Ero tulee, valtava ahdistus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseppähän olet erosi aiheuttanut eikä kukaan ole syypää eroon yksinään. Kerro kuinka huonosti olet kohdellut kumppaniasi niin että se lähtee. 

Olet kyllä hyytävän ilkeä ihminen, mistä tuollaisia aina vaan pesiytyy tälle palstalle? Karmivaa.

Totuus tekee kipeää jos pitää katsoa itseään peiliin ja sieltä näkee vain hyytävän ilkeän ihmisen jos ei puoliso viihdy enää sellaisen kanssa. 

Missä unelmissa oikein elät kun et tajua kuinka voi olla henkistä väkivaltaa parisuhteissa joka ei näy ulkopuolisille. Ei sieltä parisuhteesta kukaan lähde ihan huvikseen jos ei ole paha olla ja sairastumisen vaara siinä suhteessa. 

Häh? Voihan sitä ihastua ja rakastua toiseenkin, vaikka omassa kumppanissa ei mitään vikaa olisikaan. Tai haluta elää eri tavalla kuin oma kumppani, esim muuttaa vuorille ja jos tämä ei nykyiselle kumppanille sovi, on erottava toteuttaakseen omat haaveensa. Ei kaikkeen löydy vika aina vain toisesta. Huvikseen parisuhteesta lähtemiseen on kenellä tahansa oikeus tässä maassa.

Hyvin harvinaista tuollainen ja eroihin suurimmaksi osaksi on syy ettei kestä sitä ihmistä ja toinen alkaa henkistä väkivaltaa harjoittamaan joka ei näy ulkopuolisille ja sitten ihmetellään kulissien kaatumista. Se menettävä ja mukamas "rakastava" osapuoli laittaa syyt kokonaan siihen lähtevään puolisoon. Kukaan ei lähde jos ei ole todella paha olo siinä suhteessa. En tunne ketään joka olisi ihan huvikseen lähtenyt vaikka oikeus olisikin. 

Yhtään vauvaa ei todellakaan enää tehdä.

Oma ajankäyttömme ja valintamme kertovat arvoistamme ja siitä, mikä meille on tärkeää. Jos kumppanin kanssa ei ole tähän astikaan tehty vuosiin mitään yhdessä, ei ainakaan kovin tärkeä asia elämästä poistu erossa tämän kumppanin myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työt kuormittaa, lasten murrosikä kuormittaa. Parisuhteelle ei jää enää energiaa. Ei ole tukiverkkoja, en edes muista millon oltais oltu kahdestaan.

Jatkuva vääntäminen asioista kuormittaa. Eriävät ajatukset kasvatuksesta hiertää välejä.

Tottakai minussa on vikaa. Päivät töissä hoitajana, illat lasten kuskauksia, ruokahuoltoa, pyykkäystä, siivousta. Mies joko harrastaa itse tai on sohvalla pelaamassa /katsomassa tvtä. Kun pyytää lenkille, tai jotain. En vaan enää jaksa kaiken muun jälkeen.

Ei ole ketään kenelle puhua.

Ei ole ketään kenelle puhua.

Joo, näkee että parisuhde on ollut paitsiossa, eikä sille ole jäänyt aikaa, eikä edes yritetty hoitaa parisuhdetta mitenkään.

Näin se ero useimiten saa alkusysäyksen.

Luullaan että se parisuhde vaan jatkuu vuodesta toiseen, vaikka ei hyvin menekään.

Luotetaan siihen, että me ollaan edelleen yhdessä, eikä edes yritetä ottaa aikaa itselle ja miehelle.

Kumpikin vain painaa omissa duuneissaan ja kotielämä menee entisellä painollaan.

Sitten jompi kumpi kyllästyy tähän, ja alkaa katselee muita.

Niinkauan kuin välittämistä ja rakkauta on molemmilla jäljellä, parisuhde/ avioliitto voidaan pelastaa.

Mutta jos toinen on jo rakastunut kunnolla johonkin muun,  se on menoa.

Ero tulee vääjäämättä.

Ei kotielämä mene millään painolla, vaan nainen hoitaa ne kotiasiat. Hän työnsä lisäksi pyykkää, kuskaa, siivoaa, laittaa ruokaa. Mies makaa sohvalla tai pelaa.

Ainoa syyllinen tuossakin erossa on mies, joka ei hoida osuuttaan kotona. Molemmilla on työ, joten se menee tasan. Jos mies hoitaisi puolet kotityöstä, naisella menisi siihen puolet vähemmän aikaa ja molemmille jäisi aikaa myös hoitaa parisuhdetta. Nyt 50% tuosta resurssista, millä kotihommat ja parisuhteen hoitaminen voitaisiin tehdä, menee miehen pelaamiseen ja telkkarin katsomiseen.

Väitän, että tuo miesten vastuunväistely on suurin erojen syy Suomessa. Milloin miehet ottavat itseään niskasta kiinni, katsovat peiliin ja alkavat tekemään muutakin kuin vinkumaan seksinpuutteesta?

Aloitetaan tästä: Siis mies on viikon poissa kotoa. On ollut vai tulee olemaan pois?

Miksi?

Mitkä syyt ovat johtaneet tähän päätökseen?

Kenen aloittteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseppähän olet erosi aiheuttanut eikä kukaan ole syypää eroon yksinään. Kerro kuinka huonosti olet kohdellut kumppaniasi niin että se lähtee. 

Olet kyllä hyytävän ilkeä ihminen, mistä tuollaisia aina vaan pesiytyy tälle palstalle? Karmivaa.

anteeksi. korjaan. sinä olet täydellinen ja kaikki miehet on sikoja.

Jos miehesi haluaa erota, et voi asialle mitään. Toista ei voi pakottaa jäämään.

Erot on raskaita. Oman eroni jälkeen olin kaksi vuotta usvassa, kunnes aloin saada elämästä kiinni. En ehkä koskaan palautunut ihan täysin ennalleni, ikävä kyllä, mutta kyllä se elämä siitä lähti taas sujumaan. Tästä on jo 10 vuotta aikaa. 

Mutta kuten sanoin, jos toinen haluaa erota, sille ei voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Työt kuormittaa, lasten murrosikä kuormittaa. Parisuhteelle ei jää enää energiaa. Ei ole tukiverkkoja, en edes muista millon oltais oltu kahdestaan.

Jatkuva vääntäminen asioista kuormittaa. Eriävät ajatukset kasvatuksesta hiertää välejä.

Tottakai minussa on vikaa. Päivät töissä hoitajana, illat lasten kuskauksia, ruokahuoltoa, pyykkäystä, siivousta. Mies joko harrastaa itse tai on sohvalla pelaamassa /katsomassa tvtä. Kun pyytää lenkille, tai jotain. En vaan enää jaksa kaiken muun jälkeen.

Ei ole ketään kenelle puhua.

Ei ole ketään kenelle puhua.

Siis mies on vaan harrastanut ja pelannut ja sinä olet hoitanut kaikki kotityöt ja lapset!? Eikö nyt nimenomaan pitäisi olla suuri helpotus, että pääsee yhdestä ylimääräisestä lapsesta (jonka ei kuulu olla lapsi) eroon? Elämäsi helpottuu varmasti.

Jossain tilanteissa ero on paras ratkaisu, vaikka se kuinka sattuisikin... itse yritin ex-kumppanin kanssa pitkään jatkaa, mutta mikään parisuhteen eteen tehty muutos ei kuitenkaan ajan kanssa jäänyt pysyväksi ja lopulta palattiin aina siihen toimimattomaan takaisin, se oli ainoa joka tuli luonnostaan. Kannattaa myös miettiä, että jos mielessä pyörii "en halua erota" ajatuksia, niin mikä niiden ajatusten taustalla on - onko ne oikeita syitä vai pelkästään muutoksen ja uuden erilaisen arjen pelkoa?