Jos olisit mustamaalannut jotain ihmistä todella monelle
ja myöhemmin jäänyt kiinni valheista kun totuus tulee ilmi, miten käyttäytyisit jos mustamaalaamasi ihminen tulee vastaan? Tervehtisitkö iloisesti vai häpeäisitkö? Mustamaalattu siis tietäisi touhuistasi.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että minua mustamaalataan. Ihmisillä on tosi outoja kuvitelmia ja senkun sitten on, koska en oikeastaan tunne ketään, mutta juorut vaan liikkuu. Katkerat on olleet aina tätä syystä tai toisesta. Esimerkiksi h&ora olin jo 10-vuotta ennen kuin edes neitsyyteni menetin. Hulluimman mustamaalauksen mukaan mulla on puolimiljoonaa ulosotossa. Ehkä hyvä näin, ettei kukaan tule rahaa nurkumaan, koska tilanne on aivan päinvastainen. Ulosotossa ei ole ollut ikinä senttiäkään. Asun muka hirveässä vuokraläävässä. Omistusasunto tämä on (haukkujat ei tiedä, koska emme asu samalla paikkakunnalla enkä jaa tietojani) ja velatonkin vielä. Onpa minusta saatu tietynlainen huijarin ja rikollisen kuvakin luotua. Jep. Olen ujo ja arka, joten kai minua on ihmisten parempi välttää jostain syystä niin olkoon sitten tuo. Asun siis eri paikkakunnalla kuin juorujen levittäjät. Voihan noissa olla sellaista, että joku päivä marssin poliisiasemalle ja saavat kysellä mitä perättömiä juttuja levittävät.
Sama täällä, minustakin on juoruttu vuosikymmeniä vain kiusaamistarkoituksessa kaikkea pahaa sekä valheita ja sen takia menetin melkein kaiken..paitsi henkeni. Minustakin levitettiin h....a puheita vaikka olen aina ollut kunnollinen, enkä mikään sekoilija ja hyväksikäyttäjät taas ovat oma lukunsa. Olen ollut aina yksinäinen, syrjitty ja kiusattu, oma ujouteni, epävarmuuteni, hiljainen olemus ja muu erilaisuus altisti monelle paskalle kohtelulle josta sain kärsiä pitkään ja kärsin edelleen. Olen myös ujo ja arka, eikä ole rikostaustaa enkä ole koskaan huijannut ketään mutta minua huijattiin netissä feikkiprofiililla fb:ssa vuonna 2013. Mies tai kuka lie profiilin takana etsi kumppania ja samaan aikaan hänellä oli monta muuta naista samaan aikaan joista en en tiennyt vasta kun jälkeenpäin, lisäksi miehen vale itsemurha-kuolema oli keksitty ja lopuksi selvisi toisen naisen kautta että mies oli naimisissa sillä hän oli kirjoittanut rakkausrunoja eräälle sivulle jossa mainittiin vaimo. Olin työpaikka kiusattu, vapaa-ajalla kiusattiin myös ajoittain. Ahdistuin kaikesta paskasta kohtelusta niin paljon että kävin lähellä kuolemaa mutta eräs pelastava enkeli veti pois siltä polulta, ja sain henkiseen pahoinvointiini apua mutta nyt olen eristettynä, pilkan kohteena (on huudeltu hulluksi autosta), välillä tuntemattomat haistattelee, tuijottaa ja puhuu minun taustoistani koulutusta myöten keskenään kuvitellen olevansa arvokkaampia ja parempia ihmisiä. Monia asioita en ole elämässäni valinnut mutta silti sataa paskaa niskaan!
En ikinä mustamaalaisi toista, ihan hirveetä tollanen. Häpeäisin varmaan silmät päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on monen uskovaisen ihmisen suurin synti.
Olen jättänyt seurakunnan kun en jaksanut erään tyypin vihaa ilman syytä. Omaa katkeruuttaan purki.
Tämä on niin totta! Aina ihmetellyt miten ahdistuneita, katkeroituneita, pilkallisia ja pahantahtoisia uskovaiset ihmiset ovat. Miten voivat olla kun uskossa on kuulemma niin hyvä olla, turvallista, saa aina apua ja ihan itse Jumala on heidät valinnut pääsemään taivaaseen? Vai onko kisa taivaspaikoista niin kiivas että on parempi leimata ihmisiä pahoiksi ja huonoiksi että ei oma paikka mene? Eikö silloin oma paikka ole kuumemmalla puolella, jos lausuu vääriä todistuksia? Useimmat uskovaiset on suurimmat synnit tehneitä ja sama jatkuu koko elämän ajan.
Tällaista saa lukea esim FB:sta joidenkin päivityksistä. Oletetaan että muut ihmiset ovat jotenkin synnin pauloissa niin, että ei mikään heitä auta.
En mustamaalaa. Joskus on käynyt niin, että ihmisen käytös on ollut törkeää, ja olen sitä kommentoinut. YHDEN ainoan kerran. Ja iän kertyessä tämäkin on mennyt nollaan. Tietenkin olen sanonut ihmiselle, että se on väärässä, jos se on.