Lue keskustelun säännöt.
Utelias työkaveri. Mitä tommosten kanssa voi tehdä jos ei halua kailottaa koko elämäänsä ja kaikkea
12.05.2022 |
Kokemuksesta olen oppinut, että jos olen kertonut itsestäni liikaa, niin sitä on käytetty minua vastaan. En enää oikein luota keneenkään. Ja ärsyttää, kun joku kuulustelee vaan joka kerta. Miksi näin miksi sitä? Miksi olet lomalla nyt? Miksi sinun lapset on kotona? Käytkö siellä käytkö täällä? Mitä opintoja olet suorittanut? Missä olet ollut töissä ja millon? jne. Huoh raskasta.
Kommentit (71)
Minulla on yksi ystävä, joka kyselee henkilökohtaisia asioitani ja muidenkin yhteisten tuttujen asioita. Tyyliin - saiko hyvät arvosanat. Onko koulutusta. Onko ylioppilas. Onko maisteri. Mikä se on. Koko ajan nokka muiden asioissa. Yleensä vastailen, että en tiedä, en ole kiinnostunut. En halua kertoa. Eiköhän hänkin hae sitä omaa erinomaisuuttaan. Ei ole mitään kerrottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako teidän työpaikalla olla kuulokkeet/peltorit päässä?
Eiku tää utelu tapahtuu kahvi- ja lounastauoilla, joilta en uskalla kieltäytyä. KOSKA minua on aikaisemmin haukuttu siitä, että en osallistu tarpeeksi hyvän yhteishengen luomiseen.
Ei työpaikan yhteishenki mitään perhejuttujen kertomista edellytä. Jos ei yksityisasioista halua puhua niin se on muiden hyväksyttävä. Kaikkien kanssa on tultava toimeen, tarkoittaa sitä, että on annettava vapaus olla myös hiljaa kunhan vain työhön liittyvien asioiden hoito sujuu.
Jos yhteishenkeä tosiaan halutaan parantaa niin ystävällinen ja kollegiaalisesti kunnioittava suhtautuminen kokoaikaisesti taitaa edistää pyrkimystä parhaiten.
Ahdistaviin kyselyihin yksityiselämän suhteen voi suoraan sanoa ettei halua niitä työpaikalla setviä. Mikä ei tietenkään tarkoita että haluaa perheensä ongelmia kätkeä, eihän niitä ole kuin kaikilla.... Maailmassa kyllä muitakin puheenaiheita riittää!
Vastaa jokaiseen uteluun, että miksi kysyt. Kysyjä hämmentyy. Sitten kysyt vastakysymyksen, niin ei tarvitse itse puhua.
Paras vastaus on: Eihän tuo ole sinun asiasi.
Mitä sinä sillä tiedolla teet.
Mitä se sinulle kuuluu.
Näihin voi myös vastata "En tiedä/muuten vaan/miksipäs ei".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on kyllä oikeassa halutessaan olla varovainen.
Sillä vaikkei yksityiselämästä saatua tietoa kertojaa vastaan käytettäisi, niin se joka tivaa ja utelee, kertoo kuulemansa eteenpäin. Siis juttu lähtee liikkeelle, siksihän se niitä asioita kyseleekin, että voi sitten toisissa yhteyksissä ottaa muiden kanssa puheenaiheeksi. Eipä tarvitse hänen sitten omista asioistaan keskustella! Yhden sortin juorutoimittaja!
Yksi hyvä kommentti on uteliaalle ja sitä käytän usein.
Olisi hyvä, että jokainen keskittyisi omien asioittensa hoitamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa vaan ympäripyöreää. No muuten vaan ajattelin lomailla, ei ole mitään erityistä syytä jne..
Kerro kaikki maustettuna suurella itsekehulla ja pienillä valheilla, niin utelijat eivät enää kysele. Lapset on tottelevaisia kympin oppilaita, anoppi on ihana, mies on täydellinen, harrastetaan asiaa X koko perheen voimin, ollaan täydellisiä kaikin puolin. Ja iso omahyväinen hymy perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen voi olla hyväntahtoisesti vaan utelias.
Meillä yksi työntekijä kertoo kaiken yksityiselämästään ja kyselee myös muilta. Ihan mukava tyyppi on vaikka onkin utelias. Kerran kysyi, että miehesi ei enää soita samaan tapaan kuin ennen. Joo me erottiin jo kaksi vuotta sitten ja harvakseltaan ollaan enää yhteydessä. Oli hyvin hämmästynyt, kun en ollut asiasta mitään puhunut. Minä taas tiedän ihan kaiken hänen perheestään lapsia ja mummoja ja pappoja myöten. Ja helpointa on alkaa kysellä häneltä, niin unohtaa mitä itse oli kysymässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro että oli taas Niiiiin tylsä vkonloppu, siivosin kaappeja, ullakkoa, kellaria tai vanhemmat kylässä tai pitkällä kävelyllä etkä nähnyt yhtään ihmistä koko matkalla. Ole tylsä.
Tai sitten erittäin pitkiä, yksityiskohtaisia, pitkäveteisiä tarinoita. Kuin puhelias karjalaismummo, joka ei ole saanut pitkään aikaan juttuseuraa. Kohta eivät uskalla kysyä mitään!
Joo kiitos kysymästä, käytiin viikonloppuna serkun tytön rippijuhlissa Imatralla, serkun miehen suku siis on sieltä kotoisin, he ovatkin asuneet siellä jo 1700-luvulta asti, ihana talo muuten heillä, tiiätkö semmonen vanha maalaistalo, ja voileipäkakut ja kaikki, vaikka koetan kyllä enimmäkseen vältellä gluteenia nykyään, kun tuppaa niin mahassa kiertämään, ja tälleen keväisin tulee ihottumaa kainaloihin, on vielä vähän asian selvittely kesken, mutta juuri siellä viikonloppuna veljentyttäreni osasi vinkata yhdestä luontaishoitajasta, tämmönen kuin Kirsi Viheroksa, hän on auttanut monia, annan kyllä numeron jos kiinnostaa, ja tän veljentyttären mies siis työskentelee puuseppäyrittäjänä ja kuule lupasi minullekin kunnostaa vanhan senkin, jonka äitini osti helmikuussa antiikkikaupan loppuunmyynnistä, tiedätkö kuule sen Leenan Antiikin siinä Pyörtölässä, siinä ihan Tillilän kauppapuutarhan lähellä, ja sai muuten niin hyvään hintaan, ajatella, vain sata euroa, ja onhan kyllä virtsatietulehduskin vielä vaivannut...
Tuo on hyvä, alkaa ensin vähän asianvierestä puhua ja sitten rönsyilee jonnekin sivupoluille ja niiden sivupoluille loputtomasti. Tunsin yhden tyypin jolle voi antaa käteen tyhjän a4 paperin ja siitä alkoi juttu joka ei olisi loppunut koskaan. Jos siltä kysyi jotain niin äkkiä alkoi katua että tuli kysyneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille voi ihan pokkana silmiin katsoen kertoa villejä tarinoita itsestään.
Minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työhistoriasta ja koulutuksesta uudelta työntekijältä. Eri asia sitten jos mennään perheasioihin. Tosin minusta on ihan normaalia kysyä onko esim. lapsia, mutta sen tarkemmin ei kyllä ole tarvetta kysyä.
Meillä kyllä kaikki kertoo aika avoimesti asioistaa erityisesti suunnitelluista lomista tyyliin lähdetään pitkästä aikaa nyt lomamatkalle tämän koronahomman jälkeen. Kaikki työkaverini on lähdössä ulkomailla tänä vuonna. Itselle on kaksi matkaa varattuna. Ei jaksa enää tätä koronaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi käsittää kun jotkut ovat kauheasti tunkeutumassa toisten koteihinkin ja pitäisi alkaa käydä vapaa-ajalla ravintoloissa vaikka on perheellinen eikä mikään yksinelävä sinkku ihminen. Udellaan tarkkaa asuinpaikkaa ja ihmettelen mitä ihmettä hän sillä tiedolla tekee. Pari tyyppiä on väkisin kinunnut puhelinnumeroa et muka voi kysyä jotain enkä ole antanut. Muutama kinusi naamakirja ystäväksi eikä uskonut etten harrasta koko kirjaa. Itse en koskaan kysele tai utele kenenkään yksityisasioita. Tiedän sen vain mitä kukin on halunnut kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työhistoriasta ja koulutuksesta uudelta työntekijältä. Eri asia sitten jos mennään perheasioihin. Tosin minusta on ihan normaalia kysyä onko esim. lapsia, mutta sen tarkemmin ei kyllä ole tarvetta kysyä.
Meillä kyllä kaikki kertoo aika avoimesti asioistaa erityisesti suunnitelluista lomista tyyliin lähdetään pitkästä aikaa nyt lomamatkalle tämän koronahomman jälkeen. Kaikki työkaverini on lähdössä ulkomailla tänä vuonna. Itselle on kaksi matkaa varattuna. Ei jaksa enää tätä koronaa.
Ei työhistoria kenellekkään kuulu. Ihmisellä voi olla koulutusta ja työhistoriaa ihan eri aloiltakin. Työnantaja tietää koulutuksen ja historian niin se ei muille kuulu tippaakaan jos ei halua kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työhistoriasta ja koulutuksesta uudelta työntekijältä. Eri asia sitten jos mennään perheasioihin. Tosin minusta on ihan normaalia kysyä onko esim. lapsia, mutta sen tarkemmin ei kyllä ole tarvetta kysyä.
Meillä kyllä kaikki kertoo aika avoimesti asioistaa erityisesti suunnitelluista lomista tyyliin lähdetään pitkästä aikaa nyt lomamatkalle tämän koronahomman jälkeen. Kaikki työkaverini on lähdössä ulkomailla tänä vuonna. Itselle on kaksi matkaa varattuna. Ei jaksa enää tätä koronaa.
Ei työhistoria kenellekkään kuulu. Ihmisellä voi olla koulutusta ja työhistoriaa ihan eri aloiltakin. Työnantaja tietää koulutuksen ja historian niin se ei muille kuulu tippaakaan jos ei halua kertoa.
No ei kuulu, mutta en minä ainakaan pahastu, jos joku kysyy tätä asiaa. Aina on kysytty, että niin mistäs tulit tänne.
Olen ollut työelämässä jo aika kauan, mutta en ole vielä törmännyt sellaiseen tyyppiin, joka kyselee kyselemistään toisten henkilökohtaisia asioita. Jos sellainen tulisi vielä vastaan, niin en kyllä alkaisi mitään hätävalheita ja selityksiä keksimään. Liian tungetteleviin kysymyksiin voi ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että ei ole oikein sopivaa kysellä tuollaisia.
Kyselyt lomista tai viikonlopuista ovat ainakin omassa työyhteisössäni aina olleet lähinnä sitä small talkia. Kysytään ihan kohteliaisuudesta, miten meni loma tai viikonloppu, eikä siihen edellytetä mitään raatorehellistä ja henkilökohtaisia asioita sisältävää avautumista.
Tiivis työyhteisömme on ollut myös monesti, kuin toinen perhe. Jokaisella oli jossain vaiheessa elämäänsä kriisi. Oli avioeroja, lasten tai puolison vakavaa sairastelua yms. Olimme noin pääpiirteittäin tietoisia toistemme asioista, ja se työkavereiden antama ja saama tuki oli tärkeää. Oli yksi paikka, jossa kotihuolet saattoi pistää sivuun, ja työkaverit tsemppasivat, kun huomasivat toisen pahan mielen. Tällainen tietysti edellyttää luottamusta, ja sitä, että ihan kaikkea ei siltikään tarvitse suodattamatta kertoa. On aiheita, jotka tässäkin työporukassa jäivät automaattisesti pois.
Meille, isoon yritykseen, avokonttoriin tuli uusi työntekijä, oikein mukavan tuntuinen, itsekin olin jonkun verran hänen kanssaan tekemisissä.
Välittömästi ensi tutustumisen ja työasioiden läpikäynnin jälkeen hän alkoi kysellä kaikenlaista henkilökohtaista, aluksi ihan niitä näitä missä päin kaupunkia asutte, ootko mistä kokosin jne.... jotka oli vielä ok.
Mut sitte ku mentiin jo lapsiin tai siihen miks niitä ei oo ja sisaruksiin ja olenko sisarusten kans väleissä, onko niillä lapsia, mites vanhemmat, vielä hengissä, ovatko terveenä, ootteko paljo tekemisissä, vietättekö joulun yhdessä, minkälaisia jouluperinteitä teillä, mitä syötte, mitä lahjoja sait.
Aaaaapuaaaaa....
Näitä hän siis kyseli kaikilta, ei pelkästään multa. Missä ikinä hänen ääni kuului, jos kyse ei ollut työasiasta niin hän utsi muiden henk koht asioita.
Enkä usko että hän teki sitä ilkeyttään tai jotenkin eteenpäin juorutakseen, ehkä hän vaan ajatteli että se on kiva ja rento tapa tutustua muuten niin kovin jäykässä ja muodollisessa ympäristössä.
Ehkä hän oli itse niin avoin ja ajatteli että tullaan heti tutuksi ja hänelle itselle tulee sellainen olo että on ns päässyt mukaan porukkaan.
Tosin ei siihen ryhmäytymiseen tarvita sitä tieto onko joku väleissä sisarustensa kanssa. Eihän 😉
Mullon kerran ollu 6 hlö työporukassa semmonen ehkä n 45-50v nainen joka kyseli kaikilta (oltiin kaikki naisia) joskus suoraan joskus kierrellen kaarrellen parisuhteen intiimejä asioita ja ylipäänsä kaikkea mikä liitty jotenki fyysiseen kontaktiin. Häntä kiinnosti kovasti mitä, missä ja miten paljon kenenkin kotona harrastetaan läheisyyttä jne.... en viitsi tässä edes kaikkee kirjottaa. Hän myös kyseli samoja juttuja yhden naisen parikymppisen lapsen elämästä. Hän oli muutenki se joka työpaikan "rivoriitta" jonka juttuja sai hävetä.
Koska yritimme pysyä väleissä, niin emme kehdänneet kovin ilkeästi sanoa. Hän ei ymmärtänyt (tai kuunnellut) kun moni meistä sanoi että mitä sä tollasia kyselet, joskus pistettiin nauruks, joskus sanottiin vähä napakamminki. Onneks hän siirtyi toiseen yksikköön ja tämä loppu.
Olin ennen työpaikassa, joka oli täynnä tuollaisia. Opin puhumaan niin, että kerroin kaiken, vaikka oikeasti en kertonut mitään ja puhuin vähäpätöisistä jutuista. Se piti utelijat aisoissa, kun ne kuvittelivat tietävänsä minusta jotain.
Vaihdoin alaa ja nyt lähes kaikki työkaverit ovat miehiä. Tiedän suurin piirtein kenellä on lapsi, kun ovat olleet lapsen sairastelun vuoksi pois joskus. Kenenkään lapsen nimeä en tiedä. Muuten toisten yksityiselämästä en juurikaan tiedä. Joskus keskustelussa on tullut joidenkin harrastuksia ilmi, mutta todella vähän meillä puhutaan työn ulkopuolisista asioista.