Lue keskustelun säännöt.
Jouduin lopettamaan mindfulnessin ekaan luentoon
12.05.2022 |
Piti ajatella asiaa, joka aiheuttaa vihaa, surua tai muuta negatiivista. En keksinyt mitään, pää on ilmeisesti liian tyhjä sen täyttämiseen.
Kommentit (72)
Ei noilla kummallakaan esimerkillä lapsuuden kaivelusta ole mitään tekemistä Mindfulnessin kanssa. Teillä on ollut huono ohjaaja. Terveisin koulutettu Mindfulness-ohjaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän mikään menneisyyden muistelu ole mindfullnessia nähnytkään.
Oon vähän yksinkertainen. Minulle mindfulnessia parhaimmillaan on juoda aamulla eka kahvi kännykkää räpläten. Ihan ihanaa!
Kertoisitko mindfullness-ohjaaja mikä sen mindfullnessia tarkoitus on ja miten siinä kuuluu työskennellä.
Olen vaikeasti traumatisoitunut mm graavista hyväksikäytöstä eikä mindfulness sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei noilla kummallakaan esimerkillä lapsuuden kaivelusta ole mitään tekemistä Mindfulnessin kanssa. Teillä on ollut huono ohjaaja. Terveisin koulutettu Mindfulness-ohjaaja
Ei kuulostanut minustakaan mindfulnessilta. Olen käynyt terapiassa, jossa harjoitukset olivat perustana mm. tunteiden tunnistamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko mindfullness-ohjaaja mikä sen mindfullnessia tarkoitus on ja miten siinä kuuluu työskennellä.
En ole ohjaaja mutta siinä on kyse siitä että olet tietoisesti ja hyväksyvästi läsnä elämäsi jokaisena hetkenä (mikä ei tietenkään 100% ole mahdollista mutta parhaaseen pyritään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon vähän yksinkertainen. Minulle mindfulnessia parhaimmillaan on juoda aamulla eka kahvi kännykkää räpläten. Ihan ihanaa!
ADHD much? Ei meille sovi mielen rauhoittamiset yhtään.
Mitä tuo tietoinen läsnäolo tarkoittaa ja miten sitä harjoitellaan? Mindfullness-ihmiaet aina puhuvat tietoisesta läsnäolosta, mutta en ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuo tietoisen läsnäolon kokeminen ei kerro mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon vähän yksinkertainen. Minulle mindfulnessia parhaimmillaan on juoda aamulla eka kahvi kännykkää räpläten. Ihan ihanaa!
ADHD much? Ei meille sovi mielen rauhoittamiset yhtään.
Mitä sitten pitäisi tehdä aamulla? Kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa, meditoida ja joogata? Juoda vettä sitruunan kanssa iso lasillinen?
Meitä on eri tekoa, joillakin on aktiivisemmat aivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mindfullnes yks henkivaltojen eksytyksistä,älkää menkö tuollaisiin! Saatte elinikäiset henkivallat niskaanne,sama koskee joogaa, ennustuksia yms!
Mulla on afantasia, eikä edes tiedostettua sisäistä puhetta, ja siksi tuollaiset kuvittelut ja muistelut ei toimi ollenkaan. Mulle parasta mindfulnessia on olla vaan hiljaa ja katsella kuin tarkkailijana, kun aistimuksia, tuntemuksia, tunteita jne tulee ja menee, ottamatta niihin kantaa millään tavalla, pyrkimättä eroon niistä tai pyrkimättä muuttamaan niitä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo tietoinen läsnäolo tarkoittaa ja miten sitä harjoitellaan? Mindfullness-ihmiaet aina puhuvat tietoisesta läsnäolosta, mutta en ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Lähinnä sitä että et pakonomaisesti mieti koko ajan jotakin. Meidän aivot raksuttaa puoliväkisin koko ajan liiankin kanssa ja siitä seuraa monenlaista epätoivottavaa asiaa, varsinkin kun vielä tehdään montaa asiaa yhtä aikaa. Mielen ja ajatusten rauhoittamisesta on pohjimmiltaan kyse. Meidän keho elää koko ajan tässä hetkessä, joten sitä kannattaa käyttää oppaana kun haluat olla tietoisesti läsnä. Keskittyä vaikka hengitykseen hetkeksi, jos ei muuta. Tietoinen läsnäolo on sitä kun teet jotain asiaa, niin keskityt täysillä vain ja ainoastaan siihen kaikilla aisteillasi, ja jätät kaikenlaiset ajatukset narikkaan siksi aikaa (siellä se mieli kuitenkin taustalla höpöttelee... tässä se suurin haaste).
Kun pilkkoo sipulia, niin keskittyy katsomaan miltä se näyttää, miltä veitsen haukkaisu siihen tuntuu, miltä kuulostaa, miltä tuoksuu. Eikä niin että jää jumimaan ajatuksiinsa sen kyljessä olevasta ruvesta ja että miksiköhän se on tullut, tippuiko se maahan jossain välissä, niin joo roskatkin pitäisi viedä, hitto ku tulee kyyneleitä tästä sipulista, mitähän mausteita laittaisin tähän ruokaan... jne, ymmärrät varmaan ajatuksen.
Edelleenkään 100% läsnäolo ei ole mahdollista mutta sitä kannattaa ujuttaa elämäänsä vaikka muutamien sekuntien pituisina pätkinä vähän joka väliin jos mahdollista. Ihan vaikka muutama rauhallinen ja tietoinen hengenvetokin on sitä mindfullnessia, kun siinä samalla ei mieti kännykän lataamista, seuraavaa tehtävää, arkikiireitä ja ensi viikonloppua. Vaan kohdistaa huomionsa kehoonsa sen ajaksi ja antaa mielen olla hetken hiljaa. Tämmöisiä pieniä juttuja. Usein lasten ja eläinten kanssa sekä luonnossa sitä läsnäoloa tapahtuu ihan itsestäänkin, eikä mielessä ole mitään muuta. On vain se hetki ja siitä nautitaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on afantasia, eikä edes tiedostettua sisäistä puhetta, ja siksi tuollaiset kuvittelut ja muistelut ei toimi ollenkaan. Mulle parasta mindfulnessia on olla vaan hiljaa ja katsella kuin tarkkailijana, kun aistimuksia, tuntemuksia, tunteita jne tulee ja menee, ottamatta niihin kantaa millään tavalla, pyrkimättä eroon niistä tai pyrkimättä muuttamaan niitä.
Just näin, oot asian ytimessä!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on afantasia, eikä edes tiedostettua sisäistä puhetta, ja siksi tuollaiset kuvittelut ja muistelut ei toimi ollenkaan. Mulle parasta mindfulnessia on olla vaan hiljaa ja katsella kuin tarkkailijana, kun aistimuksia, tuntemuksia, tunteita jne tulee ja menee, ottamatta niihin kantaa millään tavalla, pyrkimättä eroon niistä tai pyrkimättä muuttamaan niitä.
Tämä on mindfullnessia. Omien tunteiden ulkopuolinen tarkkailu radikaalisti hyväksyen. Tunne ei ole koskaan väärä. Vain siitä seuraava teko voi olla.
Ei tuo ole mindfulnessia. Missähän sä olet ollut?
Olen joutunut puolivahingossa mindfullness-tilanteisiin esim. ryhmäterapiassa, jossa on vain jonkun kerran kokeiltu mindfullnessia. Minäkään en pääse yhtään kiinni niihin harjoituksiin. Itselleni tuntuu täysin vieraalta ajatella tai muistella lapsuudesta jotakin hetkeä, jolloin tunsin oloni täysin turvalliseksi. Ei sillä, etteikö turvallisuudentunne olisi tärkeä ja välttämätön, mutta tuo työskentelytapa tuntuu itselleni ihan oudolta, ihan kuin joltakin hypnoosiyritykseltä, josta tulee vain vastenmielinen olo. En pääse tuollaisiin asioihin kiinni kyllä yhtään tuommoisen harjoitusten kautta, enkä kyllä haluakaan. Mieluummin puhun ja sanoitan asioita.