Lue keskustelun säännöt.
Kumman mies teillä olisi tässä tapauksessa valinnut, vaimon&lapset vai äitinsä?
13.05.2022 |
Miehen äiti sairastaa syöpää, ei ole kuitenkaan akuutisti kuolemassa eikä sairaalahoidossa. Vaimo sairastaa pahaa ahdistuneisuutta, hänkään ei ole sairaalahoidossa, perheessä 2 alaikäistä lasta.
Meillä oli aikoinaan tällainen tilanne, että mies heti perjantaina heti työpäivän jälkeen lähti 200 km päähän vanhempiensa luokse viikonlopuksi ja tuli myöhään sunnuntaina kotiin. Itse kärsin silloin niin pahasta ahdistuneisuudesta etten huimaukselta ja puutuneisuudelta edes kunnolla pystynyt kävelemään, kävelin huonekaluja pitkin. Mies ei missään vaiheessa edes harkinnut jäävänsä viikonlopuksi kotiin, vaikka olin todella surkeassa kunnossa. Myöskään lapsia ei missään tapauksessa halunnut ottaa mukaan. MItään tukiverkkoa meillä ei omalla paikkakunnalla ollut. Jotenkuten näistä viikonlopuista kuitenkin selvittiin. Aikanaan paranin ahdistuksesta, mutta olin niin katkera miehelle kaikesta hänen itsekkyydestään että erosimme ja eron jälkeen voin paremmin kuin koskaan.
Eli, kumman teillä olisi mies valinnut kyseisessä tapauksessa, perheen vai vanhempana. Toki vanhemmatkin ovat hänen perheensä, sitä en nyt tässä tarkoita. Kaiken ahdisuneisuuden ja lamaantumisen keskellä jouduin hoitamaan lähes kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat, mies meni ja harrasti ja nautti elämästään. MInä nautin nyt eron jälkeen.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin että oikein ahdistuin ja kun mies halusi lähteä tukemaan syöpää sairastavaa äitiä ja ahdistun lisää kun en saa vaatimaani huomiota niin päätän uhriutua keskustelupalstalla kerjäämässä vertaistukea ja hakemassa lisää huomiota
U l i ei koskaan osaa lopettaa ajoissa itsensä nolaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti joskus tilanne kääntyy toisinpäin ja ehkäpä aikuiseksi kasvanut lapsesi sairastuu syöpään mutta ei ole juuri kuolemassa. Uudella miehelläsi on ahdistus. Sinä tietenkin jäät hoivaamaan miehesi ahdistusta.
Taas joku u l i si ja. Jos olisit mitenkään perillä normaalielämästä tietäisit että oma vanhempi ja oma lapsi ovat täysin eri asioita. Toivottavasti itse sairastut syöpään ja pahaan ahdistukseen. Oppisit vähän edes elämässä tarvittavaa nöyryyttä. Toivottavasti katkaisisit vielä koipesikin.
Miten voit olla noin ilkeä? Itse en toivo koskaan pahaa toiselle ihmiselle. En, vaikka hän olisi sanonut mitä tahansa.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ei pidä aina kääntää toista poskea.
Ihminen ei ole metsä. Ihminen voi valita ja muuttua. Tuo posken kääntäminen on tyhjä fraasi tässä yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti joskus tilanne kääntyy toisinpäin ja ehkäpä aikuiseksi kasvanut lapsesi sairastuu syöpään mutta ei ole juuri kuolemassa. Uudella miehelläsi on ahdistus. Sinä tietenkin jäät hoivaamaan miehesi ahdistusta.
Taas joku u l i si ja. Jos olisit mitenkään perillä normaalielämästä tietäisit että oma vanhempi ja oma lapsi ovat täysin eri asioita. Toivottavasti itse sairastut syöpään ja pahaan ahdistukseen. Oppisit vähän edes elämässä tarvittavaa nöyryyttä. Toivottavasti katkaisisit vielä koipesikin.
Miten voit olla noin ilkeä? Itse en toivo koskaan pahaa toiselle ihmiselle. En, vaikka hän olisi sanonut mitä tahansa.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ei pidä aina kääntää toista poskea.
Ihminen ei ole metsä. Ihminen voi valita ja muuttua. Tuo posken kääntäminen on tyhjä fraasi tässä yhteydessä.
Sinuako saa nimitellä ja haukkua miten paljon tahansa ja sinä vain hymyilet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti joskus tilanne kääntyy toisinpäin ja ehkäpä aikuiseksi kasvanut lapsesi sairastuu syöpään mutta ei ole juuri kuolemassa. Uudella miehelläsi on ahdistus. Sinä tietenkin jäät hoivaamaan miehesi ahdistusta.
Taas joku u l i si ja. Jos olisit mitenkään perillä normaalielämästä tietäisit että oma vanhempi ja oma lapsi ovat täysin eri asioita. Toivottavasti itse sairastut syöpään ja pahaan ahdistukseen. Oppisit vähän edes elämässä tarvittavaa nöyryyttä. Toivottavasti katkaisisit vielä koipesikin.
Miten voit olla noin ilkeä? Itse en toivo koskaan pahaa toiselle ihmiselle. En, vaikka hän olisi sanonut mitä tahansa.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ei pidä aina kääntää toista poskea.
Ihminen ei ole metsä. Ihminen voi valita ja muuttua. Tuo posken kääntäminen on tyhjä fraasi tässä yhteydessä.
Vai niin. Onhan sulla oikeus mielipiteisiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ahdistuneisuusjutut on nuoremman sukupolven asioita. Meidän vanhempien sukupolvien ei tarvinnut sellaisia harrastaa, ja siksi on vaikea suhtautua vakavasti vertailuun: syöpä vs. mua hiukka niinku ahistaa.
Lastenhoitoasia tietysti vanhemmallakin sukupolvella on molempien vanhempien yhteisprojekti, jota ei voi, ei vain voi dumpata yksin toisen hoidettavaksi.
Lopusta samaa mieltä, mutta tuosta boldatusta en. Mikä teillä vanhemmilla sukupolvilla aiheuttaa tarpeen päteä tuolla ahdistumattomuudellanne (ja kaikella muullakin "paremmuudella). Ennen lapsia pieksettiin kun vanhempia ahdisti ja sitten he aiheuttivat toimillaan omille lapsille ahdistuneisuutta jo lapsina ja etenkin myöhemmällä aikuisiällä.
Niin ja omat ahdistukkset lääkittiin alkolla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti, oma vaimo ja lapset menee edelle, sitä varten mies on, että tukee ja turvaa perhettään. Äidistä huolehtikoot ystävät ja puoliso tai sitten tuki/vanhuspalvelut kunnalta. En yhtään ihmettele, että erotaan, kun miesten ajatuksenjuoksu on tätä luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ahdistuneisuusjutut on nuoremman sukupolven asioita. Meidän vanhempien sukupolvien ei tarvinnut sellaisia harrastaa, ja siksi on vaikea suhtautua vakavasti vertailuun: syöpä vs. mua hiukka niinku ahistaa.
Lastenhoitoasia tietysti vanhemmallakin sukupolvella on molempien vanhempien yhteisprojekti, jota ei voi, ei vain voi dumpata yksin toisen hoidettavaksi.
Aika usein nuoremman sukupolven ahdistuneisuudet ja mielenterveysongelmat ovat juurikin vanhemman sukupolven aiheuttamia. En ole myöskään tavannut vielä sellaisia vanhoja ihmisiä, jotka olisivat aikoinaan hoitaneet lapsensa puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä mies olisi varmasti pyytänyt minut ja lapset mukaansa. Ymmärrän kyllä ex-miehesi hädän, koska syöpä ei katoa koskaan ja on aina tavallaan läsnä hyvinäkin aikoina.
Ahdistuneisuushäiriö ei ole varmasti helppoa, mutta siihen ei kait kuole. Joten vertailu tässä tapauksessa on vähän kyseenalaista.
Ihmettelen tosin tuota ettei miehesi halunnut ottaa lapsiaan vkl-reissulle mukaan, koska luulisi että lapsenlapset jos mikä on voima isovanhemmille. Ehkä miehesi eli jo omaa elämäänsä, johon sinä et enää mahtunut? Johtuiko ahdistuneisuutesi osittain siitä että aavistit?Kyllä ahdistuneisuushäiriöön voi kuolla. Pahimpina hetkinäni halusin kuolla. Ex-mieheni tiesi tämän. Mitä tarkoitat viimeisellä virkkeellä? Se olin minä joka halusin erota, mies harasi eroa vastaan viimeiseen saakka. Uuden miehen tapasin vasta hyvä tovi eron jälkeen. Ap[
Halusit, mutta et kuollut kuitenkaan? En aliarvioi ahdistuneisuutta kuten pahaa masennustakaan, olen itse kärsinyt masennuksesta, mutta elämän päättäminen on oma päätös kuitenkin. Syövässä ei, sen mukana ajelehditaan.Viimeinen virke oli ajatusrakennelma siitä, miksi perhettä ei otettu mukaan. Tuli mieleen, suppeasta aloitustekstistä ja kontekstista.
Hienoa että olet nyt onnellinen ja tasapainossa, ei mun kommentissa mitään henkilökohtaista ollut.
Eihän tuolla ole kerrottu että äitikään olisi kuollut.
Tsemppiä ap:lle. Onneksi erosit ja sait ansaitsemasi paremman elämän ja kunnollisen parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kun olimme vain kahdestaan, mies olisi valinnut äitinsä.
Kun lapset tulivat mukaan kuvioihin, mies olisi jäänyt kotiin.
Minä panin miehen valitsemaan. Tuleva anoppi oikeastaan pakotti, koska teki selväksi, että minä jään siinä tilanteessa yksin, jossa elimme.
No, enpä jäänyt. Menimme naimisiin. Ja on pysytty jo 40 vuotta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin varmaan vaatinut, että mies lähtee tuossa tilanteessa hoitamaan sairasta äitiään. Sillä aikaa olisin hoitanut itseni kuntoon.
Ap voi sitten vanhana syöpäsairaana miettiä asioita uusiksi, jos lapset eivät tule katsomaan. He hoitavat kotona oikuttelevia minä-minä-puolisoitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä mies olisi varmasti pyytänyt minut ja lapset mukaansa. Ymmärrän kyllä ex-miehesi hädän, koska syöpä ei katoa koskaan ja on aina tavallaan läsnä hyvinäkin aikoina.
Ahdistuneisuushäiriö ei ole varmasti helppoa, mutta siihen ei kait kuole. Joten vertailu tässä tapauksessa on vähän kyseenalaista.
Ihmettelen tosin tuota ettei miehesi halunnut ottaa lapsiaan vkl-reissulle mukaan, koska luulisi että lapsenlapset jos mikä on voima isovanhemmille. Ehkä miehesi eli jo omaa elämäänsä, johon sinä et enää mahtunut? Johtuiko ahdistuneisuutesi osittain siitä että aavistit?Kyllä ahdistuneisuushäiriöön voi kuolla. Pahimpina hetkinäni halusin kuolla. Ex-mieheni tiesi tämän. Mitä tarkoitat viimeisellä virkkeellä? Se olin minä joka halusin erota, mies harasi eroa vastaan viimeiseen saakka. Uuden miehen tapasin vasta hyvä tovi eron jälkeen. Ap
No voi hyvänen aika! Ei ole mikään ihme, etteikö mies kaivannut edes hetken lepoa! Olis kamala elää tuollaisessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä mies olisi varmasti pyytänyt minut ja lapset mukaansa. Ymmärrän kyllä ex-miehesi hädän, koska syöpä ei katoa koskaan ja on aina tavallaan läsnä hyvinäkin aikoina.
Ahdistuneisuushäiriö ei ole varmasti helppoa, mutta siihen ei kait kuole. Joten vertailu tässä tapauksessa on vähän kyseenalaista.
Ihmettelen tosin tuota ettei miehesi halunnut ottaa lapsiaan vkl-reissulle mukaan, koska luulisi että lapsenlapset jos mikä on voima isovanhemmille. Ehkä miehesi eli jo omaa elämäänsä, johon sinä et enää mahtunut? Johtuiko ahdistuneisuutesi osittain siitä että aavistit?Kyllä ahdistuneisuushäiriöön voi kuolla. Pahimpina hetkinäni halusin kuolla. Ex-mieheni tiesi tämän. Mitä tarkoitat viimeisellä virkkeellä? Se olin minä joka halusin erota, mies harasi eroa vastaan viimeiseen saakka. Uuden miehen tapasin vasta hyvä tovi eron jälkeen. Ap
No voi hyvänen aika! Ei ole mikään ihme, etteikö mies kaivannut edes hetken lepoa! Olis kamala elää tuollaisessa suhteessa.
Sinä siinä taas joku miesasiamies. Eiköhän ole käynyt selväksi, että miehellä oli vapaa-aikaa ja lepoa riittävästi, ap:han mainitsi että mies meni ja tuli ja harrasti ja nautti elämästä. Ap sairaana yksin hoiti kodin ja lapset. Hänhän ei tietenkään milestäsi olisi saanut levätä. Miten ihmeessä puolustelet miestä, joka tietää vaimon ja LASTENSA ÄIDIN haluavan kuolla eikä tee mitään helpottaakseen vaimon oloa. Olet sinä kanssa omituinen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin varmaan vaatinut, että mies lähtee tuossa tilanteessa hoitamaan sairasta äitiään. Sillä aikaa olisin hoitanut itseni kuntoon.
Ap voi sitten vanhana syöpäsairaana miettiä asioita uusiksi, jos lapset eivät tule katsomaan. He hoitavat kotona oikuttelevia minä-minä-puolisoitaan.
Niin itsensähän hoitaa terveeksi ihan tosta vaan. Samalla logiikallasihan äitikin olisi voinut hoitaa itsensä terveeksi. Toivottavasti sairastut itse syöpään kun toiselle tuollaisia toivot. Taidat olla jostain syystä harmissasi että ap lopulta sai paremman elämän.
Äitinsä se olisi valinnut. Ja itseasiassa valitsikin lähtemällä toistuvasti äitinsä remppa-avuksi tämän aloitettua pihinä ja tyhmänä tarpeettoman rakennusprojektin, johon mies TARVITTIIN VÄLTTÄMÄTTÄ joukon jatkoksi.
Sillä ei ollut väliä, että hoidin sitten yksin sekotona sairaalahoitoa
vaativasta psykoottisesta masennuksesta kärsivänä vähän nukkuvaa erityisvauvaa. Siinä oli melkoiset katastrofin ainekset, mutta selvittiin ja myös erottiin, kun vauva oli vuoden.