Pidätkö ruoanlaitosta?
Itse en erityisemmin tykkää laittaa ruokaa; useimmiten mies hoitaakin sen puolen...
Tänään tein kuitenkin *mustekalaa valkosipuliöljyssä, salaattia + tuoretta "maalaisleipää."*Jälkkärinä meillä on useimmiten hedelmiä...Juomana vesi (valkoviini)
🌴🌴🍽
Kommentit (24)
Pidän ruoanlaitosta eniten kotihommista. Mutta ei se aina ole kivaa, välillä tylsääkin.
Joo tykkään ja kokkaan päivittäin.
Ruoanlaitto on yksi suurimmista epämukavuusalueistani, joille olen joutunut astumaan. Lähipiirissäni on paljon lahjakkaita ruoanlaittajia: Isä, sisarukset, lapset, ...
Onneksi puoliso on saman tasoinen kokki kuin minä, joten ei tarvitse tuntea alemmuutta hänen rinnallaan. Hän on ajatusmaailmaltaan sillä tavalla "perinteinen mies", että olettaa minun tekevän ruoat. Toki hänkin joskus tekee, kun tietää, että se ei ole minun vahvuusalueitani.
Rakastan ruuanlaittoa! Meillä koko perhe ja ystäväpiiri on erittäin ruokaorientoituneita ja tapaamiset liittyykin aina johonkin ruokaan.
Arkenakin panostamme hyvää ruokaan (mieskin rakastaa ruuanlaittoa ja on jopa kokeilevampi kuin minä), kasvatamme itse sen mitä voimme ja säilömme talveksi monin tavoin. Nyt on ollut ihanaa olla etätöissä kun on voinut tehdä 2 ateriaa päivässä meille ja leipoa kaikkea hyvää
Vaihtelee. Välillä tulee kausia, jolloin innolla kokeilen erilaisia uusia ruokaohjeita. Leipomisinto on sekin puuskittaista.
Teen ruoan alusta asti päivittäin. Olisi ihanaa kun voisi ostaa kaikkea mitä tarvitsee sen sijaan että joutuu soveltamaan ja säästämään. Mutta näillä mennään. Hyvin syödään silti.
Saattaisin pitääkin jos tuo kumppani ei oli niin armottoman kranttu.
En ole koskaan pitänyt mutta pakko oli lapset ruokkia aikuisiksi. Nyt onkin ihanaa kun ei tarvi kokkailla.
Kauhulla odotan sitä aikaa kun lapset (teinit) ei oo syömässä ja joutuu laittaan "vain" kahdelle ruokaa. Mitenhän siihenkin tottuu?
Pidän todella, kuten myös leipomisesta.
Tykkään kovasti myös ruokakaupoissa tutkiskella kaikessa rauhassa tarjontaa ja uutuuksia. Heh, se onkin melkein parasta ajanvietettä. 😊
Vierailija kirjoitti:
Kauhulla odotan sitä aikaa kun lapset (teinit) ei oo syömässä ja joutuu laittaan "vain" kahdelle ruokaa. Mitenhän siihenkin tottuu?
Mä taas en malta odottaa😁 Tuntuu että ruoanlaitto tulee helpommaksi kun toinen teineistä on nirso, vaikka ollaan aina syöty tosi kasvispainotteisesti, silti poika söisi ainoastaan lihaa.
En nyt mistään kotihommista erityisesti nauti, mutta en nyt vihaakaan. Ruuanlaitto menee jossain määrin rutiinilla, kaavoihin kangistuneena peruskotiruualla. Joskus tulee kokeiltua jotain reseptejä, mutta rajaan suosiolla pois sellaiset, joissa pitää ostaa kymmentä maustetta tai jotain epäilyttäviä (kalliita, tai epäselvästi nimettyjä) lihakönttejä tai kokonaisia kaloja. Niin kokeilunhaluinen en ole.
Leipominen on ihan kivaakin, joskaan siinäkään en mitään monimutkaisia välineitä vaativia juttuja harrasta.
Kertakaikkiaan inhoan. Monesti olenkin syömättä kunnon ruokaa, näykin vain välipaloja. Jos olisi varaa, palkkaisin ensimmäisenä kokin.
Ruoanlaitto on hauskempaa yhdessä kuin yksin ja kivempi myös syödä yhdessä kuin yksin. Kyllä periaatteessa tykkään kokkailusta ja kiva kokeilla uusia ruokia, mutta en kuitenkaan jaksa läheskään joka päivä mitään ihmeellistä laitttaa. Ei se niin nautinnollinen harrastus ole että haluaisin koko ajan olla keittiössä.
Kerran tai pari kertaa viikossa riittää ruuanlaitto alkutekijöistä alkaen. Muulloin tuunattua einestä tai pakastimesta helppoa uuniin tuupattavaa tai pelkillä hyvin varustetuilla leivilläkin, puurolla ja kananmunia voin joitain päiviä elää niin etten tarvitse raskaampaa ruokaa joka päivä.
Semmoisia ruokia mitä voi pakastaa niin teen isomman satsin ja lämmittelen niitä. Hernekeitto on parhainta joka vain paranee pakastimessa eikä kärsi siitä.
Vierailija kirjoitti:
Kauhulla odotan sitä aikaa kun lapset (teinit) ei oo syömässä ja joutuu laittaan "vain" kahdelle ruokaa. Mitenhän siihenkin tottuu?
Se on ollut meilläkin vaikeinta:D Välillä tuntuu hassulta tehdä ruokaa vain 2-4 annosta, usein tulee ylimääräistä mitä on kiva pakastaa tulevia kiirepäiviä varten. Pataruuat on jääneet niihin viikonloppuihin kun tulee isompi porukka syömään.
Toisaalta taas saa syödä ihan erilaista ruokaa, ei sitä 6 hengelle raaskinut normaalisti osta kuhaa, ilmakuivattua kinkkua, pihvilihaa tai tehdä jotain munster perunalaatikkoa tai flammkuchenia mistä ei muut pitäneet. Ruokavalio on muuttunut aina vaan kasvisvoittoisemmaksi (tosin lapsetkin pitivät kasvisruuista) ja herkuttelemme kasviskeittolounailla lähes päivittäin. Tai saatamme syödä vain pelkkää panzanellaa, sellainen ei teineille ihan riittänyt.
5
Vierailija kirjoitti:
Kertakaikkiaan inhoan. Monesti olenkin syömättä kunnon ruokaa, näykin vain välipaloja. Jos olisi varaa, palkkaisin ensimmäisenä kokin.
Mä olen monta kertaa miettinyt, varsinkin nyt korona-aikaan että voisin käydä toisten kotona tekemässä ruokia tai tehdä isomman satsin omassa kodissani ja viedä jollekin perheelle (toki korvausta vastaan) jossa ei haluta tehdä itse.
Tämä jäi mulle niin takaraivoon kun vuosia sitten tyttäreni oli lapsenpiikana perheessä missä ei ollut tarjolla koskaan muuta kuin leipää. 3v taapero söi tarhassa ainoan ruokansa. Joskus tyttö toi tämän pikkuisen meille syömään ja leipomaan, ei ollut koskaan kokenut sellaista. Ainoa mikä raivostutti oli se että äiti sitten söi yksin lapsen mukana lähetetyt pullat! Ja kyse oli todella varakkaasta ja koulutetusta perheestä.
Tykkään laittaa ruokaa ihan siitäkin syystä, että sitten saa aina hyvää ruokaa. Salaisesti säälin einesten syöjiä ja wolttaajia. Puolisonikin sanoo, että miksi syödä ulkona, kun kotona saa parempaa.
Pidän kyllä ja oon aika hyväkin. Tykätään järjestää meillä myös ruokakutsuja
Ruuanlaitto on joskus jopa mukavaa. Kivempaa se olisi, jos käytössä olisi rajaton budjetti ja joku muu siivoaisi jäljet. Ja isomman keittiön haluaisin myös. nykyisessä on onneton työskentelytila.