Taas yksi vauvavuosi ja miehen asenne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"olen näyttänyt, millaiseen käsittelyyn vauva on tottunut ja mitä osaa - minulle se ja sama miten hoitaa, kunhan vauva on tyytyväinen"

Kuulostaa siltä, että et hyväksy miehesi tapaa olla isä. Ensinnäkin, tuon ikäinen lapsi voi hyvinkin olla monta päivää tyytymätön isän kanssa, vaikka isä hoitaisi häntä hyvin ja turvallisesti. Ihan vaan sen takia, että on tottunut äitiin, tietää äidin olevan asunnossa ja haluaisi äidin hoitajaksi. Siinä ei ole mitään vaarallista tai epänormaalia. Lapset vain ovat sellaisia ja tottuvat kyllä ajan kanssa.

"Olen huolissani miehen ja lasten vuorovaikutuksesta. Mies ei osaa ottaa huomioon vauvan kehitystä ja tunteita. On myös epäherkkä ja turhan vihainen usein myös vanhemmille lapsilleen. Olen yrittänyt tukea isyyttä ja pitää miehen mukana, mutta epäonnistunut"

Kuulostaa taas siltä, että et hyväksy miehesi tapaa olla isä. Suurin osa vanhemmista ei ymmärrä kaikkia lapsen kehitystasoja, ei ole järin taitava tunneasioissa ja suuttuu turhasta. Se ei kuitenkaan haittaa, eikä se ole vanhemmuudessa tärkeintä. Lapselle riittää, kun vanhempi yrittää parhaansa, on kiiinnostunut lapsesta, haluaa lapsen parasta, on riittävän päihteetön, väkivallaton eikä kaada vakavia ongelmiaan (esim. mielenterveyshäiriöt, persoonallisuushäiriöt, parisuhdeongelmat) lapsen niskaan. Jos miehesi on isänä helposti suuttuva ja usein vihainen, eikä osaa näyttää tunteitaan, niin anna olla. On miehessäsi varmasti myös hyviä puolia. Omat vanhempani olivat hyvin kulmikkaita, huusivat ja välillä haukkuivatkin, mutta lapsuus oli silti mukava ja turvallinen.

En tarkoita kommenttejani pahalla. Avauksesi vain kuulostaa siltä, että et hyväksy miehesi tapaa olla isä. Se varmasti on suuri syy siinä, että miehesi itsetunto vanhempana on murskana. Miehesi on saattanut myös itse pettyä itseensä vanhempana, näistä samoista syistä, joiden takia sinäkin olet pettynyt. Älä siis tuomitse. Hyvinkin vajavaiset ihmiset ovat usein oikein hyviä vanhempia, kunhan perusasiat ovat kunnossa. Mikään näistä listaamistasi epäkohdista ei kuulu niihin perusasioihin. Lisäksi asiassa on myös yksi valtava positiivinen puoli, se, että miehesi itsetunto on asian takia murskana. Se tarkoittaa, että miehesi välittää asiasta todella paljon, eikä oikein voi hyväksyä itseään, jos ei pysty osallistumaan järkevästi lastensa elämään.

Laske siis vaatimustasoasi miehen isyyden suhteen. Puhu miehesi kanssa mahdollisimman kannustavasti. Mieti myös mielessäsi, haluaisitko lapsillesi isän, joka on 29 päivää kuukaudesta upea isä, ja kerran kuussa väkivaltainen sekopää, jota koko muu perhe pelkää. Sellainen on huono vanhempi. Miehesi kuulostaa ihan tavalliselta ja hyvältä vanhemmalta, tavallisine vanhemman puutteineen.

Luitko koko ketjua? En ole missään vaiheessa väittänyt, että mies ei olisi ok vanhempi. En vain halua perhe-elämää, jossa mies ei saa pidettyä tunteitaan kasassa ja vielä syyttelee muita niistä, eikä suostu keskustelemaan arkisista asioista.

Ei mun tehtävä ole olla jätesankona tai kainalosauvana. Olen tähän mennessä tukenut niin pitkälle kuin pystyn ja menty mun normaalin rajoissa, mutta nyt oma osaamiseni ja normaalini loppui.

En lukenut ketjua, luin pelkän aloituksen. Pahoittelen.

Miehellekin voi olla raskasta aikaa vauvavuodet.

Mieskin masentuu.

https://yle.fi/uutiset/3-11669480