Lue keskustelun säännöt.
Jouduin lopettamaan mindfulnessin ekaan luentoon
12.05.2022 |
Piti ajatella asiaa, joka aiheuttaa vihaa, surua tai muuta negatiivista. En keksinyt mitään, pää on ilmeisesti liian tyhjä sen täyttämiseen.
Kommentit (72)
Minä saan oman mindfullnessin esimerkiksi puuhastelemalla pihalla tai menemällä sieni-tai marjametsään. Tai sitten kun laitan illalla saunan ja menen takapihalle vilvottelemaan ja kuuntelen hiljaisuutta (satakielen laulu ei häiritse). Joskus kun olen ollut yksin metsässä, niin on vaan tullut ihan vaan tyhjästä itku. Se menee ohi, mutta joku siinä rauhassa tuo tunteet pintaan. Mutta se ei ole ollut ahdistaavaa, vaan ennemminkin helpottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että uskovalle Jumalan varjelus on niin ihana asia, todellista rakkautta. Esim. se varoittava paha olo, kun on vähällä sekaantua vääriin asioihin. Raamattu varoittaa vakavasti niistä tuskista, joihin varsinkin uskova ihminen joutuu, jos sekaantuu pimeyteen. Esim. Raamatussa kuningas Saul tuli hulluksi käännyttyään tietäjä- ja vainajahenkien puoleen. Tunnen valitettavasti itsekin tällaisia ihmisiä, jotka ovat leikkineet pimeyden kanssa ja ovat menettäneet mielenterveytensä. On niin paljon hyviltä ja kauniilta näyttäviä henkisiä ilmiöitä, jotka avaavatkin portin pimeyteen. Ihmiset menevät näihin mukaan tietämättään, eivätkä saa enää porttia kiinni.
Kaikki eivät tule hulluiksi, kuten Saul, mutta se ei tee asiasta sen parempaa. Sieltä pimeyden puolelta ei pääse pois ilman Jumalan apua. Erityisesti uskoville nämä ovat vaarallisia asioita. Täytyy olla tarkkana mihin asioihin lähtee mukaan.
Mindfullness on suoraan jumalasta, Ikiaikaisesta kaikkeudesta. Jumala on antanut meille lahjan ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se on, hänen varjeluksensa suojassa. Tosiuskovainen tämän ymmärtää eikä pelkää ja kiellä jumalan lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mindfullness-harjoitustilanteesta tulee sitten se outo, vieras ja paha olo. Sellainen, mitä mun uskovan täytyy välttää. En voi sivuuttaa tuota kokemusta ja heittäytyä mukaan. Siinä on jokin seinä välissä.
Mä sanoisin että ennakkoasenteet paistaa tästä vahvasti läpi, eli ehkä olet harjoitustilanteissa siksi jo valmiiksi jännittynyt ja hieman ahdistunut. Toinen juttu mikä mulla tuli mieleen on se, että se voi tuntua aluksi vieraalta olla läsnä, jos sitä ei ole ennen tehnyt. Me ollaan niin totuttu siihen jatkuvaan sisäiseen hälyyn että se tuntuu tutulta ja turvalliselta. Kun mieli tyhjenee, joudut kohtaamaan itsesi. Sitä monet pelkää eniten ja tekevät mitä tahansa ettei omia ajatuksia ja tuntemuksia tarvitsisi koskaan kohdata, vaikka eivät tätä tiedostakaan.
mä vähän luulen että kyse on siitä että pelätään, eikä ymmärretä, ja tähän käytetään tekosyynä omaa uskontoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kum aloitin niin kolmannen kerran jälkeen sain ihan järkyn raivarin kotona. En sellaisia saa ns. normaalisti. Kun rentoudun niin siitä tulee hyvä olo muutamaksi tunniksi mutta sitten alkaa puskea päälle vanhoja veemäisiä ajatuksia, tapahtumia, muistoja jotka saavat minut huonolle tuulelle. Onkohan ihan normaalia?!
On, se kertoo että sinulla on alitajunnassa paljon käsittelemätöntä tavaraa. Kaikilla ei ole mutta monella on. Jos ongelmat on suht lieviä, voit itseksesi antaa niiden nousta pintaan, tulla ja mennä, kohdata ne torjumatta. Mutta jos olo on sietämätön tai johtaa myös ei-toivottuihin käytöksiin, saatat tarvita terapiaa noiden asioiden käsittelemiseksi ennen kuin voit mukavasti harjoittaa mindfullnessia. Erityisesti vaikealla traumataustalla mindfullness ei ole hyväksi. Alitajunnasta voi tulla pintatietoisuuteen enemmän kuin se kestää.
Mun täytyy sanoa että olen saanut jopa itsetuhoisia ajatuksia muutaman kerran. Lääkäri antoi ohjeeksi tehdä, kuunnella ohjelman 5 kertaa viikossa useamman viikon ajan. Nyt kun olen pitänyt viikon tauon niin olo on vähän alkanut helpottamaan. En tiedä uskallanko enää kokeilla kun noin voimakkaasti vaikuttaa minuun?! Olen fyysisesti vakavasti sairastunut vuosia sitten ja lääkärin mielestä nämä harjotteet auttaisivat kipuihin, mielialaan ehkä jopa kehoa parantumaan.
Moni lääkäri ja hoitaja on ateisteja jumalattomia siksi antavat tuollaisia neuvoja,kaikki pyhä kaunis ja Jumalasta tuleva esim rukous,Raamattu yms inhottaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle mindfulness on rauhallista hengittelyä ja keskittymistä vatsan liikkeisiin.
Vatsan liikkeisiin?? Wtf?
Niin, jos esim makaat selälläsi kädet vatsan päällä ja keskityt hengitykseen(pallea) ja siihen miten vatsa nousee ja laskee hengityksen mukana. Yksi tapa rauhoittaa ajatukset ja keskittyä hengitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sekä eka vastaaja ym kaltaisenne: tuohan on vain myönteistä että koette noin.
Kyseiset harjoitteet ei uskoakseni todellisuudessa/pidemmällä aikavälillä hyödytä ketään, oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kum aloitin niin kolmannen kerran jälkeen sain ihan järkyn raivarin kotona. En sellaisia saa ns. normaalisti. Kun rentoudun niin siitä tulee hyvä olo muutamaksi tunniksi mutta sitten alkaa puskea päälle vanhoja veemäisiä ajatuksia, tapahtumia, muistoja jotka saavat minut huonolle tuulelle. Onkohan ihan normaalia?!
On, se kertoo että sinulla on alitajunnassa paljon käsittelemätöntä tavaraa. Kaikilla ei ole mutta monella on. Jos ongelmat on suht lieviä, voit itseksesi antaa niiden nousta pintaan, tulla ja mennä, kohdata ne torjumatta. Mutta jos olo on sietämätön tai johtaa myös ei-toivottuihin käytöksiin, saatat tarvita terapiaa noiden asioiden käsittelemiseksi ennen kuin voit mukavasti harjoittaa mindfullnessia. Erityisesti vaikealla traumataustalla mindfullness ei ole hyväksi. Alitajunnasta voi tulla pintatietoisuuteen enemmän kuin se kestää.
Mun täytyy sanoa että olen saanut jopa itsetuhoisia ajatuksia muutaman kerran. Lääkäri antoi ohjeeksi tehdä, kuunnella ohjelman 5 kertaa viikossa useamman viikon ajan. Nyt kun olen pitänyt viikon tauon niin olo on vähän alkanut helpottamaan. En tiedä uskallanko enää kokeilla kun noin voimakkaasti vaikuttaa minuun?! Olen fyysisesti vakavasti sairastunut vuosia sitten ja lääkärin mielestä nämä harjotteet auttaisivat kipuihin, mielialaan ehkä jopa kehoa parantumaan.
Moni lääkäri ja hoitaja on ateisteja jumalattomia siksi antavat tuollaisia neuvoja,kaikki pyhä kaunis ja Jumalasta tuleva esim rukous,Raamattu yms inhottaa niitä.
No itse olen käynyt tällaisessa juurikin kipuja parantavassa ryhmässä onka vetäjä on uskossa :D
Uskosta ei puhuttu, mutta ei myöskään siitä että tämä mindfulness olisi jotenkin saatanasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mindfuc*ness ja muut vastaavat "menetelmät" on pelkkiä ylikaupallistettuja huuhaa-juttuja.
Niitä harrastavat sellaiset ihmiset, joiden kotona roikkuu tauluja, joissa lukee "Carpe Diem" tai "Live, Love, Laugh".
Jos haluaa oikeasti rauhoittua, kannattaa harrastaa sitä, mistä oikeasti on hyötyä. Olipa se sitten keskittyminen musiikkiin, kädentaitoihin tai vaikka metsässä kävelyyn.
Mielen tyhjentäminen/ täyttäminen keinotekoisesti on vaan yksi suoritus lisää suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mindfullness-harjoitustilanteesta tulee sitten se outo, vieras ja paha olo. Sellainen, mitä mun uskovan täytyy välttää. En voi sivuuttaa tuota kokemusta ja heittäytyä mukaan. Siinä on jokin seinä välissä.
Mindfullnesshan ei tosiaan ole missään ristiriidassa esim. kristinuskon kanssa. Sitä itse asiassa kirkoissakin harjoitetaan, vaikka sitä ei erikseen mainosteta eikä sillä nimellä kutsuta. Mutta kun rauhoitutaan yhden asian ääreen siis, sitähän se hyvin pitkälti on. Miksipä et siis rukoilisi Jumalaltasi vähän apua ja tukea hiljentymiseesi (jota voit kutsua mindfullnessiksi tai olla kutsumatta) ja että hän kannattelisi sinua ja olisi kanssasi kun harjoittelu tuntuu pelottavalta?
Koen itseasiassa, että metta-meditaatio on todella samankaltaista kuin rukoilu. Siinä on siis kyse rakastavasta myötätunnosta, ja usein mediaatio etenee niin, että aluksi tätä myötätuntoa kohdistetaan itseen, sitten johonkin ihmiseen josta välittää, sitten johonkin ihmiseen, johon on neutraali suhde, sen jälkeen ihmiseen josta ei pidä ja viimeisessä vaiheessa tämä myötätunto ja rakkaus kohdistetaan kaikkiin elollisiin olentoihin. Apuna voidaan käyttää jotain fraasia, kuten ”Olkoon niin, että olet onnellinen, olkoon niin että olet turvassa ja suojattu.” Mielestäni tässä ei ole juurikaa eroa siihen, että rukoillaan jonkun toisen ihmisen puolesta, tässä "rukousta" ei vain kohdisteta Jumalalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei väkisin kirjoitti:
Mindfuc*ness ja muut vastaavat "menetelmät" on pelkkiä ylikaupallistettuja huuhaa-juttuja.
Niitä harrastavat sellaiset ihmiset, joiden kotona roikkuu tauluja, joissa lukee "Carpe Diem" tai "Live, Love, Laugh".
Jos haluaa oikeasti rauhoittua, kannattaa harrastaa sitä, mistä oikeasti on hyötyä. Olipa se sitten keskittyminen musiikkiin, kädentaitoihin tai vaikka metsässä kävelyyn.
Mielen tyhjentäminen/ täyttäminen keinotekoisesti on vaan yksi suoritus lisää suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme.
Mindfulnessiin, toisin kuin tiettyihin meditaatiotekniikoihin, ei kuulu mielen tyhjentämistä tai täyttämistä. Itselleni tuosta on paljon apua ADHD:hen. Ennen vaan menin ja säntäilin impulssieni perässä ja mistään ei tullut mitään valmista kun kesken edellisen homman ryntäsin seuraavaan enkä enää muistanutkaan niitä jo aiemmin keskeneräisiä. Avaimet oli aina hukassa, samoin puhelin koska laskin ne vaan jonnekin muun kohelluksen ohessa tiedostamatta. Töissä oli vaikeaa jopa lääkkeen kanssa, kun jokainen sähköpostin kilahdus lopetti pitkäksi aikaa keskittymisen itse työhön, samoin kaikki äänet konttorista tms.
Mindfulnessin kautta aukesi tarkkailevan tietoisuuden taso, jolta käsin voin rauhassa katsella kaikkia niitä impulsseja joita ADHD tuottaa, ja tietoisesti valita. teenkö niiden mukaan vai en. Esim. jos olen petaamassa sänkyä ja tulee mieleen, että ai niin pitäisi laittaa kahvikin tulemaan, olisin ennen jättänyt vaan petauksen kesken ja mennyt tekemään kahvia, nyt huomaan että mielessäni on impulssi, että tekisi mieli mennä laittamaan kahvia, mutta voin sanoa itselleni: "tee nyt tämä petaus loppuun, sen jälkeen laita kahvi - yksi homma kerrallaan, hommat loppuun asti kun on aloitettu".
"Piti ajatella asiaa, joka aiheuttaa vihaa, surua tai muuta negatiivista. En keksinyt mitään"
No av-palstaa ei tarvitse kauaa selata niin tuo ongelma tulee hoidettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo tietoinen läsnäolo tarkoittaa ja miten sitä harjoitellaan? Mindfullness-ihmiaet aina puhuvat tietoisesta läsnäolosta, mutta en ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Se tarkoittaa sitä, että keskittyy aistimaan ja havainnoimaan tätä hetkeä. Se voi olla oman hengityksen, kehon tuntemusten sekä omien tunteiden havainnointia tai ympäristön tarkkailua. Mindfulnessin tarkoitus on siirtää huomio tähän hetkeen, jolloin mieli ei vaella menneisyyden tapahtumissa tai tulevaisuudessa.
Ei väkisin kirjoitti:
Mindfuc*ness ja muut vastaavat "menetelmät" on pelkkiä ylikaupallistettuja huuhaa-juttuja.
Niitä harrastavat sellaiset ihmiset, joiden kotona roikkuu tauluja, joissa lukee "Carpe Diem" tai "Live, Love, Laugh".
Jos haluaa oikeasti rauhoittua, kannattaa harrastaa sitä, mistä oikeasti on hyötyä. Olipa se sitten keskittyminen musiikkiin, kädentaitoihin tai vaikka metsässä kävelyyn.
Mielen tyhjentäminen/ täyttäminen keinotekoisesti on vaan yksi suoritus lisää suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme.
Sekoitat nyt mindfulnessin meditaatioon. Mindfulness ei ole huuhaata, vaan sitä on oikeasti tutkittu paljon. Ihan tutkitusti mindfulness muuttaa aivojen toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä saan oman mindfullnessin esimerkiksi puuhastelemalla pihalla tai menemällä sieni-tai marjametsään. Tai sitten kun laitan illalla saunan ja menen takapihalle vilvottelemaan ja kuuntelen hiljaisuutta (satakielen laulu ei häiritse). Joskus kun olen ollut yksin metsässä, niin on vaan tullut ihan vaan tyhjästä itku. Se menee ohi, mutta joku siinä rauhassa tuo tunteet pintaan. Mutta se ei ole ollut ahdistaavaa, vaan ennemminkin helpottavaa.
Eli vanha kunnon itsensä kanssa möllöttäminen.
Mindfullness tuntuu olevan sopiva niille, jotka eivät osaa möllöttää itsensä kanssa.
Kuvasin sitä vieraiden tunnetta jotenkin näin. Uskovana olen paljon mielessäni yhteydessä Jeesukseen, eli rukoilen mielessäni, pohdin ja kerron hänelle asioita. Näissä mindfullness- tai vastaavissa harjoituksissa on tunne, etten puhu mielessäni Jeesukselle, vaan että yrittäisin jotakin muuta yhteydentasoa itseni kanssa tai jotakin. Yhteydessä Jeesukseen on kaikki mitä tarvitsen ja mikä tyydyttää sisimpäni. Tuntuu vaikealta selittää tätä ja lopputulos voi olla ontuva.
Raamatussa sanotaan siihen tyyliin, että Jeesuksen omat, eli hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä ja seuraavat häntä mielellään. En vain tunne tätä samaa yhteyttä joissakin henkisissä harjoituksissa, en ns. kuule Jeesuksen ääntä. Tätä voi olla ei-uskovan mahdoton ymmärtää.
Se puhekin "Olkoon niin, että olet onnellinen, olkoon niin, että olet turvassa ja suojassa", kuten joku edellä kirjoitti, tuntuu vieraalta, vaikka siinä on kauniita asioita. Jeesus näyttää ihmiselle totuuden ihmisestä itsestään, hän ei koskaan tuudita ihmistä väärään rauhaan.
Uskon, että siinä mindfullnessin buddhalaisessa taustassa on jotakin sovittamatonta, miksen pysty olemaan mukana tuollaisessa. Toisaalta ADHD:sta kertoneen kokemus tuntui järkevältä ja siltä (toivon näin), ettei siihen liity mitään mystistä henkistä ulottuvuutta, vaan vain arjen toimintoja häiritsevien impulssien hallintaa.
Mitä mindfulnessia tuo on? Mindfulness on keskittymistä mielenrauhaan.
Tuohan on täysin huuhaata, samoin kuin joogat, enkelijutut ja buddhan ja muitten itämaiden uskontojen palvomiset, mutta koska se nyt on niin muotia niin varsinkin kaikki keski-ikäiset turhautuneet naiset hurahtavat näihin ja miksei nuoremmatkin. Varokaa, siinä palvotaan pahoja henkiä. Jos teillä on ns. etsikonaika niin etsikää Jeesusta, sillä hän on tie, totuus ja elämä!
Tuohan on ihan silkkaa bisnestä johon lähinnä yksinäiset turhautuneet naisihmiset hurahtavat. Ihan samaa kuin nämä ns. "rakkaus-huijarit" tekevät bisnestä jostain etelä-afrikasta ja saavat naisparat lähettämään rahaa. Voi hyvä Jumala sentään!
Meditaatiossa ja mindfullnessia on se sama vieras fiilis. Ihan kuin uskovana laittaisin Jeesuksen syrjään ja yrittäisin tai antautuisin jollekin muulle yhteydelle tai tyhjyydelle. Pieni, mutta merkittävä ero. Olen joskus joutunut noihin tilanteisiin, mutta en mielessäni mene harjoitukseen mukaan.
Lisään vielä, että kosminen kaikkeuden Jumala on aivan eri asia kuin Raamatun Jumala, joka lähetti poikansa Jeesuksen Kristuksen vapahtamaan ja lunastamaan ihmiset synneistään. Kosminen Jumala ja Jeesus on New Age -eksytystä.
Vatsan liikkeisiin?? Wtf?