Lue keskustelun säännöt.
Utelias työkaveri. Mitä tommosten kanssa voi tehdä jos ei halua kailottaa koko elämäänsä ja kaikkea
12.05.2022 |
Kokemuksesta olen oppinut, että jos olen kertonut itsestäni liikaa, niin sitä on käytetty minua vastaan. En enää oikein luota keneenkään. Ja ärsyttää, kun joku kuulustelee vaan joka kerta. Miksi näin miksi sitä? Miksi olet lomalla nyt? Miksi sinun lapset on kotona? Käytkö siellä käytkö täällä? Mitä opintoja olet suorittanut? Missä olet ollut töissä ja millon? jne. Huoh raskasta.
Kommentit (71)
Voihan siinä niinki käydä että jollekin utelijalle toistuvasti sanoo suoraan mm että:
- en käsittele henkilökohtasia asioitani työpaikalla
- sorry, annetaanko nyt näiden vapaa-ajan asioiden olla ja keskitytään työasioihin
- anteeksi, mutta minua kiusaa tällasena introverttina tämä henklökohtasten asioiden ainanen kysely, voisitko olla kyselemättä
Jouduin esimiehemme puhutteluun kun olen niin töykeä työtoverilleni.
Vaikka selitin asian korrektisti omasta näkökulmastani niin selvähän se oli että nyt olen se porukan tiukkapipo ja jouduin pyytämään anteeksi utelijalta. Olin sanonut kuullemma liian napakasti ja monta kertaa.
En sanonut enää ääneen, mutta ajattelin että ei tyhjäp...ä sitte ymmärtäny kerrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan siinä niinki käydä että jollekin utelijalle toistuvasti sanoo suoraan mm että:
- en käsittele henkilökohtasia asioitani työpaikalla
- sorry, annetaanko nyt näiden vapaa-ajan asioiden olla ja keskitytään työasioihin
- anteeksi, mutta minua kiusaa tällasena introverttina tämä henklökohtasten asioiden ainanen kysely, voisitko olla kyselemättäJouduin esimiehemme puhutteluun kun olen niin töykeä työtoverilleni.
Vaikka selitin asian korrektisti omasta näkökulmastani niin selvähän se oli että nyt olen se porukan tiukkapipo ja jouduin pyytämään anteeksi utelijalta. Olin sanonut kuullemma liian napakasti ja monta kertaa.
En sanonut enää ääneen, mutta ajattelin että ei tyhjäp...ä sitte ymmärtäny kerrasta.
Tämän takia kannattaa vain vältellä näitä rivoriittoja ja muita toimistokoomikoita, eikä yrittää laittaa mitään rajoja sen kummemmin. Muuten käy helposti niin, että on itse tosiaan joku ankeuttaja-töykimys ja pääsee puhutteluun. Nykyään työpaikoille halutaan pelkkiä ns hyviä tyyppejä, jotka nauraa rätkättävät kilvan kaikille tyhmille jutuilleen.
Vierailija kirjoitti:
Jos tällä palstalla on yhtään kampaajaa, kosmetologia, jalkahoitajaa, hierojaa, fyssaria tms henkilöä joka viettää asiakkaan kanssa aika muutamaa minuuttia pidempään, niin PLIIIIS älkää kyselkö ihmisten henkilökohtaIsia asioita.
Vaikka asiakas olisi kuinka puhelias ja selvästi ilmaisee että haluaa jutella, niin hän kertoo itse sen mitä hän haluaa kertoa.
Älä siis esitä edes lisäkysymyksiä henkilökohtaisista asioista, äläkä ainakaan aloita utelemaan niitä.Ja erityisesti vielä jossain kampaamossa jossa voi olla monta muuta henkilöä kuulemassa, se on todella kiusallista.
Tää oli hyvä kirjotus mut pätee myös toisin päin.
Jos asiakas on kova puhumaan ja olettaa että esim pampaaja tai kosmetologi tms on hänen terapeutti jolle oksennetaan kaikki niin koti kuin työhuoletkin, niin kannattaisi ehkä miettiä jaksaako se kampaaja kuunnella niitä JA onko siellä kampaamossa muita asiakkaita samaan aikaan jollon kaikki muut kuulee ja/tai joutuu kuuntelemaan ne yksityiskohtiin menevät avautumiset.
Ja yhtä kaikki, tämän tyyliset "avautujat" usein kyselee yhtä henk koht asioita siltä kampaajalta tai hierojaltaan.
Olen itse ollut kerran kampaajalla isossa kaupungissa jossa ei tunneta toisia. Kuuntelin 1.5 h viereisen tuolin asiakkaan työasioiden avautumista ja esimiehen ja muun tukiyksikön haukkumista (nimiä ei mainittu), tajusin että olin just lähtenyt tuosta firmasta ja tunnistin ketä esimiestä hän haukkui. Eli kantsii olla melko varovainen kun isoon ääneen kailottaa tällasia juttuja.
Olen ollut koko työurani muutamassa todella isossa yrityksessa ja näissä on se etu, että kun porukkaa on paljon, niin saat olla enemmän ns anonyymi, porukat ei edes tunne kasvoilta kaikkia kun jengiä tulee ja menee kokoajan, eikä ehkä tule sellaista tilannetta että kaikki tuntee toisensa sukujuuria ja kotitapoja myöten kuin pikkufirmoissa.
Olen monesti haaveillut pääseväni pieneen yritykseen töihin..... mutta tarkemmin ajateltuani ja taas tämän aihealueen postaukset luettuani en ole enää niinkään varma asiasta 👍
Olen samoilla linjoilla, että nämä hyväntahtoiset (jostain syystä pääsääntöisesti naiset) itse niin kovin avoimet avautujakyselijät on vähän raskaita ja kiusallisia pidemmän päälle
MUTTA
mielummin näitä, kun niitä passiivisagressiivisia selkäänpuukottajia jotka ei hoida töitään ja syyttää omista virheistään muita, etsivät toistuvasti huomauteltavaa, yrittävät mustamaalata kollegoita ja ilkeilevät / nokittelevat toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kans samassa tiimissä oli taannoin yksin asuva keski-ikäinen oikein sellanen vanhanpiian prototyyppi nainen.
Hän piti meitä työkavereita ilmeisesti perheenään ja kertoi meille kaikki asiansa ( + myös koiransa) ja vaati meitä muita kuuntelemaan ja myös vuorotellen kertomaan omat asiat ja viikonloppusuunnitelmat. Sama homma maanantaina tai lomien jälkeen.
Aloin jo jopa vähän pelätä niitä tilanteita, keksin usein palavereja tms menoo just niihin kohtiin ettei tarvii osallustua näille aamu tai ip kahveille. Tästä kärsi muukin tiimi, kukaan ei kehdannut/ilennyt/uskaltanut sanoa mitään.
Onneksi muutimme toimiston eri taloon ja tiimi hajosi - helpotus kaikille.
Huh, onkohan tää daami ollu joskus mun pomona, kuulostaa kovin tutulta 😉.
Hän piti omia alaisiaan varmaan perheenään ja teki sillä tavalla tuttavuutta että kertoi itse kaikki omat ja sukulaisten asiat ja vaati.... joo, oikeasti vaati meitä kertomaan myös meidän perheet, sukujuuret, lapset, lemmikit, harrastukset. Ja joka juhlapyhä tai loma oli se sama kuulustelu missä olitte ja mitä teitte. Hän järjesti monesti nämä vielä niin että koko tiimi oli kuulemassa, eli ei riittänyt että hänelle piti avautua vaan kaikki kuuli asiat.
Tämä oli hänen näkemys hyvästä tiimistä.
Sitten suuttui ihan silmittömästi kun hänen tästä ja muutamasta muusta oudosta johtamistavasta ilmotettiin hänen esimiehelle.
Kamalin pomo koskaan.
nää juoruilijat ja yli uteliaat sit kailottaa kaiken eteenpäin. kodin osoitteen kysyminen, on epäilyttävää ,kelle sitä tietoa kalastellaan murtovaras liigalle?
näitä seksi mammoja on kanssa.kerran eräs muija töissä, kertoi omasta panokalenterista ja miten merkkaa kaikki tapahtumat ja kerrat. oltiin sit me ujommat vähän vaikeena tästä avautumisesta kahvihuoneessa. oon vaan vastannu, etten puhu tälläsiä asioita julkisesti, jos yritetty jotain udella. ei uskosi mitä tyyppejä on olemassa.
parturissa kerran itketti, kun en olis halunnut yhtään puhua ,kun omainen just kuoli ja hautajaisiin hiukset leikattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin konttorissa oma rivo-riitta. Häntä kiinnostaa meidän muiden yksityiselämä ja varsinkin läheisyys ja heko-heko-oliko-laatuaikaa jne jne.
Kaikki vitsit ihan alta navan.
En vaan voi tajuta.
Kaikki ei keskity tarpeeksi perustehtäväänsä, kuten ammattilaisen kuuluisi.
Olen kerran jäänyt tiimin neljänneksi pyöräksi, kun kolmikko alkoi ylenpalttisen kaveeraamiseen työajalla. Niitä sydänviestejä sateli vapaa-ajalla työviestiryhmäämme, ja meinasin saada oksennusrefleksin. Odotin työvuoden päättymistä peläten, että kohta joku kosii jotakin.
Siitä lähtien olen omassa tiimissäni pitänyt huolta siitä, ettei kaveriklikkejä pääse syntymään. Juuri mietin, kuinka vähän tiedän tiimikaverini vapaa-ajasta, vaikka kolmatta vuotta teemme työtä yhdessä. Tiimimme kolmas jäsen on vaihtunut välillä, mutta aina on panostettu siihen, että hän kokisi olevansa tasa-arvoinen meidän kanssamme, eikä mikään uusi, kolmannen pyörän paikalle työnnettävä tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi utelijatyypit on karmeita ja yksi meidän vuoropäällikkö on niin utelias ettei edes häpeä. Hän on kysellyt parisuhdeasioitani ja mitä teen vapaapäivinä ja kenen kanssa yms. Olen vastannut hänelle ympäripylöreitä että "sitä sun tätä" " kotihommia ja sellaista ". Tuossa vaiheessa iso osa utelijoista lopettaa kyselyn ja ymmärtää ettei toinen halua puhua mutta ei tämä henkilö. Ei edes maalaisjärki sano mitään. Miten tuollaisille saa perille rautalangasta että asia ei heille kuulu??
Meillä on tällainen. Utelee kaikkien seksielämästä ja heittää rivoa läppää. Työparinsa kanssa puhuvat pelkästään tinderistä ja deittailusta ja baari-illoista, siis neli-viisikymppiset naiset. Pitivät mua epäkunnioittavana, kun vihdoin tiukasti sen kaiken utelun ja läpänheiton päälle sanoin, että yksityiselämäni ei mitenkään kuulu heille. Loukkaantuivat.
Mutta mitä hlvttiä, eikös me olla töissä TÖISSÄ? Olen just se ankea hiekkapilde, joka ei yhtään kyllä ymmärrä, miten jotkut päivät pitkät istuvat taukohuoneessa jauhamassa miehistä ja seksistä. Tai siinähän istuvat, mutta antaisivat muiden olla utelulta rauhassa.