Taas yksi vauvavuosi ja miehen asenne

Mies siis nostaa kädet pystyyn, jos lapsi ei ole ultrahelppohoitoinen?

Aplle muutama ajatus

Onko vauva kova vierastamaan muitakin? Meillä suvussa oli vauva joka vierasti tietyn vaiheen kaikkia muita paitsi vanhempiaan ja yhtä tätiään. Jopa äitiään vierasti jos äidillä oli märät hiukset jne. Ja toinen täti joka oli hyvin paljon äidin näköinen niin tätä vauva vierasti todella rajusti. Eli selitä sille miehellesi että todennäköisesti vauva vierastaa isää koska isä tuttu mutta kuitenkaan vauva ei ole ihan varma siitä tunteeko hänet. Ja vierastaminen saattaa mennä hyvin nopeasti ohi mutta saattaa palata jonkin hassun yksityiskohdan takia kuten märät hiukset, aurinkolasit silmillä mitä ei ennen nähnyt mutta muuten tuttu ihminen tai vauva kovin väsynyt jne. Eli vauva ei vaan yhdistä ja muista asioita vielä riittävän hyvin kaikissa tilanteissa. Opeta että vierastaminen voi mennä tosi nopeasti ohi.

Koeta huolehtia että vietätte aikaa kolmestaan. Sanoista miehelle tilanteita, hei huomaatko että x katsoi sinua ja hymyili, näyttääkö x sinun mielestäsi väsyneeltä, kokeiltaisiinko seuraavaksi omenaa vai päärynää lapselle välipalaksi jne. Koeta vetää miestä mukaan niin vauvan hoito voisi jatkossa olla luontevampaa. Kannusta miestä hyppyyttämään vauvaa sylissään ym missä saisivat hyviä yhteisiä kokemuksia. Kehu erityisesti muiden kuullen jos vaan on jotain aihetta tyyliin isä sain vauvan syömään eilen sosetta tosi hyvin jne

Ja joo tiedän että ongelma on varsinaisesti miehellä mutta ap voittaa jos saa miehen paremmin mukaan perheen elämään näkemällä vaivaa sen eteen.

Jossain vaiheessa lapsi myös vierastaa vähemmän näkemäänsä  vanhempaa, liittyy aivojen kehitykseen. Toki huomaa myös epävarmat otteet, kuulee mahdollisen kälätyksen ja huokailun aiheesta, ja sitten päätyy kaikkitietävän tissin ääreen. Vähän on miehellä mahdollisuuksia annettu lapseen tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvennä vielä, jos sanot miehelle että sinulla on huomenna illalla menoa ja olet kaksi tuntia poissa, hoidathan lasta sen ajan. Mitä tapahtuu?

Ennen vierastamista mies hoiti, jos "ehti". Olen pääasiallinen huoltaja ja miehen oli tarkoitus ottaa enemmän vastuuta, kun palaan töihin eli ihan kohta. Ihan minkään hölmön takia ei ole jättänyt hoitamatta. Nyt vierastuksen alettua mies ahdistui tolkuttomasti, eikä osaa seurustella vauvan kanssa yhtään, jotta se suhde syntyisi uudelleen.

En väitä että miehen käytös on ok, mutta ei sinullakaan kaikki nyt täsmää tässä jutussa. Et ole voinut jättää vauvaa yksin miehen hoitoon (ilman että vahtaat vieressä sitä vuorovaikutusta) imetyksen takia. Silti olet ihan kohta palaamassa töihin? Kuka sitten imettää?

Tuo on virheellinen väittämä, että en ole *voinut* jättää vauvaa yksin miehen kanssa. Aiemmin tämä ei ollut ongelma. Mies on ollut haluton hoitamaan ja nyt sitten suuttui tolkuttomasti, kun vauva vierastaa. Jouduin jättämään tärkeän menemiseni kesken, koska mies ei pärjännyt yllättäen lapsen kanssa.

Lapsettoman on asiaa vaikea ymmärtää, että vauvan kehitys syntymästä ensimmäisen vuoden aikana on huikeaa. Vauva voi syödä pumpattua maitoa tai korviketta, jos tarve, mutta yleensä on helpompi imettää. Ne rinnat myös vaatii sitä imetystä ja alkavat kiristää, jos imetysväli venyy.

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa lapsi myös vierastaa vähemmän näkemäänsä  vanhempaa, liittyy aivojen kehitykseen. Toki huomaa myös epävarmat otteet, kuulee mahdollisen kälätyksen ja huokailun aiheesta, ja sitten päätyy kaikkitietävän tissin ääreen. Vähän on miehellä mahdollisuuksia annettu lapseen tutustua.

Niin, mies ei ymmärrä, että vierastus on normaalia, vaan suuttui siitä. En tiedä, mitä kälätystä tarkoitat, mutta jos mies vaivautuisi huomioimaan lasta, niin ongelmaa ei olisi. Tässä ollut muitakin hoitajia ilman ongelmia, kun ne kaikkitietävät tissit ollut paikalla. Miehellä päivittäin mahdollisuus tutustua lapseensa, mutta ei sitä tee.

Ehkä tällaista on ollut aiempien lapsienkin kohdalla (ja onko erokin tullut tämän tyyppisestä syystä)? Mies syyttänyt exää tilanteesta, eikä ole nähnyt vikaa itsessään? Nyt ongelma toistuu ja mies flippaa häpeissään tajutessaan, että pulma onkin hänen omassa toiminnassaan lasten kanssa?

En tiedä, kunhan spekuloin :)

No ei muuta ku soittoa neuvolaan. Sitä varten ne siellä on että auttavat.

Vierailija kirjoitti:

Aplle muutama ajatus

Onko vauva kova vierastamaan muitakin? Meillä suvussa oli vauva joka vierasti tietyn vaiheen kaikkia muita paitsi vanhempiaan ja yhtä tätiään. Jopa äitiään vierasti jos äidillä oli märät hiukset jne. Ja toinen täti joka oli hyvin paljon äidin näköinen niin tätä vauva vierasti todella rajusti. Eli selitä sille miehellesi että todennäköisesti vauva vierastaa isää koska isä tuttu mutta kuitenkaan vauva ei ole ihan varma siitä tunteeko hänet. Ja vierastaminen saattaa mennä hyvin nopeasti ohi mutta saattaa palata jonkin hassun yksityiskohdan takia kuten märät hiukset, aurinkolasit silmillä mitä ei ennen nähnyt mutta muuten tuttu ihminen tai vauva kovin väsynyt jne. Eli vauva ei vaan yhdistä ja muista asioita vielä riittävän hyvin kaikissa tilanteissa. Opeta että vierastaminen voi mennä tosi nopeasti ohi.

Koeta huolehtia että vietätte aikaa kolmestaan. Sanoista miehelle tilanteita, hei huomaatko että x katsoi sinua ja hymyili, näyttääkö x sinun mielestäsi väsyneeltä, kokeiltaisiinko seuraavaksi omenaa vai päärynää lapselle välipalaksi jne. Koeta vetää miestä mukaan niin vauvan hoito voisi jatkossa olla luontevampaa. Kannusta miestä hyppyyttämään vauvaa sylissään ym missä saisivat hyviä yhteisiä kokemuksia. Kehu erityisesti muiden kuullen jos vaan on jotain aihetta tyyliin isä sain vauvan syömään eilen sosetta tosi hyvin jne

Ja joo tiedän että ongelma on varsinaisesti miehellä mutta ap voittaa jos saa miehen paremmin mukaan perheen elämään näkemällä vaivaa sen eteen.

Kiitos ajatuksista. Vauva vierastaa vähän ja tulee toimeen vieraampienkin kanssa, kun vauva huomioidaan. Olen vääntänyt rautalangasta vauvan eri vaiheita miehelle, mutta näköjään tieto ei rauhoita tunteita, kun oma lapsi vierastaa.

Olen myös koko ajan vetänyt miestä mukaan vauvan hoitoon kuvaamillasi tavoilla, mutta se on nyt kuulemma mikromanagerointia ja on haluton keskustelemaan, kun kyselen mielipidettä siihen miten hoidetaan. Aiemmin ajattelin, että miestä ei niin kiinnosta ja osaa kyllä.

Vietetään aika paljon aikaa kolmistaan, mutta mies ei tosiaan jaksa kiinnittää huomiota vauvaan tai puhua siitä. Vähän yksinpuheluksi jäänyt, kunnes mies alkaa puhua työstään tai muusta. En sinänsä odota hillitöntä mielenkiintoa vaippoja ja soseita kohtaan, mutta joistain jutuista olisi hyvä puhua.

Siksi tässä nyt kyselen millaisia mahdollisuuksia on saada ulkopuolista apua vuorovaikutukseen ja tähän tunnemöykkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tällaista on ollut aiempien lapsienkin kohdalla (ja onko erokin tullut tämän tyyppisestä syystä)? Mies syyttänyt exää tilanteesta, eikä ole nähnyt vikaa itsessään? Nyt ongelma toistuu ja mies flippaa häpeissään tajutessaan, että pulma onkin hänen omassa toiminnassaan lasten kanssa?

En tiedä, kunhan spekuloin :)

Käynyt mielessä. Mies on tunnollinen ym. ja voinut hyvin käydä psyykkeelle, jos huomannut oman uuden roolin menneen suhteen ongelmissa. Heillä vaan ilmeisesti se juttu meni tosi solmuun ja rumaksi, kun oli isoja jaksamisen ongelmia lisäksi. En vain enää osaa auttaa miestä tunteidensa kanssa sillä tavalla, kun se parisuhteen puitteissa on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aplle muutama ajatus

Onko vauva kova vierastamaan muitakin? Meillä suvussa oli vauva joka vierasti tietyn vaiheen kaikkia muita paitsi vanhempiaan ja yhtä tätiään. Jopa äitiään vierasti jos äidillä oli märät hiukset jne. Ja toinen täti joka oli hyvin paljon äidin näköinen niin tätä vauva vierasti todella rajusti. Eli selitä sille miehellesi että todennäköisesti vauva vierastaa isää koska isä tuttu mutta kuitenkaan vauva ei ole ihan varma siitä tunteeko hänet. Ja vierastaminen saattaa mennä hyvin nopeasti ohi mutta saattaa palata jonkin hassun yksityiskohdan takia kuten märät hiukset, aurinkolasit silmillä mitä ei ennen nähnyt mutta muuten tuttu ihminen tai vauva kovin väsynyt jne. Eli vauva ei vaan yhdistä ja muista asioita vielä riittävän hyvin kaikissa tilanteissa. Opeta että vierastaminen voi mennä tosi nopeasti ohi.

Koeta huolehtia että vietätte aikaa kolmestaan. Sanoista miehelle tilanteita, hei huomaatko että x katsoi sinua ja hymyili, näyttääkö x sinun mielestäsi väsyneeltä, kokeiltaisiinko seuraavaksi omenaa vai päärynää lapselle välipalaksi jne. Koeta vetää miestä mukaan niin vauvan hoito voisi jatkossa olla luontevampaa. Kannusta miestä hyppyyttämään vauvaa sylissään ym missä saisivat hyviä yhteisiä kokemuksia. Kehu erityisesti muiden kuullen jos vaan on jotain aihetta tyyliin isä sain vauvan syömään eilen sosetta tosi hyvin jne

Ja joo tiedän että ongelma on varsinaisesti miehellä mutta ap voittaa jos saa miehen paremmin mukaan perheen elämään näkemällä vaivaa sen eteen.

Kiitos ajatuksista. Vauva vierastaa vähän ja tulee toimeen vieraampienkin kanssa, kun vauva huomioidaan. Olen vääntänyt rautalangasta vauvan eri vaiheita miehelle, mutta näköjään tieto ei rauhoita tunteita, kun oma lapsi vierastaa.

Olen myös koko ajan vetänyt miestä mukaan vauvan hoitoon kuvaamillasi tavoilla, mutta se on nyt kuulemma mikromanagerointia ja on haluton keskustelemaan, kun kyselen mielipidettä siihen miten hoidetaan. Aiemmin ajattelin, että miestä ei niin kiinnosta ja osaa kyllä.

Vietetään aika paljon aikaa kolmistaan, mutta mies ei tosiaan jaksa kiinnittää huomiota vauvaan tai puhua siitä. Vähän yksinpuheluksi jäänyt, kunnes mies alkaa puhua työstään tai muusta. En sinänsä odota hillitöntä mielenkiintoa vaippoja ja soseita kohtaan, mutta joistain jutuista olisi hyvä puhua.

Siksi tässä nyt kyselen millaisia mahdollisuuksia on saada ulkopuolista apua vuorovaikutukseen ja tähän tunnemöykkyyn.

Jotenkin jää nyt koko ajan hieman hämäräksi että millainen tuo teidän välinen suhteenne oikein on, miten nykyiseen perhetilanteeseen on oikein päädytty ja onko koko kuvionne kummankin oikeasti haluama tilanne. Minusta näin ulkopuolisena näyttää että ongelma ei ole vain miehen ja vauvan välinen vaan koko perhekuvionne on jotenkin hankala.

Miten se suuttumus ilmeni?

Entä kuka käski porsimaan sille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aplle muutama ajatus

Onko vauva kova vierastamaan muitakin? Meillä suvussa oli vauva joka vierasti tietyn vaiheen kaikkia muita paitsi vanhempiaan ja yhtä tätiään. Jopa äitiään vierasti jos äidillä oli märät hiukset jne. Ja toinen täti joka oli hyvin paljon äidin näköinen niin tätä vauva vierasti todella rajusti. Eli selitä sille miehellesi että todennäköisesti vauva vierastaa isää koska isä tuttu mutta kuitenkaan vauva ei ole ihan varma siitä tunteeko hänet. Ja vierastaminen saattaa mennä hyvin nopeasti ohi mutta saattaa palata jonkin hassun yksityiskohdan takia kuten märät hiukset, aurinkolasit silmillä mitä ei ennen nähnyt mutta muuten tuttu ihminen tai vauva kovin väsynyt jne. Eli vauva ei vaan yhdistä ja muista asioita vielä riittävän hyvin kaikissa tilanteissa. Opeta että vierastaminen voi mennä tosi nopeasti ohi.

Koeta huolehtia että vietätte aikaa kolmestaan. Sanoista miehelle tilanteita, hei huomaatko että x katsoi sinua ja hymyili, näyttääkö x sinun mielestäsi väsyneeltä, kokeiltaisiinko seuraavaksi omenaa vai päärynää lapselle välipalaksi jne. Koeta vetää miestä mukaan niin vauvan hoito voisi jatkossa olla luontevampaa. Kannusta miestä hyppyyttämään vauvaa sylissään ym missä saisivat hyviä yhteisiä kokemuksia. Kehu erityisesti muiden kuullen jos vaan on jotain aihetta tyyliin isä sain vauvan syömään eilen sosetta tosi hyvin jne

Ja joo tiedän että ongelma on varsinaisesti miehellä mutta ap voittaa jos saa miehen paremmin mukaan perheen elämään näkemällä vaivaa sen eteen.

Kiitos ajatuksista. Vauva vierastaa vähän ja tulee toimeen vieraampienkin kanssa, kun vauva huomioidaan. Olen vääntänyt rautalangasta vauvan eri vaiheita miehelle, mutta näköjään tieto ei rauhoita tunteita, kun oma lapsi vierastaa.

Olen myös koko ajan vetänyt miestä mukaan vauvan hoitoon kuvaamillasi tavoilla, mutta se on nyt kuulemma mikromanagerointia ja on haluton keskustelemaan, kun kyselen mielipidettä siihen miten hoidetaan. Aiemmin ajattelin, että miestä ei niin kiinnosta ja osaa kyllä.

Vietetään aika paljon aikaa kolmistaan, mutta mies ei tosiaan jaksa kiinnittää huomiota vauvaan tai puhua siitä. Vähän yksinpuheluksi jäänyt, kunnes mies alkaa puhua työstään tai muusta. En sinänsä odota hillitöntä mielenkiintoa vaippoja ja soseita kohtaan, mutta joistain jutuista olisi hyvä puhua.

Siksi tässä nyt kyselen millaisia mahdollisuuksia on saada ulkopuolista apua vuorovaikutukseen ja tähän tunnemöykkyyn.

Olet vääntänyt rautalangasta.

Ihanaa miehen vähättelyä tuo viesti ja oikeastaan koko ketju. 

Ei ihme että sitä alkaa vatuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aplle muutama ajatus

Onko vauva kova vierastamaan muitakin? Meillä suvussa oli vauva joka vierasti tietyn vaiheen kaikkia muita paitsi vanhempiaan ja yhtä tätiään. Jopa äitiään vierasti jos äidillä oli märät hiukset jne. Ja toinen täti joka oli hyvin paljon äidin näköinen niin tätä vauva vierasti todella rajusti. Eli selitä sille miehellesi että todennäköisesti vauva vierastaa isää koska isä tuttu mutta kuitenkaan vauva ei ole ihan varma siitä tunteeko hänet. Ja vierastaminen saattaa mennä hyvin nopeasti ohi mutta saattaa palata jonkin hassun yksityiskohdan takia kuten märät hiukset, aurinkolasit silmillä mitä ei ennen nähnyt mutta muuten tuttu ihminen tai vauva kovin väsynyt jne. Eli vauva ei vaan yhdistä ja muista asioita vielä riittävän hyvin kaikissa tilanteissa. Opeta että vierastaminen voi mennä tosi nopeasti ohi.

Koeta huolehtia että vietätte aikaa kolmestaan. Sanoista miehelle tilanteita, hei huomaatko että x katsoi sinua ja hymyili, näyttääkö x sinun mielestäsi väsyneeltä, kokeiltaisiinko seuraavaksi omenaa vai päärynää lapselle välipalaksi jne. Koeta vetää miestä mukaan niin vauvan hoito voisi jatkossa olla luontevampaa. Kannusta miestä hyppyyttämään vauvaa sylissään ym missä saisivat hyviä yhteisiä kokemuksia. Kehu erityisesti muiden kuullen jos vaan on jotain aihetta tyyliin isä sain vauvan syömään eilen sosetta tosi hyvin jne

Ja joo tiedän että ongelma on varsinaisesti miehellä mutta ap voittaa jos saa miehen paremmin mukaan perheen elämään näkemällä vaivaa sen eteen.

Kiitos ajatuksista. Vauva vierastaa vähän ja tulee toimeen vieraampienkin kanssa, kun vauva huomioidaan. Olen vääntänyt rautalangasta vauvan eri vaiheita miehelle, mutta näköjään tieto ei rauhoita tunteita, kun oma lapsi vierastaa.

Olen myös koko ajan vetänyt miestä mukaan vauvan hoitoon kuvaamillasi tavoilla, mutta se on nyt kuulemma mikromanagerointia ja on haluton keskustelemaan, kun kyselen mielipidettä siihen miten hoidetaan. Aiemmin ajattelin, että miestä ei niin kiinnosta ja osaa kyllä.

Vietetään aika paljon aikaa kolmistaan, mutta mies ei tosiaan jaksa kiinnittää huomiota vauvaan tai puhua siitä. Vähän yksinpuheluksi jäänyt, kunnes mies alkaa puhua työstään tai muusta. En sinänsä odota hillitöntä mielenkiintoa vaippoja ja soseita kohtaan, mutta joistain jutuista olisi hyvä puhua.

Siksi tässä nyt kyselen millaisia mahdollisuuksia on saada ulkopuolista apua vuorovaikutukseen ja tähän tunnemöykkyyn.

Miksi kyselet suomen suurimmalta miesv ihapalstalta etkä vaikkapa alan ammattilaisilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aplle muutama ajatus

Onko vauva kova vierastamaan muitakin? Meillä suvussa oli vauva joka vierasti tietyn vaiheen kaikkia muita paitsi vanhempiaan ja yhtä tätiään. Jopa äitiään vierasti jos äidillä oli märät hiukset jne. Ja toinen täti joka oli hyvin paljon äidin näköinen niin tätä vauva vierasti todella rajusti. Eli selitä sille miehellesi että todennäköisesti vauva vierastaa isää koska isä tuttu mutta kuitenkaan vauva ei ole ihan varma siitä tunteeko hänet. Ja vierastaminen saattaa mennä hyvin nopeasti ohi mutta saattaa palata jonkin hassun yksityiskohdan takia kuten märät hiukset, aurinkolasit silmillä mitä ei ennen nähnyt mutta muuten tuttu ihminen tai vauva kovin väsynyt jne. Eli vauva ei vaan yhdistä ja muista asioita vielä riittävän hyvin kaikissa tilanteissa. Opeta että vierastaminen voi mennä tosi nopeasti ohi.

Koeta huolehtia että vietätte aikaa kolmestaan. Sanoista miehelle tilanteita, hei huomaatko että x katsoi sinua ja hymyili, näyttääkö x sinun mielestäsi väsyneeltä, kokeiltaisiinko seuraavaksi omenaa vai päärynää lapselle välipalaksi jne. Koeta vetää miestä mukaan niin vauvan hoito voisi jatkossa olla luontevampaa. Kannusta miestä hyppyyttämään vauvaa sylissään ym missä saisivat hyviä yhteisiä kokemuksia. Kehu erityisesti muiden kuullen jos vaan on jotain aihetta tyyliin isä sain vauvan syömään eilen sosetta tosi hyvin jne

Ja joo tiedän että ongelma on varsinaisesti miehellä mutta ap voittaa jos saa miehen paremmin mukaan perheen elämään näkemällä vaivaa sen eteen.

Kiitos ajatuksista. Vauva vierastaa vähän ja tulee toimeen vieraampienkin kanssa, kun vauva huomioidaan. Olen vääntänyt rautalangasta vauvan eri vaiheita miehelle, mutta näköjään tieto ei rauhoita tunteita, kun oma lapsi vierastaa.

Olen myös koko ajan vetänyt miestä mukaan vauvan hoitoon kuvaamillasi tavoilla, mutta se on nyt kuulemma mikromanagerointia ja on haluton keskustelemaan, kun kyselen mielipidettä siihen miten hoidetaan. Aiemmin ajattelin, että miestä ei niin kiinnosta ja osaa kyllä.

Vietetään aika paljon aikaa kolmistaan, mutta mies ei tosiaan jaksa kiinnittää huomiota vauvaan tai puhua siitä. Vähän yksinpuheluksi jäänyt, kunnes mies alkaa puhua työstään tai muusta. En sinänsä odota hillitöntä mielenkiintoa vaippoja ja soseita kohtaan, mutta joistain jutuista olisi hyvä puhua.

Siksi tässä nyt kyselen millaisia mahdollisuuksia on saada ulkopuolista apua vuorovaikutukseen ja tähän tunnemöykkyyn.

Jotenkin jää nyt koko ajan hieman hämäräksi että millainen tuo teidän välinen suhteenne oikein on, miten nykyiseen perhetilanteeseen on oikein päädytty ja onko koko kuvionne kummankin oikeasti haluama tilanne. Minusta näin ulkopuolisena näyttää että ongelma ei ole vain miehen ja vauvan välinen vaan koko perhekuvionne on jotenkin hankala.

Juuri ostettiin talo vuosien erillisasumisen jälkeen. Hyvä suhde ollut. Mikään ei ole täydellistä ja miehen heikkous nyt sattuu olemaan tuolla vuorovaikutuksen puolella. Välillä jaksaa ja välillä ei. 6 kk nyt vaan ei ole kovin anteeksiantava ja miehen suhteeton reaktio yllätti. Aloin näkemään uusin silmin näitä muitakin vauvavuoden pikkukuoppia viime aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aplle muutama ajatus

Onko vauva kova vierastamaan muitakin? Meillä suvussa oli vauva joka vierasti tietyn vaiheen kaikkia muita paitsi vanhempiaan ja yhtä tätiään. Jopa äitiään vierasti jos äidillä oli märät hiukset jne. Ja toinen täti joka oli hyvin paljon äidin näköinen niin tätä vauva vierasti todella rajusti. Eli selitä sille miehellesi että todennäköisesti vauva vierastaa isää koska isä tuttu mutta kuitenkaan vauva ei ole ihan varma siitä tunteeko hänet. Ja vierastaminen saattaa mennä hyvin nopeasti ohi mutta saattaa palata jonkin hassun yksityiskohdan takia kuten märät hiukset, aurinkolasit silmillä mitä ei ennen nähnyt mutta muuten tuttu ihminen tai vauva kovin väsynyt jne. Eli vauva ei vaan yhdistä ja muista asioita vielä riittävän hyvin kaikissa tilanteissa. Opeta että vierastaminen voi mennä tosi nopeasti ohi.

Koeta huolehtia että vietätte aikaa kolmestaan. Sanoista miehelle tilanteita, hei huomaatko että x katsoi sinua ja hymyili, näyttääkö x sinun mielestäsi väsyneeltä, kokeiltaisiinko seuraavaksi omenaa vai päärynää lapselle välipalaksi jne. Koeta vetää miestä mukaan niin vauvan hoito voisi jatkossa olla luontevampaa. Kannusta miestä hyppyyttämään vauvaa sylissään ym missä saisivat hyviä yhteisiä kokemuksia. Kehu erityisesti muiden kuullen jos vaan on jotain aihetta tyyliin isä sain vauvan syömään eilen sosetta tosi hyvin jne

Ja joo tiedän että ongelma on varsinaisesti miehellä mutta ap voittaa jos saa miehen paremmin mukaan perheen elämään näkemällä vaivaa sen eteen.

Kiitos ajatuksista. Vauva vierastaa vähän ja tulee toimeen vieraampienkin kanssa, kun vauva huomioidaan. Olen vääntänyt rautalangasta vauvan eri vaiheita miehelle, mutta näköjään tieto ei rauhoita tunteita, kun oma lapsi vierastaa.

Olen myös koko ajan vetänyt miestä mukaan vauvan hoitoon kuvaamillasi tavoilla, mutta se on nyt kuulemma mikromanagerointia ja on haluton keskustelemaan, kun kyselen mielipidettä siihen miten hoidetaan. Aiemmin ajattelin, että miestä ei niin kiinnosta ja osaa kyllä.

Vietetään aika paljon aikaa kolmistaan, mutta mies ei tosiaan jaksa kiinnittää huomiota vauvaan tai puhua siitä. Vähän yksinpuheluksi jäänyt, kunnes mies alkaa puhua työstään tai muusta. En sinänsä odota hillitöntä mielenkiintoa vaippoja ja soseita kohtaan, mutta joistain jutuista olisi hyvä puhua.

Siksi tässä nyt kyselen millaisia mahdollisuuksia on saada ulkopuolista apua vuorovaikutukseen ja tähän tunnemöykkyyn.

Miksi kyselet suomen suurimmalta miesv ihapalstalta etkä vaikkapa alan ammattilaisilta?

Kysynkin, kuka on se ammattilainen, joka tässä voi auttaa? Se oli aloituksen lopussa. En ole koskaan ollut minkään tuen piirissä ja neuvolassa apua saa vain kriittiset tapaukset. Olen kuullut perheneuvolasta, niin mietin olisiko se hyvä paikka, vai miten ihmiset tällaisia ongelmia hoitaa? Olen vakipalstailija ja selittänyt pariin kertaan, miksi halusin jakaa juttuni.

"olen näyttänyt, millaiseen käsittelyyn vauva on tottunut ja mitä osaa - minulle se ja sama miten hoitaa, kunhan vauva on tyytyväinen"

Kuulostaa siltä, että et hyväksy miehesi tapaa olla isä. Ensinnäkin, tuon ikäinen lapsi voi hyvinkin olla monta päivää tyytymätön isän kanssa, vaikka isä hoitaisi häntä hyvin ja turvallisesti. Ihan vaan sen takia, että on tottunut äitiin, tietää äidin olevan asunnossa ja haluaisi äidin hoitajaksi. Siinä ei ole mitään vaarallista tai epänormaalia. Lapset vain ovat sellaisia ja tottuvat kyllä ajan kanssa.

"Olen huolissani miehen ja lasten vuorovaikutuksesta. Mies ei osaa ottaa huomioon vauvan kehitystä ja tunteita. On myös epäherkkä ja turhan vihainen usein myös vanhemmille lapsilleen. Olen yrittänyt tukea isyyttä ja pitää miehen mukana, mutta epäonnistunut"

Kuulostaa taas siltä, että et hyväksy miehesi tapaa olla isä. Suurin osa vanhemmista ei ymmärrä kaikkia lapsen kehitystasoja, ei ole järin taitava tunneasioissa ja suuttuu turhasta. Se ei kuitenkaan haittaa, eikä se ole vanhemmuudessa tärkeintä. Lapselle riittää, kun vanhempi yrittää parhaansa, on kiiinnostunut lapsesta, haluaa lapsen parasta, on riittävän päihteetön, väkivallaton eikä kaada vakavia ongelmiaan (esim. mielenterveyshäiriöt, persoonallisuushäiriöt, parisuhdeongelmat) lapsen niskaan. Jos miehesi on isänä helposti suuttuva ja usein vihainen, eikä osaa näyttää tunteitaan, niin anna olla. On miehessäsi varmasti myös hyviä puolia. Omat vanhempani olivat hyvin kulmikkaita, huusivat ja välillä haukkuivatkin, mutta lapsuus oli silti mukava ja turvallinen.

En tarkoita kommenttejani pahalla. Avauksesi vain kuulostaa siltä, että et hyväksy miehesi tapaa olla isä. Se varmasti on suuri syy siinä, että miehesi itsetunto vanhempana on murskana. Miehesi on saattanut myös itse pettyä itseensä vanhempana, näistä samoista syistä, joiden takia sinäkin olet pettynyt. Älä siis tuomitse. Hyvinkin vajavaiset ihmiset ovat usein oikein hyviä vanhempia, kunhan perusasiat ovat kunnossa. Mikään näistä listaamistasi epäkohdista ei kuulu niihin perusasioihin. Lisäksi asiassa on myös yksi valtava positiivinen puoli, se, että miehesi itsetunto on asian takia murskana. Se tarkoittaa, että miehesi välittää asiasta todella paljon, eikä oikein voi hyväksyä itseään, jos ei pysty osallistumaan järkevästi lastensa elämään.

Laske siis vaatimustasoasi miehen isyyden suhteen. Puhu miehesi kanssa mahdollisimman kannustavasti. Mieti myös mielessäsi, haluaisitko lapsillesi isän, joka on 29 päivää kuukaudesta upea isä, ja kerran kuussa väkivaltainen sekopää, jota koko muu perhe pelkää. Sellainen on huono vanhempi. Miehesi kuulostaa ihan tavalliselta ja hyvältä vanhemmalta, tavallisine vanhemman puutteineen.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen perheneuvolaa ja perhekuntoutusta.

Teillä ei parisuhde, vanheemmuus ym selvästikään toimi.

Mies tarvitsee tukea vanhemmuuteensa yhtälailla ja "holhoaminen" ei sitä vahvista.

Hankala tilanne mutta, ei mahdoton. Mies sitten aikuisena ihmisenä joko haluaa kantaa vastuunsa tai sitten ei.

Tsemppiä joka tapauksessa.

Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aplle muutama ajatus

Onko vauva kova vierastamaan muitakin? Meillä suvussa oli vauva joka vierasti tietyn vaiheen kaikkia muita paitsi vanhempiaan ja yhtä tätiään. Jopa äitiään vierasti jos äidillä oli märät hiukset jne. Ja toinen täti joka oli hyvin paljon äidin näköinen niin tätä vauva vierasti todella rajusti. Eli selitä sille miehellesi että todennäköisesti vauva vierastaa isää koska isä tuttu mutta kuitenkaan vauva ei ole ihan varma siitä tunteeko hänet. Ja vierastaminen saattaa mennä hyvin nopeasti ohi mutta saattaa palata jonkin hassun yksityiskohdan takia kuten märät hiukset, aurinkolasit silmillä mitä ei ennen nähnyt mutta muuten tuttu ihminen tai vauva kovin väsynyt jne. Eli vauva ei vaan yhdistä ja muista asioita vielä riittävän hyvin kaikissa tilanteissa. Opeta että vierastaminen voi mennä tosi nopeasti ohi.

Koeta huolehtia että vietätte aikaa kolmestaan. Sanoista miehelle tilanteita, hei huomaatko että x katsoi sinua ja hymyili, näyttääkö x sinun mielestäsi väsyneeltä, kokeiltaisiinko seuraavaksi omenaa vai päärynää lapselle välipalaksi jne. Koeta vetää miestä mukaan niin vauvan hoito voisi jatkossa olla luontevampaa. Kannusta miestä hyppyyttämään vauvaa sylissään ym missä saisivat hyviä yhteisiä kokemuksia. Kehu erityisesti muiden kuullen jos vaan on jotain aihetta tyyliin isä sain vauvan syömään eilen sosetta tosi hyvin jne

Ja joo tiedän että ongelma on varsinaisesti miehellä mutta ap voittaa jos saa miehen paremmin mukaan perheen elämään näkemällä vaivaa sen eteen.

Kiitos ajatuksista. Vauva vierastaa vähän ja tulee toimeen vieraampienkin kanssa, kun vauva huomioidaan. Olen vääntänyt rautalangasta vauvan eri vaiheita miehelle, mutta näköjään tieto ei rauhoita tunteita, kun oma lapsi vierastaa.

Olen myös koko ajan vetänyt miestä mukaan vauvan hoitoon kuvaamillasi tavoilla, mutta se on nyt kuulemma mikromanagerointia ja on haluton keskustelemaan, kun kyselen mielipidettä siihen miten hoidetaan. Aiemmin ajattelin, että miestä ei niin kiinnosta ja osaa kyllä.

Vietetään aika paljon aikaa kolmistaan, mutta mies ei tosiaan jaksa kiinnittää huomiota vauvaan tai puhua siitä. Vähän yksinpuheluksi jäänyt, kunnes mies alkaa puhua työstään tai muusta. En sinänsä odota hillitöntä mielenkiintoa vaippoja ja soseita kohtaan, mutta joistain jutuista olisi hyvä puhua.

Siksi tässä nyt kyselen millaisia mahdollisuuksia on saada ulkopuolista apua vuorovaikutukseen ja tähän tunnemöykkyyn.

Miksi kyselet suomen suurimmalta miesv ihapalstalta etkä vaikkapa alan ammattilaisilta?

Kysynkin, kuka on se ammattilainen, joka tässä voi auttaa? Se oli aloituksen lopussa. En ole koskaan ollut minkään tuen piirissä ja neuvolassa apua saa vain kriittiset tapaukset. Olen kuullut perheneuvolasta, niin mietin olisiko se hyvä paikka, vai miten ihmiset tällaisia ongelmia hoitaa? Olen vakipalstailija ja selittänyt pariin kertaan, miksi halusin jakaa juttuni.

Tiedät siis palstan miesv ihan kehdoksi ja haluat levittää omaa paskaasi samaan kasaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aplle muutama ajatus

Onko vauva kova vierastamaan muitakin? Meillä suvussa oli vauva joka vierasti tietyn vaiheen kaikkia muita paitsi vanhempiaan ja yhtä tätiään. Jopa äitiään vierasti jos äidillä oli märät hiukset jne. Ja toinen täti joka oli hyvin paljon äidin näköinen niin tätä vauva vierasti todella rajusti. Eli selitä sille miehellesi että todennäköisesti vauva vierastaa isää koska isä tuttu mutta kuitenkaan vauva ei ole ihan varma siitä tunteeko hänet. Ja vierastaminen saattaa mennä hyvin nopeasti ohi mutta saattaa palata jonkin hassun yksityiskohdan takia kuten märät hiukset, aurinkolasit silmillä mitä ei ennen nähnyt mutta muuten tuttu ihminen tai vauva kovin väsynyt jne. Eli vauva ei vaan yhdistä ja muista asioita vielä riittävän hyvin kaikissa tilanteissa. Opeta että vierastaminen voi mennä tosi nopeasti ohi.

Koeta huolehtia että vietätte aikaa kolmestaan. Sanoista miehelle tilanteita, hei huomaatko että x katsoi sinua ja hymyili, näyttääkö x sinun mielestäsi väsyneeltä, kokeiltaisiinko seuraavaksi omenaa vai päärynää lapselle välipalaksi jne. Koeta vetää miestä mukaan niin vauvan hoito voisi jatkossa olla luontevampaa. Kannusta miestä hyppyyttämään vauvaa sylissään ym missä saisivat hyviä yhteisiä kokemuksia. Kehu erityisesti muiden kuullen jos vaan on jotain aihetta tyyliin isä sain vauvan syömään eilen sosetta tosi hyvin jne

Ja joo tiedän että ongelma on varsinaisesti miehellä mutta ap voittaa jos saa miehen paremmin mukaan perheen elämään näkemällä vaivaa sen eteen.

Kiitos ajatuksista. Vauva vierastaa vähän ja tulee toimeen vieraampienkin kanssa, kun vauva huomioidaan. Olen vääntänyt rautalangasta vauvan eri vaiheita miehelle, mutta näköjään tieto ei rauhoita tunteita, kun oma lapsi vierastaa.

Olen myös koko ajan vetänyt miestä mukaan vauvan hoitoon kuvaamillasi tavoilla, mutta se on nyt kuulemma mikromanagerointia ja on haluton keskustelemaan, kun kyselen mielipidettä siihen miten hoidetaan. Aiemmin ajattelin, että miestä ei niin kiinnosta ja osaa kyllä.

Vietetään aika paljon aikaa kolmistaan, mutta mies ei tosiaan jaksa kiinnittää huomiota vauvaan tai puhua siitä. Vähän yksinpuheluksi jäänyt, kunnes mies alkaa puhua työstään tai muusta. En sinänsä odota hillitöntä mielenkiintoa vaippoja ja soseita kohtaan, mutta joistain jutuista olisi hyvä puhua.

Siksi tässä nyt kyselen millaisia mahdollisuuksia on saada ulkopuolista apua vuorovaikutukseen ja tähän tunnemöykkyyn.

Miksi kyselet suomen suurimmalta miesv ihapalstalta etkä vaikkapa alan ammattilaisilta?

Kysynkin, kuka on se ammattilainen, joka tässä voi auttaa? Se oli aloituksen lopussa. En ole koskaan ollut minkään tuen piirissä ja neuvolassa apua saa vain kriittiset tapaukset. Olen kuullut perheneuvolasta, niin mietin olisiko se hyvä paikka, vai miten ihmiset tällaisia ongelmia hoitaa? Olen vakipalstailija ja selittänyt pariin kertaan, miksi halusin jakaa juttuni.

Google kertoisi perheneuvolasta, samoin soitto sinne.

Vierailija kirjoitti:

"olen näyttänyt, millaiseen käsittelyyn vauva on tottunut ja mitä osaa - minulle se ja sama miten hoitaa, kunhan vauva on tyytyväinen"

Kuulostaa siltä, että et hyväksy miehesi tapaa olla isä. Ensinnäkin, tuon ikäinen lapsi voi hyvinkin olla monta päivää tyytymätön isän kanssa, vaikka isä hoitaisi häntä hyvin ja turvallisesti. Ihan vaan sen takia, että on tottunut äitiin, tietää äidin olevan asunnossa ja haluaisi äidin hoitajaksi. Siinä ei ole mitään vaarallista tai epänormaalia. Lapset vain ovat sellaisia ja tottuvat kyllä ajan kanssa.

"Olen huolissani miehen ja lasten vuorovaikutuksesta. Mies ei osaa ottaa huomioon vauvan kehitystä ja tunteita. On myös epäherkkä ja turhan vihainen usein myös vanhemmille lapsilleen. Olen yrittänyt tukea isyyttä ja pitää miehen mukana, mutta epäonnistunut"

Kuulostaa taas siltä, että et hyväksy miehesi tapaa olla isä. Suurin osa vanhemmista ei ymmärrä kaikkia lapsen kehitystasoja, ei ole järin taitava tunneasioissa ja suuttuu turhasta. Se ei kuitenkaan haittaa, eikä se ole vanhemmuudessa tärkeintä. Lapselle riittää, kun vanhempi yrittää parhaansa, on kiiinnostunut lapsesta, haluaa lapsen parasta, on riittävän päihteetön, väkivallaton eikä kaada vakavia ongelmiaan (esim. mielenterveyshäiriöt, persoonallisuushäiriöt, parisuhdeongelmat) lapsen niskaan. Jos miehesi on isänä helposti suuttuva ja usein vihainen, eikä osaa näyttää tunteitaan, niin anna olla. On miehessäsi varmasti myös hyviä puolia. Omat vanhempani olivat hyvin kulmikkaita, huusivat ja välillä haukkuivatkin, mutta lapsuus oli silti mukava ja turvallinen.

En tarkoita kommenttejani pahalla. Avauksesi vain kuulostaa siltä, että et hyväksy miehesi tapaa olla isä. Se varmasti on suuri syy siinä, että miehesi itsetunto vanhempana on murskana. Miehesi on saattanut myös itse pettyä itseensä vanhempana, näistä samoista syistä, joiden takia sinäkin olet pettynyt. Älä siis tuomitse. Hyvinkin vajavaiset ihmiset ovat usein oikein hyviä vanhempia, kunhan perusasiat ovat kunnossa. Mikään näistä listaamistasi epäkohdista ei kuulu niihin perusasioihin. Lisäksi asiassa on myös yksi valtava positiivinen puoli, se, että miehesi itsetunto on asian takia murskana. Se tarkoittaa, että miehesi välittää asiasta todella paljon, eikä oikein voi hyväksyä itseään, jos ei pysty osallistumaan järkevästi lastensa elämään.

Laske siis vaatimustasoasi miehen isyyden suhteen. Puhu miehesi kanssa mahdollisimman kannustavasti. Mieti myös mielessäsi, haluaisitko lapsillesi isän, joka on 29 päivää kuukaudesta upea isä, ja kerran kuussa väkivaltainen sekopää, jota koko muu perhe pelkää. Sellainen on huono vanhempi. Miehesi kuulostaa ihan tavalliselta ja hyvältä vanhemmalta, tavallisine vanhemman puutteineen.

Luitko koko ketjua? En ole missään vaiheessa väittänyt, että mies ei olisi ok vanhempi. En vain halua perhe-elämää, jossa mies ei saa pidettyä tunteitaan kasassa ja vielä syyttelee muita niistä, eikä suostu keskustelemaan arkisista asioista.

Ei mun tehtävä ole olla jätesankona tai kainalosauvana. Olen tähän mennessä tukenut niin pitkälle kuin pystyn ja menty mun normaalin rajoissa, mutta nyt oma osaamiseni ja normaalini loppui.