Onko täällä muita joiden yli 70-vuotiaat vanhemmat on kielitaidottomia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siitä, jos ei osaa. Et sinäkään tiedä sen ajan asioista. Tyhmä olet, jos et ole tuon vertaa perillä sukupolvien välisistä eroista.

Niin no mulla on brittimies, että eipä paljoa ole vävyn tai tämän sukulaisten kanssa juttua.

Opettelisi vaan vävy puhumaan suomea.

Äiti ja isä ja muut heidän sukupolveensa kuuluvat osaavat suomea ja ruotsia, kun kumpaakin ovat kotona puhuneet. Muuta eivät sitten juurikaan osaa. Koulun lopettivat 14-15-vuotiaana ja menivät töihin.

Heitä vanhempi ikäluokka sitten puhui lähinnä ruotsia, miehet myös suomea vähän murtaen. Pääkaupunkiseutu oli heidän nuoruudessaan vielä hyvin ruotsinkielistä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siitä, jos ei osaa. Et sinäkään tiedä sen ajan asioista. Tyhmä olet, jos et ole tuon vertaa perillä sukupolvien välisistä eroista.

Juurihan ap sanoi, että anoppinsa on kieltenopettaja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa yli 70-vuotiaista on käynyt sellaista koulua, jossa ei ollut lainkaan kieliopetusta. Moni niistäkin on jo unohtanut keskikoulusaksan, jotka sitä joskus 60-luvulla ovat opiskelleet, jos eivät koskaan ole koulun jälkeen sitä tarvinneet.

Vanhemmillani oli oppikoulussa kieltenopetusta, mutta se oli kovin teoreettista, tähtäsi siihen että osaa tehdä sanatarkkoja käännöksiä kirjoitetusta tekstistä. Tärkeintä oli välttää kielioppivirheitä, ei se että saa asiansa perille. Kun kieliä ei sen jälkeen ole käyttänyt missään, kaikki vähäkin oppi on unohtunut. Isälläni se opiskeltava kieli lisäksi oli saksa, jolle ei niin paljon käyttöä ole muutenkaan.

Minä olen 67 v, aikanaan keskikoulussa saksan pakolla saanut. Opettaja oli reksin saksalainen oikein viŧŧumainen ja ilkeä mies, joka otti silmätikuikseen joitakin ja nälvi jatkuvasti.

Olin yksi niistä, lähdin kansakoulusta keskikouluun huipputodistuksella, tuo saatanan ukko tappoi minun opiskeluhalut ja niin jäi opinnnot keskikouluun, enkä inholtani kyennyt kieliä opiskelemaan edes aikuisena. Englantia osaan jonkun verran, siis niin, että telkku on opettanut.

Hyvin olen pärjännyt, 43 vuotta tein töitä ja nyt eläkkeellä. Mutta katkera olen tuolle saksanopettajalle, enkä ole ainoa katkera.

Lisään vielä, kun jäi pois, että mitään koulutusta ei tällä saksalaisella miehellä ollut, kunta pohjois-Pohjanmaalla, opeksi pääsemiseen siihen aikaan riitti että oli reksin mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siitä, jos ei osaa. Et sinäkään tiedä sen ajan asioista. Tyhmä olet, jos et ole tuon vertaa perillä sukupolvien välisistä eroista.

Juurihan ap sanoi, että anoppinsa on kieltenopettaja!

Mitä sitten, niin kauan kuin Suomessa oppikouluja oli, olihan siellä kielten opettajia aina. Itse menin aikoinaan ns. oppikouluun v. 1961 ja siellä oli saksaa, englantia, ruotsia ja latinaa ja jokaiselle kielelle oma opettaja. 

Brittinaapureita täällä Italiassa useita, jotka ovat asuneet jo pari vuosikymmentä  Italiassa, mutta eivät ole viitsineet yhtään italiaa opetella. Joukossa yksi suomalainenkin, britin kanssa aviossa eikä puhu italiaa. Britit seurustelevat keskenään kuten suomalaisetkin aurinkorannalla. Omat kuplat heillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa yli 70-vuotiaista on käynyt sellaista koulua, jossa ei ollut lainkaan kieliopetusta. Moni niistäkin on jo unohtanut keskikoulusaksan, jotka sitä joskus 60-luvulla ovat opiskelleet, jos eivät koskaan ole koulun jälkeen sitä tarvinneet.

Vanhemmillani oli oppikoulussa kieltenopetusta, mutta se oli kovin teoreettista, tähtäsi siihen että osaa tehdä sanatarkkoja käännöksiä kirjoitetusta tekstistä. Tärkeintä oli välttää kielioppivirheitä, ei se että saa asiansa perille. Kun kieliä ei sen jälkeen ole käyttänyt missään, kaikki vähäkin oppi on unohtunut. Isälläni se opiskeltava kieli lisäksi oli saksa, jolle ei niin paljon käyttöä ole muutenkaan.

Tämä on yksi vanhempien ihmisten kielitaidottomuuden syy, että sanavaraston sijasta opeteltiin kielioppia. Eikä ensinkään oikeaa lausumista ja arkikeskustelua. En ole tähän päivään mennessä tarvinnut sanaa parrot, joka oli jokaisessa kouluaikaisessa englanninkirjassa. Sen sijaan en vielä tänäkään päivänä tiedä monia aivan arkisia jokapäiväisiä puhekielen sanoja, joita oli alakoulun englanninkirjassa.

Mitä väliä sillä on, vaikka sanat eivät menisi oikeassa järjestyksessä, kunhan asia tulee ymmärretyksi? Näin ei ennen ajateltu, mutta nykyinen kieliopetus on onneksi kehittyneempää.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä ihmeellistä tässä on. Oma 60-vuotta täyttänyt isäni on varmaan joskus opiskellut sen vähän englantia, mitä peruskoulussa silloin piti. Sen jälkeen ei ole juuri matkustellut tai tarvinnut englantia, joten ei mikään ihme ettei osaa. Äiti kävi lukion, joten vähän ymmärtää, vaikka taidot ovat käyttämättömyyden takia ruostuneet.

Eiväthän he silloin ole täysin kirlitaidottomia kuitenkaan. Tässä kysyttiin nyt yli 70-vuotiaista, joista suurimmalla osalla ei ole ollut mahdollisuutta oppia mitään kieltä omana kouluaikanaan. Äitini on täysi ummikko, ei puhu sanaakaan vieraita kieliä.

Isä on aikoinaan oppinut hiukan englantia keskikoulussa. Ruotsia hän ei osannut yhtään, kun muutti sinne työn perässä monen muun aikalaisten tavoin. Ei kuitenkaan viihtynyt siellä pitkään, mutta osaa ehkä kahvin tilata ruotsin kielellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siitä, jos ei osaa. Et sinäkään tiedä sen ajan asioista. Tyhmä olet, jos et ole tuon vertaa perillä sukupolvien välisistä eroista.

Juurihan ap sanoi, että anoppinsa on kieltenopettaja!

Mitä sitten, niin kauan kuin Suomessa oppikouluja oli, olihan siellä kielten opettajia aina. Itse menin aikoinaan ns. oppikouluun v. 1961 ja siellä oli saksaa, englantia, ruotsia ja latinaa ja jokaiselle kielelle oma opettaja. 

Brittinaapureita täällä Italiassa useita, jotka ovat asuneet jo pari vuosikymmentä  Italiassa, mutta eivät ole viitsineet yhtään italiaa opetella. Joukossa yksi suomalainenkin, britin kanssa aviossa eikä puhu italiaa. Britit seurustelevat keskenään kuten suomalaisetkin aurinkorannalla. Omat kuplat heillä.

Tämä on muuten yleistä. Kun englanti on maailman puhutuin vieras kieli, eivät britit ilmeisesti näe tarpeelliseksi opiskella mitään kieliä. Jotenkin käsittämätöntä, kun tapaa jopa korkeakoulutettuja brittejä, jotka eivät osaa mitään muuta kieltä kuin omaa äidinkieltään.

Isä ei osaa kuin suomea, äiti opiskellut joskus 60-luvulla kauppakoulussa ruotsia mutta en ole koskaan kuullut hänen sitä käyttäneen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siitä, jos ei osaa. Et sinäkään tiedä sen ajan asioista. Tyhmä olet, jos et ole tuon vertaa perillä sukupolvien välisistä eroista.

Niin no mulla on brittimies, että eipä paljoa ole vävyn tai tämän sukulaisten kanssa juttua.

No miksei brittimiehesi opiskele suomea? Sehän on myös mahdollista.

Samaa ihmettelen. Jos lähtisin muualle asumaan niin opettelisin maan kielen ensimmäisenä. 

Äitini 88- vuotiaana osasi hyvin saksaa, englantia, ruotsia tyydyttävästi, latinaa. Äitini väitti, ettei koulussa ollut kovin hyvä kielissä. Myöhemmin hän opiskeli huvikseen kieliä.

Isäni kymmenisen vuotta vanhenpana ei osannut kieliä.

Kyllä on. Yli 80-vuotiaat vanhempani eivät ole opiskelleet koulussa lainkaan kieliä.

Ammatillisen koulutuksen ovat käyneet, mutta sielläkään ei opiskeltu kieliä.

Mun vanhemmat (75v) ovat opiskelleet aikanaan esperantoa, ei muuta kieltä. En tiedä, muistaako kumpikaan siitä enää mitään. Hyvin ovat pärjänneet!