Oletteko huomanneet että perheenne tai lähipiirinne eivät luota teihin asioissa, joissa olette vaikka työn puolesta asiantuntijoita?

Jep, mutta tuntuu että se on enemmän kateutta. Kysytään mieluummin joltain toiselta, vaikka minulla on enemmän osaamista ja tietoa. Ja ärsyynnytään, jos yritän sanoa jotain. En ole siis vain oman alani osaaja, vaan harrastuneisuuden, tiedonjanon ja hyvän muistin ansiosta tiedän monista asioista yllättävän paljon. Jo koulussa alkoi lyttääminen. Haukuttiin hikeksi, annettiin stipendit niille jotka yritti mutta eivät osanneet, opettajat ignoorasivat kun viittasin. Kukaan ei ole varmaan koskaan sanonut minulle, että olen fiksu, vaikka itse sen toki tiedän. Miksi on ok kehua kauniita ihmisiä vuolaasti, mutta kukaan ei huomioi toisten älykkyyttä...?

Muun muassa mieheni tekee tuota. Ja lisäksi alkaa vänkäämään vastaan, jos kerron jostain faktasta Otettiin sitten käyttöön sellainen systeemi, että väärässä olija lahjoittaa setelin oikeassa olijalle. No minähän ne setelit olen käärinyt häneltä, hehheh😂

Kyllä. Ensin nauretaan, sitten tarkistetaan Googlesta ja kun käy ilmi että olin oikeassa nauretaan lisää ja pyöritellään silmiä. Sitten ihmetellään kun en ota kantaa puheenaiheisiin.

Ja kun sanon että jos teette asiaa x niin siitä tulee seuraamaan y, nauretaan samalla kun tehdään asia x, seuraa se y ja sitten tullaan kysymään että olisinko osannut arvata. Kun sanon että sanoin näin käyvän, nauretaan ja todetaan vai niin.

Vihaan nykyisin ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Muun muassa mieheni tekee tuota. Ja lisäksi alkaa vänkäämään vastaan, jos kerron jostain faktasta Otettiin sitten käyttöön sellainen systeemi, että väärässä olija lahjoittaa setelin oikeassa olijalle. No minähän ne setelit olen käärinyt häneltä, hehheh😂

Loistava idea. Mäkin alan putsata lähipiiriä rahasta. Kun lopputulos on poikkeuksetta se että mä olen oikeassa. Loppuu se naureskelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ennen lasten saamista olin töissä monta vuotta lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Anoppini ilmaisi kuitenkin samantien syvää epäluottamusta lastenhoitotaitojani kohtaan, kun esikoinen syntyi. En osannut pukea enkä ruokkia vauvaa, harrastukset olivat vääränlaisia, emme noudata joka aterialla lautasmallia, syömme liian vähän ruisleipää, lapsella on mummolassa trikoohousut vaikka pitää olla legginsit... Lista on uskomattoman pitkä.

Pahin oli, kun ihmettelin anopin kaukaisen sukulaisen yllättävää kyläilyä. Anoppi oli kutsunut hänet meille kylään vauvaa katsomaan ja ajattelin, että vähän outoa, mutta tulkoon nyt. Sukulainen on sairaanhoitaja ja alkoi vähän empien puhua vauvan ruokinnasta. Vauvaa ei kuulemma saa pitää nälässä ja 4h on liian pitkä imetysväli. Vauvamme oli tuolloin lapsentahtisesti ruokittu ja kasvoi hyvin. Kautta rantain selvisi, että anoppi lähetti tämän sairaanhoitajan neuvomaan meille tyhmille vauvanhoitoa.

Välit anoppiin ovat viilenneet. Hän ei luota minuun edelleenkään, vaikka minä olen työni puolesta virkavastuussa kymmenien lasten elämästä ja tulevaisuudesta. Olen edelleen anopin silmissä osaamaton heitukka. Viime kesänä anoppi tuli vahtimaan, kun vein teini-ikäiset mökillä uimaan. Katsokaas kun minä en osaa vahtia edes uimataitoisia lapsia, niin huono äiti olen ja he hukkuvat ilman mummia.

Muutaman kerran on pitänyt vuosien varrella pysähtyä ja ravistella itseään että hei, minä osaan tämän homman. Osaan se töissä ja osaan kyllä omienkin lasten kanssa, vaikka mitä väitettäisiin. Pahaltahan se silti tuntuu ja alussa nakersi kyllä itsetuntoa, että anopin täytyy vahtia minua kun en osaa mitään.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijähän ei hoida lapsia, eikä ole opiskellut lastenhoitoa. Joten en ymmärrä, miten sinä olisit lastenhoidon asiantuntija.

Ei hän väittänyt olevansa lastenhoidon asiantuntija. Normaali tervepäinen ihminen kykenee kyllä omat lapsensa hoitamaan ilman erityistä alan koulutusta ja asiantuntemusta.

Minulle esitetään aika usein kysymys "äiti, sinähän tiedät tämän..." jostakin omaa alaani liippaavasta asiasta, eli vastaukseni otsikon kysymykseen on ei.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex-appi on tuollainen. Aina piti kuunnella hänen mukaviisasta näennäistietoa politiikasta ja etenkin työllistämistoimista eikä hän ikinä kuunnellut mitään mitä me muut pöydässä istuvat sanottiin.

Olin itse silloin työmarkkina-asiantuntijana Valtiovarainministeriössä.

Onneksi on ex-appi. 

Täälläkin ex-appi oli tuollainen, olen ammatiltani liikennelentäjä ja hän ammatiltaan talouspäällikkö ja usein kertoi miten lentokone toimii, matkusteltuaan työn puolesta niin paljon. Nämä olivat joskus jo kiusallisia.

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.

Oi, onpa mukava huomata että en ole ainoa joka vaikuttaa olevan omalla alallaan vailla tietämystä. Olen aina ihmetellyt tuota kun olen puutarhuri ja silti lähipiiri puhuu nämä asiat mun ohitse. No ei se mitään, enpä erityisemmin välitä enää vapaa-ajalla neuvoakaan. Väliin mulle kuitenkin heitetään armopalana kysymys "mitä mä istuttaisin tähän". Vastaustani ei kuitenkaan huomioida mitenkään, kai se kysytään vain sillai että saisin nyt edes vähän harjoitusta näistä asioista... (Alalla yli kakskyt vuotta)

Päinvastoin. Minun oletetaan osaavan ja tietävän kaiken mahdollisen. Olen täysin uupunut siihen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas kuvitellaan, että tiedän kaiken tietokoneisiin liittyen ja minua kiinnostaisi neuvoa millainen tietokone kannattaa ostaa. Ota budjettisi ylärajoilta, mieluummin vähän sen yli. Ei, en tiedä millaisen tietokoneen sillä rahalla saa.

Olen tietotekniikan DI ja teen työkseni ohjelmistosuunnittelua.

Samaten poikani. Koneeni tilttasi ja yritin soittaa apua. Pinnani meinasi palaa, kun ei mitään apua saanut. Olen sitä mieltä, että hän on täydellinen idiootti. Tosin työnantajamme arvottavat meitä eri tavoin. Hänen palkkansa on viisinkertainen verrattuna, mutta sen takiahan me lakkoilemme.

maituuuuuuu!!!!!???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muun muassa mieheni tekee tuota. Ja lisäksi alkaa vänkäämään vastaan, jos kerron jostain faktasta Otettiin sitten käyttöön sellainen systeemi, että väärässä olija lahjoittaa setelin oikeassa olijalle. No minähän ne setelit olen käärinyt häneltä, hehheh😂

Loistava idea. Mäkin alan putsata lähipiiriä rahasta. Kun lopputulos on poikkeuksetta se että mä olen oikeassa. Loppuu se naureskelu.

Suosittelen. Sanot vaan, että lyödäänkö vetoa viidestäkympsistä, kumpi on oikeassa. Loppuu vänkääminen aika nopsaan monella 😂

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähisuvussa huomaa, että koulutetut naiset (maisteri, tohtori) eivät kuulemma tiedä mistään mitään. Jos iltapäivälehti tai yhen jampan kaverin tuttu kertoo päinvastaista niin ei se asiaan koulutuksen hankkinut ja sen parissa työtä tekevä tiennyt asiasta silloin.

Samaa ei tapahdu miesten kohdalla. Kahden päivän järkkärikurssinkin myötä ollaan koko poliisivoimien ja puolustusvoimienkin asiantuntijoita.

Voi kuule. Olen hoitotieteiden post doc ja jokaikinen lähiön lähäri tietää aiheesta enemmän, kunhan vain on nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ennen lasten saamista olin töissä monta vuotta lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Anoppini ilmaisi kuitenkin samantien syvää epäluottamusta lastenhoitotaitojani kohtaan, kun esikoinen syntyi. En osannut pukea enkä ruokkia vauvaa, harrastukset olivat vääränlaisia, emme noudata joka aterialla lautasmallia, syömme liian vähän ruisleipää, lapsella on mummolassa trikoohousut vaikka pitää olla legginsit... Lista on uskomattoman pitkä.

Pahin oli, kun ihmettelin anopin kaukaisen sukulaisen yllättävää kyläilyä. Anoppi oli kutsunut hänet meille kylään vauvaa katsomaan ja ajattelin, että vähän outoa, mutta tulkoon nyt. Sukulainen on sairaanhoitaja ja alkoi vähän empien puhua vauvan ruokinnasta. Vauvaa ei kuulemma saa pitää nälässä ja 4h on liian pitkä imetysväli. Vauvamme oli tuolloin lapsentahtisesti ruokittu ja kasvoi hyvin. Kautta rantain selvisi, että anoppi lähetti tämän sairaanhoitajan neuvomaan meille tyhmille vauvanhoitoa.

Välit anoppiin ovat viilenneet. Hän ei luota minuun edelleenkään, vaikka minä olen työni puolesta virkavastuussa kymmenien lasten elämästä ja tulevaisuudesta. Olen edelleen anopin silmissä osaamaton heitukka. Viime kesänä anoppi tuli vahtimaan, kun vein teini-ikäiset mökillä uimaan. Katsokaas kun minä en osaa vahtia edes uimataitoisia lapsia, niin huono äiti olen ja he hukkuvat ilman mummia.

Muutaman kerran on pitänyt vuosien varrella pysähtyä ja ravistella itseään että hei, minä osaan tämän homman. Osaan se töissä ja osaan kyllä omienkin lasten kanssa, vaikka mitä väitettäisiin. Pahaltahan se silti tuntuu ja alussa nakersi kyllä itsetuntoa, että anopin täytyy vahtia minua kun en osaa mitään.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijähän ei hoida lapsia, eikä ole opiskellut lastenhoitoa. Joten en ymmärrä, miten sinä olisit lastenhoidon asiantuntija.

Viittasin siihen, että anoppini opasti minua ja oli syvästi huolissaan siitä, saanko minä pidettyä lapsiani edes hengissä. Hän näki ison riskin, etten anna vauvalle maitoa vaan näännytän hänet nälkään, lapseni saattavat paleltua tai menehtyä jossain onnettomuudessa, kun en valvo heitä. Siitä oli kysymys esimerkiksi tuossa uimajutussa, minua ei vain voi päästää omien lasteni kanssa uimaan, koska en tajua vahtia heitä. Siitä huolimatta, että olen heidän uimaan opettanutkin. Eli lapset ovat potentiaalisessa vaarassa, vanhemmuuteni on niin huonoa. Tässä olen asiantuntija, osaan työni ja koulutukseni puolesta arvioida riittävän vanhemmuuden kriteerit, joita en kuitenkaan anopin mielestä itse täytä. Hän joutuu olemaan koko ajan huolissaan meidän perheestä.