Kaveriperheen erityislapsi

Vierailija kirjoitti:

Jopa joo ja niinpä niin.

Aha, voi että.

Mitä muuta voi pyöritellä kuin silmiään? Sanot, että pyöritteli mm. silmiään? Sano miehelle, että tekee helikopterin, on kaikilla hauskaa.

Sinulla on rasittava tyyli tehdä provoja, täytesanoja käytät kauheasti, aiheetkin niin lapsellisia, että hävettää sun puolesta.

Normi-ihminen sanoisi, että nyt hanat kasaan ja kotimatkalle hep!

Mutta sinun provomaailmassa ei.

Sun elämässä ei varmaan hirveästi tapahdu jos tämäkin kuulostaa aivan uskomattomalta. Monille on vaikea alkaa ohjeistaa toisia aikuisia ihan normaaleissa asioissa. Ite ainakin välillä olen ollut tilanteissa että miettii että oikeastiko mun täytyy aikuiselle täysjärkiselle vieraalleni jankata monta kertaa että ottaa kengät pois jalasta eikä kävele ne jalassa olohuoneen valkoiselle matolle.

Ei ole ihan noin radikaalista tapauksesta kyse, mutta itse kyllästyin kanssa yhden tutun lapseen ja käytökseensä. En halua heitä enää kylään ja vanhempi itse on sitä mieltä, että lapsella ihan normaali kuri ja että on normaalia että lapset metelöi, peuhaa, juoksentelee jne. Noh, mun mielestä se että ei uskota kodin haltijan sääntöjä ja kieltoja ei ole normaalia. Tämä lapsi uhmaa mulle jopa vastaan vanhempansa ollessa vieressä.

Sillon ku mää olin lapsi, pöydässä istuttiin nätisti ja kuunneltiin aikuisten juttuja. Tarjoiluja ei kahmittu vaan mietittiin tarkkaan voiko ottaa esim. toisen pullan. Kieltoja uskottiin välittömästi ja huonosta käytöksestä koettiin häpeää. Osa nykyajan vanhemmista vaan naureskelee lapsen touhuille tai on hiljaa taustalla. Ei ihme että opettajatkin on näiden pulassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihapullia syövä heteromies kirjoitti:

Älä ota tuollaista roskaperhettä kotiisi enää kuuna kullan valkeana. Et tarvitse tuollaisia "ystäviä" mihinkään. Ja se niitten pentu on oikea passkakasa.

Anna niille kuitenkin mitä pikimmin lahjaksi niin iso kortonkipakkaus mihin Sinulla vain suinkin on varaa.

Karmea asenne sinulla ja noin paljon yläpeukkuja, surullista ja kylmäävää.

Eiköhän ykkösasia ole, että lapsi tarvitsee jotain apua nyt.

Provossa lapsi, anoppi, ystävä, naapuri jne. tarvitsee aina apua.

Eniten kuitenkin apua tarvitsisi ap, jonka elämä on niin kurjaa, että se vääntää huonon provon vähän väliä.

Minulla ei kyllä provotutka värähtänyt aloituksesta.

Antaisin lapselle kunnon tukkapöllyn kun vanhemmat ei näe ja kertoisin, että jos vielä perseilee niin saa selkään. Jotkut lapset eivät opi yhteiskunnan sääntöjä hyvällä, on parempi että oppi tulee ajoissa eikä vasta nuorisovankilassa. Ja ei, kaikki ilkeät kakarat eivät ole mitään "erityisiä", ne ovat ihan vaan ilkeitä luonteita.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin lapselle kunnon tukkapöllyn kun vanhemmat ei näe ja kertoisin, että jos vielä perseilee niin saa selkään. Jotkut lapset eivät opi yhteiskunnan sääntöjä hyvällä, on parempi että oppi tulee ajoissa eikä vasta nuorisovankilassa. Ja ei, kaikki ilkeät kakarat eivät ole mitään "erityisiä", ne ovat ihan vaan ilkeitä luonteita.

Eihän tuo auttaisi mitään! Etkö tajua? Tuollainen lapsi ei tajua mitään yhteyttä rangaistuksen ja tekojensa välillä.

Meiltä olisi lentänyt pihalle heti, kun ensimmäisen kerran härnäsi lemmikkejä. Aika paljon olen valmis sietämään, mutta eläinten kiusaamiselle on nollatoleranssi Ja niin pitäisi olla kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin lapselle kunnon tukkapöllyn kun vanhemmat ei näe ja kertoisin, että jos vielä perseilee niin saa selkään. Jotkut lapset eivät opi yhteiskunnan sääntöjä hyvällä, on parempi että oppi tulee ajoissa eikä vasta nuorisovankilassa. Ja ei, kaikki ilkeät kakarat eivät ole mitään "erityisiä", ne ovat ihan vaan ilkeitä luonteita.

Perus kuritusvä kivallan kannattaja. Ei muuta kuin selkään vaan, viis siitä, että sitä lasta ei ole yritetty opettaa tavoille edes sillä "hyvällä" vielä!

Eihän lapsi opi tavoille herranjestas mitenkään, jos sen annetaan puuhata mitä haluaa, kielletään, mutta ei vaadita kiellon noudattamista, osoitetaan että jos joku muu puuttuu lapsen käytökseen/arvostelee sitä, se joku muu on väärässä, ja lapsi kultamussukkana saa toki heitellä esim. pikkuautoilla toisia, tuhma setä hyihyi otti pikkuauton pois!

Lapsi voi toki olla joku erityislapsi, mutta ei sellaisekaan kanssa noin toimita, kuten AP selostaa noiden vanhempien tekevän. Ei se erityislapsikaan yleensä ole mikään villipeto joka ei kykene oppimaan tavoille. Se on vaan hänelle vaikeampaa, ja vaatii vanhemmilta enemmän jämäkkyyttä, toistoa ja stukturoitua arkea kuin "tavallisen" lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ole tienneet, että lapsi on erityislapsi? Ja miten voitte ottaa minkä tahansa perheen viikoksi luoksenne?

Teidän pitää heti saada perhe pois teiltä. Sanotte suoraan, että lapsi on niin levoton, että on parempi, että vieraat menevät hotelliin. Ja päivisin nähdään ulkona ja leikkipaikalla ja ravintolassa. Saavat sitten ravintolan työntekijät ihmetellä sen lapsen käytöstä.

Kotiin ei pidä tuollaisia päästää.

En muuten ymmärrä, miksi erityislapsen vanhemmat lähtevät minnekään tuollaisen lapsen kanssa, erityisesti pitkälle vierailulle. Ja miksi he eivät ole jo itse tuollaisen käytöksen jälkeen tajunneet painua takaisin kotiin.

Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja pelasta kotinne ja viikkonne! Suhteesta tuohon perheeseen ei ole niin väliä.

Emme tienneet koska nämä kaverit eivät taida itsekään ymmärtää, tai eivät varmaan halua myöntää, että lapsi ei ole aivan normaali. Heidän mielestään tämä on tavallista vilkkaampi, mutta mistään muusta eivät ole puhuneet. Meillä käy todella harvoin yökylässä ketään ja ajattelimme sen olevan kivaa piristystä koronan jälkeen kun saisimme vihdoin vieraita.

Uskoitteko te tuota aloitusta? Tuli muka yllätyksenä käytös blablablaa. Höpöhöpö ja ihan viikoksi kylään?

Viikonlopun olisin ymmärtänyt tai mökkeilyn.

Vierailija kirjoitti:

Meiltä olisi lentänyt pihalle heti, kun ensimmäisen kerran härnäsi lemmikkejä. Aika paljon olen valmis sietämään, mutta eläinten kiusaamiselle on nollatoleranssi Ja niin pitäisi olla kaikilla.

Jokainen olemme omia persooniamme, ja teemme asiat omalla tavallamme. Tosin mainitsin tuossa jo aiemmin, että taidan olla aika nössö kun olen jo sietänyt kaikenlaista, mutta lemmikkien kohteluun puutuimme kyllä samantien.

Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.

En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.

Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.

En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.

Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.

Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.

Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.

En antaisi kaverin lapsen tuhota kotiani enkä kiusata lemmikkejä tai omia lapsiani. Pienen sotkun olen valmis sietämään, mutta en mitään aivotonta kohellusta. Ihan sama kuinka erityinen lapsi on, erityisyys ei ole oikeutus huonoon käytökseen. Ihan kylmän viileä ilmoitus kaverille, että nyt on aika poistua, kun kämppä on vielä pystyssä ja ihmisasumukseksi tunnistettavissa.

Rikki menneistä tai muuten tuhotuista tavaroista lasku. Jos lapsi lyö toisia leluilla silmään, rääkkää eläimiä jne, niin ehkä ei olisi liioiteltua tehdä lasua, kun ilmeisesti lapsen vanhemmat eivät osaa asialle mitään tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan noin radikaalista tapauksesta kyse, mutta itse kyllästyin kanssa yhden tutun lapseen ja käytökseensä. En halua heitä enää kylään ja vanhempi itse on sitä mieltä, että lapsella ihan normaali kuri ja että on normaalia että lapset metelöi, peuhaa, juoksentelee jne. Noh, mun mielestä se että ei uskota kodin haltijan sääntöjä ja kieltoja ei ole normaalia. Tämä lapsi uhmaa mulle jopa vastaan vanhempansa ollessa vieressä.

Sillon ku mää olin lapsi, pöydässä istuttiin nätisti ja kuunneltiin aikuisten juttuja. Tarjoiluja ei kahmittu vaan mietittiin tarkkaan voiko ottaa esim. toisen pullan. Kieltoja uskottiin välittömästi ja huonosta käytöksestä koettiin häpeää. Osa nykyajan vanhemmista vaan naureskelee lapsen touhuille tai on hiljaa taustalla. Ei ihme että opettajatkin on näiden pulassa.

Näin minutkin on kasvatettu ja omakin lapsi. Hän on nykyään hienosti koulussa pärjäävä, rauhallinen ja kiltti lapsi. Hän kyllä sanoo ihan suoraan, että tämä kaverien lapsi kiusaa jatkuvasti mutta vanhemmat eivät tee mitään.

Luulen että koska kyseessä on heidän ensimmäinen lapsensa, eikä kummallakaan aiempaa kokemusta lapsista, niin he eivät oikein ymmärrä mitä missäkin tilanteessa tulisi tehdä.

Minä tiedän perheen, jossa heidän oma koiransa oli vietävä pitkäaikaiseen sijoitushoitopaikkaan, kun oma lapsi ei antanut koiralle mitään rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on erityislapsi jolla on aina ollut todella isoja haasteita ja paljon ei-toivottua käytöstä.

En tarkoita että kaikilla erityisillä olisi näin tai että erityisyyden johdosta antaisin lapsen käyttäytyä miten vaan. Varmasti hänen kasvatuksensa ja opettamisenss eteen on tehty moninkertainen työ normilapsiin ja moneen erityiseenkin verrattuna, silti tulos ei aina näy niin kauniisti.

Mä en tämän lapsen kanssa varsinkaan vaikeimpina vuosina lähtenyt minnekään yökylään. Vierailutkin jätin suosiolla väliin. Lomareissut suunniteltiin tarkasti niin että karsittiin riskejä ja välillä jätettiin kokonaan väliin. Ei käyty sukujuhlissa, jopa lähiperheenjäsenen hautajaiset jäi välistä. Ne sukulaiset ja vanhat kaverit jotka halusi tavata saivat joko tulla meille tai meidän valitsemaan, turvalliseen paikkaan.

En todellakaan antanut lapsen satuttaa ketään tai rikkoa kenenkään omaisuutta. Mulle noi on ollut aivan hirveitä paikkoja ja tietysti jos jotain valmisteluista ja valvonnasta huolimatta pääsi tapahtumaan pahoiteltiin ja tarjottiin korvausta, yleensä lähdettiin heti pois tilanteesta jne.

Mä olen saanut myös paljon negatiivista palautetta toiminnastani. Ei lapsen kanssa saa linnoittautua kotiin tai turvalliseen ympäristöön, ei lapsi tuolla tavalla opi ikinä käyttäytymään. Lapsi pitää viedä välillä pois omalta mukavuusalueeltaan. Näin välikommenttina siis tämän lapsen elämä harvoin edes käväisee siellä mukavuusalueella ja toki pyrimme normaalissa arjessa liikkumaan mutta kun asiat ympärillä menevät yli lapsen ymmärryksen ja sietokyvyn olemme karsineet ns turhia ja vahingollisia käyntejä.

Mulle ollaan oltu tosi loukkaantuneita kun on jätetty noita sukujuhlia ja kutsuja väliin. Sanoin kuin siitä että tavatessamme olen liiaksi keskittynyt lapseen enkä keskustelukumppaniin. Puhutaan diagnoosin taakse piiloutumisesta. Kaikki eivät diagnooseihin edes usko, kasvatuksen puutetta vaan. Sanotaan että mun pitäisi hankkia lapsenvahti jotta pääsisin vaikka muiden kanssa ulos iltaa viettämään, olen itsekäs kun en tätä edes yritä.

Ei ole aina helppo laji tämä, silloinkaan kun ei anna lapsen rikkoa toisen omaisuutta ja satuttaa muita.

Minusta olet toiminut aivan hienosti, koska tunnet lapsesi parhaiten sekä ymmärrät rajojen päälle. Tuossa tapauksessa olisin varmaan itse kutsunut ystävät jonnekin Hop Lopiin tms, jotta näkisivät kuinka erityislapsi käyttäytyy. Ehkä he sitten osoittaisivat parempaa ymmärrystä miksi kieltäydyit kutsuista.

Itsellä sitä mahdollisuutta ei nyt ollut, koska asumme kavereistamme niin kaukana ja lupasimme heidät meille kun emme tienneet lapsen olevan noin villi tapaus.

Terkuin, Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja olette yhteydessämiksi?

Jos kerran viime näkemisestä on sen verran aikaa, että vauvasta kasvoi hirviö, niin ei varmasti ole mitään tarvetta ohjeistaa kasvatusasioissa tai olla yhteydessä muutenkaan.

No miksi kavereiden kanssa ylipäätään vietetään aikaa? Kuten aiemmin kerroin, että emme ole tavanneet kun viimeksi tämän lapsen ollessa vauva (koska korona) sekä pitkä välimatka. Enkä tosiaan osannut kuvitella lapsen olevan noin rajaton. Meillä käy todella harvoin yökylässä vieraita, ja tilaa löytyy, niin myönnyimme kun he kysyivät yöpaikkaa.

Ap, olet ilmeisesti linjoilla. Mikä on tilanne nyt? Mitä aiot tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Uskoitteko te tuota aloitusta? Tuli muka yllätyksenä käytös blablablaa. Höpöhöpö ja ihan viikoksi kylään?

Viikonlopun olisin ymmärtänyt tai mökkeilyn.

Ja sinun kontribuutiosi ketjuun on...nolla? Jos provotutka eli sloggeissa haudottu rämemajavasi pärähtää märäksi siitä, että ap:n kirjoitus tuntuu provolta, niin mitäpä jos painuisit v*****n ja lue seuraavaa ketjua, nollakommentoinnin sijaan. Turhaa sä tässä nillität.

Minkä ikäinen tämä kauhukakara on?

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet ilmeisesti linjoilla. Mikä on tilanne nyt? Mitä aiot tehdä?

Kunhan heräävät niin istumme pöydän ääreen asiasta keskustelemaan. Tiedän ettei tule olemaan helppoa heidän kuulla, että rakkaan lapsen temput ei ole sallittuja kodissamme, mutta tajuan sen, että pakko asiasta on puhua.

Ap