yhdessä ja yhtäkkiä kun pizzat tuli, pojan mielestä siinä oli jotenkin väärät täytteet. Hän heitti sillä pizzalaatikolla mua, karjui, kiroili, meni maahan makaamaan, löi päätään maahan. Kuopus kiitti "v i t u n kivasta illasta taas" ja sulkeutui omaan huoneeseen. Sitten tuo esikoinen rauhottui ja ihan vilpittömästi kysyy että missä kaikki on. Pienen hetken ajaksi mua kävi häntä sääliksi, mutta sitten hän sai uuden raivokohtauksen kun hän suostui maistamaan sitä pizzaa ja se olikin kylmää.